Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2019

Mikä kesä! Vuosi pakettiin - osa 2

Tampereen kokeen jälkeen valmistauduttiin elokuun alussa oleviin SM-kisoihin. En tiedä naurattiko vai kauhistuttiko enemmän ajatus siitä, että tämä oli Tokomiehen tokouran toinen ulkokoe, joista ensimmäinen oli myös SM-kisoissa 2016 :D Onneksi saimme kokeenomaisen treenin alle Grännassa ja siellä sattui sopivasti olemaan myös nurmikko alustana. Grännan ja Tampereen jälkeen näytti siltä, että "koekunto" alkoi olemaan häviämässä, kun liikkeitä alkoi hajota eli vahvoissa liikkeissä tuli treenatessa kummallisia toilailuja. Tavoitteet olivatkin SM:iin lähtiessä, ettei nollattaisi yhtään liikettä ja plussaa olisi jos ei oltaisi ihan viimeisiä :D

Kosketusalustan kanssa treenattiin ruudun kävelyä/kutsua erillisenä elementtinä ruudusta.

Ensimmäinen kisapäivä vietettiin kisoja seuraillen ja Topi pääsi tutustumaan ympäristöön, mikä oli Tokomiehelle hyväksi, kun sai höyrytä suurimmat intopiukeudet ja häröilyt etukäteen pois. Päivällä teimme avustettuna pienen treenin sekä illalla koealueen sivussa vielä itseksemme, ja näin päästiin katsastamaan alustaa ja katsomaan paikkaa koesuorituksen vinkkelistä. Seuraavana aamuna aikaisin herättiin käymään eläinlääkärin tarkastuksessa ja siitä vielä vetäydyttiin hetkeksi lepäilemään. Keli oli aamulla viileä, mutta onneksi aurinko pilkahteli ja kokeen alkaessa oli jo kohtuullinen sää. Ennen voittaja-luokan alkua käytiin tekemässä vielä avustettuna pieni treeni ja sitten siirryimme jännityksellä odottelemaan, että hommat pyörähtävät käyntiin.

Liikkeet olivat jaettu kolmeen kehään. Ensimmäisenä oli paikallaolo, jossa haastetta saatiin jo kehään mennessä, kun edellinen ryhmä kulki ns. vastavirtaan ohitse kehänauhan toisella puolen; Tokomiehestä tämä oli hämmentävää kun koirakot tulivat kohti niin läheltä ja meinasi lähteä viereltä kuikuilemaan ryhmän perään, mutta palasi kontaktiin heti käskystä. Tälläistä ei olekaan tullut harjoiteltua, että paikkisryhmät ohittavat jonossa toisensa, vieläpä niin että koirat olivat keskellä, koska kaikki tietysti kulkivat ohjaajien oikealla puolen. Itse paikallaolo sujui muutoin oikein napakasti, mutta se ääni... Kun siellä on täytyy vinkua ihan koko 2 minuutin edestä :D Joten tämän vuoksi paikkiksesta 6  ja yhteisvaikutus 8. Mutta tähän olin kuitenkin ihan tyytyväinen, koska pelkäsin että arvostelu on niin tiukka, että saisimme nollan :D

Seuraamista on treenattu edelleen "jatkokäden" avulla ja se on tuonut rentoutta Tokomiehen
seuraamiseen, joskin rentous vielä usein unohtuu koesuorituksessa... :D

Kerkesimme käydä palkkapurkilla ja täyttää sen uudelleen ennenkuin lähdimme 2. kehän luo odottamaan vuoroa. Odottelu sujui hyvin nameja kontaktissa syötellen ja pääsimme kehään hyvässä mielentilassa. Tämä on odotus taktiikkana aina hieman hankala sen suhteen, että kuinka monta namia odotteluun varaa, että ehtii syöttää kaikki pois ja taas toisaalta, että ne riittävät siihen asti kunnes edellinen on saanut suorituksen tehtyä ja poistuttua kehästä. Mutta onneksi namit saa hyvin vielä pilkottua nanokokoisiksi eli muutamaa namia venytettiin tarpeen mukaan :D Kakkos kehä alkoi ruudulla, joka oli melko haasteellisesti sijoitettu jalkapallomaalin läheisyyteen ja metsää kohti, mutta suureksi ilokseni Tokomiehelle ruudun hahmottaminen ei ollut temppu eikä mikään :) Kovaa ja asenteella sinne paineli ja sain ajoitettua käskyn nappiinsa ja lopulta ruutu kävelyineen ja kutsuineen oli 10!

Kuten ilmeestä voi päätellä, ohjattu nouto on Tokomiehen yksi ehdottomista lempparari tehtävistä <3
Kesällä keskityimme ohjatussa lähinnä alun seuraamisen hanskaamiseen ja suuntiin tehtiin vain ylläpito treeniä.


Seuraava liike oli seuraaminen, jossa meidän onneksemme oli alussa lyhyehkö normaali vauhti ja sitten melko pitkä hidas osio, joten se hillitsi alussa pahinta keulimista. Seuraaminen oli kohtuullista Tokomiehen kisaseuruuksi (joka on aina astetta kauheampaa säätöä kuin treenissä) ja siitä suureksi yllätykseksi saimmekin 8, joka on meille seuruusta oikein hyvä ja vielä sm-kehässä :D Kolmantena liikkeenä oli metallihyppynouto, joka oli taas muuten ihan ok, mutta jälleen toisten räkäämään metalliin tartuttiin pienellä viiveellä ja ote hieman löysä, joten tästä 8,5. Kehän viimeisenä liikkeenä L, jossa asennot istu-seiso, ja näistä jälleen istuminen meni seisoskeluksi, tästä 6. Kakkoskehän yhteisvaikutuksena 10.

Meillä oli onneksi avustaja kehien välissä, jolta saimme apua remmin tuomiseen sekä olimme varanneet avustajalle välipalkan jos emme pääsisi suoraan kolmanteen kehään. Ja koska odotusta oli hetki tiedossa, sai Topi pienen namipalkan välissä. Lyhyt odotus sujui hyvin ja pääsimme viimeiseen kehään hyvässä mielentilassa olevan Tokomiehen kanssa. Kehä alkoi tunnarilla, joka meni osaamistasollaan ilman haparointeja; haistelu oli napakka ja palautus melko siisti, vierellä pito hieman elävä ja tästä 8. Toisena liikkeenä oli luoksetulo, josta 9,5,. Tämän jälkeen kaukot, joista 8, asenteella suoritti jokaisen vaihdon liikkuen pienesti eteenpäin tapansa mukaisesti. Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli ohjattu nouto, josta saimme 9. Tämän kehän yhteisvaikutus oli 10, kaikista kehistä saatujen pisteiden myötä keskiarvona kokonaisvaikutukseksi suoritukselle tuli 9,33.

Kehästä pois tullessa oli aivan mahtava fiilis, oli super huikeaa olla yhdessä Tokomiehen kanssa kehissä kaiken valmistautumisen ja jännityksen jälkeen, ja rennosti vain antaa mennä koiraan luottaen. Ja huikeinta oli, että pystyimme SM-kisakehissä suoriutumaan liikkeistä omalla tasollamme yhtä hyvin kuin treeneissä, ainoastaan L:n väärä asento oli jokin herpaantuminen Topin tekemisessä, joka oli nähty jo Tampereellakin. Kehän jälkeen en edes muistanut ajatella saatiinko minkälainen tulos, kun menimme kannustusjoukkoja tapaamaan ja olin vain niin iloinen, että selvisimme hienosti kehät ja liikkeet läpi.  Kun sitten satuin puhelimesta vilkaisemaan seurakaverien laittaman viestin, että meille tuli ykkönen, en ollut uskoa että pisteet riittivät 1-tulokseen! Ja hassummaksi meni, kun myöhemmin saavuimme seuran teltalle, jossa seurakaverit jälleen tiedottivat, että olemme sillä hetkellä ensimmäisenä, meinasi lopullisesti ohjaajan leuka tippua :D Luokan edetessä lopulta keikuimme ihan viime metreille asti kolmantena ja se jos mikä oli jännää :D Lopullinen sijoitus oli 4./35 koirakosta 1-tuloksella pistein 267,16 (eikä nollattu yhtään liikettä! :D) eli ylitimme itsemme ja odotuksemme monin kertaisesti! :) Tokomies on kyllä aika epeli ja ehkei olisi parempaa koetta voinut osua kohdalle kasvattajatätille tulla katsomaan ja nähdä Tokomiestä töissä ihan livenä <3 Myös joukkueellamme meni varsin mukavasti :)





SM:ien jälkeen vedettiin hieman happea ja valmistauduttiin piirinmestaruuksiin syyskuun alkuun. Tokomiehen "koekunnon" venyttäminen mietitytti, kun jo SM:iä edeltävästi alkoivat liikkeet hajoilla, joten pidettiinkin vähän taukoa sekä treenattiin kevyesti painottaen treeniä enemmän lähelle koetta. Lopulta viimeisen viikon valmistautuminen ei mennyt ihan kuin strömssöössä ja koeaamuna ei auttanut kuin keskittyä, valmistella hyvin ja luottaa Tokomiehen osaamiseen. Ja jälleen kehässä mentiin tiiminä yhdessä ja tekemiseen luottaen. Paikallamakuusta 8 (jälleen ropisi ääntelystä pisteitä), metallihyppynoudosta 9,5 (jälleen pieni viive kapulan otossa), luoksetulo 10 (!), L-liike 9 (i-s, tällä kertaa istui, mutta viiveellä). Ja sitten ehkä uskomattomin juttu ikinä, mutta tunnarista saatiin 10! :O :D Kaukoista 9, josta iloitsimme myös erityisesti :) Ruutu onnistui jälleen ja tästä 10. Seuraaminen aloitettiin peruutuksella ja siitä lähdettiin juoksuun, joten voinette kuvitella mitä jo muutenkin intopiukealle Tokomiehelle ja hänelle vaikealle seuraamisliikkeelle tuolloin tapahtuu :D Kaikesta kauheudestaan huolimatta siitä irtosi 7 :D

Tokomies ja piirinmestaruuksissa paikallamakuun keskittynyt ilme
(mitenhän tämän ilmeen saisi ilman lisäasetuksena olevaa ääntä... :D)

Piirinmestaruuksissa oli ekaa kertaa kokeessa hiekka alusta,
mutta hienosti metalli poimittiin suuhun hiekasta huolimatta :D <3

Ruutuun mennään aina täysillä <3

Viimeisenä liikkeenä oli ohjattunouto, jossa molempien keskittyminen herpaantui aloituksen hieman venyessä, kun ohjaaja ei nähnyt maassa olevaa merkintää ja sitä vielä syynättiin ennen aloitusta. Topi todennäköisesti tässä kohtaa unohti jo valmistelevan sanankin ja vaikka katsoi muutaman kerran kapuloiden vientiä, kiinnittyi käskyn tullessa Tokomiehen kiikarit sivulla olleeseen puunsävyiseen merkkiin :D Asiaa ei tietenkään auttanut myöskään ohjaajan löysä käsimerkki, joka tietysti sojotti juuri suoraan siihen merkkiin! :D Ekaa kertaa ikinä myös säikähdin, että Tokomies ajautuu kehänauhan yli, onneksi sain pelastettua napakalla reaktiolla tilanteen, sillä sen verran päättäväisesti Tokomies hakeutui merkkiä kohti :O :D Tästä hupinumerosta 0, onneksi tuomari vinkkasi, että voimme tehdä liikkeen uudelleen harjoituksena, ja sittenhän homma menikin kuten piti eikä tarvinut lopettaa suoritusta häröilyyn. Kokonaisvaikutuksesta 9. Ohjatun nollauksesta huolimatta tuloksena 1-tulos pistein 266,5 sekä sijoitus 1./4. Joukkueemme sai myös piirinmestaruus joukkuekultaa.




Tapansa mukaan Tokomieheltä ei hymy irtoa kun on vakavia poseeraushommia :D

Lokakuun alkupuolella lähdimme vielä tavoittelemaan viimeistä 1-tulosta voittajasta Tampereelle ja siellä saimme jälleen ehjän kokonaisuuden ilman nollia, mutta kummallisuuksia tähänkin kokeeseen saatiin tällä kertaa kaukojen parissa :D Paikkis oli yllättäen 9 (!), seuraaminen kaikkine  kauheuksineen 7, L-liike 9 (s-m, seisoessa kääntyi ja toisen osan seuruussa oli hetken melkein koiran mitan edellä :D). Luoksetulosta tuli vain 7, kun pysäytyksen jälkeinen odotusaika käskylle oli tavanomaista pidempi, joten Topi ennakoi kutsua. Tätä onkin treenattava, että kutsun aikaikkuna voi venyä eri mittaisiksi, sillä siitä hämmennyin myös itse ja ehdin jo miettiä, että kutsuttiinko tässä ite :D Ruutu jälleen 10, ohjattu 9, tunnari 8 (teki tarkistus haistelun sekä perus rutina hampaissa tuodessa :D) ja kaukot 5, kun jostain syystä X Tokomieheltä jäi yksi asento tekemättä (s-i vaihdon meni maahan), jollaista en edes muista koska olisi käynyt  :O Iloinen yllätys oli metallin 10, Topi varmaan aatteli että nyt vedetään homma kotiin näyttävästi kun viimeistä kertaa tarvi enää mahdollisesti metallia suuhunsa noukkia :D Myös kokonaisvaikutus oli 10, vaikka saimme jälleen ääntelystä palautetta, mutta Tokomiehen asenne on niin rautainen, että kompensoi äänihommia :P Tampereelta kotiin tuomisena 1-tulos pistein 263, sijoitus 1./2 ja koulutustunnus TK3!





Kokeesta kotiin ajellessa ei vielä voinut oikein edes sisäistää, että todellakin nyt olimme saaneet voittaja luokan taputeltua työntäyteisen kesän ja syksyn jälkeen ja näin saavuttaneet jälleen yhden ison haaveen eli nousseet EVL-luokkaan :O :) Tuntui ihan epätodelliselta, että nyt olemme jälleen askeleen lähempänä tavoitetta yrittää saada Tokomies tottelevaisuusvalioksi! <3


Mikä kesä! Vuosi pakettiin - osa 1

Joulu oli ja meni, ja jälleen jäänyt niin sanotusti hieman jälkeen nämä kuulumisten päivitykset :P  Uuden vuoden häämöttäessä palataan kuitenkin vielä Tokomiehen kesän ja syksyn tunnelmiin, sillä laakereilla ei lepäilty vaikka kuulumisten päivitys vauhti ei päätä huimaa :D Tokomiehen kesä oli hyvin tokon täyteinen, kun vihdoin saimme voittaja-luokan kokonaisuuden kasaan ja kokeet alkoivat häämöttää. Oman haasteensa kokeisiin valmistautumiseen toivat reissailu, mutta tokovehkeet matkassa viimeistelimme liikkeitä aina sopivan paikan osuttua kohdalle :D


Ensimmäinen voittaja luokan kisanomainen suoritus oli luvassa Ruotsissa Grännassa staffien kolmipäiväisessä rotutapahtumassa, jossa kilpaillaan epävirallisesti tokossa, rally-tokossa sekä agilityssä ja viimeisenä päivänä on vuorossa virallinen rodun erikoisnäyttely. Yllättäen ohjaajaa hieman tuppasi jännittämään a) ensimmäinen ylemmän luokan koe (vaikka epävirallinen olikin) b) koesuoritus reissussa sekä c) kehään meno englanniksi liikkuroituna :D Ja kun paikan päällä vielä selvisi, että liikkurointi onkin mahdollinen vain ruotsiksi, alkoi hippasen mietityttää, että mitähän tästä oikein tulee :O :D Olin jo ymmärtänyt paikan päällä tehtävän ilmoittautumisen ohjeenkin väärin ja hilkulla oli, että kisat olisi jäänyt meidän osalta katsomossa oloon, onneksi saimme tulkkausapua ja ehdimme viimetipassa ilmoittautua! Koesuorituksen suhteenhan sinänsä tokossa ei ole hätää, kun tietää mitä liikkeessä tapahtuu (kunhan ensin tietää mikä liike on kyseessä  :D), joten liikkurin käskyt eivät haittaa vaikkei niin ymmärtäisikään, mutta seuraaminen on hieman haastavaa näin toteuttaa :D Saimme lopulta kehään avuksi "tulkin" joka suomensi seuraamisen ja myös kaikki muut liikkeet ja tämä toi suoritukseen oman haasteensa, koska liikkeet ja liikkeiden välit kestivät huomattavasti kauemmin, kun ekstempore hommaan napattu "tulkki" ei ollut tokoon vihkiytynyt ja tarvitsi pientä priiffausta liikkeistä, jotta tiesi mitä käskyjä kääntää :)








