tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kohti Voittaja-luokkaa - osa 1

Huh, niin venähti jälleen nämä tokokuulumisten kirjoittelut, nyt jo kevät hyvää vauhtia etenemässä ja hiekkakentät sulaneet kovaa vauhtia. Tokomiehen talveen on kuulunut mukavasti treeniä ja koulutuksia, ja koekalenteriakin on taas alustavasti tarkasteltu tulevan kesän osalta :) Hui ja hui, ajatuksena kokeet ovat taas varsin jännittäviä, toisaalta hirmuisen mielenkiintoista nähdä miltä oikein näyttääkään Tokomiehen voittaja :O Paljon on töitä tehty ja tässä vihdoin tiivistelmää viime keväänä aloitellusta pohjatyöstä ja alkutalvesta jatkuneesta treenikaudesta.


Paikallamakuu: Tämä on ollut aina ja ikuisesti murheen kryyni, ja sellaisena varmaan pysyykin hamaan tappiin asti :D Ei sillä etteikö Topi the Tokomies pysyisi paikallaan, vaan se ÄÄNI. Kun siellä rivissä on ihan pakko vinkua, enemmän tai vähemmän. Mieluummin enemmän. Eikä merkitystä ole sillä, onko ohjaaja näkyvissä tai piilossa. Tätä levottomuutta aiheuttaa, kun on kaverit siinä vieressä, yksin ollessa voi olla hipihiljaa. Eikä ole väliä onko vieressä tutut treenikaverit vai vieraat. Tokomiestä vaivaa ilmeisesti pieni epävarmuus, kun mamma on kaukana ja täytyy tehdä tehtävä, joka yleisestikin on staffille haastavaa eli olla aloillaan pitkä aika ja sitten vieressä on vielä ties ketä! :D Ja tämä näkyy sitten niin, että herra istuu/makaa kuin viilipytty, mutta kuin vaivihkaa ääntä tulee ilmoille. Osansa tietysti varmaan on myös palkan odotuksella... Tätä dilemmaa pohdittiin Oilin kurssilla ennen joulua ja testiin otettiin pieni namipurkki taakse laitettuna, jotta Tokomies kelaisi niitä nameja eikä yksin jäämistä, hitaasti etenevää aikaa ja vierustovereita.

Namipurkin kanssa herra onkin hiljentynyt melko kivasti, ja vaikka joskus pitää ääntä, se on huomattavasti maltillisempaa. Purkkitreeniä aloitellessa käytiin hieman keskustelua siitä, saako purkille karata heti maasta takaisin perusasentoon päästyä, mutta onneksi Topi ymmärsi yskän muutaman harjoituksen jälkeen, kun purkki ei aukenekaan jos sinne ryntää ilman lupaa. Purkki onkin kätevä tässä juuri siksi, ettei pääse palkkaamaan itse itseään vahingossakaan :D Tähän asti olen myös vain hyvin harvoin paikallaolossa liikkeen aikana puhunut mitään (lukuunottamatta kehumista alkuharjoittelun aikana), mutta nyt Oilin kanssa keskusteltuani olen piilosta alkanut kehua Topia kun on hiljaa sekä huomauttanut ääntelystä. Tämäkin on auttanut jonkin verran levottomuuteen, koska Tokomies ei koskaan tiedä milloin mamma sieltä piilosta kehuu tai näkeekin töppäilyn :D Hiljenee siis melko pian kun alussa muistuttaa, että ääntely on huomattu. Aika näyttää onko näistä lopulta koetilanteeseen apua.

Hallilta lähtiessä on myös paikallaolo tehtävä, kun tavaroita laitetaan kasaan, ja
kuten ilmeestä näkyy, tähänkin epäviralliseen osioon suhtaudutaan
Tokomiehen tyyliin asian vaatimalla keskittymisellä ja hartaudella :D

Seuraaminen: Jos paikallaolo on ollut aina ja ikuisesti murheen kryyni, seuraaminen on sitä potenssiin sata :D Seuraamiseen olin ollut kohtuullisen tyytyväinen avoimen luokan kokeiden jälkeen ja olin jo hieman luovuttanut sen kanssa, että Tokomiehen seuruu nyt on sellaista kuin on. MUTTA. Sitten kun sitä seuraamista on jäävissä L/Z-liikkeessä sekä voittajassa ohjatussa ja pätkä myöskin ruudussa, niin se vaikuttaa myös muiden liikkeiden tasoon, kuin vain seuraamisliikkeessä. Lisäksi kun kierrokset nousee, niin vähäisetkin kriteerit unohtuvat sekä ääntä tulee myös tässä ajoittain. Ennen joulua osallistuin kuunteluoppilaana jälleen Christan koulutukseen ja siellä Christan sanat yliyrittävän koiran seuraamisesta osui ja upposi! Ymmärsin siltä seisomalta, miksei oikein mikään kokeilluista korjaamisyrityksistä olleet Topin kanssa auttaneet kunnolla: koska Tokomies on ottanut kaikki korjaukset niin, että hän yliyrittää vielä vähän lisää :D Eli tähän probleemaan saattaa auttaa korjaamista paremmin seuraamisen opettaminen uudelleen.

Tätä uudelleen opettamista sitten mietintämyssyssä pyörittelin ja tulin siihen tulokseen, että eipä siinä mitään häviä yrittää :D Joten ajatuksena oli ottaa käyttöön ihan uusi käskysana, hakea uutta rennompaa mielentilaa sekä kirkastaa ajatusta vasemman jalan seuraamisesta eli oikeasta paikasta ja sen pitämisen kriteeristä. Muutin myös palkan suunnan ja aloin palkata antamalla namin oikeasta kädestä jalkojen takaa tai heittämällä namin oikealta taakse. Tokomies oli hyvin liikuttava, sillä hän oli ihan varma, että tämä on aivan uusi temppu ja pikkuhiljaa vasemman jalan liikkeessä tiivisti pysyminen alkoi hahmottua kriteeriksi. Näin edistämistä saatiin hallintaan ja oikeaa paikkaa vahvistettua. Ongelmaksi kuitenkin jälleen meinasi muodostua mielentila, joka alkoi kaikesta huolimatta mennä jengoille, kun Tokomies niin tärkeänä haluaa yrittää ja onnistua. Oilin kanssa saatiin aloituksista jännitettä vähennettyä treenaamalla lähtöjä eleettömästi sekä niin, että usein ei lähdetykään liikkeelle, vaan perusasennosta vapautinkin pois ja kehuin hyvin maltillisesti.

Maaliskuulla sitten olikin edessä kahden päivän tokoseminaari Joanna Heweltin opissa, joista toisen päivän vietin kuunteluoppilaana, toisena päivänä oltiin myös Topin kanssa kouluttautumassa. Pääaiheenamme oli seuraamisen mielentila. Näytimme ensin sen hetkistä seuraamista, josta oli mukava kuulla, että se oli sinänsä ihan ok eli uuden seuraamisen rakennus oli edennyt hyvin. Mielentilaa ja rennompaa askellusta ajatellen Joanna esitteli tekniikan (jota myös Christan koulutuksessa oli sivuttu) jolla näitä asioita voi koiralle yrittää hahmottaa. Tällä ns. "jatkokädellä" (koirien pallonheitto varrella tms.) autetaan koiraa löytämään sopiva vauhti/askellus, pään asento ja mielentila ilman että koira on vierellä. Nyt olemme ahkerasti opetelleet jatkokäden kanssa ja hyvä meininki on alkanut löytymään :D Tässäkin yritän palkan pitää maltillisena ja homman vähän "tylsänä", ettei odotusarvo nouse liiaksi ja taas vaikuta mielentilaan vieden rentouden pois. Sitä en tiedä, kuinka kauan vie ja onnistuuko tämän siirtäminen vierelle miten, mutta suurella mielenkiinnolla odotan tämän harjoittelun tuloksia :)

Seuraamisen apuväline vipstaaki alias "jatkokäsi" :D Aluksi pidin namia ohjeen
mukaan kupissa, mutta Tokomies keksi alkaa tökkimään nenällä kuppia,
jotta nami lentää palkaksi silloin kuin HÄN päättää, joten nami siirtyi taskuun :D

