Sivut

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Menneen vuoden paketointia

Joulu tuli ja meni vilauksessa, pientä tokotaukoa tuli pidettyä siinä sivussa. Vuosi vaihtui myös vikkelään ja helmikuuta jo viedään. Alkanutta vuotta on tutkailtu jo innolla tokon saralla, mitä tuleman pitää. Mutta mutta, kun taas kerran päivittäminen on jäänyt jälkeen, palataan hetkeksi vielä menneen vuoden loppuun, jossa ahkeran treenailun lisäksi marraskuulla kävimme kertaalleen Korrien koulutuksessa sekä ennen joulua Christan koulutuksessa.

Joulupukki toi kaikkea kivaa Topille, oli ihan hankaluuksia päättää millä leikkisi,
vinkuva pehmokäärme vei kuitenkin voiton, iso pallo tuli hyvänä kakkosena :D

Korrien koulutuksessa olimme tällä kertaa Pekan opissa ja aiheeksi valikoitui jälleen vireasiat kokeenomaisessa suorituksessa. Kerroin Pekalle, että vaikka olimme liikkeen välejä ja liikkurointia paljon harjoitelleet ja tehneet lyhyitä kokeenomaisia treenejä ennen muuta treeniä, niin silti kokeenomaiseen tekemiseen ei ollut tullut tarpeeksi varmuutta ja Topin vireen kanssa oli edelleen tekemistä. Olin aikaisemmin nähnyt Pekan teettävän toisille harjoitusta liittyen koiran kokeenomaisen osaamisen vahvistamiseen, ja tätä pääsimme nyt itsekin koittamaan. Harjoitus ei kovin paljon poikennut siitä mitä itseksemme oltiin jo tehty, mutta kuitenkin ratkaisevasti. Teimme ensin muutaman liikkeen "kokeen" palkaten ja naksutellen eri vaiheita, jonka jälkeen pidimme pienen tauon. Sitten sain ohjeeksi valmistautua "kokeeseen" kuten tavallisesti tekisimme ja siinä treenikavereiden ja Pekan katsellessa sain aikaiseksi myös hieman "koejännitystäkin", joten tunnelma oli lähes autenttinen :D Sitten vain kehään tekemään koe pelkällä sosiaalisella palkalla. En meinannut uskoa "kokeen" edetessä, miten olimme molemmat niin rentoja ja keskittyneitä, ja kuinka Topi työskenteli juuri sillä ilmeellä ja asenteella mitä haetaan :O Oli niiiiiiin hieno fiilis suorittaa liikkeet ja liikkeen välit yhdessä yhteisessä tiimikuplassa, ehjänä, rentona ja aktiivisena kokonaisuutena, eikä tarvinut yhtään huolestua vireen liiallisesta nousemisesta! :O :)

Pekan analyysin mukaan Topilla on paljon teknistä liike osaamista, mutta vielä vähän koe osaamista. Ja tämä varmasti pitää paikkansa, sillä vaikka koetyöskentelyä on kovasti yritetty treenata, nyt kuitenkin huomaa kuinka ollaan alussa oijottu joitakin mutkia suoriksi. Joihinkin asioihin ei ole osannut kiinnittää huomiota ja tällöin perusta on jäänyt kokeenomaisessa tekemisessä vajaaksi. Ja koska koirat ovat erilaisia, toisenlainen koira olisi voinut hyvin suoriutua kokeista tälläkin treenaamisella, mutta Topin kanssa oikaistut mutkat olivat juuri Tokomiehelle tärkeitä. Alokasluokka on sen verran lyhyt ja teknisesti helppo, että siitä selviydyimme ilman kummempia ongelmia, mutta avoimen luokan kohdalla oijotut asiat alkoivat tuottaa ongelmia vireen kanssa. Avoinluokka, jossa on pituutta kuin maratoonissa, ja paljon vauhdikkaita irtoavia sekä toisaalta rauhallisia tarkkuutta vaativia liikkeitä, vaativat koiralta viretason säätelyä aivan eri tavalla kuin alokasluokassa. Suuri ongelma meillä on tietysti ollut myös palkan suuri odotusarvo ja tähän liittyen konkreettisen sekä sosiaalisen palkan epäselvyys Tokomiehelle. Eli kaikkinensa monta asiaa, jotka on hämmentäneet soppaa, joten ihmekö tuo, että hieman on töitä teettänyt tämä koekunnon rakennus :D

Olipa kerran talvisessa maisemassa koira...