Saimme tästä epävirallisesta kisasta hyvän treenin alle. Topi oli hieman ylivireessä eikä ihme, kun alla reissaamista, koe oli ulkona ja viimeisimmästä koesuorituksesta oli jo yli vuosi aikaa ja nämäkin oli hallikokeet tuolloin. Siihen nähden Tokomies suoriutui varsin hyvin koesuorituksen ollessa vielä lisäksi tavanomaista selvästi pidempi. Huono vire näkyi lähinnä seuraamisessa kaikenlaisena häröilynä (7), L-liikkeessä (8) sekä tunnarissa läpi liikkeen haparointina (6) ja metallihyppynoudossa Tokomies hieman pohti, voiko toisen räkäämää metallikapulaa nostaa (7,5) :D Metallikapulana onneksi oli tavanomainen lättänä laippainen kapula, kun jännitin etukäteen jos metalli olisikin ollut järeämmän mallinen pyöreäpäinen, jollaista Tokomies ei ollut koskaan edes nähnyt :D








Luoksetulossa (0) oli tuolloin vielä epävarmuutta pitkällä matkalla ja lisäksi vielä hämmensi ohjaajan huono pysäytyskäsky (pitää olla napakka Stop! eikä Stooop :D), joten Tokomies päätti juosta läpi hieman hidastaen kysyvä ilme naamallaan. Ruutu oli takuuvarma 10 ilta-aurinkoa vasten juostuna :O Ohjatusta (9) lähti piste lisäkäskystä, videolta näkyi että ohjaajan käsimerkki oli jotenkin löysä, joten Tokomies hieman epäröi ja lähti sivulle, onneksi korjasi hyvin lisäkäskyllä. Kaukoista tuli myös 9, seiso-maa vaihdoissa tuli vähän eteenpäin, muutoin vaihdot ja asenne oikein hyvä. Paikallaolo tehtiin jostain syystä ohjaajat näkyvillä ja koirat laitettiin maahan yhtäaikaa, tästä tuli 10 sekä yhteisvaikutuksesta 9. Epävirallisen kokeen tuloksena 2. tulos pisteillä 232,5 ja sijoitus 1/4. Tuloksen vertaaminen erilaisen paikkiksen vuoksi on hieman vaikeaa, mutta tyytyväinen tulokseen olimme joka tapauksessa, koska koetilanne oli haastava ja alla reissaamista ja pitkä päivä. Oli hienoa päästä kokemaan Grännan tunnelma ja kuulemaan näyttelytuomareiden näkemyksiä rodusta ja ihan vain ihailemaan staffien suorituksia eri harrasteissa <3

Ilta-auringossa keli alkoi viiletä nopeasti, joten onneksi oli varauduttu takin kanssa :)



Pian Grännan jälkeen oli vuorossa ensimmäinen virallinen koe Tampereella. Hallikoe keskellä kesää ja vielä ulkona pidettävää sm-koetta valmistelevana kokeena oli ehkä hieman erikoinen valinta, mutta Tokomiehelle hallissa piipahdus kesken ulkokauden ei onneksi ollut mikään probleema :D Ennen Tamperetta jatkettiin luoksarin stopin viilausta ja lopulta palaset liikkeessä napsahtivat kohdalleen ja varma napakka stoppi alkoi löytyä. Tunnarin liikkuroinnin sisäänajoa jatkettiin myös, eli teimme paljon liikkuroituja tunnareita ja pikkuhiljaa varmuus suoritukseen alkoi löytyä, kun Tokomies ymmärsi että kyseessä on aivan sama juttu, vei kapulat minä tai liikkuri. Todennäköisesti tunnarin ongelmat  ovat kummunneet siitä, että Topin mielestä kyseessä oli 2 eri tehtävää kun treenasimme yksin ja liikkuroituna ja tästä tuli epävarmuutta ja painetta liikkuroituun tehtävään. Kun tätä miettii, niin näyttäähän liikkeen toteutus ihan erilaiselta koiran perspektiivistä ja kun on tuollainen Insinöörismies, niin asiat on jämptisti näin ja jos ei ole, niin sitten menee mutterit sekaisin :D

Tampereen koe olikin selkeä parannus Grännan harjoituskokeeseen, tällä kertaa haasteensa toi ohjaaja, joka oli aivan väsähtänyt eikä siis lainkaan ihanteellisessa moodissa koesuoritukseen. Lisä haastetta toi, kun olimme seinällä olevan järjestyksen mukaisesti valmistautuneet suorittamaan liikkeet 2 osassa, mutta selvisikin kun olimme jo odottamassa kehään pääsyä, että kaikki tehtiinkin putkeen. Valmistautumis-suunnitelman saimme siis unohtaa ja yritin vain pitää jo odotusvuorossa olevaa Tokomiestä rauhallisena, kun kehään pääsy veikin kauemmin. Tästä saimme hyvän harjoituksen siihen, miten nollata ajatukset ja keskittyä suoritukseen, vaikka kaikki ei menisikään ihan suunnitelmien mukaan. Onneksi olimme tehneet yhden tunnarin alle, mutta seuraamista ei, joten en päässyt näkemään olisiko sillä ollut vaikutusta seuraamiseen kehässä.

Suoritus alkoi luoksetulolla, jossa väsähtänyt ohjaaja meinasi sössiä, kun yhtäkkiä kesken kävelyn en ollutkaan varma, että oliko lupa jättää koira, yllättäen jännitys ja väsymys ei ole paras kombinaatio kun pitää olla skarppina :D Ohjaajan häröilystä huolimatta Tokomies suoritti aivan loistavan stopin ja 10 siitä! Seuraavana L-liikkeessä (s-i) herra päätti jättää istumisen tekemättä ja seisoi hienosti myös istumisen, tästä 6,5 :D Ruudusta lävähti pyöreä 0, kun Tokomies painatti täysillä ruutuun ja myöhästyin ihan himpun verran käskyssä, jolloin Topi ajautui aivan takanauhan tuntumaan. Yritin korjata, josko herra ottaisi askeleen pari eteenpäin, mutta siellä hän seisoi kuin nakutettu, kun kerran näin on opetettu! :D Emme ole siis harjoitelleet paikan korjausta, joten nollaksi liike meni kun maahan käskettyäni Tokomiehen lonkka oli takanauhalta vähän yli. Tuomarin oli käytävä katsomassa lähempää, kun oli niin hilkulla.

Ruudun jälkeen vuorossa oli tunnari, josta Topi suoriutui hienosti <3 Hallin hiljaisuudessa kyllä raikasi mukavasti rutina, joka tunnarikapulasta lähti herran hampaissa :P Mutta muuten oikein siisti ja hyvä tunnari Tokomiehelle, tästä 7,5. Ja sitten olikin taas kokeen hupinumero eli seuraaminen, jossa esitimme jälleen kaikki mahdolliset ylivireen tuomat virheet eli edistäminen, poikittaminen, painaminen ja ääntely... Ja jäi joku perusasentokin tekemättä ja osa pa:sta oli vinoja :/ Mutta tästä kuitenkin 7, johon voi tuolla säätämisellä olla ihan tyytyväinen :D Ohjatusta saimme 8,5, en oikein tiedä mistä pisteet lähtivät, koska suoritus oli hyvä, ehkä jotakin lähti siitä, että myöhästyin tässäkin käskyn ajoituksessa ja pysäytin Tokomiehen merkkilätkän päälle/ohi? Ja ehkä pyöräytti kapulaa vierellä tms. videolla kuitenkin näyttää pitävän hyvin. Kaukoissa oli hyvä asenne, taas hieman tuli seiso-maa ja seiso-istu vaihdoissa eteenpäin, näistä 7. Lopuksi metallihyppynouto, josta 9, jälleen piti pienellä viiveellä nostaa metallikapula :D Paikallamakuussa herra vinkui alussa kilpaa vierustoverin kanssa, mutta onneksi ilmeisesti hiljeni, koska saimme 9,5. Yhteisvaikutukseksi 9. Lopputulemana ruudun nollaus tipautti pisteet 228 p. ja 2-tulokseen, sijoitus oli 3/4.



