torstai 22. joulukuuta 2016

Täysillä ja suurella sydämellä

Alli (Fi-nell´s Minor Mascot) 21.8.2004 - 13.12.2016


Tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa ja toisaalta ei löydy sanoja kertomaan. Ei kuvailemaan ikävän ja surun määrää, eikä toisaalta sitä kiitollisuuden, onnen ja ilon määrää, joita yhteiset vuodet ovat antaneet.


Alli oli mitä hienoin koira ja suuri persoona, sydän täyttä kultaa. Alli eli täysillä kiihdyttäen nollasta sataan silmän räpäyksessä, elämästä ja hetkestä nauttien. Alli rakasti suunnattoman paljon agilityä, metsässä juoksemista ja uimista sekä tietenkin kaikenlaista leikkimistä ja herkuttelua. Alli oli viisas, hienotunteinen ja humoristinen, ja toisinaan tuntui kuin olisi osannut lukea ajatuksia. Alli toi paljon iloa ja ihmetystä päiviimme mitä hauskemmilla sattumuksilla ja ilahdutti monia ihmisiä mutkattomalla olemuksellaan, ihan vain olemalla oma rakastettava itsensä.





Alli oli viimeistä piirtoa myöden harrastuskoira, jolle tekeminen oli tärkeää vanhuuden päiville asti ja yhdessä tutustuimme vuosien aikana moneen eri lajiin ja opimme uusia asioita. Alli opetti minulle paljon koiran kouluttamisesta ja yhdessä nautimme tekemisen riemusta ja oppimisen ilosta. Harrastustouhuista saimme paljon ihania muistoja kuten myös meille niin rakkaista pitkistä metsälenkeistä, joista nautimme täysin sydämin yhdessä.




Alli rakasti joulua, lahjat ja kinkku olivat äärettömän tärkeitä. Viimeisinä vuosinaan Alli jopa tiesi suurin piirtein ajankin, jolloin lahjojen aukaiseminen kuuluisi tehdä ja asettui kuusen eteen odottamaan. Enää emme yhteistä joulua ehtineet nähdä, mutta muistot menneistä vuosista säilyvät ja kulkevat mukanamme.

Alli näytti mitä on elää staffimaiseen tapaan, täysillä ja suurella sydämellä, tässä hetkessä.


Kuinka vaikea sitä onkaan kohdata se hetki, kun on heitettävä hyvästit. Vaikka tietäisi, että yhteinen aika kulkee kohti loppuaan, ettei sitä ole enää jäljellä kuin hetken vain. Ja ettei enää mitään ole tehtävissä, kaikki on tehty mitä voi. Kuinka hiljaista onkaan kun yksi on poissa ja kuinka monessa hetkessä ja asiassa mummokoira on kulkenut mukana päivittäin, vaikka aktiivisin touhuaminen olikin jo takanapäin.

Uusiin rutiineihin on totuteltu Topin kanssa pikkuhiljaa,  miten oudolta moni asia onkaan tuntunut. Topi ei osaa kytätä, koska Alli hoiti homman sen puolesta ja Topi kuuli Allin maiskutuksesta, koska kannattaa tulla paikalle (koska hänellekin jätettiin maistiainen). Ruuan jälkeen Topilla ei ole kiire herkkukaapille eikä herkut ole suurikaan juttu, jos ei sellaista satu saamaan tai jos saadaan, valikoidaan tekeekö juuri tänään mieli juuri tätä herkkua. Alli korjasi ajatustakin nopeammin hylätyt namit tai jos Topilla meni syöminen arpomiseksi, hävivi nami nenän edestä salaman nopeasti parempaan talteen. Meni myös muutama päivä, että Topi muisti, ettei sisälle tullessa tarvitse juosta Allia vastaan. Tai ettei ruokaansa tai luuta tarvitse pitää silmällä ja että ne voi syödä ihan heti eikä tarvitse arvioida ensin mitä toinen on syönyt.




Topin sopeutuminen tilanteeseen on sujunut onneksi melko hyvin muutamien hämmennyksen hetkien jälkeen. Surullista oli nähdä, kun Topi selvästi odotti näkevänsä Allin ja ystävää ei olekaan, kun kävi kurkkaamassa jos Alli olisikin petissään nukkumassa. Liikuttavaa oli myös kun päiviä myöhemmin Topi ohimennen nuuhkaisi autossa olleita vilttejä; kuinka sen ilme kirkastuikaan tutusta hajusta ja häntä alkoi heilua...

Alli ja Topi olivat toisilleen tärkeitä ja rakkaita. Ihanimpia hetkiä oli ulos lähdettäessä, kun Allin kuulo huonontui, kävi Topi hakemassa Allin, jos Allia ei näkynyt kun huusin <3 Kaksikko myös piti toisensa ojennuksessa; Alli tuli huomauttamaan Topille jos meno oli liian villiä, puolestaan Topi meni aina Allin luo, jos Alli teki jotain tuhmuuksia (kun huomasi että huomautan Allille asiasta tai jos asiasta oli aikaisemmin huomautettu), Topin bravuuri oli petin raapimisen lopettaminen menemällä istumaan kohtaan, jota Alli raapi :D <3 Yhdessä piti vahtia ja pitää mekkalaa, vaikka aina ei ollut selvää kuka haukkuu millekin. Alli odotti kovasti aina meitä Topin kanssa treeneistä kotiin, koska jäljelle jääneet treeninamit oli Allille. Ja toista oli mukava käydä lipaisemassa kuonosta, kun tämä nukkui ja käpertyä viereen.


Niin paljon muistoja ja yhteisiä hetkiä, rakasta Allia kaivaten ja muistaen <3

tiistai 6. joulukuuta 2016

Syksyn tokohommelit pikakelauksena, osa 1

Huh, niin se aika vilahtaa ja viikot juoksee, että syksyn tokot on jäänyt analysoimatta ja joulu kolkuttelee ovella :O Lunta saatiin jo kertaalleen marraskuulla, kunnes kurakelit tekivät paluun, mutta onneksi se näyttäisi olleen hetkellistä, jälleen lunta on tullut ja pakkastakin riittänyt :)

Takka, tuo aina yhtä kiinnostava projekti :P

Syksyllä Tokomiehen tarinat jäivät epävireen purkamiseen ja ensimmäisen avoimen kokeen odotukseen. Kokeeseen valmistautumista jatkettiin samoilla linjoilla eli tehtiin vain helppoa treeniä, josta jäi hyvä fiilis. Kerkesimme ennen koetta vielä Christan koulutukseenkin, jossa käytiin seuraamista läpi. Christa oli sitä mieltä, että koska Topilla on perusasento hallussa (teimme testejä, että varmasti tietää ja osaa pa:n paikan, tulee siihen ok ja on suora), niin seuraaminen lähtee sitä kautta korjaantumaan, kun vain jaksamme tehdä vaihtelevasti esim. 1-7 askeleen vaihtelevia settejä. Tekemämme treenipätkä tuntuikin hyvältä, joskin ääntä tuli jonkin verran, kun Tokomies joutui kovasti skarppaamaan. Tärkein läksy oli kuitenkin se, että ottaisimme heti kokeen jälkeen linjan, että yhtään askelta ei edistetä ja piste :D Samalla päätin, että seuraavaa koetta mietitään vasta, kun seuraaminen on edes jotenkin päin "kunnossa" ja seuraaminen on talven treenihaaste nro3.

"Ja hymyä!"...

Kävimme Christan kanssa vielä ylivire asiaa läpi ja siihen ei kummempaa lääkettä taida olla kuin vain yrittää löytää sopivat tavat purkaa energia ennen treeniä/koetta. Eli siihen on vain jotenkin koitettava löytää riittävä aika ja eväät. Ajan löytäminen on haasteellista välillä  tukka putkella treeneihin kiiruhtaessa ja tarvittava aika tuntuu joskus ylivoimaiselta ympätä aikatauluun. Useimmiten on ehditty pyörähtää n. 10-15 min. mikä ei selkeästikään riitä, 20-30 minuuttia toimii jo paremmin rauhoittavasti. Purkaminen leikin kautta on myös haastavaa toteuttaa, koska paras lääke tähän olisi antaa humputtaa ympäri kenttää lelun kanssa jonkin aikaa. Mutta siihen ei ole useinkaan mahdollisuuksia ja toisaalta jos treeni alkaisi aina niin, olisi odotus arvo aina kentälle mennessä, että "jee meitsi hei pääsen juoksemaan" eli ei ehkä paras tapa luoda rauhallista mielikuvaa :D Joten useimmiten toteutettavissa oleva leikki on vetoleikki, josta Tokomies tykkää erityisesti, mutta se myös kiihdyttää. Nyt on kompromissina lenkin jälkeen leikitty lelun vetoa vähän, jonka jälkeen on saanut hetken puuhailla lelun kanssa itsekseen ja siitä sitten menty vielä "omaan koppiin" (kevythäkkiin) rauhoittumaan. Tämä on näyttänyt toimivan kohtuullisesti tällä erää.

Kävimme myös "tässä näin"-kävelyä läpi Christan kanssa, kun on tuntuma, että Topi on siinä aina ihan hilkulla ollaanko siinä yhdessä menossa vai hilppaseeko johonkin katsastamaan jonkun kivan jutun asenteella ihan-silleen-pikaseen-vaan-vilkasen... :D Tehtiin harjoitusta, että Christa ihan konkreettisesti häiriköi ja kutsui Topia ja niihän se herra siitä lähti muitta mutkitta moikkaamaan, mutta alkoi ymmärtää yskän kun muutaman kerran aiheesta huomautettiin. Eli olimme kyllä harjoitelleet yhdessä kävelyä, mutta Topi ei vielä oikeasti tiedä sen sääntöjä eli että siitä ei missään nimessä liueta mihinkään, ei vaikka ei olisi edes menossa kuin "ihan vähän tohon vaan"! Näitä ei harmillisesti ole ehditty treenata itsekseen, täytyisi muistaa pyytää tähänkin treeniapuja :) Lopuksi kävimme myös läpi kapulan pito asioita ja erityisesti tulisi vielä lisätä tarkkuutta siihen, ettei pientäkään pureskelua tulisi ollenkaan, että Topi ymmärtäisi sen olevan oikeasti "vakava" virhe :D

"Johan siitä tuli yksi hyvä kuva?!?"
"Selvä. Mutta en muuten varppina hymyile." :D

