tiistai 7. helmikuuta 2017

Syksyn tokohommelit pikakelauksena, osa 2

Mennyt vuosi oli ja meni ja uusi vaihtui, mutta palataan tässä vielä loppuvuoden teemoihin, jotta hieman aukenee miten tämän vuoden tokohommat jatkunee :)

Alkuperäisenä ajatuksena syksyn ja alkutalven osalta oli käydä muutamassa kokeessa katsomassa avoimenluokan kiemuroita. Mutta koska syksyn suunnitelmat menivät uusiksi vire/mielentila asioiden vuoksi, päädyttiin pitämään reilusti koetaukoa piirimestaruuksien jälkeen ja seuraavaa koetta mietitään nyt alkuvuodesta, jos näyttää siltä, että palikat alkaisivat olla kohdillaan.


Talven treenisuunnitelmaksi muotoutui pikkuhiljaa keskittyminen kolmeen asiaan 1) paikallaolon mielentilan korjaus (rauhallisuus, rentous) 2) mielentila liikkeissä/yleisesti treenissä (kierrosten lasku) 3) seuraaminen kuntoon. Ja koska avoin luokka koostuu seuraamis-liikkeiden lisäksi vauhdikkaista liikkeistä (pois laskien kaukot), oli treenattavaksi mietittävä muitakin asioita, jotta treenaaminen ei olisi pelkkää vauhtia (liikaa virettä nostattavaa) ja toisaalta kävisi kauhean tylsäksi. Joten sekaan on talven treeneihin poimittu ylempien luokkien juttuja, mm. tunnaria, ohjattua, merkille menoa, metallikapulan pitoja, hyppynoutoa ja tyhjään lähetystä :)

Seuraamiseen olemme saaneet treenikavereilta paljon hyviä vinkkejä ja apua, ja pikku hiljaa on päästy eteenpäin. Aluksi teimme Christan syksyisen koulutuksesta saamin opein lyhyitä askel-settejä, joista Topi suoriutuu teknisesti varsin mallikkaasti. Mutta vireen osalta jossain vaiheessa alkoi ääntä tulemaan seuraamiseen niin paljon, ettei tuntunut hyvältä ajatukselta enää jatkaa, jos ääni jäisikin päälle liikkeeseen. Tässä kohtaa olimme taas hieman tuuliajolla, että mitäs nyt keksitään, mutta sopivaan kohtaan sitten päästiinkin Korrin Pekan ja Riitan koulutukseen lokakuulla, ja Pekan kanssa katsottiin seuraamista. Hänen ohjeensa oli, että Topin tyyppiselle ylivireiselle lyhyet askelsarjat tekevät suurta painetta ja siitä tietenkin syntyy ongelmia, kun alkaa ns. kuplia yli. Haimme sopivaa kävelyvauhtia ja se löytyikin missä seuraaminen näytti hyvältä! Itse aina puhun, että miltä seuraaminen tuntuu, mutta kuten Pekka totesi, toko on arvostelulaji ja vain sillä on merkitystä miltä asiat näyttää :D


Harmillisesti sopivan kävelyn pätkä oli sen verran lyhyt, että se ei ihan tallentunut selkärankaan, joten siinä onkin taas ollut ihmettelyä kerrakseen löytää sopiva yhteinen rytmi... :D Lisäksi saatiin Pekalta käsikosketus treeniohjeet seuraamisen avuksi ja aloin opettaa käsikosketusta Topille, mutta kuten pelkäsinkin hieman etukäteen Topi alkoi tarjota jalkaa vasten hyppimistä :O Herra kun ei oikein heti saanut ideasta kiinni ja arveli, että käteen tökkäisyssä tyyli on vapaa... Joten tämä treeni jätettiin lopulta kesken, kun päin nousemisesta ongelmana on päästy eroon jo aikaisemmin, joten vältetään sen vahvistamista vahingossakaan.

Tällä hetkellä seuraamisessa näyttäisi apua olleen myös treenikaverin antamasta vinkistä kääntää yläkroppaa hieman oikealle, jolloin koira ei voi nähdä kasvoja, tämä korjasi Topin paikkaa hyvin. Lisäksi seuraamista on vaan hinkattu ja hinkattu erilaisia pätkiä ja variaatioita sekoitellen välittämättä tässä vaiheessa vinoudesta, keskittyen oikeaan paikkaan. Näin edistäminen on vähentynyt eikä se ole enää niin suurieleistä. Myös vinouteen tuo yläkropan kääntö auttoi ja on päästy naksuttelemaan oikein hyviä pätkiä. Mutta on tämä kaikkinensa kauhea haaste ollut, kuinka ihmeen kauan tätäkin on nyt tahkottu!?! :O :D


Toinen Tokomiestä kiihdyttävä ja ohjaajalle harmaita hiuksia aiheuttava liike on merkille meno, jota tuntuu, että on tehty jo iäisyys ja tavallaan se toimii ja sitten ei :P Kuuluisan kukkaruukun kanssa homma pelaa, mutta merkkitötterön tullessa kuvioihin, Topi ei välitä pätkääkään osuuko varpaat tötteröön vai ei :O :D Tätä dilemmaa esittelin Korrien koulutuksessa Riitalle ja häntä myös huvitti tämä kukkaruukkun ja tötterön ero Topin mielessä, koska suorituksessa on selkeä ero :D Testailimme muutamia toistoja ja muutimme palkan odotuksessa ajatusta taaksepäin, tämä näytti tuottavan tulosta, kun koiralla ei ole niin kova odotus eteenpäin ja sitä myöten ei jää liian lähelle tötteröä seisomaan. Tätä treeneissä harjoiteltiin jonkin verran, mutta vireen erittäin suurena nostattajana täytyi ko. liike laittaa tauolle hautumaan jälleen :D

Tauosta ja hautumisesta puheen ollen, kaivoimme syksyn treeneihin vuoden (!) tauon jälkeen metallikapulan esiin. Koko kapula oli jätetty valikoimasta, koska se nyt vaan on ollut Tokomiehelle niin ällö juttu ilman pehmusteita, ei siis puhettakaan että kapulaa olisi voinut _nostaa_ lattialta, kun siihen kilahtaa hampaat... Joskus tämmöinen "pikku tauko" tekee hyvää, sillä kun metallin vihdoin uudelleen esittelin (ja vielä ilman pehmusteita!), ottaa Tokomies sen suuhun ok sekä nosti ja kantoi sitä ok ja ei niinkun mitään ongelmaa! :O :D Tätä ihmettä onkin sitten talven aikana ihasteltu ja lopputulemana toimiva metallihyppynouto <3 Kertaalleen treenatessa metallin kanssa nousi kylmä hiki otsalle, kun hiekkapohjaisessa hallissa sitä päätin viskellä ja se ei ollutkaan Tokomiehelle mieleistä (hiekkaisessa suussa hei metallia, yäk!), luulin jo pilanneeni metallin ja kauhukseni näin uuden "pikku tauon" siintävän horisontissa. Mutta hallissa homma toimi kuten ennenkin, nyt vahvistetaan mielikuvaa hauskasta kapulasta/liikkeestä ja kesällä sitten pohditaan miten esitellään yhdistelmä hiekka+metalli Herra Herkkäsuulle :D


Ohjattua on tehty jonkin verran keskittyen vahvistamaan reilua kaarta sivulle päin merkiltä lähtiessä, sillä Tokomies tykkäisi kovasti kääntyä ns. kannoillaan, jolloin helpommin myös keskikapula ilmaantuu näkökenttään. Muutamia kertoja on keskelle erehtynyt ja siitä nousi esiin myös asia, jota ei ollakaan treenattu: pysähtyminen käskystä poispäin juostessa :O Lenkillä kyllä huutelen "odota" ja kääntyy seisoen odottamaan, että tulen luokse, mutta treeni kentällä tähän ei ole mitään työkalua meidän pakissa :D Lisäksi tässä näkyy myös nyt alkuvuodesta syntynyt ahaa elämys siitä, että Tokomies ei ihan ole kuulolla tarpeeksi etäällä tapahtuvissa jutuissa (koska hän tietää miten homma menee, turhaan huutelet :D). Usein Topi huomaa vasta erheensä (että mulla on jotain asiaa) siinä kohtaa kun keskikapula on jo nostettu ja muutama takaisinpäin askel otettu (ai mikäs nyt oli vikana). Joten tässä taas lisää osasia tehtävä listaan, joka on p-i-t-k-ä.

Jos vire asian kanssa painiessa sekä näitä yhden sun toisen asian hinkutuksia ihmetellessä välillä voisi repiä tukkaa päästä, niin ihastusta ja riemun kiljahduksia saatiin joulun alla treeneissä tunnarin kanssa :) Miten hieno tunne olikaan kun ensimmäistä kertaa oma tunnari olikin muiden seassa eikä piilossa ja Tokomies löysi sen tarkasti työskentelemällä! Oli aivan mahtava nähdä, että oikeasti käytti nenäänsä etsimiseen ja tiesi _mitä_ etsiä. Ja onneksi tämä ei ollut ihan vaan vahinko, vaan samaa on nyt ihasteltu muutamia kertoja kun on tunnaria treenailtu, jes! <3