Kokonaisuuteen saimme olla kuitenkin tyytyväisiä, koeruutiinit toimivat lennossa muuttuneista suunnitelmista huolimatta ja luoksetulon stopin sekä tunnarin treenaus näkyi hienosti liikkeiden suoritusvarmuuden parantumisena. Myös järjestelmällinen kyynärätreeni on tuottanut tulosta ja maahanmenot oli napakat. Näistä asetelmista lähdettiin valmistautumaan sm-kisa reissuun elokuun alkuun!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kohti Voittaja-luokkaa - osa 3

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tutkailussa voittajan liikkeistä hyppynouto sekä luoksetulo pysäytyksellä, mistä on Tokomiehen kanssa lähdetty liikkeelle ja missä mennään nyt :) Jos kaukot on olleet teknisesti vaikein liike (kun ikuista tuskaa tuottavaa seuraamista ei lasketa :D), niin nämä kaksi ovat olleet Tokomiehen tokouralla ehkä haastavimmat merkille lähetyksen ohella, erityisesti luoksetulon stoppi :D

"Ai tässäkö jotain ongelmaa vai?" :D

Hyppynouto: Kaikki tässä liikkeessä alkaa metallikapulasta... Aikanaan kun metallikapulan Tokomiehelle esittelin, se oli ällö kapistus, jonka kyllä pystyi ottamaan suuhun jos sitä tarjottiin ja melkein pystyi nostamaan maasta. Mutta siis vain melkein tai hyvin hätäisesti. Tuolloin pehmustin kevyesti puruosaa, jotta saatiin nostoja tehtyä. Jossain kohtaa koko metalli jäi lopulta tauolle muiden opeteltavien juttujen tieltä, kunnes vuoden kuluttua kaivoin sen jälleen esiin. Ja kappas, metalli ei ollut enää kummempi juttu, sitä pystyi pitämään, kantamaan ja noutamaan, mutta vain hallissa, ei hiekalla :D Viime vuonna kevään korvalla palasimme hiekka ja metallikapula dilemman ääreen ja tuolloin treenien jälkeen olin varma, että tulemme suorittamaan voittaja-luokan halli olosuhteissa :D Ensimmäisen hiekalle heitetyn noudon Tokomies haki, mutta se oli selvä vahinko, jonka herra huomasi toisen heiton jälkeen. Ei kai nyt kukaan voi nostaa räkäistä metallikapulaa, jossa on hiekkaa! :D

Ja siinäpä sitten mietintämyssyn kanssa pohdin, että miten ihmeessä saan koiran nostamaan asian suuhunsa mitä se ei halua suuhunsa ottaa :O Lähestyin ensin asiaa vain toistamalla käskyä, koska Tokomies kuitenkin tiesi mitä siltä haluttiin, kun hallissa homma pelasi kuin junan vessa. Kovasti herra yritti noutokäskyä noudattaa, mutta lopputulos oli kapulan edessä seisomista, kapulan tökkimistä ja ohjaajan ja kapulan välillä juoksentelua "emmä pysty, en millään kykene!". Siirryimme sitten ihan pelkkään noston harjoitteluun naksutellen, aloittaen kapulan katsomisesta ja kuonolla koskettamisesta, päätyen siihen että kapula napattiin nopeasti suuhun ja yhtä nopeasti räkäistiin maahan. Tästä ei edetty eteen eikä taaksepäin, eli sitten ei muuta kuin naksu hyllylle ja miettimään, mitä Tokomies haluaisi niin kovasti, että palkka olisi oikeassa suhteessa tehtävän ällötyskertoimen kanssa. No pallopa tietenkin on se, mitä Tokomies arvostaa, tietysti höystettynä kunnon vetoleikillä. No sitten ei muuta kuin pallo esiin ja kunnon virittelyt "mulla onkin tämmönen" ja näin saatiin aikaan lopulta ihan hakemiseksi laskettavia nostoja, mutta tunsin että pitkä ja tuskainen taival olisi edessä ja hiekkakentät peittyisivät jälleen lumeen, ennenkuin tämä olisi valmis kuvio :D

No eteen tullut treenitauko kesän ja syksyn ajan jättikin metallin lopulta hautumaan ja lumet tuli ja peitti hiekkakentät. Talven treenasimme hyppynoutoa hallissa ensin ilman metallia ja myöhemmin metallin kanssa. Tavallisen kapulan kanssa harjoiteltiin hypyn suorittamista molempiin suuntiin sekä vinoja heittoja. Hauskaa tässä liikkeessä oli se, että huomasin, että meillä ei ollut hyppyyn minkäänlaista käskyä, kun alemmissa luokissa kutsutaan hypyn yli, mutta voittajassa hypylle koira tarviikin lähettää. Joten ihan ensimmäinen asia oli opettaa hypylle irtoaminen :D Hyppynoudosta tulikin Topille uusi lemppariliike ja on hyvin tärkeänä sitä suorittaessaan. Vasemmalle puolelle vinoon heitetty kapula on oletetusti vaikein, koska viereltä perusasennosta on helposti suora linja tehdä tasamaa nouto.

Kevään eka ulkotreeni ja jo pisti hieman hymyilyttämään Tokomiestäkin,
vaikka lunta vielä olikin paikoin, mutta tarkeni jo ilman takkia :D

Nyt kesällä olimme jälleen hiekka haasteen edessä, kun ulkokauden kokeet häämöttävät horisontissa. Keväällä taas perinteisen vuoden tauon jälkeen jännityksellä lähdin koittamaan miten yhtälö hyppy+metalli+hiekka+Tokomies toimii ja ette arvaa, että oli leuassa loksahtamisen jälkeen keräilemistä, kun Tokomies suoritti tyylipuhtaan hyppynoudon metallin kanssa hiekalla! :O :D Tämän jälkeen ulkotreeneissä on tehty aina vain se yksi ja ainut toisto per treeni, koska se on se mikä riittää :D Onhan tuo Tokomies aika epeli, kun hälle voi jättää asiat vuodeksi hautumaan ja sitten vaan esittelee asiat uudelleen,  niin jo toimii! :D No joo, tässä hypyn tuoma into varmaan on se kannatteleva voima, että hiekan tuoma ällökertoin on unohtunut :D

Luoksetulon pysäytys: Tätä liikettä ollaan treenattu ehkä kaikilla tyyleillä mihin on törmätty, poislukien pysähdykseen liitettyä  peruuttamista ei olla koitettu :D Namien viskely edestakaisin juoksuttaen ei toiminut, koska siinä oli ohjaalle liikaa liikkuvia osia ja Tokomies hukkasi aina namit, jolloin liike aina tyssäsi namien etsinnän ajaksi... Pallon heitto toimi siihen asti, kun pallo oli mukana pysäytyksessä. Samoin nami pysäytyksestä heittämällä taakse toimi kohtuullisesti, mutta pallossa ja namissa ongelmaksi koitui se tosiasia, että niiden kanssa Tokomiehelle ei jäänyt juuri minkäänlaista mielikuvaa omasta liikesuorituksestaan, koska herra kelasi intopiukeana vain palloa/namia. Kun nämä poistettiin, käsky+käsimerkki yhdessä toimivat epävarmasti ja jos oli vain käsky TAI käsimerkki, ei Tokomiehellä ollut minkäänlaista aikomustakaan pysähtyä eli ei kuunnellut eikä katsonut tippaakaan ohjausta :D

Tämän dilemman kanssa taas mietintämyssyä oli vedettävä korviin asti; miten saada Tokomies ymmärtämään haluttu asia eli napakka pysähtyminen pelkällä käskyllä tai käsimerkillä. Aikani pohdittua mietin, että olisiko taikasanat vireen nosto ja siihen liitettynä takapalkka. Vireen nosto Tokomiehellä kuulostaa ehkä erikoiselta, kun virettä on useimmiten muille jakaa eli vähempikin riittäisi :D Mutta totesin, että luoksetulon suhteen sitä oli hieman varaa nostaa, jotta oikea mielentila napakkaan stoppiin löytyisi. Takapalkkaa oltiin jo erillisenä lelulle vapautus treeninä harjoiteltu, kun aikaisemmin Korrien koulutuksessa Riitan kanssa sitä oltiin sivuttu, mutta tuolloin Topi ei ymmärtänyt vielä takapalkan sääntöjä. Ongelman ydin alkoi aukenemaan, kun pohdin mitä Topi todella arvostaa ja haluaa palkaksi, mikä motivoisi kuuntelemaan pelkkää käskyä. Päätin kokeilla stoppeihin palkaksi aivan eri lelua (jolla ei ole leikkinyt aikoihin ja jonka saisi vain stoppeja tehdessä) ja innostin Tokomiestä tavoittelemaan tätä erilaista lelua. Ajatuksena oli luoda "erikoispalkka" (kuten ruudussa oli aikanaan erikoisherkku :D), joka tuo jännitettä tehtävään. Lelun kanssa riekutuksesta pyysin Tokomiehen maahan ja siitä vippasin pallon taakse maahan odottamaan, sopivan matkan päästä kutsu, käskyllä stop ja vapautus lelulle. JA SE TOIMI! Riekuttamalla virettä tappiinsa sain asenteen liikkeeseen oikeaksi sekä Tokomiehen logiikalla nyt oli _tarpeellista_kuunnella_ pelkkä käskykin, koska muuten super coolille lelulle ei pääsekään!

