torstai 22. joulukuuta 2016

Täysillä ja suurella sydämellä

Alli (Fi-nell´s Minor Mascot) 21.8.2004 - 13.12.2016


Tähän olisi niin paljon kirjoitettavaa ja toisaalta ei löydy sanoja kertomaan. Ei kuvailemaan ikävän ja surun määrää, eikä toisaalta sitä kiitollisuuden, onnen ja ilon määrää, joita yhteiset vuodet ovat antaneet.


Alli oli mitä hienoin koira ja suuri persoona, sydän täyttä kultaa. Alli eli täysillä kiihdyttäen nollasta sataan silmän räpäyksessä, elämästä ja hetkestä nauttien. Alli rakasti suunnattoman paljon agilityä, metsässä juoksemista ja uimista sekä tietenkin kaikenlaista leikkimistä ja herkuttelua. Alli oli viisas, hienotunteinen ja humoristinen, ja toisinaan tuntui kuin olisi osannut lukea ajatuksia. Alli toi paljon iloa ja ihmetystä päiviimme mitä hauskemmilla sattumuksilla ja ilahdutti monia ihmisiä mutkattomalla olemuksellaan, ihan vain olemalla oma rakastettava itsensä.





Alli oli viimeistä piirtoa myöden harrastuskoira, jolle tekeminen oli tärkeää vanhuuden päiville asti ja yhdessä tutustuimme vuosien aikana moneen eri lajiin ja opimme uusia asioita. Alli opetti minulle paljon koiran kouluttamisesta ja yhdessä nautimme tekemisen riemusta ja oppimisen ilosta. Harrastustouhuista saimme paljon ihania muistoja kuten myös meille niin rakkaista pitkistä metsälenkeistä, joista nautimme täysin sydämin yhdessä.




Alli rakasti joulua, lahjat ja kinkku olivat äärettömän tärkeitä. Viimeisinä vuosinaan Alli jopa tiesi suurin piirtein ajankin, jolloin lahjojen aukaiseminen kuuluisi tehdä ja asettui kuusen eteen odottamaan. Enää emme yhteistä joulua ehtineet nähdä, mutta muistot menneistä vuosista säilyvät ja kulkevat mukanamme.

Alli näytti mitä on elää staffimaiseen tapaan, täysillä ja suurella sydämellä, tässä hetkessä.


Kuinka vaikea sitä onkaan kohdata se hetki, kun on heitettävä hyvästit. Vaikka tietäisi, että yhteinen aika kulkee kohti loppuaan, ettei sitä ole enää jäljellä kuin hetken vain. Ja ettei enää mitään ole tehtävissä, kaikki on tehty mitä voi. Kuinka hiljaista onkaan kun yksi on poissa ja kuinka monessa hetkessä ja asiassa mummokoira on kulkenut mukana päivittäin, vaikka aktiivisin touhuaminen olikin jo takanapäin.

Uusiin rutiineihin on totuteltu Topin kanssa pikkuhiljaa,  miten oudolta moni asia onkaan tuntunut. Topi ei osaa kytätä, koska Alli hoiti homman sen puolesta ja Topi kuuli Allin maiskutuksesta, koska kannattaa tulla paikalle (koska hänellekin jätettiin maistiainen). Ruuan jälkeen Topilla ei ole kiire herkkukaapille eikä herkut ole suurikaan juttu, jos ei sellaista satu saamaan tai jos saadaan, valikoidaan tekeekö juuri tänään mieli juuri tätä herkkua. Alli korjasi ajatustakin nopeammin hylätyt namit tai jos Topilla meni syöminen arpomiseksi, hävivi nami nenän edestä salaman nopeasti parempaan talteen. Meni myös muutama päivä, että Topi muisti, ettei sisälle tullessa tarvitse juosta Allia vastaan. Tai ettei ruokaansa tai luuta tarvitse pitää silmällä ja että ne voi syödä ihan heti eikä tarvitse arvioida ensin mitä toinen on syönyt.




Topin sopeutuminen tilanteeseen on sujunut onneksi melko hyvin muutamien hämmennyksen hetkien jälkeen. Surullista oli nähdä, kun Topi selvästi odotti näkevänsä Allin ja ystävää ei olekaan, kun kävi kurkkaamassa jos Alli olisikin petissään nukkumassa. Liikuttavaa oli myös kun päiviä myöhemmin Topi ohimennen nuuhkaisi autossa olleita vilttejä; kuinka sen ilme kirkastuikaan tutusta hajusta ja häntä alkoi heilua...

