Tokoloman jälkeiset ensimmäiset treenit tehtiin hallilla. Vire oli tietenkin tapissaan ja Tokomiehellä hieman sinnepäin meininkiä, muunmuassa liikkeestä istuminen oli ok, mutta kummasti seisominen oli kadonnut valikoimasta täysin ja Tokomies itsepintaisesti _istui_ useita kertoja vaikka tehtiin isoilla avuilla (ja näiden kahden liikkeen välissä oltiin myös tehty muuta ensin) :O :D Lopulta tehtiin ohjaaja peruuttaen kuuntelutreeniä ja seisominenkin alkoi taas löytyä. Tässä treenissä myös mietintä myssyyn tarttui pohdintaa siitä, miksi Topin mielestä kun tehdään ”Tarkka” (=jokin jäävä liike), ei tarvitse seurata kunnolla, vaan voi heittää rennosti vaan edistysvaihteen silmään :O
Myös kierto teki paluun treeniohjelmaan, halli treenissä ensimmäisellä toistolla Topi lähti jostain syystä liikaa oikealle, mutta hienosti kesken matkan hoksasi, että ajautuu väärälle puolen törppöä ja korjasi! Ruutua palauteltiin mieleen myös, erikoisherkulla palkkaus ruudussa on ollut (tähän asti ainakin :P ) toimiva ratkaisu, nyt hallillakin kun näki, että laitoin rasian taskuun, kääntyi heti katsomaan missä ruutu on! Tehtiin ensin läheltä ok, mutta kun pidennettiin matkaa, ei Tokomies oikein keskittynyt vaan kääntyili katsomaan, mutta kun toistin ohjeen ”Ruutu!” niin herra kipitti aivan oikeaan paikkaan. Kävin sanomassa, että siinä se Ruutu on, hyvä, mutta tehdäänpä uusiksi. Ja kun palkkaa ei kuulunut sompailuversiosta, niin Tokomies skarppasi ja täräytti sitten ihan mallikkaan ruudun x2, johon oli hyvä lopettaa. Treenistä jäi tuntuma, että nyt Topi oikeasti tietää missä se ”Ruutu!” on ja oikean suorituksen suhteen voi olla jo vaativampi. Olen kuitenkin ajatellut, että paikkaa ei enää hinkuteta tarkemmaksi, riittää kunhan on varmuus, että aina menee ruutuun asti ja suurin piirtein taakse.
Seuraavissa treeneissä palauteltiin liikkeestä seisomista mieleen ja nyt se sitten toimikin hyvin, vahvisteltiin myös taakse kiertämistä. Tässä koitin onko vaikutusta, jos lisään valmistelevaan sanaan ”Tarkka” myös ”Seuraa”. Seuraaminen oli ehkä hieman parempaa tällä kerralla. Koitettiin myös ekaa kertaa luoksetuloa maasta. Tähän valmisteluksi ”tehdään Maa Tule” (joka kuulostaa ihan virolta tai jotain :D ) ja ensin koitin kutsuun liittää nimen, että hoksaisi, että tämä ei ole paikallamakuu, mutta luovuin nimestä, koska Topilla jotenkin meni hetki älytä, mitä tapahtuu :D Että huomautanko mä sitä niinkun jostain vai niinkun mitä häh?!? :D Ja sit kun hokasi ”tule!” niin lähti vauhdilla. Koiteltiin myös peruutusta pitkästä aikaa ja perusasennosta ylösnousut olivat tosi hyvät ja rauhalliset (!), edelleen tietysti kun ei olla treenattu niin irtoaa taakse, mutta aika maltillisesti kuitenkin ja oli kivan rauhallista työskentelyä :)
 |
| Tämä oli Tokomiehen "suora perusasento", kun ei nyt oikeen kerkee keskittyyn :P |
Päästiin onneksi pian myös Markon syyniin ja tehtiin ensimmäinen kokeenomainen setti avointa luokkaa, hui! Näistä treeneistä on suurin osa tämän postin kuvista, kiitos taas Tuijalle kuvaamisesta! :) Ensi tunnelmat olivat, että herttinen kuinka avoinluokka tuntuukaan pitkältä ja juuri niitä ongelmia ilmeni mitä olin arvellutkin. Aloitettiin liikkeestä seisomisella, joka ok taaksekävelyineen, samoin luoksetulo oli ok, mitä nyt perusasento jäi hieman vajaaksi. Kierto oli hieno, ei tötsän tutkailua. Tässä kohtaa alkoi jo vire kohota sen verran, että liikkeestä maahan menossa aivotyöskentely kävi aivan tyhjä käynnillä :D Eli Topi ei kuunnellut vaan jäi seisomaan. Tehtiin välissä nouto, jossa alussa ennen perusasentoon asettumista yli-innostus puski äänenä ulos, mutta itse liike oli hieno! Joskin joku hupaisa yskäisy tuli tuli loppumetreillä ja kapula lensi suusta, mutta Tokomies paikkasi ja nappasi kapulan uudelleen ja toi sen mallikkaasti viereen <3 Semmoista se on, kun hiekalla treenaa :D
Noudon jälkeen palattiin liikkeestä maahanmenoon, jossa apujenkaan kanssa Tokomiehen kuulolaite ei pelannut, joten mentiin sitten aivan kunnon pysähdyksen ja käsimerkin kautta (niin koskas se koe olikaan?!? :D ). Tämän sirkushupailun jälkeen oli ohjelmassa kaukot, jotka yllättäen oli tosi hyvät vaikka vire oli tosi korkea. Ja tähän kohtaan sitten tietysti ihana murheenkryynimme seuraaminen ja joo, muistiinpanoissa lukee ”tosi huonoa” :D Markon sanoin ”näkee että se on teille kummallekin aika jännää” :D Joo toisella mopo sinkoaa atmorsfääriin ja mä koitan vaan kovasti hiippailla johonkin tahtiin, että se nyt pysys ees samalla linnunradalla :D
Koska käytettävissä ei ollut hyppyä, kokeenomaisen setin päätti ruutu. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta Tokomies teki hienon ruudun, juoksi lujaa ja suoraan niin kovaa, että ehti takanauhan yli :D Tästä palkkasin erikoisherkulla. Tämän jälkeen pidimme paussin ja Markon ehdotuksesta teimme saman setin vielä uusiksi, jotta näkisimme, vaikuttaako toinen kierros tekemiseen miten. Tokomiehen moottorilla homma vedettiin uudestaan pakettiin ihan samalla tasolla kuin edellinenkin, eli pääpiirteittäin hyvä, mutta joitakin häröilyjä. Kuunteluongelmaan liikkeestä maahanmeno tehtiin isolla avulla, jotta onnistui varmasti. Kaukot oli varsin erikoiset, otti häiriöitä ympäristöstä, mutta suoritti ok eli kuunteli käskyn vaikka katsoi pois :O :D
Summasummarum Markon analyysi näistä kahdesta setistä oli, että kokonaisuus oli positiivinen, vaikka häröilyjä olikin. Nyt vain paljon kokonaisuuksien treeniä ja sitä kautta vireen hallintaa. Ongelmat kun näyttivät olevan vireen noususta johtuva ”porsastelu”, joka ilmeni niin, että herraa ei ihan kympillä kiinnostanut mm. siirtyä liikkenvälejä mun kanssa niin skarpisti ”tässä näin” ja aloituksien perusasentoihin tuntui olevan harvinaisen hankalaa tulla :D Kuuntelemattomuutta ja tarkkuuden puutetta, erityisesti jäävissä liikkeissä. Sekä tietysti sitä ah niin raivostuttavaa ääntelyä, joka on onneksi lievää, mutta kun sitä ääntä ei tarttis tulla :D Mutta näihin ehkäpä auttaa nyt ahkera treeni (niin mitenkäs se menikään, koskas se koe olikaan?!? :D ).
