Erikoisia aikoja - osa 2

Topin toivuttua ja palattuamme pikkuhiljaa normaaliin elämään, päästiin myös jatkamaan tokohommia. Paluu treenailemaan tuntui omituiselta ja epätodelliselta, ja kuten muiltakin osin asian sisäistämiseen meni jonkin aikaa. Erityisesti ensimmäistä kertaa hallille meno oli koskettava hetki ja konkretisoi ajatuksen miten lähellä olikaan, että emme olisi enää koskaan tulleet yhdessä hallille. Halliin astuessa tuntui kuin olisimme kotiin tulleet ja treenin lopussa silmäkulmat kostuivat ilosta ja kiitollisuudesta.

Yhdessä täällä taas <3

Treeneihin paluu oli paluu keskeneräisten asioiden äärelle ja mietintämyssy oli upotettava taas päähän luoksetulon stoppien suhteen. Stoppeja olimme kesän alussa kerinneet katsoa Korrien koulutuksessa Riitan kanssa, ongelmana kun oli niiden napakkuuden puute. Kun olimme siis ensin takoneet 2 pysähdyksen luoksetulon kasaan, sekoittanut pakkaa tulevien uusien liikkeiden vaihtelevilla stopeilla ja lopulta palanneet takaisin vielä nykyisiin seiso-maa pysäytyksiin, niin kaikeksi ihmeeksi homma ei mennyt ihan päreiksi, mutta stoppien viiveen kanssa meni tuskailuksi. Riitan kanssa testailimme eri kohtiin jätettyjä lelupalkkoja ja mukana oli myös aivan uusi lelu, joka olikin Tokomiehestä varsin kiva, mutta silti emme saaneet kuin joitakin yksittäisiä onnistuneita pysäytyksiä. Muut stopit olivat aina sillä hilkulla, että eteneekö Tokomies liian paljon vaikka yrittääkin pysähtyä aktiivisesti. Siinäpä olimme dilemman äärellä, kuinka kertoa koiralle, että teet ihan oikein kun pysähdyt, mutta haluaisin että pysähdyt _nopeammin_.

Aikaisemmin keväällä olimme Riitan vinkkien kanssa koittaneet myös kosketusalustalle lähettämistä, mutta tämä toimi Topilla vain alku innostuksen verran kun teimme harjoitusta läheltä. Ongelma stoppien napakkuudessa johtuneekin etäisyydestä, eli heti kun matka kasvoi oikeaan mittakaavaan (30 m), Topi lähti hakemaan pysäytystä keskemmälle matkaa samoin kuten voittaja-luokan stoppi tehdään. Ja onhan se tietysti hieman hönttiä lyödä jarrut kiinni jo 10 m kohdalla kun juuri saanut huippuvauhdin päälle :D Mutta lopulta saimme taas ongelman ääreen palattuamme nähdä, kuinka huonosti menneestä treenistä syntyy usein uusia ideoita. Ja tällä kertaa se oli ruoka :D Johan alkoi Tokomieheltä napakkuutta löytyä, kun seiso stopin kohdalle sivuun ilmestyi pieni palkkapurkki! Ja sille tietysti pääsi vain, jos laittoi jarrut kiinni toivotulla tavalla. Näin sain vihdoin kerrottua kriteerin selkeästi ja Topilla oli myös suurempi motivaatio oikeaan suoritukseen. Onnistuneen stopin jälkeen pääsi käymään purkilla ja sitten jatkettiin liike loppuun; maahanmeno stopilla odotti puolestaan lelu, jonka sai hakea oikean suorituksen jälkeen. Tällä idealla toistimme treeniä siihen asti kunnes pikku hiljaa näytti siltä, että uskaltauduin koittamaan kehän ulkopuolisella palkkapurkilla ja tällä hetkellä sen avulla painetaan mieleen, että purkille pääsee vain onnistuneen kokonaisen suorituksen jälkeen :)

Ensimmäisissä treeneissä oli kuvan mukaisesti
hieman korvat hukassa :D

Eteenlähetyksen ja ruudun yhdistämistä olimme ehtineet kesän alussa jonkin verran tekemään ja siitä sitten jatkoimme kesän lopussa ja se näytti edistyvän kivasti. Aluksi käytin palloa ruudussa niin ettei Topi nähnyt pallon vientiä, mutta koska Tokomies on tarkka heppu, niin osasi myös vähän bongailla ja joitakin kertoja pallo veti puoleensa enemmän kuin eteenlähetys. Kertaalleen nyt syksyllä herra jopa karkasi ruutuun koska oli nähnyt aikaisemmin kehän ulkopuolella pallon kädessäni ja samaan aikaan kuullut sanan ruutu, eli osasi odottaa sitä vaikka ei nähnyt vientiä eikä ollut kehään mentäessä aikaa zoomaillakaan ruutuun :O :D Joten vaihdoin lelun kosketusalustaan, jotta juoksu osuuksia ja kokonaisuutta treenatessa ei tarvitsisi ruudun paikasta välittää ja tämä toimi hyvin. Ruudun ja alustan kanssa teimmekin sitten hauskan harjoituksen ollessamme Oilin opissa; siirsimme kosketusalustan etäälle ruudusta ja pyysin Topin menemään ruutuun, sinnepä sujahti Tokomies alustan päälle seisomaan niin että hups vaan! :D Korjauksen jälkeen Topi ymmärsi yskän ja ruutu löytyi. Jätimme tämän jälkeen alustan pois ruudusta. Muutaman treenin jälkeen alustan poistosta näkyi kuitenkin paikoin vauhdin hidastumista etunauhalle, joten vaihtelevasti nyt on käytetty palloa myös.