Koulutuksessa Pekan tarkat silmät myös havaitsivat, että meidän liikkeen aloituspaikalle tulot olivat "epätarkkoja" ja että jos joudun vähänkään korjaamaan Topin perusasentoa, se nostaa heti virettä väärään suuntaan. Myös liikkeen välien aikana liikkeellä pysyminen on tärkeää sujuvuuden kannalta ja auttaa tarkempien paikalle asettumisten kanssa. Nyt kun näihin kahteen asiaan olemme kiinnittäneet vielä enemmän huomiota, aloitukset ovat parantuneet selvästi. Lisäksi Pekan ohjeita pohtiessani tuli myös mieleen antaa Topille valmisteleva sana jo ennen aloituspaikalle asettumista ja tämä oli piste ii:n päälle. Tähän asti olen sanonut esim. "Tehdään Topi hae" vasta kun olemme asettuneet perusasentoon. Ja samalla sitten kun Topi katsoo ylös ja kuuntelee mitä sanon, on oikea etutassu alkanut kohota kysyvästi. Tässäkin asiassa siis jälleen törmätään siihen, että pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys; näiden pienten muutosten kautta aloituksissa on nyt paljon paremmin valmistautuneempi ja keskittyneempi tiimi :)

Kokeenomaista harjoitusta olemme nyt tehneet liikkuroituna sekä yksin treenatessamme, ja aina se vain jaksaa yllättää, miten hyvin se toimii! :) Olen yhdistänyt siihen myös purkkipalkan ja olemme saaneet tehtyä yksin treenattuna jo 8-9 liikettä putkeen niin,  että vire on ollut loistava koko "kokeen" ajan! Olisin voinut lähes leijua kotiin näiden treenien jälkeen, niin hieno fiilis on ollut löytää aina vain tiiviimpi ja saumattomampi yhteistyö ja nähdä Tokomies niin rentona ja keskittyneenä tekemässä töitä! <3

... josta oli hyvin hankala saada kuvia, koska umpihangessa on paljonkin
kaikkea hirveän kiinnostavaa :D

Pää siis työnnetään hankeen korvia myöten ja
herra jättää tälläisiä jälkiä pitkin lenkkiä :D

Ennen joulua pääsimme vielä Christan oppiin ja sinne valikoin aiheeksi eteenlähetyksen sekä kaukot. Eteenlähetyksissä on ilmaantunut halliin siirryttyä enenevissä määrin haparointia, eli usein ensimmäisellä yrittämällä Tokomies ajautuu jostain syystä juoksemaan hieman vasemmalle. Tätä yritimme Christalle näyttää, mutta tulimmekin näyttäneeksi toisen ongelman, josta minulla ei vielä ollut tietoa :D En nimittäin huomannut kosketusalustaa vietäessä, että hmmmm ruutuhan on siinä näppärästi matkan varrella... Ette varmaan arvaa, minne Tokomies tärkeänä juoksi, kun kuului käsky "eteen!" ;P Eli kyllä, meillä nyt taas löydetään ruutu hienosti vaikka miten kummallisesta vinokulmasta lähetettynä, tietysti sitä voi olla hyvin iloinen siitäkin! :D

Ruutuun juoksusta huolimatta tai siitä hyvästä pääsimme asian ytimeen kuitenkin eli lisäämään motivaatiota eteenmenoon. Eli vaikka nytkin motivaatiota juosta on, on motivaatiota kuitenkin kasvatettava, jotta sen arvo nousee suhteessa häiriöihin (ruutu, tötteröt jne. joita ei tähän asti ole ollut lähellä juoksulinjoja). Eteenmenoa on palkattu namilla, kun muutoinkin namipalkka on ollut suuremmassa roolissa vireasioiden vuoksi. Mutta tämä liike kaipaa lisää draivia, joten kaivoimme pallon esiin :D Teimme useita toistoja, joissa kävin palkkaamassa pallolla ja Tokomies sai jutun juonesta kiinni, eikä enää mennyt häiriöihin. Ja ilokseni vaikka vire nousi, se ei keikahtanut ihan ylitse vaan Topi palautui taas sopivalle työskentely vireelle. Christa oli tyytyväinen tähän virepuolen kehitykseen ja eteenlähetyksessä tykkäsi erityisesti Topin tyylistä juosta suoraan ja "edetä kuin juna" :D

Toisella kertaa ajattelin, että olisi kuvauksen suhteen parempi tuuri ja hieno kelikin sopivasti...