Sitten koitti vihdoin piirinmestaruudet ja ensimmäinen koitos avoimessa luokassa. Ohjaajalla oli järkyttävä päänsärky, joka toisaalta oli hyvä, koska olotila oli niin kammottava, että ei juuri jaksanut jännittää :D Meidän iloksi luokan kolme ensimmäistä liikettä olivat seuraamisliikkeet, mutta kiitos olotilan, en jaksanut stressata sitäkään :O :D Kokeen alettua saimme heti ensi metreillä esille talven treenihaasteen nro1 eli paikallaolon mielentilan korjauksen... Topi kyllä istui paikallaan, mutta oleminen näytti olevan lähes yhtä tukalaa kuin mäkäräisten kiusaamana sm-kisoissa :/ Kun mentiin riviin, Topi oli levottoman oloinen ja takaa kuului ääniä molemmilta suunnilta; aivan lähellä tuuli nakutti narua urheilukentällä olevaan korkeushyppy patjaan ja toisessa reunassa kuului lintujen sirkustusta. Topi olisi halunnut kovasti katsoa mistä äänet tulevat ja koska nenä piti olla toiseen suuntaan, niin äänet vaivasivat selvästi (pitääkö olla niin hitsin utelias!). Myös istumisen aikana kuuli tuttujen ihmisten ääniä ja kuikuili sinne suuntaan. Minuutti meni siis niin, että Tokomies käänteli päätään taakse jopa niin, että pariin otteeseen toinen etutassu kohosi. Ja tämän lisäksi vielä vinkuvonkui vähän väliä! :O Itse hoin mielessäni vain "istu, istu, istu" ajatellen, että josko edes telepatia pitäisi herran aloillaan :P Tästä epämääräisestä istumisesta saatiin 7.


Seuraaminen oli oletettavasti juuri niin ongelmaista kuin odottaa saattoi (edistäminen, poikittaminen), mutta oli siinä onnistumisiakin, kuten se, että herra ei edistämisestä huolimatta lähtenyt keulimaan urakalla vaan pysyi kuitenkin melko hyvin samalla paikalla vaikkakin edessä :) Eikä edes juoksupätkässä ja siinä olleessa käännöksessä levinnyt koko homma! :D Askeleet taaksepäin onnistuivat kohtuullisesti (vähän takamus meinasi painua) ja mielentila kesti tämän hauskan tehtävän eikä sinkoillut siitä mihinkään. Seuruusta saatiin 7,5, tuomari totesi seuruun olevan sinänsä ihan ok, suurimmat pisteet lähtivät kun alkupätkällä annoin tarkoituksella lisäkäskyä kädellä, kun muistutin paikkaa ettei opi että kokeessa voi humputtaa miten haluaa.

Jäävät liikkeet olivat tosi kivat ja olin tosi iloinen, että erotteli asennot oikein, kun tässäkin oli ollut vaikeuksia. Seisomisesta tuli 8, ilmeisesti seuraaminen rokotti pisteitä sekä pysähtyminen olisi voinut olla vielä napakampi, erittäin tyytyväinen olen siihen että a) seisoi ja b) piti asennon hyvin :) Istuminen oli 9, en tiedä lähtikö piste seuruusta, koska istui heti käskystä. Luoksetulo oli 10, hieno perusasento lopussa :) Noutokin oli hieno siihen kuuluisaan loppuosaan asti, jossa Topille on haastavaa tulla ihan viereen kapula suussa, joten jää vinoon ja vähän taakse sekä plussana alkaa mälvätä kapulaa... Tästä 8. Ja koska alla oli kaksi vauhtiliikettä ja kentän laidalta takaa kuului tuttuja ääniä, ei kaukoissa Tokomies ollut ihan kuulolla ja istumaan nousuissa tarvitsi lisäkäskyjä. Alussa näkyi myös ylivireen tuottamaa ongelmaa eli alku-asennoissa jättää kyynärät hieman ilmaan :O

Hyppy meni tavalliseen tapaan, siitä kuitenkin vain 9, koska tuomari tulkitsi Topin törmänneen minuun. Tätä itsekseni ihmettelin, koska en mielestäni tuntenut törmäystä ja se ei ole Topin tapaista. Videon nähtyäni ja oikein tarkkaan katsottuani näkyy, että housun punttini heilahtaa, kun Topin jalka osuu löysään lahkeeseen, joka näyttää siltä että törmäisi vaikkei osu minuun :O :D Kierron Tokomies suoritti taatulla laadullaan ja siitä tulikin 10. Viimeisenä ruutu, joka valitettavasti nollautui, koska myöhästyin pysäytyksestä ihan hippasen ja Topin takajalat ajautui takanauhan yli n. 10-15 cm  :/ Yritin korjata lisäkäskyillä paikkaa, mutta kuten videostakin näkyy, Tokomies kovasti yrittää löytää oikeaa paikkaa sivusuunnassa, mutta ei osaa tulla eteenpäin (hoksasin sitten että ei olla sellaista harjoiteltukaan :D). Muutoinhan tuo olisi ollut vallan kiva ruutu, tuomarikin harmitteli sitä tosi paljon ja vielä kisakirjoja jakaessa mainitsi siitä, ja niihän se oli, että ruudun nollaus vei vei 1-tuloksen mahdollisuuden :) Kokonaisvaikutus oli kaikesta säätämisestä huolimatta 9 ja itse olin suoritukseen tosi tyytyväinen, sillä kokonaisuus pysyi kuitenkin melko hyvin kasassa näillä eväillä. Ja päivään saattoi olla muutoinkin tyytyväinen, sillä mukavasti saimme myös Piirinmestaruus joukkuehopeaa! Siihen oli hieno päättää valmennusryhmän vuosi :)


Piirinmestaruuksien jälkeen onkin sitten jatkettu uudessa seurassamme treenailua. Ensimmäiset treenit olivatkin varsin mielenkiintoiset, sillä Topi teki itsensä huomatuksi mitä hönteimmällä käytöksellä, että allekirjoittanut olisi todellakin voinut vaipua maanrakoon vähin äänin... :D En voinut kuvitellakaan, että uusien treenikavereiden sekaan sujahtaminen voisi olla Tokomiehelle näin iso juttu, mutta niin vain herralla pyyhkäisi kentällä kierrokset kaakkoon ja kaikkia piti tuijottaa ja ihmetellä täpinöissä. Ja kuitenkin juuri kevät ja kesä oli käyty keskustan puistossa treenaamassa ison joukon ennalta tuntemattomien koirakoiden kanssa :D Mutta tutulla kentällä uudet koirat ja ihmiset oli Tokomiehen herneille liikaa ja useammat treenit menivätkin niin, että vain hengattiin kentällä ja katsottiin muiden treeniä ja vasta lopuksi tehtiin muutama helppo juttu. Tämä rentoutti Topia, kun sai rauhassa katsoa sekä katsomisesta sai namia. Lopulta kun jotain kovaäänistä/kiihkeää ja vauhdikasta tapahtui, Topi kääntyi katsomaan minua namin toivossa ja näin ollen kentän tapahtumista tuli positiivisia ja samalla oli myös kannattavaa pitää kontaktia :)


