maanantai 17. helmikuuta 2020

Tokomies ja EVL:n ensi askeleet

Lokakuisen TK3:n saavuttamisen jälkeen suunnitelmissa oli hieman vetää happea ja sitten melko ripeästi palata sorvin ääreen EVL:n keskeneräisten liikkeiden pariin. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun Topi joutui pienelle sairaslomalle ärtyneen polven vuoksi. Treenitauko näytti sitä myöten venyvän jonkin verran ja näin ollen olimme lopulta auttamatta myöhässä sm-kisojen suhteen, kun osallistumiseen tarvittavat tulokset tulisi olla kasassa jo heti keväällä. Joten palailimme rauhassa hiljalleen treenailemaan ja otimme kevyemmin loppuvuoden tiiviin kesän ja syksyn rutistuksen jälkeen. Koekiikarit on nyt käännetty kohti kesää ja näkymää säädetään sitä mukaa, miltä edistyminen näyttää :)


Marraskuussa kävin kuuntelemassa Jari Kantoluodon luennon vire-asioista ja paljon mielenkiintoisia asioita käytiin läpi, tuntui että 3h luentoa olisi voinut vielä jatkaa vaikka toisen mokoman :D Viretilaa käytiin läpi erilaisilta kanteilta ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Mielenkiintoisinta ehdottomasti oli pohtia hyvin yksityiskohtaisesti mitä asioita koiran treeniin liittyy, mitkä kaikki asiat koiraan vaikuttaa ja millä tavalla mahdollisesti. Tässä oli kiva huomata olleensa jo oikeilla jäljillä, kun olemme työstäneet Topille sopivaa tapaa treenata ja olen yrittänyt huomioida millaiset treenit Tokomiehelle sopii missäkin olosuhteissa, ja pohtinut mitkä asiat vaikuttavat Topiin milläkin tavalla.

Mielenkiintoista oli myös pohtia Topin tapaa vinkua/kiljua halliin mennessä ja luennon myötä yksi mahdollinen selitys voi olla, että siihen voi liittyä jonkinlainen konflikti, jonka herra tuntee; halliin on kivaa ja innostavaa mennä, mutta myös jostakin syystä hieman stressiä nostavaa. Mietin, että tämä voi olla syntynyt mielikuva joskus jostakin, jolloin on kokenut tilanteen jännittäväksi tms. ja näin hallista on yhtä aikaa kiva mielikuva (pääsee tekemään) ja hieman jännittävä mielikuva (ollut joku tunne?). Kaikkea kun ei ole osannut alkutaipaleella ottaa huomioon ja hyvinkin on voinut joku/jotkin tilanteet olla koiran näkökulmasta hämmentäviä tai kiihdyttäviä, joita ei itse ole sellaiseksi osannut ajatella. Ja näistä syntyneet tunnetilat yhdistettynä isoon intoon päästä tekemään kivoja temppuja, niin fiilikset tulevat sitten ulos äänenä ja häslinkinä.

Jouluna pukki toi ihan parhaat lahjat ilmeestä päätellen :D

Päätin, että otamme tämän näkökulman tarkempaan tarkasteluun ja keskitymme jälleen enemmän treenaamaan mielentilaa niin halliin mennessä kuin siellä ollessa myös, jotta sinne päästäisiin rennommin mielin. Suunnitelmana on nyt naksutella hiljaisuutta alkaen jo autosta pois tullessa eli poimia naksautellen kaikki ne hetket kun ei vingu. Aikaisemmin teimme erillistä rauhoittumisharjoitusta (peruuttelua, jota teemme myös hallissa), mutta nyt katson mitä normaalien valmistelujen lomassa tehdyillä naksautuksilla on vaikutusta. Kiihtyminenhän alkaa jo autossa ajaessa ennen hallia, johon onkin sitten vaikeampi vaikuttaa, mutta tavoitteena on, että autosta ulos pääsyn jälkeen ei ääntelyä tulisi.

Pahimmillaan vinkuminen on ollut vieraaseen halliin mentäessä, jolloin tunteet ovat vielä isommassa skaalassa, kun Tokomies ei oikein tiedä mitä uudessa paikassa tapahtuu. Vinkuminen loppuu kun on saatu kevythäkki paikalleen ja Topi pääsee sinne käsittelemään fiiliksiään ja näin rauhoittumaan ja sitten kun huomaa, että tämä on tätä tokohommaa mitä täällä tehdään. Tässä kohtaa kuitenkin jo tunneskaala on lähtenyt vähän lapasesta ja näkyy sitten enemmän ja vähemmän koesuorituksessa. Tähänkin täytyy yrittää keksiä jonkinlaista toimintatapaa rutiinien tueksi, joka helpottaisi Tokomiehen tunnemyrskyä. Naksutellen tässäkin lähdemme liikkeelle, vaikeutta lisää vain se, ettei koepaikalla oikein voi naksutella, jos koe on jo alkanut. Mutta jos tunteet saadaan jo hallintaan koepaikan ulkopuolella, ehkäpä uuteen halliinkin päästään sisään vähän hillitymmin.