Eteenlähetykset ovat olleet pääsääntöisesti melko hyviä, mutta nyt kun Tokomies tietää miten liike menee, on ympyrän ja ruudun stoppeihin tullut vähän löysyyttä eli samaa kuin luoksetulossa; pysäytyskäskyä kyllä totellaan, mutta siinä samalla ehditään ottaa muutama askel ja jopa kääntyä naama ruutua tai ruudussa sivunauhaa kohti... Tässä taannoin Tokomies esitti jopa sellaisen ympyrään stoppauksen, että stoppi ehti venyä ympyrän takareunan yli vasemmalle, mutta näppärästi pysähtyessään kääntyen siirtyikin suoraan ympyrään :D Ei hajuakaan kuinka tämä esitys tuomaroitaisiin :D :D Ruudussa myös selvästi haastavampi on oikealle lähetettävä ruutu, koska Tokomiehen luontainen kääntyminen tapahtuu oikealle ja siihen sitten lisäksi muutama askel, jolloin helposti sivunauha lähestyy koska tietysti mielellään kääntyy "lähemmäs ohjaajaa".

Löysien stoppien kanssa jää nähtäväksi kuinka ongelmallisiksi ne muodostuvat ja onko niille mitään tehtävissä. Erillisenä harjoituksena tehtynä kosketusalustalle lähetystä ja siitä stopatessa löytyi napakoita stoppeja, eli kysymys kuuluu kuinka nämä kaivetaan esiin liikkeeseen :D Tässäkin harjoituksessa kuitenkin näkyi myös Tokomiehelle tyypillinen ongelma; tarpeeksi lähellä kohdetta ollessa on kuulossa toivomisen varaa eli herra lukitsee valinnan ja sen jälkeen on sama mitä ohjaaja huutelee :D Eteenlähetyksen ympyrään korjausta katsottiin myös Oilin opissa ja saimme vinkit uuteen tapaan lähteä sitä harjoittelemaan. Tähän asti olimme tehneet pienille targeteille ohjaamisena, mutta tässä tuntui, ettei Tokomies oikein sisäistänyt juttua, piti vain kivana temppuna ja keskittyi targetteihin, helposti myös lähti tulemaan kohti. Nyt tarkoituksena on saada enemmän keskittymään käsimerkkiin ja liikerataan sivuttain. Tätä on ollut tarkoitus aloittaa kotona työstämään, mutta jäänyt vielä suunnittelu vaiheeseen.

Kiertohyppynouto on toiminut kivasti loksahdettuaan kohdilleen ja sitä on tehty kehän ulkopuolisella palkalla kisanomaisesti. Paikallaoloja otettiin myös ohjelmaan ja vierustoverien juokseminen ei näyttänyt Topia ihmetyttävän sen kummemmin, enemmän outoa oli oma luoksekutsu, että saako tästä nyt ihan oikeesti lähteä liikkeelle :D Kaukoja, tunnaria, ohjattua ym. on pidetty treeniohjelmistossa ylläpito ajatuksella ja tunnarin suhteen on ollut kiva huomata, että Topi on rentoutunut liikkuroidussa kisanomaisessa tunnarissa :) Tokomies on saanut varmuutta kokonaisuuteen ja näin ollen nosto sekä palautukset ovat olleet selvästi siistimpiä. Pitoharjoitukset on kuitenkin pidetty varmuudeksi mukana muistuttamassa ja tukemassa oikeaa mielentilaa kapulan nostoon ja tuomiseen ilman pureskelua.

Syksyn treenit menivät sen verran mukavasti, että uskaltauduin jopa ilmoittamaan meidät ensimmäiseen EVL kokeeseen, mutta kokeeseen valmistautuminen tyssäsi kennelyskään. Topin siitä parannuttua oltiin jo palaamassa treenaamaan, kun Tokomiehen yhteen varpaan väliin tuli furupatti, jota sitten hoitelimme seuraavaksi. Ja lopulta kun tassukin oli kunnossa ja saimme toisen koepaikan, vallitsevan tilanteen roikkuessa yllä kuin tumma pilvi, ei lopulta tullut yllätyksenä, että tämän vuoden tokoilut olivat paketissa. Tavoitteet siirtyivät siis jälleen hamaan tulevaisuuteen ja vuoden teemana ollut epävarmuus sai jatkoa. Loppu vuosi onkin käytetty suosiolla akkujen latailuun ja katsotaan mitä tuleman pitää ensi vuoden puolella.

