Koska Sm:stä napsahti TK1, niin avoinluokka on se seuraava The Juttu Tokomiehelle. SM:ien jälkeen takki tuntui olevan melko tyhjä kaiken sen valmistautumisen ja treenaamisen jälkeen, ja avoimenluokan kuviot tuntuivat kaukaisilta ja varsin haastavilta. Tartuin kuitenkin härkää sarvista ja kävin läpi AVO liikkeet ja millä mallilla ne ovat tässä ja nyt. Tälläisiä aatoksia nousi esiin:
- Paikalla istuminen: tähän asti sujunut ok, on päästy tekemään onneksi aika paljon. Vielä tarvitsee harjoitella ja vahvistaa pitempää etäisyyttä (25 m) ja luokse palatessa taakse menoa
- Seuraaminen: tässä jatketaan samaa nillitystä kun tähänkin asti, uutta harjoteltavaa on juoksun oik. käännös sekä 2-3 ask. taakse... Peruutusta on tehty vähän ja ollut pitkä tauko, siinä on vireen kanssa tekemistä, koska innostuu peruutuksesta paljon.
- Liikkeestä istu/maa: osaa molemmat, tarvitaan taaksemenon vahvistusta sekä erottelun vahvistusta
- Liikkeestä seisominen: tämänkin osaa, asennon vahvistusta taaksemenossa (ja erottelua tässäkin)
- Luoksetulo: ei ole tehty maasta, mutta todennäköisesti ei tuota ongelmia
- Kierto: osaa, ilmenneiden pölöjuttujen (tolpan haistaminen ekalla kerralla) karsiminen, vahvistusta/motivaatiota
- Nouto: osaa, lopussa lähestymisen ja perusasennon vahvistusta, että muistaa olla purematta kapulaa ja tulee suoraan pa:han, usein jää hieman taakse (mielestään ei mahdu kapulan kanssa kääntymään jalan viereen :D )
- Kaukot: osaa, vahvistusta pitkältä matkalta
- Hyppy: ok
- Ruutu: eniten avoimen liikkeistä kesken, motivaatio, motivaatio, motivaatio... Ja koskaan ei vielä olla tehty käskytettynä maahan, joten sekin otettava kuvioihin, todennäköisesti vasta hyvin lähellä koetta. Tässä kysymysmerkkinä ennakointi, alkaako sitä tulla ja joudutaanko siitä keskustelemaan, että ruudussa ensin seistään kunnes toisin sanotaan :D
Suurimmat haasteet AVOssa tulevat olemaan vire asiat, koska hyppäys alokasluokasta on aika valtava. Liikkeitä tulee lisää ja ne ovat vauhdikkaita ja niissä irrotaan paljon ohjaajasta, toisin kuin alokkaassa jossa ollaan melko lailla lyhyellä hallinta alueella. Ja vauhti ja juoksu tietysti tuo kiihtymistä ja välissä sitten taas rauhallisia liikkeitä, eli melkoista vuoristorataa mennään luokka läpi :D Luokka myös kestää huomattavasti pidempään eli liikkeiden välit ja sosiaalinen palkka korostuvat entisestään.
Kun tuota listaa tarkastelin, totesin, että yksittäisinä liikkeinä asiat ovat melko hyvällä mallilla. Se missä kuosissa liikkeet ovat kokonaisuutena, onkin sitten aivan toinen juttu, miten ne kestävät toisista liikkeistä tulleen ”häiriön” eli vireen vaihtelut. Eli keskityttävät asiat ovat yksittäiset viimeistelyt, mutta suurimman huomion vaatii kokonaisuuden hallinta, sen jarrun löytäminen Tokomiehelle, että vaikka juuri juostiin ihan sika kiva kierto, niin täytyy myös muistaa kuunnella seuraavassa liikkeessä asiat :P
Tokolomalla olla möllöiltiin ja nautittiin olosta ja elosta, rentouduttiin ja oltiin tekemättä mitään ihmeempiä. Äksönistä vastasikin sitten Alli mummo, joka säikäytti yhtenä aamuna pahasti, kun ei päässyt makuulta ylös liukkaalla lattialla ja jouduin nostamaan mummon seisomaan ja meno oli huteraa :O Pelästyin hirvittävästi, että onko mummo halvaantumassa ja nytkö on tullut yhteisen matkan päätös eteen, mutta kun päästiin pihalle, alkoivat jalat toimia paremmin ja Alli suuntasi kyykkäämään, tuloksena kauhistuttava ripuli!
Puoli päivää mummo oli aivan ventti eikä edes makkara kelvannut (!). Toistamiseenkaan ei päässyt itse makuulta ylös, mutta tällöin ulos viedessä ripuli lensikin ihan vesisuihkuna kuin ketsuppipullosta konsanaan :/ Maha saatiin rauhoittumaan Inupekt-tableteilla ja iltapäivästä mummo jo onneksi piristyikin. Ylös nousemisen vaikeus johtui siitä, että Alli ei voinut ponnistaa, koska pidätteli niin kovasti ripulia! :O Ja koska oli kaikenlisäksi makoillut pitkään, jalat olivat ilmeisesti myös puutuneet, minkä vuoksi kävely oli huteraa, kunnes vertyi. Säikäys oli kauhistuttava ja valtava helpotus ja ilo oli nähdä kun mummolle jo maistui ruoka ja ulkona kiinnosti taas humppailla lelunkin kanssa <3
Lelusta puheen ollen, Alli järjesti toisenkin säikäytyksen yhtenä iltana, kun intoutui leikkimään punotulla narupallolla. Koko ikänsä mummeli on leikkinyt leluilla ravistellen ja milloin ne ovat osuneet kylkiin, kaulaan, korviin ja naamaan, eikä ole staffimaiseen tapaan tuntunut missään :D Nytpä ravistellessa palloa narusta, pallo löikin moukarin lailla suoraan vasempaan silmään! :O Alli huusi kovaa ja säikähdin että nyt sattui ihan todella oikeasti. Silmä oli sirrillään ja taas mielessä ehti vilistää miljoona ajatusta, että pitääkö lähteä lekuriin, puhkesiko silmä, ei, no onko silmässä haava jne. Mutta onneksi hetken päästä silmää pidettiin jo auki ja homma meni ohitse. Kaikkea sitä voi sattua, Allillakin jo kokemusta vaikka ja mistä, niin tämä oli sitten tämmöinen uusi tapaus... En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, että jos on narupallo, miksi sillä on kivempi leikkiä narusta roikottaen, kuin ottamalla se pallo suuhun? Tämä pätee molempiin niin Tokomieheen kuin mummeliinkin, aina olet itse siinä pallopäässä vetämässä vetoleikissäkin :D
Topi otti tokolomansa lunkisti, mutta loppuviikkoa kohti alkoi selvästi olla muurahaisia pöksyissä, että jotain voisi vähän tehdä. Itselläkin alkoi näpit syyhytä jo päästä aloittelemaan avoimen sorvaus, mutta itsepintaisesti treenikamat pysyivät koskemattomina. Viime viikolla onkin sitten jo sorvi käynnistynyt, mutta näistä kuvioista oma tarinansa myöhemmin :D
Pätetään tämä loppukesän jännittävimpiin uutisiin; Topin ihanainen daami kävi masuinensa ultrassa ja pienen pieniä Toppisia oli näkynyt <3 Niin kovin jänskää syksyä odotellen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti