perjantai 18. toukokuuta 2018

Koe turnee, osa 2 - Rutiinien hiomista ja oivalluksia

Koska päivittäminen jälleen laahaa lahjakkaasti perässä, näin toukokuun helteisistä päivistä palailkaamme vielä hetkeksi maaliskuun talvisiin tunnelmiin :)

Ensimmäisen kokeen jälkeen aloimme saman tien valmistautua seuraaviin kahteen kokeeseen, jotka olisivat ohjelmassa peräkkäin sujuvasti 2 viikon välein. Tavoitteeksi kokeisiin otettiin koerutiinien harjoittelu niin koiran kuin ohjaajankin kantilta tarkasteltuna. Treenisuunnitelman mukaan teimme muutamat kevyet ja helpot treenit kokeiden välissä ja keskityimme niissä varmoihin onnistumisiin ja tsemppi fiilikseen, eikä liikkeitä tai liikkeen osasia lähdetty enää viilaamaan sen kummemmin. Lisäksi otettiin iisisti levon kannalta ja lenkkeiltiin sopivassa suhteessa. Mielenkiinnolla tutkailin kuinka valmistautuminen kokeeseen sujuisi Tokomiehelle sopivalla tavalla.


Toinen kokeemme toi meille erilaisia haasteita kuin ensimmäinen. Tällä kertaa emme tehneet aamulla valmistelevaa treeniä alle, mutta mukavasti koepaikalla oli mahdollisuus tehdä pientä treeniä (häiritsemättä muita) ja tässä kohtaa näyttikin Tokomiehellä olevan ihan ok vire, arvelin että ehkä ei tarvitse vireestä olla ihan kamalan huolissaan... Hmmmm :D Mennessäni katsomaan liikejärjestystä listasta, oli vastassa yllätys kun avoin luokka olikin jaettuna kahteen osaan ja siinä samassa tajusin, että eipä olekaan tullut harjoiteltua moista vaikka ylemmissä luokissa se tulee väistämättä eteen :O :D Siinä sitten pohtimaan missä kohtaa mitäkin valmistautumiseen liittyvää tehtäisiin, kun kaikki olisi tehtävä kahteen kertaan (paikallaolon lisäksi). Mielenkiintoinen kysymys oli myös, miten tämä vaikuttaisi Tokomiehen vireeseen, nousisiko se entisestään vai olisiko parempi. Tietysti treeneissä on toistettu peräkkäin lyhyitä kokeenomaisia pätkiä, mutta koko luokkaa näin jaettuna ei ollut testattu koskaan. Päätin olla kauhistumatta asiaa ja sitä, että aloittavana liikkeenä oli meille ah niin haasteellinen seuraaminen ja kirsikkana kakun päällä ekassa osiossa oli myös molemmat jäävät, eli kaikki seuraamista sisältävät liikkeet tehtäisiin ekassa pätkässä... :D

Vaikka yritin ottaa lunkisti, huomasin kuitenkin kehään menoja odotellessa, että erilaiset asiat meinasivat alkaa vaikuttaa omaan keskittymiseen, esim. lähtövuoro oli toisena, jolloin en ehtinyt seurata kehää/siirtymiä ajatuksella ja tämä näkyikin sitten liikkeiden väleissä herpaantumisena, kun kaikista aloituspaikoista ei ollut selkeää mielikuvaa. Tälläistä "sokkona" kehään menoa pitääkin siis harjoitella ihan omana harjoituksenaan :D Kun keskittyminen oli vähän sinne päin, ei tuntumakaan ollut jotenkin ihan kohdallaan. Tärkein havainto olikin huomata miten helposti keskittymiseen pyrkii vaikuttamaan erilaiset asiat ja kun tämän tietää, voi omaan tunnetilaan yrittää vaikuttaa :) Joten lopulta pyrin vain keskittymään siihen, että menisimme yhdessä tokokuplassa kehään ja tekisimme parhaamme.