Seuraamiseen liittyen on myös harjoiteltu peruutusta ja siinä käännöksiä, sekä sivuaskeleita oikealle ja vasemmalle. Peruutushan on Topilta sujunut jo pitemmän aikaa ihan ok, mutta ruvetiin sitten sitäkin vielä viilaamaan, kun Oilin kanssa sitä katsottiin nyt kevään kurssilla. Topi nimittäin irtosi jonkin verran taaksepäin, kun niin innolla olisi sinkoamassa peruuttamaan, ja tietysti tästä innokkuudesta johtuen myös usein peruutus alkaa äänen kera. Joten työn alle otettiin rauhallinen, hidas askellus peruuttaen ja mielentilan rauhoittaminen. Olin käyttänyt eteen jätettävää namia, joka jätettiin pois nostamasta virettä, kun jo peruutuksen kuitenkin teknisesti osaa. Käännöksiä oltiin myös harjoiteltu etunamilla, mutta jätettiin nami myös siitä pois. Kääntymisistä tuntui ensin alkuun ettei tule mitään ja ollaan ihan solmussa, kunnes selkeytin omaa liikettä vielä enemmän ja harjoiteltiin loivia kaarroksia,  jolloin Tokomiehen lamppu syttyi ja käännökset loksahtivat kohdilleen. Tässä video tämän hetkisestä peruutuksesta käännöksineen :)



Sivuaskeleet eivät olekaan niin helppoja kuin muutama hassu askel kuulostaisi :D Oikealle päin vielä menee jotenkin, mutta se vasen... Nyt työnalla on opettaa nousemaan käskystä seisomaan ja sepä ei meinaa Tokomiehen ymmärrykseen mahtua, että perusasennosta saa nousta seisomaan eikä lähdetä eteen- eikä taaksepäin :D Joten käsiavulla vielä joutuu herraa opastamaan, pelkkä käsky menee ihan ohi :D Askeleiden haasteena on myös se, ettei takamus tippuisi perusasentoon joka askeleen jälkeen, vaan siirtymät näyttäisi sujuvammilta, on nimittäin melko erikoisen näköistä häslinkiä kun koira on vasemmassa puntissa liimaantuneena yrittäen pitää seuraamispaikan ja yrittää joka askeleella vielä tarjota istumista... :D Ja tietysti asiaa auttaisi, jos ohjaaja hallitsisi myös sopivat askelkuviot ja askelpituuden :P

Jäävien treenaus (L/Z) on ollut seuraamisprojektin ajan tauolla, syksyllä ehdittiin Zetaa tehdä sen verran, että Topi sai ajatuksesta kiinni. Jonkin verran alussa meni Tokomiehen älynystyrät jumiin ja viimeisen kolmannen asennon kanssa meni ekoissa treeneissä arpomiseksi, mutta kun onnistumisia saatiin, niin lopulta Topi oli sitä mieltä, että tämänhän on ihan helppo nakki :D Niin helppo nakki, että pian alkoi ennakoida liikkeelle lähtöjä, asentoja ei sentään :D Ja se seuraaminen! Jo lähdössä herra on sitä mieltä, että tää ei ole oikeeta seuruuta, vaan voi esittää jotain sinne päin eli pokkana edistää jonkun puoli metriä! Joten ihan aiheesta laitettiin homma jäähylle ja työstetään seuruuta, ja palataan asiaan jos ja kun siinä saadaan hommaa haltuun... Perusteet on siis zetaan kasassa, viilauksia odotellessa :D

Tässä kohtaa kevättä Tokomies ei jakanut iloani hiekan näkymisestä ja ulkokauden häämötyksestä :D

Ruutua on treenattu ylläpito treeninä lelulle juosten sopivin väliajoin, että pysyy muistissa ja kuitenkin mielenkiintoisena. Uutena ruudun osana olevaa ohjaajan kävelyn ja viereen kutsun osuutta treenattiin ensin kosketusalustan kanssa ilman ruutua, että jos keksisikin lähteä ennakoimaan kutsua, niin ei yhdistäisi sitä ruutuun. Myöhemmin ruudun kanssa treenatessa kosketusalusta laitettiin myös ruutuun, jotta ruudun paikka ja siellä oleminen oli selkeää. Tässä liikkeessä ei sen kummempia ongelmia, ainoastaan Tokomiehen halu ladata ruudusta täydellä vauhdilla viereen seuraamaan on vaatinut pientä työstämistä, että muistaa alkaa jarruttaa jo hieman ennen, ettei törmää jalkaan tai ole vauhdin viemänä seuraamisessa jo valmiiksi liian edessä.

Hommaa on siis riittänyt talvikaudella erinäisen viilaamisen kanssa ja tässä ei ole vielä edes kaikki, seuraavissa osissa loppujen liikkeiden kuulumisia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti