Erikoisia aikoja - osa 1

Kuulumisten päivittämisestä onkin taas vierähtänyt (aivan liian) pitkä tovi :D Eipä edellisen kirjoituksen aikaan olisi heti uskonutkaan, että mitä kevät ja kesä toivatkaan tullessaan :O Treenailuja jatkettiin tavalliseen tapaan kunnes maaliskuulla kaikki yllättäen loppui kuin seinään vallitsevasta tilanteesta johtuen, ryhmät loppuivat ja treenipaikat menivät kiinni :O Ensi alkuun yllättävä treeniloma ja kalenterin tyhjentyminen tuntui ihan ok:lta vaikkakin samaan aikaan myös melko kummalliselta, kun ei tarvinutkaan lähteä yhtään mihinkään eikä suunnitella/pohtia mitään treenijuttuja. Mutta pikkuhiljaa jatkuessaan tilanne alkoi jotenkin vaikuttaa ylipäätään treenimotivaatioon, kun ei tiennyt koska kokeita olisi ja myös tokon liikkeisiin tulevien muutoksien voimaantulon ajankohdan epävarmuus aiheutti päänvaivaa. Vaikeaa oli siis arvioida ja päättää, että kannattaako tämän hetkisiä liikkeitä vielä työstää eli kerkeäisimmekö kokeisiin vielä niiden voimassa ollessa, vai kannattaisiko jo siirtyä tulevien uusien liikeiden pariin ja tähdätä "koekuntoa" niiden käyttöönoton ajankohtaan.

Jossain vaiheessa näytti, että kannattaisi jo siirtyä treenailemaan muuttuvia liikkeitä, joten alettiin tutkia mitkä liikkeet muuttuvat ja miten. Onneksi viime talvi oli vähäluminen, joten aikaisin keväällä pystyi jo jonkin verran treenailemaan ulkona hallien ollessa kiinni, mutta ajoittain keli meni vielä niin kylmäksi ja märäksi, että alkukevään treenailut olivat siltäkin osin hyvin satunnaisia. Eniten muuttuvia liikkeitä ovat seuraaminen ja jäävät liikeet (jotka yhdistyvät), luoksetulo ja ohjattu, pieniä muutoksia tulee myös kiertohyppyyn ja ruutuun. Kiertohyppyyn tulee useamman tötterön rykelmä nykyisen yhden sijaan, joten myös tötterö ostoksilla oli käytävä.

Tokomies ja tötteröiden värikimara

Ison tötteröryhmän kiertäminen ei lopulta ollutkaan Tokomiehelle kummempi juttu, kun etukäteen arvelin, että saamme painia ja vääntää aiheen kanssa "kuinka-tötteröiden-välistä-EI-ole-tarkoitus-mennä" :D Yllätyksekseni Topi ei kuitenkaan kertaakaan yrittänyt mennä tötteröiden väliin, vaan kuuliaisesti kiersi kaikki eri muotoisetkin tötterökuviot :O Tämä on hyvä uudistus liikkeeseen, jotta käännös kierrossa tulee laajemmaksi, Tokomieskin kun pistää kiertoon vauhtia ja vääntöä ja liikerata yhdellä tötteröllä on ollut aika tiukka. Myös kapuloiden etäisyys esteeseen kasvaa ja tämäkin on hyvä, että jää koiralle enemmän matkaa kerätä kroppa hyppyyn. Ruudussa eteenlähetyksessä pisteytys lievenee koiran ympyrään sijoittumisen suhteen, täytynee kuitenkin harjoitella myös korjausta ympyrään, jos ajautuukin kokonaan ulos. Näitä siirtymisiä on joskus harjoiteltu omana treeninään, mutta on pitkä matka siihen, että saadaan ne toimimaan korjauksena ko. liikkeessä :D

Luoksetulossa olimme juuri saaneet "junaradan" aikaiseksi eli liikerata oli vihdoin mennyt Tokomiehelle jakeluun, että nyt yhden seisomaan pysähdyksen sijaan ensin tulee seisoen stop ja sitten maahan meno stop. Sitten lähdettiinkin sekoittamaan pakkaa, että kaksi pysäytystä voivatkin tulla kolmesta vaihtoehdosta istu-seiso-maahan täysin valinnaisessa järjestyksessä. Tässä olikin hieman taas kaavan rikkomista, että Tokomies ymmärsi kyseessä olevan "eri tehtävä". Onneksi hommaa helpotti käskyn lisäksi sallittu käsimerkin käyttö ja pikkuhiljaa alkoi ajatus löytyä, kun samalla tehtiin kuuntelua asentojen kanssa myös kiertohypyssä.

Ohjatussa suurimmat muutokset on merkin poistuminen eli koira juoksee tyhjään eteenpäin ja pysäytetään, tämän jälkeen lähetetään normaalisti kapulan noutoon, joskin nyt vaihtoehtona on myös keskikapula. Tätä lähdettiin ensin työstämään kosketusalustalla, että sain Topin lähtemään eteenpäin ja tähän otettiin uusi käsky sana "fram" (olipahan taas vaikea keksiä uutta lyhyesti ja selkeästi sanottavaa sanaa, joka erottuu muista eikä sekoitu helposti tai tule muuten vain sanottua vahingossa jossain muussa yhteydessä kesken kokeen :D Haastetta siis riittää kun käsky ym. sanoja alkaa olemaan useita kymmeniä :O). Kosketusalustan kanssa saatiin Tokomies jyvälle melko nopeasti, kun siitä vielä harjoiteltiin keskikapulalle kääntymistä samalla käskyllä. Pian jätin alustan pois ja eteenlähetys suunnattiin keskikapulaa kohti ja kun tämä oli vahvistunut, niin pikkuhiljaa otettiin myös oikeaa ja vasenta mukaan ja kaikkien kolmen erottelua.