Alli ja Topi olivat toisilleen tärkeitä ja rakkaita. Ihanimpia hetkiä oli ulos lähdettäessä, kun Allin kuulo huonontui, kävi Topi hakemassa Allin, jos Allia ei näkynyt kun huusin <3 Kaksikko myös piti toisensa ojennuksessa; Alli tuli huomauttamaan Topille jos meno oli liian villiä, puolestaan Topi meni aina Allin luo, jos Alli teki jotain tuhmuuksia (kun huomasi että huomautan Allille asiasta tai jos asiasta oli aikaisemmin huomautettu), Topin bravuuri oli petin raapimisen lopettaminen menemällä istumaan kohtaan, jota Alli raapi :D <3 Yhdessä piti vahtia ja pitää mekkalaa, vaikka aina ei ollut selvää kuka haukkuu millekin. Alli odotti kovasti aina meitä Topin kanssa treeneistä kotiin, koska jäljelle jääneet treeninamit oli Allille. Ja toista oli mukava käydä lipaisemassa kuonosta, kun tämä nukkui ja käpertyä viereen.


Niin paljon muistoja ja yhteisiä hetkiä, rakasta Allia kaivaten ja muistaen <3

tiistai 6. joulukuuta 2016

Syksyn tokohommelit pikakelauksena, osa 1

Huh, niin se aika vilahtaa ja viikot juoksee, että syksyn tokot on jäänyt analysoimatta ja joulu kolkuttelee ovella :O Lunta saatiin jo kertaalleen marraskuulla, kunnes kurakelit tekivät paluun, mutta onneksi se näyttäisi olleen hetkellistä, jälleen lunta on tullut ja pakkastakin riittänyt :)

Takka, tuo aina yhtä kiinnostava projekti :P

Syksyllä Tokomiehen tarinat jäivät epävireen purkamiseen ja ensimmäisen avoimen kokeen odotukseen. Kokeeseen valmistautumista jatkettiin samoilla linjoilla eli tehtiin vain helppoa treeniä, josta jäi hyvä fiilis. Kerkesimme ennen koetta vielä Christan koulutukseenkin, jossa käytiin seuraamista läpi. Christa oli sitä mieltä, että koska Topilla on perusasento hallussa (teimme testejä, että varmasti tietää ja osaa pa:n paikan, tulee siihen ok ja on suora), niin seuraaminen lähtee sitä kautta korjaantumaan, kun vain jaksamme tehdä vaihtelevasti esim. 1-7 askeleen vaihtelevia settejä. Tekemämme treenipätkä tuntuikin hyvältä, joskin ääntä tuli jonkin verran, kun Tokomies joutui kovasti skarppaamaan. Tärkein läksy oli kuitenkin se, että ottaisimme heti kokeen jälkeen linjan, että yhtään askelta ei edistetä ja piste :D Samalla päätin, että seuraavaa koetta mietitään vasta, kun seuraaminen on edes jotenkin päin "kunnossa" ja seuraaminen on talven treenihaaste nro3.

"Ja hymyä!"...

Kävimme Christan kanssa vielä ylivire asiaa läpi ja siihen ei kummempaa lääkettä taida olla kuin vain yrittää löytää sopivat tavat purkaa energia ennen treeniä/koetta. Eli siihen on vain jotenkin koitettava löytää riittävä aika ja eväät. Ajan löytäminen on haasteellista välillä  tukka putkella treeneihin kiiruhtaessa ja tarvittava aika tuntuu joskus ylivoimaiselta ympätä aikatauluun. Useimmiten on ehditty pyörähtää n. 10-15 min. mikä ei selkeästikään riitä, 20-30 minuuttia toimii jo paremmin rauhoittavasti. Purkaminen leikin kautta on myös haastavaa toteuttaa, koska paras lääke tähän olisi antaa humputtaa ympäri kenttää lelun kanssa jonkin aikaa. Mutta siihen ei ole useinkaan mahdollisuuksia ja toisaalta jos treeni alkaisi aina niin, olisi odotus arvo aina kentälle mennessä, että "jee meitsi hei pääsen juoksemaan" eli ei ehkä paras tapa luoda rauhallista mielikuvaa :D Joten useimmiten toteutettavissa oleva leikki on vetoleikki, josta Tokomies tykkää erityisesti, mutta se myös kiihdyttää. Nyt on kompromissina lenkin jälkeen leikitty lelun vetoa vähän, jonka jälkeen on saanut hetken puuhailla lelun kanssa itsekseen ja siitä sitten menty vielä "omaan koppiin" (kevythäkkiin) rauhoittumaan. Tämä on näyttänyt toimivan kohtuullisesti tällä erää.

Kävimme myös "tässä näin"-kävelyä läpi Christan kanssa, kun on tuntuma, että Topi on siinä aina ihan hilkulla ollaanko siinä yhdessä menossa vai hilppaseeko johonkin katsastamaan jonkun kivan jutun asenteella ihan-silleen-pikaseen-vaan-vilkasen... :D Tehtiin harjoitusta, että Christa ihan konkreettisesti häiriköi ja kutsui Topia ja niihän se herra siitä lähti muitta mutkitta moikkaamaan, mutta alkoi ymmärtää yskän kun muutaman kerran aiheesta huomautettiin. Eli olimme kyllä harjoitelleet yhdessä kävelyä, mutta Topi ei vielä oikeasti tiedä sen sääntöjä eli että siitä ei missään nimessä liueta mihinkään, ei vaikka ei olisi edes menossa kuin "ihan vähän tohon vaan"! Näitä ei harmillisesti ole ehditty treenata itsekseen, täytyisi muistaa pyytää tähänkin treeniapuja :) Lopuksi kävimme myös läpi kapulan pito asioita ja erityisesti tulisi vielä lisätä tarkkuutta siihen, ettei pientäkään pureskelua tulisi ollenkaan, että Topi ymmärtäisi sen olevan oikeasti "vakava" virhe :D

"Johan siitä tuli yksi hyvä kuva?!?"
"Selvä. Mutta en muuten varppina hymyile." :D

Sitten koitti vihdoin piirinmestaruudet ja ensimmäinen koitos avoimessa luokassa. Ohjaajalla oli järkyttävä päänsärky, joka toisaalta oli hyvä, koska olotila oli niin kammottava, että ei juuri jaksanut jännittää :D Meidän iloksi luokan kolme ensimmäistä liikettä olivat seuraamisliikkeet, mutta kiitos olotilan, en jaksanut stressata sitäkään :O :D Kokeen alettua saimme heti ensi metreillä esille talven treenihaasteen nro1 eli paikallaolon mielentilan korjauksen... Topi kyllä istui paikallaan, mutta oleminen näytti olevan lähes yhtä tukalaa kuin mäkäräisten kiusaamana sm-kisoissa :/ Kun mentiin riviin, Topi oli levottoman oloinen ja takaa kuului ääniä molemmilta suunnilta; aivan lähellä tuuli nakutti narua urheilukentällä olevaan korkeushyppy patjaan ja toisessa reunassa kuului lintujen sirkustusta. Topi olisi halunnut kovasti katsoa mistä äänet tulevat ja koska nenä piti olla toiseen suuntaan, niin äänet vaivasivat selvästi (pitääkö olla niin hitsin utelias!). Myös istumisen aikana kuuli tuttujen ihmisten ääniä ja kuikuili sinne suuntaan. Minuutti meni siis niin, että Tokomies käänteli päätään taakse jopa niin, että pariin otteeseen toinen etutassu kohosi. Ja tämän lisäksi vielä vinkuvonkui vähän väliä! :O Itse hoin mielessäni vain "istu, istu, istu" ajatellen, että josko edes telepatia pitäisi herran aloillaan :P Tästä epämääräisestä istumisesta saatiin 7.


Seuraaminen oli oletettavasti juuri niin ongelmaista kuin odottaa saattoi (edistäminen, poikittaminen), mutta oli siinä onnistumisiakin, kuten se, että herra ei edistämisestä huolimatta lähtenyt keulimaan urakalla vaan pysyi kuitenkin melko hyvin samalla paikalla vaikkakin edessä :) Eikä edes juoksupätkässä ja siinä olleessa käännöksessä levinnyt koko homma! :D Askeleet taaksepäin onnistuivat kohtuullisesti (vähän takamus meinasi painua) ja mielentila kesti tämän hauskan tehtävän eikä sinkoillut siitä mihinkään. Seuruusta saatiin 7,5, tuomari totesi seuruun olevan sinänsä ihan ok, suurimmat pisteet lähtivät kun alkupätkällä annoin tarkoituksella lisäkäskyä kädellä, kun muistutin paikkaa ettei opi että kokeessa voi humputtaa miten haluaa.

Jäävät liikkeet olivat tosi kivat ja olin tosi iloinen, että erotteli asennot oikein, kun tässäkin oli ollut vaikeuksia. Seisomisesta tuli 8, ilmeisesti seuraaminen rokotti pisteitä sekä pysähtyminen olisi voinut olla vielä napakampi, erittäin tyytyväinen olen siihen että a) seisoi ja b) piti asennon hyvin :) Istuminen oli 9, en tiedä lähtikö piste seuruusta, koska istui heti käskystä. Luoksetulo oli 10, hieno perusasento lopussa :) Noutokin oli hieno siihen kuuluisaan loppuosaan asti, jossa Topille on haastavaa tulla ihan viereen kapula suussa, joten jää vinoon ja vähän taakse sekä plussana alkaa mälvätä kapulaa... Tästä 8. Ja koska alla oli kaksi vauhtiliikettä ja kentän laidalta takaa kuului tuttuja ääniä, ei kaukoissa Tokomies ollut ihan kuulolla ja istumaan nousuissa tarvitsi lisäkäskyjä. Alussa näkyi myös ylivireen tuottamaa ongelmaa eli alku-asennoissa jättää kyynärät hieman ilmaan :O