"Kuinka niin korvat ovat katoavaa mallia?" :D

Tämän jälkeen luoksari on toiminut kivasti, Oilin syynissä saimme ideoita häivyttää palloa ja ehdimmekin hyvin hallikaudella sitä treenata. Kevään edetessä ongelmaksi alkoi muodostua matka, eli lyhyillä tutuilla treeni etäisyyksillä stopit olivat hyviä, mutta matkaa pidentäessä huonontuivat tai juoksi jopa lävitse. Eli kun etäisyys ohjaajaan kasvoi, kuuntelu huononi, eikä asiaa tietenkään auttanut, että myös Tokomiehen vauhti koveni matkan pidetessä, jolloin jo teknisesti pysähtyminen on vaikeampaa. Onneksemme treenikaveriltamme Kiiralta saimme vinkin yhdenlaiseen pysäytys-kuuntelutreeniin ja apuja sen toteuttamiseen. Harjoitusta tehdessä näkyi selkeästi miten etäisyys vaikutti korviin, tietyn matkan päästä Tokomiehen kuulolaite ei enää ollut päällä. Lopulta toistojen kautta sain lelulle juoksevan Tokomiehen pysähtymään käskyllä, ja käsky toimi niin lelulle lähetettynä kuin lelun ja koiran välissä seisten. Olin aikaisemmin kuullut lelulle pysäytystreenistä ja ajatellut, että Topi ei tule koskaan pysähtymään, kun lelusta ja sinne täysillä juoksemisesta on kyse, mutta niin vaan Insinöörismiehen mielellä varustettu Tokomies muutaman toiston jälkeen pysähtyi! :) <3

Tätä treeniä tehtiin joitakin kertoja ja se auttoi Tokomiestä sisäistämään kuuntelun tärkeyden vaikka olisi miten vauhtia ja intoa. Kokeiden lähestyessä pallo on häivytetty pois ja treenattu kokeenomaisesti palkkapurkilla. Pitkällä matkalla vielä paikoin on selvästi vaikutuksensa vireellä onko korvat auki ja malttaako keskittyä kuuntelemaan. En tiedä oliko lopulta hyvä käyttää samaa luoksetulo käskyä kuin suorassa luoksetulossa :D Liikkeen treenaamista aloittaessamme mietin toista käskyä, mutta en vaihtanut lopulta sanaa, koska en halunnut, että alkaisi ennakoimaan pysähdystä, kun tietäisi että tämä on se jossa pysäytys tulee. Noh, nyt ei todellakaan ennakoi... :D Videolla keväistä treeniä, vielä melko lyhyellä matkalla tehtynä.


EVL:ää silmällä pitäen on talven aikana työstetty eteenlähetystä ja siinä pysäytystä, ja yllättäen siinä on ollut sama kuulolaitteen toiminnan ongelma kuin luoksetulon stopissakin :P Tätä katsottiin Joannan seminaarissa maaliskuulla ja hyviä huomioita saatiin ja vinkit miten lähteä kuuntelua harjoittamaan. Oilin kurssilla katsoimme myös eteenlähetykseen liitettynä ruutuun lähetystä ja itselleni tuli yllätyksenä, miten voimakas alusta takana onkaan, Tokomies nimittäin ensin valitsi mieluummin sen kuin ruudun! :O Pientä helpotusta haettiin ohjaajan sijoittumisella ja ruutu alkoi löytyä. Erillisenä treeninä olemme myös harjoitelleet suuntien korjausta Korrien koulutuksesta saamilla Riitan vinkeillä, tätä pitäisi jossakin koulutuksessa katsoa eteenpäin, nyt Tokomies osaa lähteä keskiviivalta vasemmalle tai oikealle kohti pieniä targetteja. Tämä on Topista kiva harjoitus, mutta sivusuuntaista etenemistä vaikea joskus hahmottaa ja välillä lähteekin tulemaan kohti. Joten korjauskäskyjen siirtäminen eteenlähetyksen ympyrään on varmasti oma hommansa :D Eteenlähetys ruutuineen jätettiin tauolle keväällä voittajan koekuntoon kasailun kiihtyessä ja kaivellaan se taas työnalle myöhemmin :)

Pienensin eteenlähetyksen kosketusalustaa ajatellen, että pienet lätkät eivät näkyisi
niin selkeästi... Muuten hyvä, mutta Tokomiehen logiikalla ympyrän merkkausteipit
on sama asia kuin tuommoinen pikkuruinen alusta, joten ei,
pikkualustat eivät päässeet jatkoon :D

Oilin kurssilla keväällä katsottiin myös kiertohyppynoutoa miten lähteä sitä kasaamaan. Oli jännittävää ja hieman jollainlailla haikeaakin käydä läpi viimeistä tokoliikettä, jossa olisi jotain uutta mitä ei olla vielä tehty. Hassua onkin ajatella, että jos ja kun tämä hässäkkä-liike on jonain päivänä kasassa, tuolloin Tokomies hanskaa jollakin tasolla kaikki tämän hetkiset tokoliikkeet :O :D Työtä ja tehtävää kyllä riittää edelleen muissakin liikkeissä, innolla ja mielenkiinnolla odotan että pääsemme kiertohyppynoutoon pureutumaan treenissä enemmän, opit jätettiin hautumaan syksyyn :)

Tässä siis viimeinen osa koosteesta millainen on ollut Tokomiehen matka kohti voittaja-luokkaa, paljon on hommia tehty, viilattu ja veivattu enemmän ja vähemmän :D Yhtenä yksityiskohtana mainittakoon vielä kyynärätreeni, joka on huomioitu joka maahanmenoa vaativassa liikkeessä eteen tipautetulla namilla. Tämä on auttanut maahanmenoja napakimmiksi kyynärien suhteen, nähtäväksi jää kantaako se kokeessa myös tähän perin staffimaiseen tapaan tehdä mitä erikoisempia maahanmenoja kyynärät ilmassa :D


Kesän alku on mennyt tiiviisti liikkeiden viimeistelyyn ja kokeenomaisen treenin tuomiseen ohjelmistoon, kokonaisuuksia on ollut jännittävää koota vihdoin kasaan ja nähdä miltä Tokomiehen ylempien luokkien liikkeet näyttää ja tuntuu. Ilahduttavaa on myös ollut huomata, miten kokeenomainen tekeminen ja rutiinit ovat Tokomiehen muistissa, vaikka edellisestä koekäynnistä onkin jo  yli vuosi aikaa :) Nyt kesä on hyvää vauhtia meneillään ja koeilmoja on jo laiteltu menemään, jännitys alkaa siis tiivistyä, hui! :D

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kohti Voittaja-luokkaa - osa 2

Jatkoa seuraa edelliseen (joskin tapansa mukaan hieman viiveellä :D), tässä lisää voittaja-luokan liikkeiden analyysiä, missä kuosissa Tokomiehen hommat ovat :)

Kaukot: Alempien luokkien istu-maahan venksutuksissahan Tokomiehellä vinksahti mielentila varsin huonolle tolalle, joka näyttäytyi (jälleen kerran) äänenä erityisesti ensimmäisen istumaan nousun aikana ja pahimmillaan joitakin kertoja jopa ohjaajan luokse lähtemisenä :O Alkuunsa kaukot olivat Topin yksi vahvimmista liikkeistä, mutta näin jälkikäteen pohdittuna silloiset häiriötreenit eivät herralle sopineetkaan ja otti niistä jotenkin painetta koko liikkeeseen. Tämäkin oli mielenkiintoista, että itse häiriöharjoituksessa ei näkynyt paineistuvan erityisesti, mutta harjoitukset muuttivat mielikuvaa ja tunnetilaa kuitenkin. Häiriöt eivät olleet mitään maata mullistavia, vain ihminen/ihmisiä/liikettä takana tai liikkurin liikkeitä, mutta niin vain ne jotenkin olivat Tokomiehelle liikaa, tai jokin hetki ei vain ollut otollinen, ja liikeeseen tuli väärä tunne. Myöskin silloinen pallopalkka kokeilu ei sopinut Topille, kun mielentila oli muutenkin jo väärällä tasolla ja vire nousi liikaa. Oma osansa tietysti ongelmiin tuolloin oli varmasti myös koeosaamisen puutteella, joka toi rauhattomuutta yleisestikin Tokomiehen olemukseen.