Erikoisia aikoja - osa 1

Kuulumisten päivittämisestä onkin taas vierähtänyt (aivan liian) pitkä tovi :D Eipä edellisen kirjoituksen aikaan olisi heti uskonutkaan, että mitä kevät ja kesä toivatkaan tullessaan :O Treenailuja jatkettiin tavalliseen tapaan kunnes maaliskuulla kaikki yllättäen loppui kuin seinään vallitsevasta tilanteesta johtuen, ryhmät loppuivat ja treenipaikat menivät kiinni :O Ensi alkuun yllättävä treeniloma ja kalenterin tyhjentyminen tuntui ihan ok:lta vaikkakin samaan aikaan myös melko kummalliselta, kun ei tarvinutkaan lähteä yhtään mihinkään eikä suunnitella/pohtia mitään treenijuttuja. Mutta pikkuhiljaa jatkuessaan tilanne alkoi jotenkin vaikuttaa ylipäätään treenimotivaatioon, kun ei tiennyt koska kokeita olisi ja myös tokon liikkeisiin tulevien muutoksien voimaantulon ajankohdan epävarmuus aiheutti päänvaivaa. Vaikeaa oli siis arvioida ja päättää, että kannattaako tämän hetkisiä liikkeitä vielä työstää eli kerkeäisimmekö kokeisiin vielä niiden voimassa ollessa, vai kannattaisiko jo siirtyä tulevien uusien liikeiden pariin ja tähdätä "koekuntoa" niiden käyttöönoton ajankohtaan.

Jossain vaiheessa näytti, että kannattaisi jo siirtyä treenailemaan muuttuvia liikkeitä, joten alettiin tutkia mitkä liikkeet muuttuvat ja miten. Onneksi viime talvi oli vähäluminen, joten aikaisin keväällä pystyi jo jonkin verran treenailemaan ulkona hallien ollessa kiinni, mutta ajoittain keli meni vielä niin kylmäksi ja märäksi, että alkukevään treenailut olivat siltäkin osin hyvin satunnaisia. Eniten muuttuvia liikkeitä ovat seuraaminen ja jäävät liikeet (jotka yhdistyvät), luoksetulo ja ohjattu, pieniä muutoksia tulee myös kiertohyppyyn ja ruutuun. Kiertohyppyyn tulee useamman tötterön rykelmä nykyisen yhden sijaan, joten myös tötterö ostoksilla oli käytävä.

Tokomies ja tötteröiden värikimara

Ison tötteröryhmän kiertäminen ei lopulta ollutkaan Tokomiehelle kummempi juttu, kun etukäteen arvelin, että saamme painia ja vääntää aiheen kanssa "kuinka-tötteröiden-välistä-EI-ole-tarkoitus-mennä" :D Yllätyksekseni Topi ei kuitenkaan kertaakaan yrittänyt mennä tötteröiden väliin, vaan kuuliaisesti kiersi kaikki eri muotoisetkin tötterökuviot :O Tämä on hyvä uudistus liikkeeseen, jotta käännös kierrossa tulee laajemmaksi, Tokomieskin kun pistää kiertoon vauhtia ja vääntöä ja liikerata yhdellä tötteröllä on ollut aika tiukka. Myös kapuloiden etäisyys esteeseen kasvaa ja tämäkin on hyvä, että jää koiralle enemmän matkaa kerätä kroppa hyppyyn. Ruudussa eteenlähetyksessä pisteytys lievenee koiran ympyrään sijoittumisen suhteen, täytynee kuitenkin harjoitella myös korjausta ympyrään, jos ajautuukin kokonaan ulos. Näitä siirtymisiä on joskus harjoiteltu omana treeninään, mutta on pitkä matka siihen, että saadaan ne toimimaan korjauksena ko. liikkeessä :D

Luoksetulossa olimme juuri saaneet "junaradan" aikaiseksi eli liikerata oli vihdoin mennyt Tokomiehelle jakeluun, että nyt yhden seisomaan pysähdyksen sijaan ensin tulee seisoen stop ja sitten maahan meno stop. Sitten lähdettiinkin sekoittamaan pakkaa, että kaksi pysäytystä voivatkin tulla kolmesta vaihtoehdosta istu-seiso-maahan täysin valinnaisessa järjestyksessä. Tässä olikin hieman taas kaavan rikkomista, että Tokomies ymmärsi kyseessä olevan "eri tehtävä". Onneksi hommaa helpotti käskyn lisäksi sallittu käsimerkin käyttö ja pikkuhiljaa alkoi ajatus löytyä, kun samalla tehtiin kuuntelua asentojen kanssa myös kiertohypyssä.