Ja kun vihdoin Tokomies suostui poseeraamaan, niin jotenkin meni lunta just silloin silmään :D

Lopuksi katsoimme kaukoja lävitse, miltä vaihdot näyttävät sekä tutkailimme ajoittain ilmenevää rintamasuunnan kääntymistä. Tokomies siis kyllä pysyy aika kivasti paikallaan edestakaisessa linjassa, mutta ajoittain pikkuhiljaa asentoja vaihtaessa kääntyy kuin viisari vasemmalle :D Christan tarkat silmät havaitsivat, että Topi saattaa aloituksessa jo mennä hieman vinoon, kun perusasennosta käsketään maahan. Kun tätä muistuteltiin vasemmalla puolen olevalla namilla, alas menot olivat suoria ja näin ollen myös kaukot. Oli kiva kuulla, että Topin tekniikka on siis kunnossa, jos vain pysyy suorana aloittaessa :) Suoruutta voi muistutella myös jättämällä vastakkaiselle puolelle namin, näitäkin tehtiin, joskin Topille on sivulla ja erityisesti takana olevat namit vaikeita ja heijastuvat vaihtoihin milloin mitenkin epämääräisesti :D Teimme myös harjoitusta painon siirrosta taaksepäin, jolla saataisiin vielä lisää ajatusta taakse ja erityisesti seisomisessa pysymään painoa enemmän takaosalla, jottei venyttäisi takajalkoja niin pitkiksi ja haralleen :D Tässäkin harjoituksessa namia heiteltiin taakse ja homman ydin meinasi hieman hämärtyä kun Tokomies olisi mielellään ollut nenä namin suuntaan... :D Kaikkinensa vaikka Tokomiehellä jälleen oli hieman hulvaton esiintyminen koulutuksessa, oli mukava kuulla Christan tykkäävän paljon Topin työskentelystä ja että hänkin näki edistymisen vireasioissa :)

Koulutuksen jälkeen on ollut huomattavissa, että eteenlähetyksessä on jonkinlainen taantuma vaihe meneillään ja pallon käyttöön oton lisäksi ollaankin palattu hieman taaksepäin, eli nyt on tehty lähettämistä hieman lyhyemmältä matkalta ja paikkaa näyttäen, kuitenkin niin että erilaisten häiriöiden on annettu olla lähellä. Tässä marraskuulta treeniä eteenlähetyksestä, miltä se näytti kun suurempia ongelmia ei vielä ollut :D


Koulutusten lisäksi loppuvuoteen mahtui ahkeraa treeniä. Tunnari on ottanut jättiharppauksia eteenpäin ja palaset on loksahtaneet kohdilleen. Treenikaveria käy kiittäminen siitä, että kynän haju sekä vieraanhajuisen kapulan käyttö omana tuli kerta laakista harjoiteltua :D Uskalsin siis ottaa riskin ja lisätä molemmat uudet asiat samalla kertaa treeniin mukaan. Hieman hirvitti, mutta päätin luottaa että Tokomies osaa. Ensimmäisellä toistolla Topi hieman pohti asiaa, että miksi ihmeessä omassa kapulassa on myös muuta hajua sekä joku vieras tuoksu (kynä), mutta kun oikean poimittuaan sai tästä kehut ja palkan, ei moinen ole ollut enää ongelma :D Joten nyt raahaamme enää yhtä laatikkoa tunnareita :P Samalla myös matkaa on saatu pidennettyä reilusti ja liikkurit ovat tehneet erilaisia kuvioita :) Palautuksetkin ovat parantuneet pikkuhiljaa, naksuttelu ja matkan pidentäminen auttoi siihen :O Joten hei, meidän tunnari näyttäisi olevan jotakuinkin liikkeenä kasassa! :O <3


Marraskuisista treeneistä ohessa vielä muutama video, joissa aiheina luoksetulon stopit... (stoppeja harjoitellessa Tokomiehen ilmeet ovat ihan huippuja, kun pysähtyessään yrittää katsoa joka ilmansuuntaan samaan aikaan, jotta näkee mistä lentävä nami tippuu :D)


...sekä kierto... (jota muistellaan treeneissä silloin tällöin täyte numerona varmistaen, että edelleen Tokomies muistaa, että tötterön kohdalla EI pysähdytä/hidasteta vauhtia nuuhkaisemaan tötteröä)


...ja kapulan palautuksen loppuosan hiomista noudossa (josko jonain päivänä kapulan suussa muljauttelu 2 m ennen viereentuloa saataisiin loppumaan. Usein se onnistuu jo, mutta kuten videossa näkyy, vieressä sitten pitää vähän pyöräyttää kapulaa, vähintää kielellä jos ei muuta :D)