Tuleva uusi seuraaminen onkin sitten meille joko entistä enemmän hirvitys tai sitten jos oikein hyvin käy, niin positiivinen yllätys. Eli jäävät sulautuvat liikkeenä seuraamis liikkeen sisälle ja kaikkien kolmen asennon (istu-seiso-maahan) sijaan tehdään kaksi valittua, lisäksi suorituskaaviossa on erilaisia variaatioita. Variaatiot ja niiden yhdistelmät olivat hieman hankalia hahmottaa ohjeista, mutta testailtiin vähän kaikennäköistä ja näyttivät toimivan ihan kivasti. Asennoista luoksekutsuja ei kuitenkaan parane tehdä Tokomiehen kanssa usein, koska ne selvästi olivat kivoja ja varmasti nostavat kierroksia ja odotusarvoa. Eli tämä on meille varmasti hieman kaksiteräinen miekka, että mahdollisesti seuruu keulii entistä enemmän kun sen yhteydessä tapahtuu paljon, toisaalta Tokomies joutuu keskittymään vielä enemmän ja jäävissä hetken paikallaan olemisessa ehkä voisi hieman kierrokset tasaantua. Mutta vahvasti veikkaan ensimmäistä skenaariota eli luulen, että tämä uudistus tuo seuraamisen ongelmat esiin vielä enemmän... :D

Ja kun kaikkia näitä muutoksia oli lopulta harjoiteltu ja niissä kivasti edistytty, niin selvisikin, että muutosten voimaan tulo venyykin niin pitkälle, että jouduttiin taas punnitsemaan mitä ihmettä tässä nyt oikein lopulta treenaisikaan, nykyistä vai tulevaa :O :D Eli kevään mittaan suunnitelmat elivät suuntaan ja toiseen kuten vallitseva tilanne ylipäätään, eikä muuta varmaa oikein ollut kuin epävarma. Ja kun lopulta päädyttiin palaamaan "vanhoihin" eli nykyisiin liikkeisiin ja pääsimme treeneissä vauhtiin, kesä toikin mukanaan vielä lisää yllättävää epävarmuutta. Topi nimittäin sairastui kuin salama kirkkaalta taivaalta vakavasti ja joutui muutamien tuntien sisään päivystyksen kautta eläinsairaalaan ja siellä teholle.

Erinäisten tutkimusten jälkeen selvisi Topilla olevan vuotava vatsahaava. Tilanne oli hengenvaarallinen ja ei voinut muuta kuin toivoa, että hoito auttaa ja saadaan aikaa pelattua vatsalle lähteä paranemaan. Lopulta kolmen tehohoitovuorokauden jälkeen, jotka sisälsivät ultraamista, tähystyksen koepalojen ottoineen ja kaksi verensiirtoa, oli vointi kohentunut sen verran, että saimme hakea Topin kotiin. Kaiken kauhun jälkeen se oli aivan uskomatonta, sillä koko ajan oli suuri pelko, että emme ehkä enää ehtisi edes nähdä Topia. Vaara ei kuitenkaan kotiuduttuaankaan ollut vielä täysin ohi, sillä vuoto oli mahdollista alkaa uudelleen. Koepalojen vastausten tuloon asti otettiinkin hyvin rauhallisesti ja vointia tarkasti silmällä pitäen ja kun vastaukset 4 viikon päästä tulivat, jättimäinen kivi vierähti sydämeltä, kun vatsasta ei löytynyt kasvainta tms. Topilla todettiin krooninen suolistotulehdus, joka sekään ei kiva vaiva ole, mutta onneksi se on Topilla oireillut lievänä (niin lievänä, että en ollut edes osannut epäillä tämmöistä vaivaa olevan oireiden ollessa niin yksittäisiä ja ajoittaisia) ja saatu nyt hoidettua pelkällä ruokavaliolla. Haavan aiheuttaja jäi lopulta mysteeriksi, epäilynä oli jokin syöty tai useamman asian summa (jokin ärsyttänyt vatsaa ja jokin aiheuttanut haavan). Toipuminen sujui hyvin ja koepala vastausten tultua pääsimme pikkuhiljaa palaamaan normaaliin arkeen ja harrastamiseen.

Nautimme täysin siemauksin ensimmäisestä pitemmästä lenkistä <3

Kokemus oli hurja, kuinka terve koira on hetkessä teholla eikä tiedä mitä tuleman pitää, nähdäänkö koskaan enää. Kokemuksen sisäistämiseen meni jonkin aikaa, nyt kuukausien jälkeen se tuntuu epätodelliselta. On sanomattakin selvää, miten iloinen ja kiitollinen olenkaan, että voimme Topin kanssa olla yhdessä tässä ja nyt <3