Samaa höntyilyä oli havaittavissa hallikauden alettua, mutta jatkoimme samalla linjalla eli ensin rentouttavaa hengailua ja lopuksi jotain tehtäviä, joista varmasti suoriutuu ok ja seassa vain yksi hieman haastavampi treeni. Edelleen uusia kavereita ajoittain vilkuillaan (kukas tuo on ja mitäs se tekee), koska kokoonpanot/häiriön intensiivisyys vaihtelevat ja se varmaan jotenkin hämmentää, vaikka häiriössä ollaankin treenailtu kohtuullisen paljon.

Kun oli kauuuuuheen tylsää, niin tuli pieni vink-vink treenirepun kanssa :D

Nyt loppusyksyä kohden, kun on päästy hieman eteenpäin tuosta uuden ryhmän aiheuttamasta hämmennyksestä, on treenien pääpaino ollut ylempien luokkien liikkeissä ja on jätetty avoinluokka kokonaisuutena hautumaan. Ajatuksena on ollut tehdä uusia juttuja ja samalla työstää seuraamista. Väliin on sitten ujutettu yksittäisenä avoimen osasia, jotta treenit pysyvät vaihtelevina. Näistä lisää pikakelauksen osassa 2 :D

torstai 15. syyskuuta 2016

Epävirettä ja umpisolmuja

Ihanainen Alli mummo täytti elokuun lopulla 12 vuotta ja syntymäpäiviä vietettiin loppukesän auringosta nauttien! Ohjelmassa oli herkuttelua ja pihalla humputtelua, ja mummolle oli tietysti hankittuna monta ihanaa yllätystä syntymäpäivää juhlistamaan :)







Myös Topi sai maistiaisia syntymäpäiväherkku-tarjoilusta sekä tietysti piti hieman hypistellä Allin lahjoja. Olipahan supersiistit syndet Topinkin mielestä :D




Syntymäpäivään liittyi myös haikeita ajatuksia siitä, että mahdollisesti nämä saattaisivat olla mummon viimeiset syntymäpäivät. Haikeat aatokset laitettiin kuitenkin taka-alalle ja sitäkin enemmän nautimme päivästä ja yhdessä olosta, kiitollisina siitä ajasta mitä vielä saamme olla mummon kanssa yhdessä :) <3


Topin pentusia odoteltiin kovasti syyskuun alulle, mutta valitettavasti muutamaa viikkoa ennen synnytystä selvisi, että kaikki pennut olivat sulaneet pois :( Tämä oli kovin surullista, mutta kaikenlaista voi sattua näissäkin asioissa.

Kun treenisuunnitelma ei löydy paperilta, niin..

Topin kanssa tokohommat jatkuivat Jessican koulutuksen jälkeen ja tuntui olevan selkeät suuntaviivat joilla edetä kohti ensimmäistä avoimen koetta. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Elokuun puolella Tokomiehen moodissa alkoi näkyä viitteitä, että vireongelmat nousivat ihan uusille leveleille. Seuraamista yritettiin työstää Jessican ohjein ja löytää liikkeen alkuun parempaa hallintaa ja matalampaa virettä. Tätä treenatessa Topin mielentila alkoi olla jotenkin huonoissa kantimissa, kun intopinkeältä Tokomieheltä vaadittiin itsehillintää. Yhdessä treenissä ennenkuin edes päästiin aloittamaan, tokomies äänteli ja häröili kuin olisi jättiläismuurahaisia takamuksessa. Tähän puutuin kertaalleen torumalla, että nyt kuule tuommoinen pölöhomma ei tule kuuloonkaan ja tietenkin tämä oli sitten se The Virhe, joka nosti esiin taas ah niin ihanan haastevaihteen, josta jo oli päästy eroon... Eli herra nousi jalkaa vasten härkkimään kesken tekemisen haastaakseen ähäkutti-aletaanko-vääntämään asenteella :O :D Tähän en puuttunut muuten kuin olemalla reagoimatta ja kun haasteeseen ei vastattu, herra päätti poistua paikalta :O Kutsuin takaisin ja teimme lennosta pienen pätkän, josta pääsin palkkaamaan. Ko. treeni kerralla näkyi myös muutoinkin mielentilassa ja asenteessa hieman hälläväliä meininkiä.

Lopputulema tästä oli se, että seuraavan kerran seuraamisen aloitusta treenatessa Tokomies katseli perusasennossa aivan muualle ja lopulta poistui paikalta! :O Näytti siltä, että pelkästä aloituksesta oltiin saatu aikaan niin iso paine, että Topin fiilis oli, ettei kykene hanskaamaan liian korkeaa virettä ja keskittymistä vaativaa tehtävää. Tällä kertaa otin mitään sanomatta valjaista kiinni ja siirsin takaisin viereen ja palkkasin vain siinä olemisesta. Normaalin iloisen/tsemppaavan äänenpainon sijasta sanoin neutraalisti ja kevyesti ”Topi tehdään seuraa” ja heti palkkasin reilusti nameilla, kun kykeni olemaan paikallaan ja katsoi minua.