Kokonaisuudessaan mennyt vuosi oli hyvin treenin täyteinen, ei niinkään liikkeiden suhteen, vaan pienten yksityiskohtien ja kokonaisuuden kasaamisen kanssa paiskittiin hommia olan takaa. Alkuvuosi oli paikoin tuskastuttava ja kerran jos toisenkin tuntui, että vireongelmiin ei löydy ratkaisuja eikä edistystä synny millään, tuntui että umpikuja häämöttää vääjäämättä. Onneksi kuitenkin aina löytyi jostain se into jatkaa ja erityisesti kevät olikin sitten käänteen tekevä, kun työkaluja alkoi löytyä Kantoluodon koulutuksen jälkeen ja sen myötä edistymistä alkoi tapahtua pikkuhiljaa. Loppuvuosi sitten nautittiinkin tekemisen ja tiimin hitsautumisesta entisestään parempaan yhteistyöhön, vaikka edelleen paljon töitä vaatikin vireasioiden parissa (ja se työ jatkunee tänäkin vuonna :D). Yhteinen tekemisen ilo ja palo on entistäkin käsin kosketeltavampaa ja monta kertaa on silmäkulma kostunut, kun Tokomies on vain niin Tokomies, joka aina yrittää parhaansa ja haluaa onnistua.

Yksi tärkeä elementti menneessä vuodessa oli myös eri palkkaustapojen selkeämpi erottelu ja vahvistaminen, ulkoisella purkkipalkalla oli tässä iso rooli ja se on kokeenomaisen tekemisen lisäksi auttanut myös paikallaoloon paljon. Se jää nähtäväksi tuoko purkkipalkka koetilanteessa rauhallisuutta (= ei ääntele, eikä kuikuile ympärilleen pää pyörien) paikkikseen, mutta ainakin treeneissä paikallaoloissa on levollinen Tokomies. Mennyt vuosi on tuonut ohjaajana rutkasti oppia mielentilan/vireen vaikutuksesta koiran työskentelyyn ja siitä miten paljon on pieniä asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. Liikkeiden suhteen on edistytty mukavasti, joskin pieniä notkahduksiakin vuoden varrella ilmaantui, mutta mikä kaikkein parasta, seuraaminen (heti vireasioista seuraava murheenkryynimme) edistyi valtavasti! <3

Onnistui! Joskin kaunis hanki talsittu länään ja kameraanhan ei voi katsoa :D

Vuosi oli osaltaan myös haikea, kun totuteltiin elelemään ilman Allia ja paljon rakkaita ja hauskoja muistoja tulvi mieleen vuoden mittaan. Topi on vuoden aikana oppinut kyttäämään; nyt kun ei voi teettää työtä Allilla, jonka maiskutuksesta Topi aina riensi paikalle, täytyy päivystää paikalla itse :D Ja se on kuulkaa kamalaa hommaa, kun ei jaksaisi koko aikaa töröttää paikallaan ja ihan meinaa nukahtaa istualleen, mutta pakko on jaksaa jos meinaa olla h-hetkenä paikalla :D Topi on myös oppinut herkkukaapin merkityksen; jos ennen se oli herralle ihan sama saiko ruuan jälkeen jonkun namin, niin nyt se on hyvin tärkeää. Ei niin tärkeää kuin Allille, mutta tärkeää kuitenkin, että siitä kyllä muistutetaan seisomalla kaapin edessä, jos näyttää siltä, että kupin tyhjenemistä ei ole havaittu. Ja ne luut. Ennen kun ei millään kerennyt syödä kuin melko pieniä luita (koska kyllähän nyt muitakin kiireitä koirilla on :D), niin nyt isotkin luut ovat kovassa huudossa, kun on aikaa (= ei ole toista kyttäämässä) luun kanssa ähertää. Mutta muutoin aika ruoka-amatööri Tokomies edelleen on, ei ihan niin ronkeli enää kulkusten hävittyä, mutta vähänkään epäilyttävät asiat pitää syödä lattian kautta, eli niitä ei voi nielaista ensin katsomatta ja tarkastelematta mitä suuhun tarjottiin :D

Paljon on mahtunut menneeseen vuoteen, keväällä jännitettiin Topin jälkikasvun syntymää ja sitten seurailtu pentujen kasvua :) Aika rientää, ei enää pitkästi kun pennut täyttävät jo vuoden! :O Alkanut vuosi on treenien lisäksi käynnistynyt aktiivisella koekalenterin tuumailulla, jännitys alkaa siis tiivistyä pikkuhiljaa :D Seuraava koulutuskin kolkutteli ovella jo, joten tekemistä on riittänyt. Kevättä ja aurinkoa jo odotellaan hartaasti, vaikka siihen aikaa vielä onkin kunnes kevätaurinko lämmittää (ja treenikenttiä sulattaa :D).