Jos ohjaajalla ei ollut ihan skarpein fiilis, ei Tokomieskään ollut lopulta parhaassa mielentilassa eli lämmittelytreenin cooleus haihtui h-hetken lähestyessä ja tuntui, että odotellessa ja valmistautuessa erilaiset asiat vaikuttivat myös Tokomieheen, intopinkeyttä alkoi siis kertyä. Tuttu halli odotetusti tietysti nostatti kierroksia jo valmiiksi, mutta myös toisten koirien läsnäolo tiiviillä vuoron odottelu alueella olivat omiaan vaikuttamaan Tokomiehen mielentilaan. Lisäksi yleisöä kerääntyi kehään vievän kulkuväylän kohdalle sekä hyppyä varten Topi tultiin "mittaamaan" odottaessamme pääsyä kehään, joten tiiviissä tilassa oli kaikennäköistä pientä tapahtumaa, vaikka sinänsä rauhallista olikin. Ja Tokomiehen kaltaiselle härdellikuninkaalle pienetkin jutut ovat riittävän hyvä syy kierrosten nousuun :D

Molemmissa osioissa kehään menon tavoite kuitenkin onnistui hyvin ja pääsimme kehään yhdessä, mutta tunsin kuinka Tokomiehen vire keikkui juuri siinä huonossa mielentilassa, jota on yritetty työstää. Tokokupla kyllä pysyi yllä, mutta venyi ja paukkui siellä täällä, ja Tokomiehellä säkkipilli soi erityisesti toisessa osiossa varsin iloisesti. Myöskään sosiaalinen palkka ei tuntunut menevän Tokomiehelle läpi, tuntui että lähinnä vain vilkaisi minua eikä palkkautunut kunnolla. Myöhemmin asiaa analysoidessani huomasin myös omassa sosiaalisen palkan antamisessa olleen selkeän eron edelliseen kokeeseen; kehuin kyllä liikkeen väleissä mutta koska oma tuntuma oli erilainen olivat myös äänenpainot erilaisia enkä ollut riittävän intensiivinen. En siis itsekään ollut kuplassa parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ollen vaikutimme toinen toisiimme. Tekeminen tuntui jotenkin kamalalta (:D), kun vire oli vinksallaan ja ääntä alkoi kuulua, ja luullakseni tuntemus vaikutti myös sosiaaliseen palkkaan puolin ja toisin. Tämä oli tärkeä havainto ja mielenkiintoista onkin, miten pienet asiat voivat huomaamatta vaikuttaa sosiaaliseen palkkaan ja miten sen vaikutus voi heijastua koko suoritukseen :O

Kokonaisuutena koe oli kuitenkin ihan hyvä, joten edelleen on pidettävä mielessä Korrin Pekan sanat siitä, että tokossa arvioidaan vain sitä miltä näyttää eikä sitä miltä tuntuu :D Suoranaisia isompia virheitä Tokomies ei juurikaan tehnyt muita kuin ruudun kanssa, jossa herralla sattui joku kummallinen ajatuskatko ja nollattiin täten koko liike. Topi lähti hyvin juoksemaan ruutuun, mutta ennen etunauhaa pysähtyi ja vasta kahdella käskyllä siirtyi ruutuun, ja oli siltikin niin lähellä etunauhaa, että maahan käskiessä etutassuista varpaat olivat ruudun ulkopuolella :D Ruudun eteen tuli ikkunoista valoläikät (eivät näy videolla niin selkeinä alueina), joten en tiedä johtuiko niistä jonkinlainen hämääntyminen vai iskikö herralle muuten vain jokin epävarmuus/aivopieru/arviointifiba :D


Suureksi yllätyksekseni  yhteisestä epävireestä, säkkipillistä ja ruudun nollauksesta huolimatta kuitenkin kotiin viemisinä saatiin avo 1-tulos, 283 pistettä, kunniapalkinto sekä sijoitus 2/5! :) Ilahduttavaa ja helpottavaa oli huomata Topin pystyvän suorittamaan kokonaisuus huonossakin vireessä eli kun osaa liikkeet, pystyi tekemään ne tasollaan kuitenkin vaikka vireen ja sosiaalisen palkan kanssa oli ongelmia. Saimme paljon uutta pohdittavaa koerutiineihin ja mielenkiintoista oli havainnoida valmistautumiseen ja tunnetiloihin liittyviä asioita niin koiran kuin ohjaajankin kantilta.