Tässä olikin sitten suuren pohdinnan paikka kuinka edetä. Itse seuraaminen oli edistynyt treenien aikana, kun muutaman kerran palautin reilusti edistävän Tokomiehen ihan fyysisesti siirtämällä oikeaan kohtaan (kuten Oilin ja Jessican ohjeistus oli). Kuten arvelinkin, tämä oli selkeä viesti Topille ja ymmärsi yskän muutamien toistojen jälkeen, koska onhan se aika noloa, että kesken seuruun mamma menee ja ”nostaa” taaksepäin :D Tällä saatiin keskittymistä itse liikkeeseen, mutta aloitus oli muodostunut elämää suuremmaksi ja sehän on ollut Tokomiehelle aina se haastavin vaihe, ne kuuluisat ensimmäiset 3 metriä :D Treeni fiiliksiä tarkastellessa mielentila ongelmat näkyivät selvästi myös muissa asiossa, samaa levottomuutta ilmaantui mm. myös jäävien liikkeiden aloitukseen ”tehdään tarkka”. Ylipäätään työskentely näytti olevan puolilla valoilla tekemistä; keskittymisen vaikeutta ja huolimattomuutta eli alisuorittamista esiintyi myös vahvoissa liikkeissä. Myös treenipaikalla jo Topin silmistä näki, että on silmät pyöreänä ja vire aivan väärissä uomissa, eli aivan ylivireinen toimivaan työskentelyyn. Ja tämähän on varsin mukava tilanne huomata muutama hassu viikko ennen koetta! :O


Siinäpä sitten purkamaan hommaa atomeiksi ja laittamaan tämän hetken tavoitteet uusiin uomiin. Tässä parin viikon aikana olemme treenanneet tosi vähän eli pidetty ihan reilusti taukoa, ja se mitä on tehty, on haettu vain hyvää, rentoa fiilistä ja onnistumisen tunnetta tekemällä helppoa ja kevyttä treeniä. Tulevassa kokeessa nämä ovat myös päätavoitteet. Intoa ja motivaatiota on haettu myös uudella palkkalelulla, että tokomiehellä uutta tavoiteltavaa, tästä en ole vielä varma nostaako liikaa, toisaalta tuntui että vanha lelu ei ollut enää yhtä innostava/palkitseva. Seuraamista pidettiin jonkin aikaa kokonaan pois kuvioista ja kun sitä taas tehtiin, on tehty sitä ”huomaamattomasti” lähtien ns. lennosta liikkeelle. Toinen muutos on ollut myös se, että nyt en sano ”seuraa” koko seuraamisen aikana eli olen hiljaa alussa sekä liikkeen aikana. Tämä on rauhoittanut seuraamista.


Tässä jo muutamat treenit näyttivät paremmilta ja tuntui mielentila rentoutuneen ja ylivireestä ei ollut suurempia viitteitä. Eilen kävimme epiksissä tekemässä kisanomaista niin, että palkkasin aina kun näytti, että palkka on paikallaan. Paikalle saapuessa Topilla oli rento ja hyvä meininki, mutta kun vuoroa odoteltiin, alkoivat taas silmät ”mollottaa” ja oli levoton, vinkui ja ryntäili hihnassa. Ainahan Tokomies on odottaessa häseltäjä ja ääntäkin lähtee, mutta nyt vivahde ero on erilainen. Vire on niin kovasti yli, että keskittyminen on vaikeaa, mm. ”tässä näin” yhdessä kävely kehään oli työn takana, tehtiin uusinnan uusintoja... Tietyt liikkeet pystyy suorittamaan omalla tasollaan eli yksinkertaiset vauhtiliikkeet hyppy, kierto, ruutu ja luoksetulo. Noudossa vaihtelevuutta, välillä hieno ja välillä aivan sählinkiä, kaukoissa tekee vaihdot, mutta on kuin tulisilla hiilillä, eilen jopa pääsi ääni yhdessä vaihdossa :O Ja seuraaminen ja etenkin jäävät olivat jotenkin tolkutonta alisuoritusta.

Oili oli muistilappuun laittanut, että liikkeenomaista seuruuta ei kannata tehdä ennenkuin seuraaminen onnistuu treeneissä (palkkasin kyllä nytkin monesti liikkeen keskellä eli ei edes yritetty liikkeenomaista sinänsä), ettei opi että kisatilanteessa voi alisuorittaa. Tätä mietin ja totesin, että kaikesta tehdystä työstä huolimatta emme ole edistyneet eteen eikä taaksepäin tässä asiassa, koska treenatessa useimmiten tekee hyvää seuraamista, mutta sitten hallilla/epiksissä/kisanomaisissa ynnä muissa olemme tässä samassa tympeässä pisteessä, että seuraaminen on keskinkertaista edistämistä. Nyt ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mitä käymme läpi tulevassa Christan koulutuksessa; millä tavoin saan mielentilan palautettua oikealle tasolle sekä mitä ihmettä tehdään tuon seuraamisen keulimisen kanssa. *huokaus*

Avoinluokka on siis tehnyt tepposet haastavalla hyppäyksellä lyhyestä ja rauhallisesta alokkaasta kiihdyttävään ja pitkään avoimeen. Siihen lisäksi seuraamisen ongelmat ja -tadaa- niihin pureutuminen sai aikaan mukavan umpisolmun vireeseen. Kaikki liikkeet osataan, mutta niiden koossa pysyminen kokonaisuutena ei oikein niinkun toimi :D Mutta ei auta, tälläistä tokoilu ja treenaaminen on, välillä iskee suvantovaihe ja asioita täytyy tarkastella uudelleen.

Syksyn tullen uudelleen tarkastelun paikka tuli eteen myös treenikuvioissa ylipäätään, kun selvisi, että valmennusryhmä ei enää jatkukaan :( Näin ollen syksy toi tässäkin suhteessa muutoksia eteen ja treenimme jatkuvat nyt uudessa seurassa; kuumaakin kuumempi Kesämies on nyt HOT! Tämän hetkisestä epävireestä huolimatta innolla odotamme alkavaa treenikautta ja uusia kuvioita! :)

perjantai 19. elokuuta 2016

Täältä tullaan AVO!

Hieman on ollut havaittavissa käynnistymisvaikeuksia uuteen tiukkaan puristukseen tokoloman jälkeen eikä treenitahti ole vielä ollut ihan sellainen kuin toivoisi, kun ensimmäinen avoimen koe häämöttää kuukauden päässä :O Pääsimme jälleen edustustehtäviin, kun osallistumme VAUn joukkueessa piirinmestaruuksiin tuolloin :) Onpahan hauskaa ja jänskää taas yhtä aikaa!



Tokoloman jälkeiset ensimmäiset treenit tehtiin hallilla. Vire oli tietenkin tapissaan ja Tokomiehellä hieman sinnepäin meininkiä, muunmuassa liikkeestä istuminen oli ok, mutta kummasti seisominen oli kadonnut valikoimasta täysin ja Tokomies itsepintaisesti _istui_ useita kertoja vaikka tehtiin isoilla avuilla (ja näiden kahden liikkeen välissä oltiin myös tehty muuta ensin) :O :D Lopulta tehtiin ohjaaja peruuttaen kuuntelutreeniä ja seisominenkin alkoi taas löytyä. Tässä treenissä myös mietintä myssyyn tarttui pohdintaa siitä, miksi Topin mielestä kun tehdään ”Tarkka” (=jokin jäävä liike), ei tarvitse seurata kunnolla, vaan voi heittää rennosti vaan edistysvaihteen silmään :O

Myös kierto teki paluun treeniohjelmaan, halli treenissä ensimmäisellä toistolla Topi lähti jostain syystä liikaa oikealle, mutta hienosti kesken matkan hoksasi, että ajautuu väärälle puolen törppöä ja korjasi! Ruutua palauteltiin mieleen myös, erikoisherkulla palkkaus ruudussa on ollut (tähän asti ainakin :P ) toimiva ratkaisu, nyt hallillakin kun näki, että laitoin rasian taskuun, kääntyi heti katsomaan missä ruutu on! Tehtiin ensin läheltä ok, mutta kun pidennettiin matkaa, ei Tokomies oikein keskittynyt vaan kääntyili katsomaan, mutta kun toistin ohjeen ”Ruutu!” niin herra kipitti aivan oikeaan paikkaan. Kävin sanomassa, että siinä se Ruutu on, hyvä, mutta tehdäänpä uusiksi. Ja kun palkkaa ei kuulunut sompailuversiosta, niin Tokomies skarppasi ja täräytti sitten ihan mallikkaan ruudun x2, johon oli hyvä lopettaa. Treenistä jäi tuntuma, että nyt Topi oikeasti tietää missä se ”Ruutu!” on ja oikean suorituksen suhteen voi olla jo vaativampi. Olen kuitenkin ajatellut, että paikkaa ei enää hinkuteta tarkemmaksi, riittää kunhan on varmuus, että aina menee ruutuun asti ja suurin piirtein taakse.


Seuraavissa treeneissä palauteltiin liikkeestä seisomista mieleen ja nyt se sitten toimikin hyvin, vahvisteltiin myös taakse kiertämistä. Tässä koitin onko vaikutusta, jos lisään valmistelevaan sanaan ”Tarkka” myös ”Seuraa”. Seuraaminen oli ehkä hieman parempaa tällä kerralla. Koitettiin myös ekaa kertaa luoksetuloa maasta. Tähän valmisteluksi ”tehdään Maa Tule” (joka kuulostaa ihan virolta tai jotain :D ) ja ensin koitin kutsuun liittää nimen, että hoksaisi, että tämä ei ole paikallamakuu, mutta luovuin nimestä, koska Topilla jotenkin meni hetki älytä, mitä tapahtuu :D Että huomautanko mä sitä niinkun jostain vai niinkun mitä häh?!? :D Ja sit kun hokasi ”tule!” niin lähti vauhdilla. Koiteltiin myös peruutusta pitkästä aikaa ja perusasennosta ylösnousut olivat tosi hyvät ja rauhalliset (!), edelleen tietysti kun ei olla treenattu niin irtoaa taakse, mutta aika maltillisesti kuitenkin ja oli kivan rauhallista työskentelyä :)




Tämä oli Tokomiehen "suora perusasento", kun ei nyt oikeen kerkee keskittyyn :P

Päästiin onneksi pian myös Markon syyniin ja tehtiin ensimmäinen kokeenomainen setti avointa luokkaa, hui! Näistä treeneistä on suurin osa tämän postin kuvista, kiitos taas Tuijalle kuvaamisesta! :)  Ensi tunnelmat olivat, että herttinen kuinka avoinluokka tuntuukaan pitkältä ja juuri niitä ongelmia ilmeni mitä olin arvellutkin. Aloitettiin liikkeestä seisomisella, joka ok taaksekävelyineen, samoin luoksetulo oli ok, mitä nyt perusasento jäi hieman vajaaksi. Kierto oli hieno, ei tötsän tutkailua. Tässä kohtaa alkoi jo vire kohota sen verran, että liikkeestä maahan menossa aivotyöskentely kävi aivan tyhjä käynnillä :D Eli Topi ei kuunnellut vaan jäi seisomaan. Tehtiin välissä nouto, jossa alussa ennen perusasentoon asettumista yli-innostus puski äänenä ulos, mutta itse liike oli hieno! Joskin joku hupaisa yskäisy tuli tuli loppumetreillä ja kapula lensi suusta, mutta Tokomies paikkasi ja nappasi kapulan uudelleen ja toi sen mallikkaasti viereen <3 Semmoista se on, kun hiekalla treenaa :D




