torstai 31. joulukuuta 2020

Erikoisia aikoja - osa 2

Topin toivuttua ja palattuamme pikkuhiljaa normaaliin elämään, päästiin myös jatkamaan tokohommia. Paluu treenailemaan tuntui omituiselta ja epätodelliselta, ja kuten muiltakin osin asian sisäistämiseen meni jonkin aikaa. Erityisesti ensimmäistä kertaa hallille meno oli koskettava hetki ja konkretisoi ajatuksen miten lähellä olikaan, että emme olisi enää koskaan tulleet yhdessä hallille. Halliin astuessa tuntui kuin olisimme kotiin tulleet ja treenin lopussa silmäkulmat kostuivat ilosta ja kiitollisuudesta.


Yhdessä täällä taas <3

Treeneihin paluu oli paluu keskeneräisten asioiden äärelle ja mietintämyssy oli upotettava taas päähän luoksetulon stoppien suhteen. Stoppeja olimme kesän alussa kerinneet katsoa Korrien koulutuksessa Riitan kanssa, ongelmana kun oli niiden napakkuuden puute. Kun olimme siis ensin takoneet 2 pysähdyksen luoksetulon kasaan, sekoittanut pakkaa tulevien uusien liikkeiden vaihtelevilla stopeilla ja lopulta palanneet takaisin vielä nykyisiin seiso-maa pysäytyksiin, niin kaikeksi ihmeeksi homma ei mennyt ihan päreiksi, mutta stoppien viiveen kanssa meni tuskailuksi. Riitan kanssa testailimme eri kohtiin jätettyjä lelupalkkoja ja mukana oli myös aivan uusi lelu, joka olikin Tokomiehestä varsin kiva, mutta silti emme saaneet kuin joitakin yksittäisiä onnistuneita pysäytyksiä. Muut stopit olivat aina sillä hilkulla, että eteneekö Tokomies liian paljon vaikka yrittääkin pysähtyä aktiivisesti. Siinäpä olimme dilemman äärellä, kuinka kertoa koiralle, että teet ihan oikein kun pysähdyt, mutta haluaisin että pysähdyt _nopeammin_.

Aikaisemmin keväällä olimme Riitan vinkkien kanssa koittaneet myös kosketusalustalle lähettämistä, mutta tämä toimi Topilla vain alku innostuksen verran kun teimme harjoitusta läheltä. Ongelma stoppien napakkuudessa johtuneekin etäisyydestä, eli heti kun matka kasvoi oikeaan mittakaavaan (30 m), Topi lähti hakemaan pysäytystä keskemmälle matkaa samoin kuten voittaja-luokan stoppi tehdään. Ja onhan se tietysti hieman hönttiä lyödä jarrut kiinni jo 10 m kohdalla kun juuri saanut huippuvauhdin päälle :D Mutta lopulta saimme taas ongelman ääreen palattuamme nähdä, kuinka huonosti menneestä treenistä syntyy usein uusia ideoita. Ja tällä kertaa se oli ruoka :D Johan alkoi Tokomieheltä napakkuutta löytyä, kun seiso stopin kohdalle sivuun ilmestyi pieni palkkapurkki! Ja sille tietysti pääsi vain, jos laittoi jarrut kiinni toivotulla tavalla. Näin sain vihdoin kerrottua kriteerin selkeästi ja Topilla oli myös suurempi motivaatio oikeaan suoritukseen. Onnistuneen stopin jälkeen pääsi käymään purkilla ja sitten jatkettiin liike loppuun; maahanmeno stopilla odotti puolestaan lelu, jonka sai hakea oikean suorituksen jälkeen. Tällä idealla toistimme treeniä siihen asti kunnes pikku hiljaa näytti siltä, että uskaltauduin koittamaan kehän ulkopuolisella palkkapurkilla ja tällä hetkellä sen avulla painetaan mieleen, että purkille pääsee vain onnistuneen kokonaisen suorituksen jälkeen :)


Ensimmäisissä treeneissä oli kuvan mukaisesti
hieman korvat hukassa :D

Eteenlähetyksen ja ruudun yhdistämistä olimme ehtineet kesän alussa jonkin verran tekemään ja siitä sitten jatkoimme kesän lopussa ja se näytti edistyvän kivasti. Aluksi käytin palloa ruudussa niin ettei Topi nähnyt pallon vientiä, mutta koska Tokomies on tarkka heppu, niin osasi myös vähän bongailla ja joitakin kertoja pallo veti puoleensa enemmän kuin eteenlähetys. Kertaalleen nyt syksyllä herra jopa karkasi ruutuun koska oli nähnyt aikaisemmin kehän ulkopuolella pallon kädessäni ja samaan aikaan kuullut sanan ruutu, eli osasi odottaa sitä vaikka ei nähnyt vientiä eikä ollut kehään mentäessä aikaa zoomaillakaan ruutuun :O :D Joten vaihdoin lelun kosketusalustaan, jotta juoksu osuuksia ja kokonaisuutta treenatessa ei tarvitsisi ruudun paikasta välittää ja tämä toimi hyvin. Ruudun ja alustan kanssa teimmekin sitten hauskan harjoituksen ollessamme Oilin opissa; siirsimme kosketusalustan etäälle ruudusta ja pyysin Topin menemään ruutuun, sinnepä sujahti Tokomies alustan päälle seisomaan niin että hups vaan! :D Korjauksen jälkeen Topi ymmärsi yskän ja ruutu löytyi. Jätimme tämän jälkeen alustan pois ruudusta. Muutaman treenin jälkeen alustan poistosta näkyi kuitenkin paikoin vauhdin hidastumista etunauhalle, joten vaihtelevasti nyt on käytetty palloa myös.