Ongelmien analysoinnin jälkeen oli ylempien luokkien kaukoissa ajatus rakentaa ne Topin mielestä ihan uutena temppuna, jolloin saataisiin toivon mukaan liikkeeseen uusi tunne ja mielentila. Vaihdoin käskysanan ("Kauko" muuttui "Kakeksi" :D) ja pitkän aikaa treenasimme kaukoja ilman liikkurointia, enimmillään joku on voinut seisoa lähellä ja katsoa, mutta ei minkäänlaista heiluttelua tms. ylimääräistä. Ajatuksena on ollut rakentaa ensin liike vahvaksi pitkältä matkalta, kunnes voidaan jälleen liikkuri tuoda mukaan niin, että liikkuri on mahdollisimman neutraali.

Teknisesti viime kesänä kaukoja katsottiin Korrien koulutuksessa Riitan kanssa ja aiheena oli miten vahvistaa ajatusta taaksepäin eli paikallaan pysymistä. Pohdin minkälaista palkkaa voisin käyttää, kun Tokomiehellä edessä/takana oleva namipalkka laittaa jonkinmoisen jäätymisen päälle. Takana olevaan jää kiinni eikä pysty suorittamaan ja edessä olevan yhdistää häiriötreeneihin, joissa vahvistettu istumista/makaamista eli "säilytä se asento jossa olet". Laitoimme testiksi namialustat sivuille molemmin puolin ja yllättäen niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa, Topi ymmärsi voivansa vaihtaa asentoa :) Näin treenasimme pitkän aikaa, kunnes talvella Oilin kurssilla huomasimme, että Topi jäi enemmän kiinni erityisesti vasemman puoleiseen alustaan. Tästä jalostui treeni, jossa palkkanamit olivat oikealla ja pikkuhiljaa siirsin niitä myös kauemmas. Vapautus palkalle vaihteli eri määrästä vaihtoja, saatoin myös käydä palkkaamassa itse. Nyt olemme pikkuhiljaa siirtyneet kokeenomaisen suorituksen palkkaukseen eli kuuluisaan vihreään purkkiin, tästä syntyi aluksi pientä epävarmuutta liikkeeseen, mutta siitä onneksi päästiin yli, kun Tokomies hoksasi että palkan saa ihan samalla tavalla vaikka herkut olisikin vähän kauempana :D

Teknisesti seiso-maa ja seiso-istu vaihdot ovat haastavia Tokomiehen tyylillä (venyttää etupäätä pitkälle) ja vireestä riippuen joskus onnistuvat siistimmin, useimmiten kuitenkin on pientä liikettä toisessa takajalassa/molemmissa. Näitä on yritetty viilata, mutta aikamme näiden kanssa ihmeteltyä totesin, että menemme asenne edellä ja ennemmin vaalitaan hyvää mielentilaa ja asentojen suoritusvarmuutta, kuin täydellistä tekniikkaa. Videolla kaukot tammikuulta :)



Tunnari: Aaltoliike kuvaisi tätä hyvin, eli eli joskus tuntuu, että tämähän jo sujuu ja sitten taas ei :D Ja se kapulan palautus, onko sitä kapulaa ihan pakko rusauttaa vähintään se pari kertaa? Jos Tokomieheltä kysytään, niin on :D Tunnarin suurimmat ongelma kohdat ovat häiriön/liikkuroinnin vaikutus suoritukseen sekä palautuksen pito. Häiriön vaikutus näkyi väärien kapuloiden lievänä "hämpsimisenä" eli toi aina oman kyllä, mutta ajoittain koski vääriin nostamatta niitä. Tämä väärien hamuilu saatiin pois vahvistamalla oman nostoja, mutta vaikka tässä noston vahvistus treenissä jätin naksun melko äkkiä pois, alkoi tulla ongelmaksi se, että Topi nosti oikean, mutta jäi hetkeksi paikoilleen kuin odottaakseen jotain kuittausta, että hyvin menee :D

Tätä lähdettiin talvella Oilin kurssilla katsomaan ja purettiin tehtävästä liikkeen omaisuus pois erilaisella lähetyksellä kapuloille. Tokomies sai ensin juosta hakemaan namin ja siitä sitten lähetys kapuloille. Lisäksi olin itse lähellä ja kun Topi nosti oman, lähdin hieman peruuttamaan, jotta sain vedettyä omalla liikkeellä mukaan. Kun tämä alkoi sujua ilman, että jäi seisomaan ja tuijottamaan kapula suussa, jätin oman liikkeen pois, mutta edelleen olin lähellä kapuloita, tällä kertaa selkä kapuloihin päin. Pikkuhiljaa menin kauemmaksi kapuloista itse sekä namin syöminen jätettiin pois alusta. Tätä teimme pitkän aikaa ja nyt keväällä pystyin jo kääntymään jälleen kapuloita kohti ja Tokomies oli varma nostostaan ja tuli heti noston jälkeen vauhdilla viereen :) Tässä vaiheessa aloimme vahvistamaan vielä noston varmuutta toisella harjoituksella palaamalla lähelle, kun kapuloiden määrää kasvatettiin n. 5-7 väärästä lähemmäs 10-15 kapulaa, jolloin joutui tekemään vielä enemmän haistelutyötä.


"No nyt voisin ottaa sen namin"

"Hiekka näkyy, mut tänne jäätyy"

Oman pitoa ja palautusta on siis tehty talvi omana treeninään eli nostoharjoituksessa en ole puuttunut mitenkään kapulan pureskeluun. Mutta pito treenissä pureskelulle onkin sitten ollut nollatoleranssi. Pito treenissä Tokomies on etsinyt vain omaa piilosta tai sitten nostanut sitä maasta ja tuonut, ensin niin että kapula on ollut koiran ja ohjaajan välissä ja kun se alkoi sujua, siirryttiin viereltä lähetettävään hakuun. Ihan ensimmäinen ja suurin ongelma oli saada Tokomies ymmärtämään mikä tehtävässä on virhe, jonka herra tekee :D Tätä pito treeniähän olemme tehneet aikaisemminkin, mutta en ollut saanut kerrottua Topille, että pureskelu on Se Juttu. Pureskelusta huomauttaminen ei toiminut ollenkaan, ainoastaan Tokomiehen ilmeestä näki, että tämähän on ihan tyhmä juttu, kun sanotaan "voi kauhee" vaikka mitään en oo väärää tehnyt! :D

Joten jotain muuta oli keksittävä keinoksi erotella oikea ja väärä toiminta. En tiedä mistä (ja miksi ihmeessä ei aikaisemmin :D) onneksi tuli mieleen miten treenasimme noutokapulan palautusta ja tätä testasin Oilin syynissä olessamme, eli namit alustalle viereen odottamaan ja ne pääsee syömään vasta kun tekee oikein. Eikä kauaakaan kun herra sai ajatuksesta kiinni ja ymmärsi mitä halusin. Vaikeutta treeniin toi Tokomiehen ehkä perin staffimainen tapa liikutella tunnaria kielellä (jos et voi pureskella niin kieltä ei oo kielletty liikuttamasta! :D) sekä Topin tapa nostaa kapula niin, että tekee pienen korjauksen nosto hetkellä vaikka muuten pito olisi palautuksen ajan siisti. Siinä sitten miettimään millä kriteereillä mennään, mutta selvästi muutamien hieman korkeamman vireen treeneissä tehdyistä noston korjauksista ei ollut pitkä matka pureskeluun, joten tulin siihen tulokseen, että kriteerinä on 0 korjausta. Kielellä heilutteluun en ole puuttunut ellei ole ollut oikein selkeästi liiallista, sillä se tietysti voi tuomarin silmään näyttää pureskelulta kun kapula heiluu :D

Oheisessa videossa on toinen treenikerta jossa uskalsin yhdistää noston ja pidon kriteerit, ja niin vain kapula nousee varmuudella ja pito on hyvä koko palautuksen ajan :) Vielä kuitenkin jatkoimme treeniä myös erikseen, että osa-alueet vahvistuisivat entisestään ja olisivat myös häiriössä vahvoja.


Kesän koesuunnitelmien lähestyessä tunnaria on ollut myös laitettava kasaan liikkuroituna ja sepä osoittautuikin olevan Tokomiehelle se kompastuskivi, joten itku pitkästä ilosta ja sitä rataa :D Eli kerta heitolla palasi väärien kanssa tuhraaminen ja oman varmistelu, saattoi oman jopa tiputtaa ja tutkia muut vielä lävitse, ennenkuin lopulta toi oman :O Onneksi sopivasti oli piirin järjestämä Korrien koulutus käsillä ja sinnepä sitten mentiin Riitan oppiin tätä tunnaria ihmettelemään :D Topi ihmetytti myös Riittaa tekemällä ensin yhden melko hyvän tunnarin (vain pidossa pientä otteen korjailua) ja sitten tämän jälkeen tehdyt olivat aivan plörinää :D Haasteensa toi pitkä nurmikko, mutta myös toistossa jossa näki kapulat paremmin, etsi niitä sieltä täältä ja oli jotenkin aivan kuutamolla. Sillä hetkellä tuntui, että näinkö tästä liikkeestä koskaan ikinä tulee yhtään mitään :D

Riitan kanssa pohdittiin mikä tässä tunnari tunaroinnissa voisi olla takana ja tulimme lopputulokseen, että liikkuri jotenkin sotkee Tokomiehen päätä eikä keskity kunnolla. Näyttää, että Topi seuraa kyllä kapuloiden laittoa, mutta siltikin välillä hukkaa punaisen langan. Onneksemme haistelutyö on kyllä kunnossa, mutta jotenkin muuten kapuloille saapumisen hetkellä lyö vähän tyhjää :D Riitta arveli, että kyse on vain liikkuroitujen toistojen rutiinin puutteesta eli epävarmuus häviää kunhan pääsemme tekemään liikkuroituna paljon ja ensin helpotettuna niin, että käyn itse kapuloilla liikkurin vietyä ne ensin, jolloin harjoituksessa on tuttuna osana oma liikkeeni kuten itseksemme treenatessa. Oman osansa tuo tietysti myös erilaiset ympäristöt häiriöineen. Mietin myös, että liikkuroidessa kapuloissa on tuore liikkurin tuoksu, kun taas itsekseen treenatessa kapuloissa on vanhoja, todennäköisesti melko neutraaleja hajuja. Eli monta asiaa voi tehtävään vaikuttaa, ei ole helppoa olla Tokomies :D Nyt olemme harjoitelleet helpotetulla liikkuroinnilla ja näyttäisi siltä, että Tokomiehen lamppu saattaa olla syttymäisillään, sitä siis odotellessa :D Lohdullista oli kuulla Riitalta myös, että tunnari on liikkeenä sellainen, että se "hajoaa" helposti tietyn väliajoin ja sitten se vain pilkotaan osiin ja kasataan taas, joten ehkä toivoa on siinäkin suhteessa :D


Ohjattu: Voittaja-luokan versio on ollut seuraamis-projektin ajan tauolla, mutta muutoin on palauteltu mieleen evl:n ohjattua eli pisteelle lähetystä ja keskikapula on tuotu samaan riviin vasemman ja oikean kanssa, kun tähän asti se on ollut selkeästi kauempana. Ohjattu on Tokomiehen yhtenä super lemppariliikkeenä melko vahva, mutta työtä riittää siinäkin. Alun mielentila rakoilee helposti ääntelyn puolelle ja kapulalle lähetettäessä Tokomies saattaa kääntyä niin, että saa keskikapulan näkökenttään ja lähtee sinne, vaikka itse suunnat ovat sinänsä hallussa. Ja keskikapulalle lähtiessä suurin ongelma on se, että ei kuuntele pysäytystä vaan hakee kapulan :D Näitä asioita pohdittiin niin Joannan seminaarissa maaliskuulla kuin keväisessä staffien tokopäivässä, jossa olimme Mari Leiviskän opissa. Alun mielentilan kanssa työstetään vielä aktiivisemmin alun jännitettä pois ja ollaan vielä tarkempi siinä, ettei pääse huonossa mielentilassa tekemään liikettä. Suuntia vahvistetaan omana treeninään ja pysäytystä otettava haltuun samalla tavalla kuin eteenlähetyksessä, josta lisää myöhemmin. Ohjatun plussa puolina iloitsen siitä, että tässä liikkeessä kapulan pito on ollut aina siisti :O :D Vauhdillisesti liike on  myös tasapainossa, jota en ollut aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi, ennenkuin Oili totesi, että juoksee yhtä kovaa hakemaan kuin palauttamaankin kapulaa :) Palautuksessa saattaa joskus jäädä hieman taakse, koska ei halua osua kapulalla ohjaajan jalkaan, joten Tokomiehen logiikalla näppärästi kun jää vähän taakse, on enemmän tilaa kapulalle :D

Seuraavassa osassa viimeisimpänä muttei vähäisimpänä luoksetulon stop ja hyppynouto sekä ripaus jo evl:n kuvioita :O :)

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kohti Voittaja-luokkaa - osa 1

Huh, niin venähti jälleen nämä tokokuulumisten kirjoittelut, nyt jo kevät hyvää vauhtia etenemässä ja hiekkakentät sulaneet kovaa vauhtia. Tokomiehen talveen on kuulunut mukavasti treeniä ja koulutuksia, ja koekalenteriakin on taas alustavasti tarkasteltu tulevan kesän osalta :) Hui ja hui, ajatuksena kokeet ovat taas varsin jännittäviä, toisaalta hirmuisen mielenkiintoista nähdä miltä oikein näyttääkään Tokomiehen voittaja :O Paljon on töitä tehty ja tässä vihdoin tiivistelmää viime keväänä aloitellusta pohjatyöstä ja alkutalvesta jatkuneesta treenikaudesta.


Paikallamakuu: Tämä on ollut aina ja ikuisesti murheen kryyni, ja sellaisena varmaan pysyykin hamaan tappiin asti :D Ei sillä etteikö Topi the Tokomies pysyisi paikallaan, vaan se ÄÄNI. Kun siellä rivissä on ihan pakko vinkua, enemmän tai vähemmän. Mieluummin enemmän. Eikä merkitystä ole sillä, onko ohjaaja näkyvissä tai piilossa. Tätä levottomuutta aiheuttaa, kun on kaverit siinä vieressä, yksin ollessa voi olla hipihiljaa. Eikä ole väliä onko vieressä tutut treenikaverit vai vieraat. Tokomiestä vaivaa ilmeisesti pieni epävarmuus, kun mamma on kaukana ja täytyy tehdä tehtävä, joka yleisestikin on staffille haastavaa eli olla aloillaan pitkä aika ja sitten vieressä on vielä ties ketä! :D Ja tämä näkyy sitten niin, että herra istuu/makaa kuin viilipytty, mutta kuin vaivihkaa ääntä tulee ilmoille. Osansa tietysti varmaan on myös palkan odotuksella... Tätä dilemmaa pohdittiin Oilin kurssilla ennen joulua ja testiin otettiin pieni namipurkki taakse laitettuna, jotta Tokomies kelaisi niitä nameja eikä yksin jäämistä, hitaasti etenevää aikaa ja vierustovereita.

Namipurkin kanssa herra onkin hiljentynyt melko kivasti, ja vaikka joskus pitää ääntä, se on huomattavasti maltillisempaa. Purkkitreeniä aloitellessa käytiin hieman keskustelua siitä, saako purkille karata heti maasta takaisin perusasentoon päästyä, mutta onneksi Topi ymmärsi yskän muutaman harjoituksen jälkeen, kun purkki ei aukenekaan jos sinne ryntää ilman lupaa. Purkki onkin kätevä tässä juuri siksi, ettei pääse palkkaamaan itse itseään vahingossakaan :D Tähän asti olen myös vain hyvin harvoin paikallaolossa liikkeen aikana puhunut mitään (lukuunottamatta kehumista alkuharjoittelun aikana), mutta nyt Oilin kanssa keskusteltuani olen piilosta alkanut kehua Topia kun on hiljaa sekä huomauttanut ääntelystä. Tämäkin on auttanut jonkin verran levottomuuteen, koska Tokomies ei koskaan tiedä milloin mamma sieltä piilosta kehuu tai näkeekin töppäilyn :D Hiljenee siis melko pian kun alussa muistuttaa, että ääntely on huomattu. Aika näyttää onko näistä lopulta koetilanteeseen apua.

Hallilta lähtiessä on myös paikallaolo tehtävä, kun tavaroita laitetaan kasaan, ja
kuten ilmeestä näkyy, tähänkin epäviralliseen osioon suhtaudutaan
Tokomiehen tyyliin asian vaatimalla keskittymisellä ja hartaudella :D

Seuraaminen: Jos paikallaolo on ollut aina ja ikuisesti murheen kryyni, seuraaminen on sitä potenssiin sata :D Seuraamiseen olin ollut kohtuullisen tyytyväinen avoimen luokan kokeiden jälkeen ja olin jo hieman luovuttanut sen kanssa, että Tokomiehen seuruu nyt on sellaista kuin on. MUTTA. Sitten kun sitä seuraamista on jäävissä L/Z-liikkeessä sekä voittajassa ohjatussa ja pätkä myöskin ruudussa, niin se vaikuttaa myös muiden liikkeiden tasoon, kuin vain seuraamisliikkeessä. Lisäksi kun kierrokset nousee, niin vähäisetkin kriteerit unohtuvat sekä ääntä tulee myös tässä ajoittain. Ennen joulua osallistuin kuunteluoppilaana jälleen Christan koulutukseen ja siellä Christan sanat yliyrittävän koiran seuraamisesta osui ja upposi! Ymmärsin siltä seisomalta, miksei oikein mikään kokeilluista korjaamisyrityksistä olleet Topin kanssa auttaneet kunnolla: koska Tokomies on ottanut kaikki korjaukset niin, että hän yliyrittää vielä vähän lisää :D Eli tähän probleemaan saattaa auttaa korjaamista paremmin seuraamisen opettaminen uudelleen.

Tätä uudelleen opettamista sitten mietintämyssyssä pyörittelin ja tulin siihen tulokseen, että eipä siinä mitään häviä yrittää :D Joten ajatuksena oli ottaa käyttöön ihan uusi käskysana, hakea uutta rennompaa mielentilaa sekä kirkastaa ajatusta vasemman jalan seuraamisesta eli oikeasta paikasta ja sen pitämisen kriteeristä. Muutin myös palkan suunnan ja aloin palkata antamalla namin oikeasta kädestä jalkojen takaa tai heittämällä namin oikealta taakse. Tokomies oli hyvin liikuttava, sillä hän oli ihan varma, että tämä on aivan uusi temppu ja pikkuhiljaa vasemman jalan liikkeessä tiivisti pysyminen alkoi hahmottua kriteeriksi. Näin edistämistä saatiin hallintaan ja oikeaa paikkaa vahvistettua. Ongelmaksi kuitenkin jälleen meinasi muodostua mielentila, joka alkoi kaikesta huolimatta mennä jengoille, kun Tokomies niin tärkeänä haluaa yrittää ja onnistua. Oilin kanssa saatiin aloituksista jännitettä vähennettyä treenaamalla lähtöjä eleettömästi sekä niin, että usein ei lähdetykään liikkeelle, vaan perusasennosta vapautinkin pois ja kehuin hyvin maltillisesti.

Maaliskuulla sitten olikin edessä kahden päivän tokoseminaari Joanna Heweltin opissa, joista toisen päivän vietin kuunteluoppilaana, toisena päivänä oltiin myös Topin kanssa kouluttautumassa. Pääaiheenamme oli seuraamisen mielentila. Näytimme ensin sen hetkistä seuraamista, josta oli mukava kuulla, että se oli sinänsä ihan ok eli uuden seuraamisen rakennus oli edennyt hyvin. Mielentilaa ja rennompaa askellusta ajatellen Joanna esitteli tekniikan (jota myös Christan koulutuksessa oli sivuttu) jolla näitä asioita voi koiralle yrittää hahmottaa. Tällä ns. "jatkokädellä" (koirien pallonheitto varrella tms.) autetaan koiraa löytämään sopiva vauhti/askellus, pään asento ja mielentila ilman että koira on vierellä. Nyt olemme ahkerasti opetelleet jatkokäden kanssa ja hyvä meininki on alkanut löytymään :D Tässäkin yritän palkan pitää maltillisena ja homman vähän "tylsänä", ettei odotusarvo nouse liiaksi ja taas vaikuta mielentilaan vieden rentouden pois. Sitä en tiedä, kuinka kauan vie ja onnistuuko tämän siirtäminen vierelle miten, mutta suurella mielenkiinnolla odotan tämän harjoittelun tuloksia :)

Seuraamisen apuväline vipstaaki alias "jatkokäsi" :D Aluksi pidin namia ohjeen
mukaan kupissa, mutta Tokomies keksi alkaa tökkimään nenällä kuppia,
jotta nami lentää palkaksi silloin kuin HÄN päättää, joten nami siirtyi taskuun :D

Seuraamiseen liittyen on myös harjoiteltu peruutusta ja siinä käännöksiä, sekä sivuaskeleita oikealle ja vasemmalle. Peruutushan on Topilta sujunut jo pitemmän aikaa ihan ok, mutta ruvetiin sitten sitäkin vielä viilaamaan, kun Oilin kanssa sitä katsottiin nyt kevään kurssilla. Topi nimittäin irtosi jonkin verran taaksepäin, kun niin innolla olisi sinkoamassa peruuttamaan, ja tietysti tästä innokkuudesta johtuen myös usein peruutus alkaa äänen kera. Joten työn alle otettiin rauhallinen, hidas askellus peruuttaen ja mielentilan rauhoittaminen. Olin käyttänyt eteen jätettävää namia, joka jätettiin pois nostamasta virettä, kun jo peruutuksen kuitenkin teknisesti osaa. Käännöksiä oltiin myös harjoiteltu etunamilla, mutta jätettiin nami myös siitä pois. Kääntymisistä tuntui ensin alkuun ettei tule mitään ja ollaan ihan solmussa, kunnes selkeytin omaa liikettä vielä enemmän ja harjoiteltiin loivia kaarroksia,  jolloin Tokomiehen lamppu syttyi ja käännökset loksahtivat kohdilleen. Tässä video tämän hetkisestä peruutuksesta käännöksineen :)



Sivuaskeleet eivät olekaan niin helppoja kuin muutama hassu askel kuulostaisi :D Oikealle päin vielä menee jotenkin, mutta se vasen... Nyt työnalla on opettaa nousemaan käskystä seisomaan ja sepä ei meinaa Tokomiehen ymmärrykseen mahtua, että perusasennosta saa nousta seisomaan eikä lähdetä eteen- eikä taaksepäin :D Joten käsiavulla vielä joutuu herraa opastamaan, pelkkä käsky menee ihan ohi :D Askeleiden haasteena on myös se, ettei takamus tippuisi perusasentoon joka askeleen jälkeen, vaan siirtymät näyttäisi sujuvammilta, on nimittäin melko erikoisen näköistä häslinkiä kun koira on vasemmassa puntissa liimaantuneena yrittäen pitää seuraamispaikan ja yrittää joka askeleella vielä tarjota istumista... :D Ja tietysti asiaa auttaisi, jos ohjaaja hallitsisi myös sopivat askelkuviot ja askelpituuden :P

Jäävien treenaus (L/Z) on ollut seuraamisprojektin ajan tauolla, syksyllä ehdittiin Zetaa tehdä sen verran, että Topi sai ajatuksesta kiinni. Jonkin verran alussa meni Tokomiehen älynystyrät jumiin ja viimeisen kolmannen asennon kanssa meni ekoissa treeneissä arpomiseksi, mutta kun onnistumisia saatiin, niin lopulta Topi oli sitä mieltä, että tämänhän on ihan helppo nakki :D Niin helppo nakki, että pian alkoi ennakoida liikkeelle lähtöjä, asentoja ei sentään :D Ja se seuraaminen! Jo lähdössä herra on sitä mieltä, että tää ei ole oikeeta seuruuta, vaan voi esittää jotain sinne päin eli pokkana edistää jonkun puoli metriä! Joten ihan aiheesta laitettiin homma jäähylle ja työstetään seuruuta, ja palataan asiaan jos ja kun siinä saadaan hommaa haltuun... Perusteet on siis zetaan kasassa, viilauksia odotellessa :D

Tässä kohtaa kevättä Tokomies ei jakanut iloani hiekan näkymisestä ja ulkokauden häämötyksestä :D

Ruutua on treenattu ylläpito treeninä lelulle juosten sopivin väliajoin, että pysyy muistissa ja kuitenkin mielenkiintoisena. Uutena ruudun osana olevaa ohjaajan kävelyn ja viereen kutsun osuutta treenattiin ensin kosketusalustan kanssa ilman ruutua, että jos keksisikin lähteä ennakoimaan kutsua, niin ei yhdistäisi sitä ruutuun. Myöhemmin ruudun kanssa treenatessa kosketusalusta laitettiin myös ruutuun, jotta ruudun paikka ja siellä oleminen oli selkeää. Tässä liikkeessä ei sen kummempia ongelmia, ainoastaan Tokomiehen halu ladata ruudusta täydellä vauhdilla viereen seuraamaan on vaatinut pientä työstämistä, että muistaa alkaa jarruttaa jo hieman ennen, ettei törmää jalkaan tai ole vauhdin viemänä seuraamisessa jo valmiiksi liian edessä.

Hommaa on siis riittänyt talvikaudella erinäisen viilaamisen kanssa ja tässä ei ole vielä edes kaikki, seuraavissa osissa loppujen liikkeiden kuulumisia :)