Noudon jälkeen palattiin liikkeestä maahanmenoon, jossa apujenkaan kanssa Tokomiehen kuulolaite ei pelannut, joten mentiin sitten aivan kunnon pysähdyksen ja käsimerkin kautta (niin koskas se koe olikaan?!? :D ).  Tämän sirkushupailun jälkeen oli ohjelmassa kaukot, jotka yllättäen oli tosi hyvät vaikka vire oli tosi korkea. Ja tähän kohtaan sitten tietysti ihana murheenkryynimme seuraaminen ja joo, muistiinpanoissa lukee ”tosi huonoa” :D Markon sanoin ”näkee että se on teille kummallekin aika jännää” :D Joo toisella mopo sinkoaa atmorsfääriin ja mä koitan vaan kovasti hiippailla johonkin tahtiin, että se nyt pysys ees samalla linnunradalla :D

Koska käytettävissä ei ollut hyppyä, kokeenomaisen setin päätti ruutu. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta Tokomies teki hienon ruudun, juoksi lujaa ja suoraan niin kovaa, että ehti takanauhan yli :D Tästä palkkasin erikoisherkulla. Tämän jälkeen pidimme paussin ja Markon ehdotuksesta teimme saman setin vielä uusiksi, jotta näkisimme, vaikuttaako toinen kierros tekemiseen miten. Tokomiehen moottorilla homma vedettiin uudestaan pakettiin ihan samalla tasolla kuin edellinenkin, eli pääpiirteittäin hyvä, mutta joitakin häröilyjä. Kuunteluongelmaan liikkeestä maahanmeno tehtiin isolla avulla, jotta onnistui varmasti. Kaukot oli varsin erikoiset, otti häiriöitä ympäristöstä, mutta suoritti ok eli kuunteli käskyn vaikka katsoi pois :O :D



Summasummarum Markon analyysi näistä kahdesta setistä oli, että kokonaisuus oli positiivinen, vaikka häröilyjä olikin. Nyt vain paljon kokonaisuuksien treeniä ja sitä kautta vireen hallintaa. Ongelmat kun näyttivät olevan vireen noususta johtuva ”porsastelu”, joka ilmeni niin, että herraa ei ihan kympillä kiinnostanut mm. siirtyä liikkenvälejä mun kanssa niin skarpisti ”tässä näin” ja aloituksien perusasentoihin tuntui olevan harvinaisen hankalaa tulla :D Kuuntelemattomuutta ja tarkkuuden puutetta, erityisesti jäävissä liikkeissä. Sekä tietysti sitä ah niin raivostuttavaa ääntelyä, joka on onneksi lievää, mutta kun sitä ääntä ei tarttis tulla :D Mutta näihin ehkäpä auttaa nyt ahkera treeni (niin mitenkäs se menikään, koskas se koe olikaan?!? :D ).

Markolta saatiin myös hyvä vinkki testattavaksi seuraamiseen, mutta siinä tarvitsee apparia remmiavun kanssa, joten sitä ei olla päästy harmillisesti tekemään. Tämä harjoitus näytti sopivan Topille, koska vahvisti sen halua pysyä seuraamispaikassa ja fokus oli housunpuntin targetissa (johon nyt hommasin kivan keltaisen avaimenperälätkän, joka pysyy aika hyvin paikallaan). Topilla tuntui tulevan kauhea tsemppi päälle, että hän tässä pysyy kyllä, kattokaa vaikka :D Ihan yksinkertainen treeni, mutta näytti vaikuttavan koiraan ja sen motivaatioon yllättävän tehokkaasti.

Alli mummokin oli matkassa Markon treeneissä ja voi sitä iloa minkä ihan pelkkä mukaan pääseminen tuotti! Mummolle riitti varsin hyvin mielenpiristykseksi treeneissä hengailu ja muutama kunnon mukainen temppu, tärkeintä oli nameilla herkuttelu ja treeneissä olon fiilinki! :D <3



Team Possukat aina yhtä viisaina <3
Ei kerkee kuule poseerata, kun olis noita tokohommia... :D

Saimme myös paikan viime lauantaina kennelpiirin järjestämään koulutukseen, jossa kouluttamassa oli Jessica Svanljung. Hänen opissaan ei oltukaan aikaisemmin käyty, joten mielenkiinnolla suunnattiin kentälle. Kovasti pohdin mitä käsittelisimme Jessican kanssa, kun liikkeet yksittäisinä ovat sinänsä kasassa pienin viilauksin. Mietin mitkä tämän hetken ongelmat tuntuivat olevan ja näin ollen syynättäväksi aiheeksi tulivat jäävät sekä seuraaminen, josko Jessicalla olisi siihen jotain näkemystä.

Aloiteltiin seuraamisella, jota tehtiin aluksi ilman targettia, jotta Jessica näki miltä homma näyttää ilman sitä. Topi esitti keskinkertaisen seuraamisen ja tästä sanoin Jessicalle, että nyt herra alisuoritti selvästi, niin kaikesta huolimatta palautteeksi saimme että ”seuraaminen ei ollut huonoa” :O Joten ehkä tässä toivoa on, kun huonohkokin seuraaminen on ihan ok :D Suoruutta ja hillintää haettiin palkkaamisen kautta, eli nyt kun olen antanut namin sivusuunnasta koiran vasemmalta puolen, tiputankin namin maahan etäämmälle ja vapautan vasta, kun jättää namin ja pitää kontaktin. Tämä luopumisharjoitus palkan kanssa selvästi rauhoitti tapahtumia jalan vieressä, eli tunsin heti kuinka Topi suoristui eikä puskenut niin eteen (vaikka edistys on lieventynyt, niin silti paikka edelleen hieman turhan edessä). Palkan voi myös tiputtaa vauhdissa ja vapauttaa sille.