Kolmanteen kokeeseemme suuntasimme Tampereelle. Koska tähänkin kokeeseen lähdimme harjoitusmielessä, lisäsin jälleen muutaman haasteen, jotta näkisin miten asiat toimii tai ei toimi jatkoa ajatellen :D Ensimmäinen haaste oli hotelliyöpyminen, sillä Tokomies ei ollut koskaan yöpynyt moisessa, saati sitten suorittanut koetta sen jälkeen. Jotta jännitysmomentteja jälleen olisi yllinkyllin, oli myöskin halli ihan vieras, joten näkisin kuinka aivan uppo-outoon paikkaan meno vaikuttaisi vireeseen. Hallissa oli myös samaan aikaan rally-tokokoe ja hieman epäröin olisiko hallissa liikaa äksöniä meille. Mutta ei kun haasteita kohti ja katsomaan mitä tapahtuu :D Kolmanteen kokeeseen jatkoimme valmistautumista samalla kevyiden treenien linjalla ja jostain kumman syystä näissä valmistelevissa treeneissä juostiin ahkerasti ruutuun, reilusti takanauhan yli lelulle :D

"Tääl on niiiiiin coolia!"  :D

Hotellielämä ja yöpyminen sujuivat Tokomieheltä mallikkaasti, joskin respaan ilmoittautuessa ei ehkä olisi tarvinut niin suurilla volyymeillä ilmoitella, että Tokomies on saapunut :D Samanmoista äänijänteiden käyttöä ilmeni seuraavana päivänä koepaikalle saavuttaessa ja hipihiljaiseen halliin olikin mielenkiintoista mennä kuuluisan säkkipillin soidessa... Kokeen ensimmäinen oppi saatiinkin siitä, kun huomasin herran huutavan into-jännäri vinkuvonkuaan ja samalla vilkuilevan minuun saisiko pallon vetoleikkiin! Nyt kun olemme ottaneet jalan jarrulta pois ja olemme leikkineet pallolla halliin mennessä, olen siis vahingossa tullut luoneeksi yhtäläisyyden vinkuvonkumisen ja pallon saamisen kanssa... Olen siis antanut pallon ja leikkinyt vetoleikkiä halliin mennessä, jotta vinkumista EI tulisi ja keskittyisi sen sijaan leikkiin. No mutta, ei mennyt ihan kuin elokuvissa tämäkään :D Ei muuta kuin muistinvirkistystä ohjaajalle, ei aleta oikoa ja unohdeta mielentilatreeniä ENNEN pallon saamista. Eli pallo vasta kun into-jännäristä lasketaan kierroksia ja silloin saa purkaa energian palloon.


Koepaikalla sain katkaistua pahimman vinkuvongutuksen, kun lähdimme ulos ja lenkin lomassa annoin pallon aina kun oli hiljaa eikä kärttänyt sitä. Lopulta päästiin takaisin halliin volyymien laskettua ja oikea mielentila alkoi löytyä Tokomiehelle ja myös ohjaajalle, joka oli jo tietysti laajamittaisesta äänijänteiden virittelystä hieman ahdistunut. Auttoi kuitenkin kun totesin, että asialle en mahda mitään, kehässä ääntä tulee jos tulee ja jälleen menemme ja teemme parhaamme kaikesta huolimatta. Ei muuta kuin syvään hengitystä ja keskittymistä itse tekemiseen. Valmistautuminen ja vuoron odottelu meni lopulta oikein kivasti, tehtiin pientä treeniä ja leikittiin pallolla "nyhjäys leikkiä", jossa palloa ei revitä hirveällä draivilla vaan kevyemmin ja pallon kanssa vain höpsötellään. Tämä näytti purkavan energiaa ja laskevan kierroksia. Myös odottelu alue oli avoin kuten ensimmäisessäkin kokeessa, ja tällä saattaisi olla vaikutusta vireen pysymiseen hyvällä tasolla.

Lopulta itse suorituksessa ääntä ei juurikaan tullut, vain kaukoissa toisella istumaan nousulla tuli perinteinen ääni ja paikallaolossa Topi vinkui muutaman kerran selkeämmin ja tästä lähtikin piste. Tällä kertaa pääsimme jälleen loistavaan tokokuplaan ja Topi suoritti kaikki liikkeet niin hyvin kuin osaa. Sosiaalinen palkka ja liikkeen välit toimivat hyvin, ja yhteinen tiimi työskenteli rennosti ja keskittyneesti. Liikkurikin huikkasi naureskellen jossain välissä, ettei pysy meidän perässä :D Noudossa nousi hetkellisesti kylmä hiki ohjaajan otsalle, kun näin Tokomiehen juoksulinjan kaartavan takaisin päin väärälle puolelle ja hetken oli ilmeisesti menossa liikkurin luokse, mutta onneksi huomasi virheensä ajoissa ja korjasi linjan. Tätä onkin harjoiteltava, että kapulaa tuodessa takaviistossa on ihminen/ihmisiä. Tuomarilta palautteena saimme suorituksesta, että hienoa katsottavaa, seuraaminen oli ainut josta löysi parannettavaa :) Seuraaminen olikin kyllä varsin kamalaa molemmissa jäävissä, kun herra huiteli liian edessä, mutta muuten seuruu tavallista Tokomiestä eli paikoin eri asteista edistämistä ja poikittamista :D Kaikesta huolimatta olen seuraamiseen liikkeenä tosi tyytyväinen, kun tietää miten haastava se on vireen kannalta Tokomiehelle ja kuitenkin kokonaisuus pysyi kasassa hyvin :)


Tampereelta kotiin viemisinä oli loistavan tokokuplan lopputulemana avo 1-tulos, 312,5 pistettä (!), kunniapalkinto ja luokkavoitto (1/9) sekä kauan ja hartaasti odotettu koulutustunnus TK2 :) Vieras halli ja hotelliyöpyminen eivät siis haasteina olleet kummempi juttu Tokomiehelle ja saimme taas hyvää kokemusta onnistuneesta valmistautumisesta ja suorituksesta. Huvittava yksityiskohta oli "palkintopallilla" käynti, jossa nyt kaikissa kolmessa kokeessa olemme vierailleet; Topi kuvittelee selvästi, että se on yksi osa koetta, sillä herra kävi tarkistamassa palkkapurkkinsa palkan toivossa palkintojen jaon jälkeen :D


Kokonaisuutena kaikki 3 koetta olivat mielenkiintoinen ja palkitseva päätös 1,5 vuoden koetauolle ja kaikelle sille työlle jota on tehty, jotta kokonaisuus toimisi ja ongelmiin löytyisi ratkaisuja. Koesuoritukset olivat tasaisia ja suoritusvarmuus hyvä, kolmessa kokeessa vain yksi liike nollautui ja joitakin pikkuvirheitä, siihen voi olla enemmän kuin tyytyväinen! :O :) Saimme luotua sopivia rutiineja valmistautumiseen ja itse suoritukseen, koimme miltä tuntuu koesuorituksessa sekä täydellinen ja ei niin täydellinen tokokupla <3 Yksityiskohtien ja kokonaisuuksien treenaaminen on tuottanut tulosta ja nyt valmiina on hyvä pohja, jolle lähteä rakentamaan ylempiä luokkia. Hetken aikaa menikin sulatellessa tosiasiaa, että nyt siirtyisimme vihdoin voittaja-luokkaan :O :D Ei enää murheenkryyniä istu-maahan kaukoja, vaan uusia haasteita ja monimutkaisempia tehtäviä ja tietysti samalla suunnataan jo katsetta kohti EVL:lää. Koeturneen jälkeen jäimme ansaitulle ja odotetulle treenitauolle, jonka aikana latailtiin akkuja ja suunniteltiin miten voittajaa lähdetään kasamaan. Paljon on siis taas ilmassa kysymyksiä mitä ja miten :)