Markolta saatiin myös hyvä vinkki testattavaksi seuraamiseen, mutta siinä tarvitsee apparia remmiavun kanssa, joten sitä ei olla päästy harmillisesti tekemään. Tämä harjoitus näytti sopivan Topille, koska vahvisti sen halua pysyä seuraamispaikassa ja fokus oli housunpuntin targetissa (johon nyt hommasin kivan keltaisen avaimenperälätkän, joka pysyy aika hyvin paikallaan). Topilla tuntui tulevan kauhea tsemppi päälle, että hän tässä pysyy kyllä, kattokaa vaikka :D Ihan yksinkertainen treeni, mutta näytti vaikuttavan koiraan ja sen motivaatioon yllättävän tehokkaasti.
Alli mummokin oli matkassa Markon treeneissä ja voi sitä iloa minkä ihan pelkkä mukaan pääseminen tuotti! Mummolle riitti varsin hyvin mielenpiristykseksi treeneissä hengailu ja muutama kunnon mukainen temppu, tärkeintä oli nameilla herkuttelu ja treeneissä olon fiilinki! :D <3
 |
| Team Possukat aina yhtä viisaina <3 |
 |
| Ei kerkee kuule poseerata, kun olis noita tokohommia... :D |
Saimme myös paikan viime lauantaina kennelpiirin järjestämään koulutukseen, jossa kouluttamassa oli Jessica Svanljung. Hänen opissaan ei oltukaan aikaisemmin käyty, joten mielenkiinnolla suunnattiin kentälle. Kovasti pohdin mitä käsittelisimme Jessican kanssa, kun liikkeet yksittäisinä ovat sinänsä kasassa pienin viilauksin. Mietin mitkä tämän hetken ongelmat tuntuivat olevan ja näin ollen syynättäväksi aiheeksi tulivat jäävät sekä seuraaminen, josko Jessicalla olisi siihen jotain näkemystä.
Aloiteltiin seuraamisella, jota tehtiin aluksi ilman targettia, jotta Jessica näki miltä homma näyttää ilman sitä. Topi esitti keskinkertaisen seuraamisen ja tästä sanoin Jessicalle, että nyt herra alisuoritti selvästi, niin kaikesta huolimatta palautteeksi saimme että ”seuraaminen ei ollut huonoa” :O Joten ehkä tässä toivoa on, kun huonohkokin seuraaminen on ihan ok :D Suoruutta ja hillintää haettiin palkkaamisen kautta, eli nyt kun olen antanut namin sivusuunnasta koiran vasemmalta puolen, tiputankin namin maahan etäämmälle ja vapautan vasta, kun jättää namin ja pitää kontaktin. Tämä luopumisharjoitus palkan kanssa selvästi rauhoitti tapahtumia jalan vieressä, eli tunsin heti kuinka Topi suoristui eikä puskenut niin eteen (vaikka edistys on lieventynyt, niin silti paikka edelleen hieman turhan edessä). Palkan voi myös tiputtaa vauhdissa ja vapauttaa sille.
Selkeään edistämiseen Jessicalta saimme saman ohjeen kuin Oililta, eli ihan fyysisesti siirtää koira taaemmas ja Topin tyyppiselle se tuntuukin sopivalta, koska saa aktiivisen selkeän palautteen. Kun taas esim. Topille remmin aiheuttama paine edistämisen hillintään ei tuottanut mitään tulosta, koska herralle oli aivan sama onko remmi kireä vai löysä :D Tärkeää on nyt tehdä ensin pitkiä pätkiä ja sitten vasta lyhyitä, jatkossa tosi vaihtelevasti matkoja sekä palkkatapoja sekoitellen, ettei voi ennakoida ja pysyy skarppina. Kesken seuruun voi myös palkata kehuilla ja jatkaa siitä lennosta.