Selkeään edistämiseen Jessicalta saimme saman ohjeen kuin Oililta, eli ihan fyysisesti siirtää koira taaemmas ja Topin tyyppiselle se tuntuukin sopivalta, koska saa aktiivisen selkeän palautteen. Kun taas esim. Topille remmin aiheuttama paine edistämisen hillintään ei tuottanut mitään tulosta, koska herralle oli aivan sama onko remmi kireä vai löysä :D Tärkeää on nyt tehdä ensin pitkiä pätkiä ja sitten vasta lyhyitä, jatkossa tosi vaihtelevasti matkoja sekä palkkatapoja sekoitellen, ettei voi ennakoida ja pysyy skarppina. Kesken seuruun voi myös palkata kehuilla ja jatkaa siitä lennosta.

Tärkein havainto kuitenkin saatiin seuraamisen ongelmaan, kun siirryttiin tarkastelemaan jääviä liikkeitä. Kerroin Jessicalle, miten seuraaminen eritoten jäävissä on sinne-päin-seuraamista ja että en tiedä miksi Tokomies näin kuvittelee, että siinä ei ole kyse samasta asiasta. Jessican tarkat silmät havaitsivat, että kun sanon ”seuraa” Topi jo nousee lähtemään liikkeelle, vaikka meikäläisen jalka ei ole vielä tehnyt elettäkään. Ja tästä pienestä ennakoinnista syntyy se, että koira lurahtaa jo piirun verran liian eteen ja seuraaminen on jo lähtökuopista etunenässä. Ja kun Tokomies pyyhkäisee liikkeelle tuolla asenteella, niin ihmekös tuo, että ei aina ihan täysillä kuunnella mikä jäävä asento on arvottu suoritettavaksi :D Olen monesti havainnut sen, että lähtötilanteessa olen jotenkin jo heti jäljessä, mutta se mitä sivulla tapahtuu ei ole näkynyt yläviistosta kunnolla. Tähän lääkkeeksi aktiivista treeniä niin, että sanon ”seuraa” ja liikkeelle lähdemme vasta kun sivulla ei tapahdu mitään eteenpäin nykäisevää liikettä tai etutassun tepsuttelua. Ja tämä todella rauhoitti seuraamista sekä auttoi myös keskittymiseen asennon suorittamisessa, eli jo aivan alussa herran oltava hereillä ja kuulolla!


Tehtiin muutamia jääviä ohjaaja peruuttaen ja nämä kuuntelu erotteluna menivät hienosti, Tokomies esitteli näpsäkät istu-maa-seiso rimpsut :) Koska aikaa oli vielä, Jessica kysyi miten nouto on sujunut ja näytettiin nouto, jossa onnistui hienosti lopun tuontiosuus, Tokomies toi kapulan ilman mitään muljuttelua ja perusasentokin suora :O Voi kun se onnistuisikin aina noin :D Hiottavaa kerroin olevan myös vielä itse kapulan poimimisessa, sillä vaikka Topi ei kapulalla leikittele tms. mutta kun painaa kapulalle tohkeissaan, niin siellä etutassut on milloin missäkin ja suuhun poimiminen ei tästä helpotu, kun kapula saattaa liikkua. Tehtiin nopean noston –leikkiä kapulalla ja lelulla, tämä on tosi kivaa! Tarkkana vain täytyy olla, että ei vapauta aina samalla etäisyydellä ja tiputtaa saa vasta, kun vapautus sana kuuluu.

Tehtiin myös kaksi muuta eri nopean noston harjoitusta, ensimmäisessä koiran eteen jätettiin kapula melko lähelle ja itse mentiin kauemmas taakse näyttäen lelua ja toisessa oltiin toisin päin, eli koira kaukana (vauhti) ja itse lähellä, jotta pääsee puutumaan huonoon nostoon ja kehumaan nopeasti kun hyvä. Lopuksi juostiin kertaalleen ruutuun ja se oli hyvä. Kysyin miten etenen koetta ajatellen maahan käskyttämisen kanssa ja ihana ahaa elämys oli, kun Jessica sanoi, että sitä voi harjoitella erikseen :D Niin simppeliä että ei oo tullut mieleen, ihan itteä nauratti että niin joo tosiaan koira kauemmas ja huutele ”maa” :D

Oli niin kivaa, että housutkin repes! :D

Oli aivan loisto treeni ja hyviä näkökulmia/vinkkejä tarttui matkaan! Housutkin hajosi, kun Tokomiehen kanssa leikittiin :D Nostalgista oli, että samoissa housuissa oli jo paikka kun Alli ne aikanaan rikkonut (miten kauheen vanhat pökät nää olikaan!?!) Näillä Markon ja Jessican  eväillä tässä onkin nyt itseksemme treenailtu ja avoimen kiemuroita koitetaan ottaa haltuun. Ennen koetta on tiedossa Oilin kisakurssin eka kerta, muutamat epikset plus kokeenomaista treeniä sekä Markon syyniin keritään vielä kertaalleen. Ja tietysti sokerina pohjalla Christan koulutus vielä aivan kokeen alla. Joten eiköhän tässä ala käynnistymisvaikeudet olla takana päin :D