Eteenlähetykset ovat olleet pääsääntöisesti melko hyviä, mutta nyt kun Tokomies tietää miten liike menee, on ympyrän ja ruudun stoppeihin tullut vähän löysyyttä eli samaa kuin luoksetulossa; pysäytyskäskyä kyllä totellaan, mutta siinä samalla ehditään ottaa muutama askel ja jopa kääntyä naama ruutua tai ruudussa sivunauhaa kohti... Tässä taannoin Tokomies esitti jopa sellaisen ympyrään stoppauksen, että stoppi ehti venyä ympyrän takareunan yli vasemmalle, mutta näppärästi pysähtyessään kääntyen siirtyikin suoraan ympyrään :D Ei hajuakaan kuinka tämä esitys tuomaroitaisiin :D :D Ruudussa myös selvästi haastavampi on oikealle lähetettävä ruutu, koska Tokomiehen luontainen kääntyminen tapahtuu oikealle ja siihen sitten lisäksi muutama askel, jolloin helposti sivunauha lähestyy koska tietysti mielellään kääntyy "lähemmäs ohjaajaa".

Löysien stoppien kanssa jää nähtäväksi kuinka ongelmallisiksi ne muodostuvat ja onko niille mitään tehtävissä. Erillisenä harjoituksena tehtynä kosketusalustalle lähetystä ja siitä stopatessa löytyi napakoita stoppeja, eli kysymys kuuluu kuinka nämä kaivetaan esiin liikkeeseen :D Tässäkin harjoituksessa kuitenkin näkyi myös Tokomiehelle tyypillinen ongelma; tarpeeksi lähellä kohdetta ollessa on kuulossa toivomisen varaa eli herra lukitsee valinnan ja sen jälkeen on sama mitä ohjaaja huutelee :D Eteenlähetyksen ympyrään korjausta katsottiin myös Oilin opissa ja saimme vinkit uuteen tapaan lähteä sitä harjoittelemaan. Tähän asti olimme tehneet pienille targeteille ohjaamisena, mutta tässä tuntui, ettei Tokomies oikein sisäistänyt juttua, piti vain kivana temppuna ja keskittyi targetteihin, helposti myös lähti tulemaan kohti. Nyt tarkoituksena on saada enemmän keskittymään käsimerkkiin ja liikerataan sivuttain. Tätä on ollut tarkoitus aloittaa kotona työstämään, mutta jäänyt vielä suunnittelu vaiheeseen.


Kiertohyppynouto on toiminut kivasti loksahdettuaan kohdilleen ja sitä on tehty kehän ulkopuolisella palkalla kisanomaisesti. Paikallaoloja otettiin myös ohjelmaan ja vierustoverien juokseminen ei näyttänyt Topia ihmetyttävän sen kummemmin, enemmän outoa oli oma luoksekutsu, että saako tästä nyt ihan oikeesti lähteä liikkeelle :D Kaukoja, tunnaria, ohjattua ym. on pidetty treeniohjelmistossa ylläpito ajatuksella ja tunnarin suhteen on ollut kiva huomata, että Topi on rentoutunut liikkuroidussa kisanomaisessa tunnarissa :) Tokomies on saanut varmuutta kokonaisuuteen ja näin ollen nosto sekä palautukset ovat olleet selvästi siistimpiä. Pitoharjoitukset on kuitenkin pidetty varmuudeksi mukana muistuttamassa ja tukemassa oikeaa mielentilaa kapulan nostoon ja tuomiseen ilman pureskelua.

Syksyn treenit menivät sen verran mukavasti, että uskaltauduin jopa ilmoittamaan meidät ensimmäiseen EVL kokeeseen, mutta kokeeseen valmistautuminen tyssäsi kennelyskään. Topin siitä parannuttua oltiin jo palaamassa treenaamaan, kun Tokomiehen yhteen varpaan väliin tuli furupatti, jota sitten hoitelimme seuraavaksi. Ja lopulta kun tassukin oli kunnossa ja saimme toisen koepaikan, vallitsevan tilanteen roikkuessa yllä kuin tumma pilvi, ei lopulta tullut yllätyksenä, että tämän vuoden tokoilut olivat paketissa. Tavoitteet siirtyivät siis jälleen hamaan tulevaisuuteen ja vuoden teemana ollut epävarmuus sai jatkoa. Loppu vuosi onkin käytetty suosiolla akkujen latailuun ja katsotaan mitä tuleman pitää ensi vuoden puolella.