Tärkein havainto kuitenkin saatiin seuraamisen ongelmaan, kun siirryttiin tarkastelemaan jääviä liikkeitä. Kerroin Jessicalle, miten seuraaminen eritoten jäävissä on sinne-päin-seuraamista ja että en tiedä miksi Tokomies näin kuvittelee, että siinä ei ole kyse samasta asiasta. Jessican tarkat silmät havaitsivat, että kun sanon ”seuraa” Topi jo nousee lähtemään liikkeelle, vaikka meikäläisen jalka ei ole vielä tehnyt elettäkään. Ja tästä pienestä ennakoinnista syntyy se, että koira lurahtaa jo piirun verran liian eteen ja seuraaminen on jo lähtökuopista etunenässä. Ja kun Tokomies pyyhkäisee liikkeelle tuolla asenteella, niin ihmekös tuo, että ei aina ihan täysillä kuunnella mikä jäävä asento on arvottu suoritettavaksi :D Olen monesti havainnut sen, että lähtötilanteessa olen jotenkin jo heti jäljessä, mutta se mitä sivulla tapahtuu ei ole näkynyt yläviistosta kunnolla. Tähän lääkkeeksi aktiivista treeniä niin, että sanon ”seuraa” ja liikkeelle lähdemme vasta kun sivulla ei tapahdu mitään eteenpäin nykäisevää liikettä tai etutassun tepsuttelua. Ja tämä todella rauhoitti seuraamista sekä auttoi myös keskittymiseen asennon suorittamisessa, eli jo aivan alussa herran oltava hereillä ja kuulolla!
Tehtiin muutamia jääviä ohjaaja peruuttaen ja nämä kuuntelu erotteluna menivät hienosti, Tokomies esitteli näpsäkät istu-maa-seiso rimpsut :) Koska aikaa oli vielä, Jessica kysyi miten nouto on sujunut ja näytettiin nouto, jossa onnistui hienosti lopun tuontiosuus, Tokomies toi kapulan ilman mitään muljuttelua ja perusasentokin suora :O Voi kun se onnistuisikin aina noin :D Hiottavaa kerroin olevan myös vielä itse kapulan poimimisessa, sillä vaikka Topi ei kapulalla leikittele tms. mutta kun painaa kapulalle tohkeissaan, niin siellä etutassut on milloin missäkin ja suuhun poimiminen ei tästä helpotu, kun kapula saattaa liikkua. Tehtiin nopean noston –leikkiä kapulalla ja lelulla, tämä on tosi kivaa! Tarkkana vain täytyy olla, että ei vapauta aina samalla etäisyydellä ja tiputtaa saa vasta, kun vapautus sana kuuluu.
Tehtiin myös kaksi muuta eri nopean noston harjoitusta, ensimmäisessä koiran eteen jätettiin kapula melko lähelle ja itse mentiin kauemmas taakse näyttäen lelua ja toisessa oltiin toisin päin, eli koira kaukana (vauhti) ja itse lähellä, jotta pääsee puutumaan huonoon nostoon ja kehumaan nopeasti kun hyvä. Lopuksi juostiin kertaalleen ruutuun ja se oli hyvä. Kysyin miten etenen koetta ajatellen maahan käskyttämisen kanssa ja ihana ahaa elämys oli, kun Jessica sanoi, että sitä voi harjoitella erikseen :D Niin simppeliä että ei oo tullut mieleen, ihan itteä nauratti että niin joo tosiaan koira kauemmas ja huutele ”maa” :D
 |
| Oli niin kivaa, että housutkin repes! :D |
Oli aivan loisto treeni ja hyviä näkökulmia/vinkkejä tarttui matkaan! Housutkin hajosi, kun Tokomiehen kanssa leikittiin :D Nostalgista oli, että samoissa housuissa oli jo paikka kun Alli ne aikanaan rikkonut (miten kauheen vanhat pökät nää olikaan!?!) Näillä Markon ja Jessican eväillä tässä onkin nyt itseksemme treenailtu ja avoimen kiemuroita koitetaan ottaa haltuun. Ennen koetta on tiedossa Oilin kisakurssin eka kerta, muutamat epikset plus kokeenomaista treeniä sekä Markon syyniin keritään vielä kertaalleen. Ja tietysti sokerina pohjalla Christan koulutus vielä aivan kokeen alla. Joten eiköhän tässä ala käynnistymisvaikeudet olla takana päin :D