Hyppy meni tavalliseen tapaan, siitä kuitenkin vain 9, koska tuomari tulkitsi Topin törmänneen minuun. Tätä itsekseni ihmettelin, koska en mielestäni tuntenut törmäystä ja se ei ole Topin tapaista. Videon nähtyäni ja oikein tarkkaan katsottuani näkyy, että housun punttini heilahtaa, kun Topin jalka osuu löysään lahkeeseen, joka näyttää siltä että törmäisi vaikkei osu minuun :O :D Kierron Tokomies suoritti taatulla laadullaan ja siitä tulikin 10. Viimeisenä ruutu, joka valitettavasti nollautui, koska myöhästyin pysäytyksestä ihan hippasen ja Topin takajalat ajautui takanauhan yli n. 10-15 cm  :/ Yritin korjata lisäkäskyillä paikkaa, mutta kuten videostakin näkyy, Tokomies kovasti yrittää löytää oikeaa paikkaa sivusuunnassa, mutta ei osaa tulla eteenpäin (hoksasin sitten että ei olla sellaista harjoiteltukaan :D). Muutoinhan tuo olisi ollut vallan kiva ruutu, tuomarikin harmitteli sitä tosi paljon ja vielä kisakirjoja jakaessa mainitsi siitä, ja niihän se oli, että ruudun nollaus vei vei 1-tuloksen mahdollisuuden :) Kokonaisvaikutus oli kaikesta säätämisestä huolimatta 9 ja itse olin suoritukseen tosi tyytyväinen, sillä kokonaisuus pysyi kuitenkin melko hyvin kasassa näillä eväillä. Ja päivään saattoi olla muutoinkin tyytyväinen, sillä mukavasti saimme myös Piirinmestaruus joukkuehopeaa! Siihen oli hieno päättää valmennusryhmän vuosi :)


Piirinmestaruuksien jälkeen onkin sitten jatkettu uudessa seurassamme treenailua. Ensimmäiset treenit olivatkin varsin mielenkiintoiset, sillä Topi teki itsensä huomatuksi mitä hönteimmällä käytöksellä, että allekirjoittanut olisi todellakin voinut vaipua maanrakoon vähin äänin... :D En voinut kuvitellakaan, että uusien treenikavereiden sekaan sujahtaminen voisi olla Tokomiehelle näin iso juttu, mutta niin vain herralla pyyhkäisi kentällä kierrokset kaakkoon ja kaikkia piti tuijottaa ja ihmetellä täpinöissä. Ja kuitenkin juuri kevät ja kesä oli käyty keskustan puistossa treenaamassa ison joukon ennalta tuntemattomien koirakoiden kanssa :D Mutta tutulla kentällä uudet koirat ja ihmiset oli Tokomiehen herneille liikaa ja useammat treenit menivätkin niin, että vain hengattiin kentällä ja katsottiin muiden treeniä ja vasta lopuksi tehtiin muutama helppo juttu. Tämä rentoutti Topia, kun sai rauhassa katsoa sekä katsomisesta sai namia. Lopulta kun jotain kovaäänistä/kiihkeää ja vauhdikasta tapahtui, Topi kääntyi katsomaan minua namin toivossa ja näin ollen kentän tapahtumista tuli positiivisia ja samalla oli myös kannattavaa pitää kontaktia :)


Samaa höntyilyä oli havaittavissa hallikauden alettua, mutta jatkoimme samalla linjalla eli ensin rentouttavaa hengailua ja lopuksi jotain tehtäviä, joista varmasti suoriutuu ok ja seassa vain yksi hieman haastavampi treeni. Edelleen uusia kavereita ajoittain vilkuillaan (kukas tuo on ja mitäs se tekee), koska kokoonpanot/häiriön intensiivisyys vaihtelevat ja se varmaan jotenkin hämmentää, vaikka häiriössä ollaankin treenailtu kohtuullisen paljon.

Kun oli kauuuuuheen tylsää, niin tuli pieni vink-vink treenirepun kanssa :D

Nyt loppusyksyä kohden, kun on päästy hieman eteenpäin tuosta uuden ryhmän aiheuttamasta hämmennyksestä, on treenien pääpaino ollut ylempien luokkien liikkeissä ja on jätetty avoinluokka kokonaisuutena hautumaan. Ajatuksena on ollut tehdä uusia juttuja ja samalla työstää seuraamista. Väliin on sitten ujutettu yksittäisenä avoimen osasia, jotta treenit pysyvät vaihtelevina. Näistä lisää pikakelauksen osassa 2 :D