Ohjatussa suurimmat muutokset on merkin poistuminen eli koira juoksee tyhjään eteenpäin ja pysäytetään, tämän jälkeen lähetetään normaalisti kapulan noutoon, joskin nyt vaihtoehtona on myös keskikapula. Tätä lähdettiin ensin työstämään kosketusalustalla, että sain Topin lähtemään eteenpäin ja tähän otettiin uusi käsky sana "fram" (olipahan taas vaikea keksiä uutta lyhyesti ja selkeästi sanottavaa sanaa, joka erottuu muista eikä sekoitu helposti tai tule muuten vain sanottua vahingossa jossain muussa yhteydessä kesken kokeen :D Haastetta siis riittää kun käsky ym. sanoja alkaa olemaan useita kymmeniä :O). Kosketusalustan kanssa saatiin Tokomies jyvälle melko nopeasti, kun siitä vielä harjoiteltiin keskikapulalle kääntymistä samalla käskyllä. Pian jätin alustan pois ja eteenlähetys suunnattiin keskikapulaa kohti ja kun tämä oli vahvistunut, niin pikkuhiljaa otettiin myös oikeaa ja vasenta mukaan ja kaikkien kolmen erottelua.

Tuleva uusi seuraaminen onkin sitten meille joko entistä enemmän hirvitys tai sitten jos oikein hyvin käy, niin positiivinen yllätys. Eli jäävät sulautuvat liikkeenä seuraamis liikkeen sisälle ja kaikkien kolmen asennon (istu-seiso-maahan) sijaan tehdään kaksi valittua, lisäksi suorituskaaviossa on erilaisia variaatioita. Variaatiot ja niiden yhdistelmät olivat hieman hankalia hahmottaa ohjeista, mutta testailtiin vähän kaikennäköistä ja näyttivät toimivan ihan kivasti. Asennoista luoksekutsuja ei kuitenkaan parane tehdä Tokomiehen kanssa usein, koska ne selvästi olivat kivoja ja varmasti nostavat kierroksia ja odotusarvoa. Eli tämä on meille varmasti hieman kaksiteräinen miekka, että mahdollisesti seuruu keulii entistä enemmän kun sen yhteydessä tapahtuu paljon, toisaalta Tokomies joutuu keskittymään vielä enemmän ja jäävissä hetken paikallaan olemisessa ehkä voisi hieman kierrokset tasaantua. Mutta vahvasti veikkaan ensimmäistä skenaariota eli luulen, että tämä uudistus tuo seuraamisen ongelmat esiin vielä enemmän... :D

Ja kun kaikkia näitä muutoksia oli lopulta harjoiteltu ja niissä kivasti edistytty, niin selvisikin, että muutosten voimaan tulo venyykin niin pitkälle, että jouduttiin taas punnitsemaan mitä ihmettä tässä nyt oikein lopulta treenaisikaan, nykyistä vai tulevaa :O :D Eli kevään mittaan suunnitelmat elivät suuntaan ja toiseen kuten vallitseva tilanne ylipäätään, eikä muuta varmaa oikein ollut kuin epävarma. Ja kun lopulta päädyttiin palaamaan "vanhoihin" eli nykyisiin liikkeisiin ja pääsimme treeneissä vauhtiin, kesä toikin mukanaan vielä lisää yllättävää epävarmuutta. Topi nimittäin sairastui kuin salama kirkkaalta taivaalta vakavasti ja joutui muutamien tuntien sisään päivystyksen kautta eläinsairaalaan ja siellä teholle.

Erinäisten tutkimusten jälkeen selvisi Topilla olevan vuotava vatsahaava. Tilanne oli hengenvaarallinen ja ei voinut muuta kuin toivoa, että hoito auttaa ja saadaan aikaa pelattua vatsalle lähteä paranemaan. Lopulta kolmen tehohoitovuorokauden jälkeen, jotka sisälsivät ultraamista, tähystyksen koepalojen ottoineen ja kaksi verensiirtoa, oli vointi kohentunut sen verran, että saimme hakea Topin kotiin. Kaiken kauhun jälkeen se oli aivan uskomatonta, sillä koko ajan oli suuri pelko, että emme ehkä enää ehtisi edes nähdä Topia. Vaara ei kuitenkaan kotiuduttuaankaan ollut vielä täysin ohi, sillä vuoto oli mahdollista alkaa uudelleen. Koepalojen vastausten tuloon asti otettiinkin hyvin rauhallisesti ja vointia tarkasti silmällä pitäen ja kun vastaukset 4 viikon päästä tulivat, jättimäinen kivi vierähti sydämeltä, kun vatsasta ei löytynyt kasvainta tms. Topilla todettiin krooninen suolistotulehdus, joka sekään ei kiva vaiva ole, mutta onneksi se on Topilla oireillut lievänä (niin lievänä, että en ollut edes osannut epäillä tämmöistä vaivaa olevan oireiden ollessa niin yksittäisiä ja ajoittaisia) ja saatu nyt hoidettua pelkällä ruokavaliolla. Haavan aiheuttaja jäi lopulta mysteeriksi, epäilynä oli jokin syöty tai useamman asian summa (jokin ärsyttänyt vatsaa ja jokin aiheuttanut haavan). Toipuminen sujui hyvin ja koepala vastausten tultua pääsimme pikkuhiljaa palaamaan normaaliin arkeen ja harrastamiseen.