Onnistumisen iloa on saatu myös ihan perus noudon kanssa, jossa muutoin hienoa noutoa on varjostanut viimeiset pari metriä, jossa ilmaantuu kapulan muljutusta sekä perusasento on jäänyt taakse/vinoksi. En tiedä mikä ikuisuus tätäkin on ihmetelty ja aina palattu kapulan pito treeneihin, joissa kuitenkin pitää kapulaa nätisti eikä tavallaan olekaan harjoiteltavaa, kun muljuttelu ongelma tulee vain itse kokonaisessa liikkeessä. Viereentuloakin on hinkattu kapula suussa vaikka miten ja ilman heittoa se onkin onnistunut ihan ok. Olin pohtinut onko kyse jostakin epävarmuudesta, mutta koska nuo harjoitteet sujuivat, arvelin kuitenkin olevan kyse enemmän vauhdin tuomasta kiihtymisestä. Mutta treenikaveripa ymmärsikin Topin yskän ja ehdotti ihan kunnon alkeis-tason jalka-apua viereen tullessa; ja se toimi! Nyt ollaan tehty jalka-avun kanssa noutoa ja pureskelu sekä perusasento ongelma on korjaantunut :) Topi oli siis loppuosasta jotenkin epävarma, kun on kapula suussa eikä sais purra ja on kauheesti vauhtia ja siitä sitten vielä tarttis tähdätä perusasentoon! :D

Kaikenlaista on siis loppuvuoden ohjelmistoon mahtunut ja vaikka vireen ja seuraamisen kanssa on painittu lähes kyllästymiseen asti, niin treeneissä on kuitenkin ollut paljon onnistumisia ja edistymistä :) Treenien kaavana on ollut pääasiassa tehdä muutamat jutut tarkasti suunnitellen, useimmiten vain n. 1-3 toistoa per asia ja se näyttäisi edelleen sopivan tyylinä Tokomiehelle oppia. Mm. ruutuun olemme pääasiassa juosseet 1 kerran per treeni (erikoisherkku namipalkka) ja välissä on ollut treenejä, joissa ruutua ei tehdä, ja motivaatio on noussut sekä pysynyt korkealla, bongaa ruutua aktiivisesti. Joskus jopa liian, tässä taannoin treeneissä odotti käskyn alla istuen, kun puhuin treenikavereille ja kun mainitsin sanan ruutu, niin simsalabim Tokomies lähtee viilettämään minnekäs muualle kuin sinne ruutuun! :O :D Usein myös kentälle mennessä kovasti haluaa käydä tsekkaamassa ruudun, tätä pitäisi kuitenkin pyrkiä välttämään, ettei kokeessa keksi omia kuvioitaan.


Loppuvuosi päättyi surullisissa tunnelmissa Allin poismenon johdosta ja aikansa vei totutella yhden koiran kanssa eloon. On tuntunut, että olemme Topin kanssa tutustuneet vähän kuin uudelleen, koska tietysti Topikin on opetellut uutta arkea ja näyttänyt millainen hän on ihan itsekseen ollessa, kun kahden laumaa ei enää ole, eikä siihen liittyviä "tehtäviä". Topi on arki rullannut hyvin muutamien alku hämmennysten jälkeen, kun Alli ei ollutkaan enään suuntaa näyttämässä. Topi elää lunkisti hetkessä eikä sille näyttäisi rutiinit olevan niin tärkeitä kuin Allille, sille on sama koska ruoka tulee ja saako ruuan päälle herkkuja vai ei jne. Tämä on tuntunut hassulta, kun on tottunut, että _asioilla_ on _merkitystä_, Alli piti siitä huolen, ettei _mitään_ tärkeää voinut unohtua :D

Pukki toi Topille paljon kivoja leluja, mutta tämä jättipöllö oli ihan superjuttu :D

Myös pukin tuoma rinkula on ollut hauskan erilainen lelu Tokomiehen mielestä :)

Uusiakin puolia on tullut esille, sillä olen luullut, ettei Topia kiinnosta isot puruluut. Joskus aikanaan sellaisia tarjosin, mutta ne hylättiin ja vain n. sormen paksuiset hyväksyttiin. Nyt on selvinnyt, että pikku luu on ollut ilmeisesti käytännöllinen syödä nopeasti ettei sitä tarvitse vahtia :D Joulun aikaan nimittäin päätin katsoa mitä tuumaa isoista luista ja Topi olikin aivan onnesta soikeana sellaisen saatuaan ja pureskelee sitä aina fiiliksen osuessa kohdalle :D Muutoin ruoka-amatööri jatkaa linjaansa ja valikoi mitä voi syödä ja mitä ei, eräänkin kerran jäänyt lattialle yhtä ja toista syötävää pyörimään, kun ei ole Allia korjaamassa parempaan talteen. Allia varmasti pilvenreunalla hirvittää, miten ihmeessä voi esim. sipsi tai ranskanperuna lojua lattialla!?! :D

Topin mielestä tämä possun häntä on ns. syöty :D

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin, erilaisena siltä osin, että Alli kulkee mukana muistoissa ja samanlaisena Topin tokohommeleiden osalta, kevättä odotellaan innolla ja yhden sun toisen asian työstämistä treeneissä jatketaan :)