Nautimme täysin siemauksin ensimmäisestä pitemmästä lenkistä <3

Kokemus oli hurja, kuinka terve koira on hetkessä teholla eikä tiedä mitä tuleman pitää, nähdäänkö koskaan enää. Kokemuksen sisäistämiseen meni jonkin aikaa, nyt kuukausien jälkeen se tuntuu epätodelliselta. On sanomattakin selvää, miten iloinen ja kiitollinen olenkaan, että voimme Topin kanssa olla yhdessä tässä ja nyt <3

Tokomies ja EVL:n ensi askeleet

Lokakuisen TK3:n saavuttamisen jälkeen suunnitelmissa oli hieman vetää happea ja sitten melko ripeästi palata sorvin ääreen EVL:n keskeneräisten liikkeiden pariin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Topi joutui pienelle sairaslomalle ärtyneen polven vuoksi. Treenitauko näytti sitä myöten venyvän jonkin verran ja näin ollen olimme lopulta auttamatta myöhässä sm-kisojen suhteen, kun osallistumiseen tarvittavat tulokset tulisi olla kasassa jo heti keväällä. Joten palailimme rauhassa hiljalleen treenailemaan ja otimme kevyemmin loppuvuoden tiiviin kesän ja syksyn rutistuksen jälkeen. Koekiikarit on nyt käännetty kohti kesää ja näkymää säädetään sitä mukaa, miltä edistyminen näyttää :)

Marraskuussa kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon luennon vire-asioista ja paljon mielenkiintoisia asioita käytiin läpi, tuntui että 3h luentoa olisi voinut vielä jatkaa vaikka toisen mokoman :D Viretilaa käytiin läpi erilaisilta kanteilta ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Mielenkiintoisinta ehdottomasti oli pohtia hyvin yksityiskohtaisesti mitä asioita koiran treeniin liittyy, mitkä kaikki asiat koiraan vaikuttaa ja millä tavalla mahdollisesti. Tässä oli kiva huomata olleensa jo oikeilla jäljillä, kun olemme työstäneet Topille sopivaa tapaa treenata ja olen yrittänyt huomioida millaiset treenit Tokomiehelle sopii missäkin olosuhteissa, ja pohtinut mitkä asiat vaikuttavat Topiin milläkin tavalla.

Mielenkiintoista oli myös pohtia Topin tapaa vinkua/kiljua halliin mennessä ja luennon myötä yksi mahdollinen selitys voi olla, että siihen voi liittyä jonkinlainen konflikti, jonka herra tuntee; halliin on kivaa ja innostavaa mennä, mutta myös jostakin syystä hieman stressiä nostavaa. Mietin, että tämä voi olla syntynyt mielikuva joskus jostakin, jolloin on kokenut tilanteen jännittäväksi tms. ja näin hallista on yhtä aikaa kiva mielikuva (pääsee tekemään) ja hieman jännittävä mielikuva (ollut joku tunne?). Kaikkea kun ei ole osannut alkutaipaleella ottaa huomioon ja hyvinkin on voinut joku/jotkin tilanteet olla koiran näkökulmasta hämmentäviä tai kiihdyttäviä, joita ei itse ole sellaiseksi osannut ajatella. Ja näistä syntyneet tunnetilat yhdistettynä isoon intoon päästä tekemään kivoja temppuja, niin fiilikset tulevat sitten ulos äänenä ja häslinkinä.

Jouluna pukki toi ihan parhaat lahjat ilmeestä päätellen :D

Päätin, että otamme tämän näkökulman tarkempaan tarkasteluun ja keskitymme jälleen enemmän treenaamaan mielentilaa niin halliin mennessä kuin siellä ollessa myös, jotta sinne päästäisiin rennommin mielin. Suunnitelmana on nyt naksutella hiljaisuutta alkaen jo autosta pois tullessa eli poimia naksautellen kaikki ne hetket kun ei vingu. Aikaisemmin teimme erillistä rauhoittumisharjoitusta (peruuttelua, jota teemme myös hallissa), mutta nyt katson mitä normaalien valmistelujen lomassa tehdyillä naksautuksilla on vaikutusta. Kiihtyminenhän alkaa jo autossa ajaessa ennen hallia, johon onkin sitten vaikeampi vaikuttaa, mutta tavoitteena on, että autosta ulos pääsyn jälkeen ei ääntelyä tulisi.

Pahimmillaan vinkuminen on ollut vieraaseen halliin mentäessä, jolloin tunteet ovat vielä isommassa skaalassa, kun Tokomies ei oikein tiedä mitä uudessa paikassa tapahtuu. Vinkuminen loppuu kun on saatu kevythäkki paikalleen ja Topi pääsee sinne käsittelemään fiiliksiään ja näin rauhoittumaan ja sitten kun huomaa, että tämä on tätä tokohommaa mitä täällä tehdään. Tässä kohtaa kuitenkin jo tunneskaala on lähtenyt vähän lapasesta ja näkyy sitten enemmän ja vähemmän koesuorituksessa. Tähänkin täytyy yrittää keksiä jonkinlaista toimintatapaa rutiinien tueksi, joka helpottaisi Tokomiehen tunnemyrskyä. Naksutellen tässäkin lähdemme liikkeelle, vaikeutta lisää vain se, ettei koepaikalla oikein voi naksutella, jos koe on jo alkanut. Mutta jos tunteet saadaan jo hallintaan koepaikan ulkopuolella, ehkäpä uuteen halliinkin päästään sisään vähän hillitymmin.

Treeneihin palattuamme näytti, että vireprobleemaa meinaa jälleen tulla myös itse treenipuolelle, koska olemme nyt tehneet paljon vauhdikkaita juoksujuttuja. Meille sopivasti kaikissa vielä keskeneräisissä liikkeissä juostaan; luoksetulo, kiertohyppynouto ja ruutu eteenlähetyksellä, joten pienemmästäkin innokas tokopossu menee ihan vieterille :D Ohjattua noutoa muisteltiin ennen joulua muutamaan otteeseen, mutta koska se on kohtuullisen hyvin kasassa, se on treeniohjelmasta sivussa vielä tovin, koska yllättäen myös siinä juostaan :D Muutoinkin treenisuunnitelmat on olleet aika simppeleitä ja karsittuja, koska keskeneräisissä liikkeissä on paljon osia mitä treenata. Joten niiden sekaan on ympätty lähinnä seuraamista sekä tunnarin nosto/pito treeniä, ja yksittäisenä kaukoja tai kokonaista tunnaria.

Luoksetulon maahan meno oli joulun alla Tokomiehelle sellainen kysymysmerkki, että olin jo vaipua epätoivoon, että saanko herraa ymmärtämään ollenkaan koko juttua :D Kun oltiin voittajaa varten taottu seisomaan pysähtymistä, se oli lopulta niin vahva, että Topi ei voinut ymmärtää, että nyt pitikin tehdä jotain muuta. Monta monituista kertaa Tokomies pysähtyi ja hyyyyyvin hitaasti asettui maahan (erittäin isoin ja selvin apumerkein annettuna) naamallaan kysyvä ilme, että "tarkotitko ihanko tälleenkö niinku maahan?" :D Koska seisomaan pysäytys oli saatu kasaan takapalkka pallolla, se oli käytössä myös tässä. Mutta kun kerta toisensa jälkeen tuntui, että Tokomiehellä ei sytytä ei sitten millään, päätin jättää testiksi pallon pois ja turvautua ihan naksuttimeen. Otin myös liikkeenomaisen vauhdin pois ja tehtiin peruuttamalla ensin, josta siirryttiin lyhyisiin kutsuttuihin peruutuksiin. Näistä lähdin ketjuttamaan seisomista ja maahanmenoa perä jälkeen ja simsalabim luoksetulo alkoi löytyä ihan muutaman hassun treenin jälkeen! :O :D Vielä mennään naksutellen, mutta on myös saatu jo kokonaisena liikkeenä tehtyä. Pientä viilailua erityisesti seisomaan pysätyksen napakkuuden palautukseen tarvitaan, mutta noin kokonaisuutena alkaa tämä liike löytää muotonsa :)

Ruudun ja eteenlähetyksen yhdistämisessä yritin edetä Oilin kanssa joskus vuosi sitten nopeasti katsotuilla ohjeilla, jotka silloin näyttivät toimivan hyvin, mutta nyt Tokomiespä olikin varsin itsepäinen eteenlähetyksen targettien suhteen :O :D Helpotettu ohjaus lähempänä ruutua ei riittänytkään rikkomaan Tokomiehen ajatusta takana olevasta targetista, vaan aina kuitenkin halusi käydä sen katsomassa kun "Ruutu!" käsky kuului :D Joten kun tämän kanssa oltiin muutamat treenit oltu huuli pyöreänä, totesin että nyt tarvimme lisää ohjeita :D Onneksi pääsimmekin pian Vuorenmaan Markon syyniin ja pääsimme käsiksi target-jääräpäisyyteen :D Saimme hyvät vinkit kuinka treenata ruudun bongaamista sivuille päin ja tehdä targeteista ei niin kiinnostavia. Kokeilimme myös harjoitusta vierekkäisistä eteenlähetyksistä, ja nämä onnistuivat hienosti :) Olimme tätä harjoitusta joskus parin kouluttajan kanssa käynyt läpi, mutta jotenkin yksin treenatessa se oli tuntunut hankalalta ja näin jälkeenpäin ajatellen koitimme sitä aina sattumoisin ympäristöissä jotka olivat siinä kohtaa harjoitukseen haastavat (ulkona ja hallin reunaa kohti, jossa kaikkea tavaraa) ja Topi lähti helpommin juoksemaan vinoon väärälle alustalle. Näitä olemme nyt harjoitelleet ja innolla odotan kuinka myöhemmin sitten pääsemme eteenlähetyksen ja ruudun yhdistämään :)

Kiertohyppynoudon kanssa syksyllä ajattelin ja ihmettelin, että voiko tämän liikkeen opetus olla oikeasti näin helppoa, kun tuntui, että Tokomies sai ideasta kiinni ihan muutamilla treenikerroilla. Koska kierto ja stoppi (aloitettiin seisomisella, koska sen osaa parhaiten) toimivat, sekä kapuloiden nosto ja hypyn kautta viereen tulo toimivat, nopeasti yhdistelin nämä osa-alueet yhteen. Ja pitkän aikaa tämä tuntuikin toimivan oikein hyvin, treenasin muutamalla toistolla; ensin yksi kierron läpi juoksu, jonka jälkeen kierrolle ja stop, josta kävin palkkaamassa. Tästä stoppipaikasta sitten tehtiin loppuosa, ja jos tein toisenkin puolen niin en enää kierrättänyt vaan aloitettiin stoppi-paikasta. Kun nämä toimi kivasti, koitin melko pian myös kokonaisena liikkeenä eli jättäen stopin palkkauksen pois ja sekin pelasi hyvin. Joitakin kertoja ajautui hypystä ohi vierelle tullessa, mutta nämäkin korjasi hyvin.

Mutta sittempä tulikin se treenikerta, kun päätin tehdä molemmat puolet kierron kautta... Ja siitähän se sählinki sitten lähtikin, oli rusinat, pähkinät ja mutterit sun muut lopulta niin sekaisin Tokomiehen aivonystyröissä että! :D Eli kun herra pääsi käymään kapuloilla, ei enää sen jälkeen kyennyt juoksemaan uudelleen kiertoon ja asioiden suoritusjärjestys oli aivan valinnainen Tokomiehen päässä :D Tätä pariin treeniin yritettiin käydä läpi, lopputuloksena vain että ennen 100% varma kiertoon lähtö oli totaalisen kadonnut... Ja kun en hyväksynyt liikkeen alkavan hypyllä tai kapulan poimimisella, lopulta herra oli "kierrä" käskyn kuuluessa päättänyt, että en nyt sitten lähde mihinkään, kun kerran ei kelpaa :D En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, ja tässäkin kohtaa oli selvä, että nyt tarvitaan apuja, ettei mene ihan plörinäksi koko juttu!

Tässä vielä elokuulla hymyilyttää, kun kiertohyppyhässäkkä toimi kuin junan vessa :D

Markolle onneksi onnistui toinenkin koulutuskerta pian ja lähdettiin tätä dilemmaa syynäämään. Kapuloihin oli syntynyt mukava fiksaatio, koska ne ovat niin kivoja noutaa eli liikeen loppuosa niin mahtavan hauskaa, ettei siinä mitään kiertoja kerkeä ajattelemaan. Joten harjoiteltiin kiertotötterön bongausta, jossa Tokomiehen silmät pomppivat kohteesta toiseen (ne kapulat!) kuin galaksin nopeimmat pingispallot ja oli melko haastavaa ehtiä merkata oikea katseen kohde eli tötterö :D Topihan on osannut tötterön bongauksen aikanaan, mutta nykyisin ei joko katso tai tekee Markoa lainatakseni "virkamiesvilkaisun" eli laskee kuonoa, mutta ei oikeasti edes katso, koska hän _tietää_ missä tötterö on :D Teimme myös pari erilaista kiertoharjoitusta eri kombinaatioilla kapuloita/hyppyjä sekä treenasimme myös hypylle hakeutumisen varmuutta kapulaa tuodessa.

Näitä harjoituksia olemme ehtineet muutaman kerran harjoitella, ensimmäinen harjoituskeran jälkeen tuntui, että kohta lähtee tokokamat myyntiin, mutta jo toisella kerralla hommat alkoivat sujua :D Aluksi Tokomies ei voinut ymmärtää bongaus asiaa millään ja turhautui, kun ei oikein ymmärtänyt asian merkitystä. Myös hyppyjä sisältävä kiertoharjoitus meni ihan pipariksi ja Tokomies kävi jatkuvasti hyppäämässä hypyn vaikka ei saanut siitä palkkaa ja oli juuri palkattu oikeasta kierrosta sekä tehtävää helpotettu :O Onneksi huonoista treeneistä paras anti on aina se, että ne pistävät analysoimaan asioita ja huomasin olleeni epälooginen. Ja kun Tokomies turhautui, se myös vaikutti mielentilaan niin,  että ei kyennyt sisäistämään treeniä. Lisäksi harjoittelimme hallissa, jossa liikettä oli tehty kokonaisena, joten malli siitä myös saattoi vaikuttaa Tokomiehen ajatuksen juoksuun. Jännityksellä odotin toista treenikertaa ja koska treenasimme tällä kertaa samassa hallissa kuin olimme olleet koulutuksessa, suunnittelin treenit samoihin kohtiin ja samaan järjestykseen kuin Markon kanssa olimme tehneet. Ja tällä kertaa ne sujuivat varsin hyvin, bongaus oli edelleen hieman hätäistä, mutta saatiin hyviä toistoja ja nyt pääsi kiertämään aina hyvän bongauksen jälkeen. Epäonnistuneissa treeneissä olin pyytänyt useita bongauksia peräkkäin ajatellen, että vahvistaisin niitä toistoilla, mutta se keräsi vain turhautumista, kun ei päässyt kiertämään.

Eli hitaasti mutta varmasti näitä keskeneräisiä liikkeitä väännetään kasaan ja kun ne alkaa olemaan paremmin hanskassa, on taas aika kaivaa muita liikkeitä tauolta myös. Tärkeimpänä kaikessa on kuitenkin mielentilaan keskittyminen ja huolen pitäminen siitä, että huonossa mielentilassa ei pääse enää tekemään mitään, etenkään juoksujuttuja. Tunnariinkin on talven aikana liittynyt alkuun pientä Muurahaisia pöksyissä -efektiä, joten Tokomiehellä myös rauhallinen liike voi alkaa keulia. Seuraaminen ikuisuusprojektina on ohjelmistossa, vaikka en ehkä enää ihan usko, että koeseuruu tästä paranee :D Mutta huvikseni olen kuitenkin jatkanut "jatkokädellä" seuraamisen aloittamista rentous-treeninä ja siitä häivyttänyt hetken kuluttua pois ja jatkettu naksutellen hyviä pätkiä. Olemme siis pitkästä aikaa siirtynyt takaisin naksutteluun seuruussa, kun nyt näyttäisi ettei Tokomies kiihdy siitä enää liikaa. Olen myös siirtänyt palkan suunnan takareiteen eli liioitellusti taakse ja tämä näyttäisi korjanneen seuruupaikkaa taaemmas. Mielenkiinnolla jatkan naksutteluja ja katson kantaako se liikkuroituun seuruuseen, joka on se akilleen kantapää. Koeseuruun paranemisesta en uskalla edes haaveilla :D

Lelu käärittynä kuolaan ja kivituhkaan :D

Yksi iso työsarka, joka on vielä aivan lähtöpisteessä, on paikallaolo. Se pitäisi lähteä rakentamaan ensin mielentilan kautta katsoen saako vinkumista mitenkään kontrolliin. Tämän lisäksi harjoituslistalla on uusien osasten liittämistä paikkikseen eli maahanmeno ja luoksetulo käsky sekä siihen liittyen vierestä kuuluvien käskyjen/lähtevien koirien huomiotta jättäminen. Toivon, että paikallaolon muuttuminen enemmän tehtäviä sisältäväksi hillitsisi myös itsessään Tokomiehen ääntelyä, mutta kääntöpuolena se voi myös lisätä sitä. Paikallaolotreenit ovat olleet talven ajan tauolla, koska olen miettinyt tapaa lähteä asiaa työstämään ja muutenkin kun mielentilassa on ollut ylivirettä, en ole halunnut lähteä tekemään puolivillaisesti jotain. Nyt on jo joitakin ideoita ilmassa, joita lähdetään koittamaan.

Hommaa ja puuhaa siis riittää kevättä kohti mennessä, koulutuksiakin on kalenteriin muutamat jo taas raapustettu ylös. Vihdoin olen sisäistänyt, että todellakin nyt olemme ylimmässä luokassa ja kovin iloinen siitä, että aikanaan asetettu ensimmäinen tavoitteemme  ja haaveemme on saavutettu ja tässä sitä nyt ollaan <3 On hienoa, että ollaan saatu nauttia pitkästä matkasta tähän asti, ja vaikka matkan teko aina ei niin helppoa olekaan ja kaikenlaisia mutkia ja pähkinöitä on riittänyt, niin kaikesta tästä oppiminen ja sitä kautta kehittyminen on sitäkin antoisampaa :) Tästä matka jatkuu taas eteenpäin ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miltä Tokomiehen EVL oikein näyttää <3