Treeneihin palattuamme näytti, että vireprobleemaa meinaa jälleen tulla myös itse treenipuolelle, koska olemme nyt tehneet paljon vauhdikkaita juoksujuttuja. Meille sopivasti kaikissa vielä keskeneräisissä liikkeissä juostaan; luoksetulo, kiertohyppynouto ja ruutu eteenlähetyksellä, joten pienemmästäkin innokas tokopossu menee ihan vieterille :D Ohjattua noutoa muisteltiin ennen joulua muutamaan otteeseen, mutta koska se on kohtuullisen hyvin kasassa, se on treeniohjelmasta sivussa vielä tovin, koska yllättäen myös siinä juostaan :D Muutoinkin treenisuunnitelmat on olleet aika simppeleitä ja karsittuja, koska keskeneräisissä liikkeissä on paljon osia mitä treenata. Joten niiden sekaan on ympätty lähinnä seuraamista sekä tunnarin nosto/pito treeniä, ja yksittäisenä kaukoja tai kokonaista tunnaria.

Luoksetulon maahan meno oli joulun alla Tokomiehelle sellainen kysymysmerkki, että olin jo vaipua epätoivoon, että saanko herraa ymmärtämään ollenkaan koko juttua :D Kun oltiin voittajaa varten taottu seisomaan pysähtymistä, se oli lopulta niin vahva, että Topi ei voinut ymmärtää, että nyt pitikin tehdä jotain muuta. Monta monituista kertaa Tokomies pysähtyi ja hyyyyyvin hitaasti asettui maahan (erittäin isoin ja selvin apumerkein annettuna) naamallaan kysyvä ilme, että "tarkotitko ihanko tälleenkö niinku maahan?" :D Koska seisomaan pysäytys oli saatu kasaan takapalkka pallolla, se oli käytössä myös tässä. Mutta kun kerta toisensa jälkeen tuntui, että Tokomiehellä ei sytytä ei sitten millään, päätin jättää testiksi pallon pois ja turvautua ihan naksuttimeen. Otin myös liikkeenomaisen vauhdin pois ja tehtiin peruuttamalla ensin, josta siirryttiin lyhyisiin kutsuttuihin peruutuksiin. Näistä lähdin ketjuttamaan seisomista ja maahanmenoa perä jälkeen ja simsalabim luoksetulo alkoi löytyä ihan muutaman hassun treenin jälkeen! :O :D Vielä mennään naksutellen, mutta on myös saatu jo kokonaisena liikkeenä tehtyä. Pientä viilailua erityisesti seisomaan pysätyksen napakkuuden palautukseen tarvitaan, mutta noin kokonaisuutena alkaa tämä liike löytää muotonsa :)


Ruudun ja eteenlähetyksen yhdistämisessä yritin edetä Oilin kanssa joskus vuosi sitten nopeasti katsotuilla ohjeilla, jotka silloin näyttivät toimivan hyvin, mutta nyt Tokomiespä olikin varsin itsepäinen eteenlähetyksen targettien suhteen :O :D Helpotettu ohjaus lähempänä ruutua ei riittänytkään rikkomaan Tokomiehen ajatusta takana olevasta targetista, vaan aina kuitenkin halusi käydä sen katsomassa kun "Ruutu!" käsky kuului :D Joten kun tämän kanssa oltiin muutamat treenit oltu huuli pyöreänä, totesin että nyt tarvimme lisää ohjeita :D Onneksi pääsimmekin pian Vuorenmaan Markon syyniin ja pääsimme käsiksi target-jääräpäisyyteen :D Saimme hyvät vinkit kuinka treenata ruudun bongaamista sivuille päin ja tehdä targeteista ei niin kiinnostavia. Kokeilimme myös harjoitusta vierekkäisistä eteenlähetyksistä, ja nämä onnistuivat hienosti :) Olimme tätä harjoitusta joskus parin kouluttajan kanssa käynyt läpi, mutta jotenkin yksin treenatessa se oli tuntunut hankalalta ja näin jälkeenpäin ajatellen koitimme sitä aina sattumoisin ympäristöissä jotka olivat siinä kohtaa harjoitukseen haastavat (ulkona ja hallin reunaa kohti, jossa kaikkea tavaraa) ja Topi lähti helpommin juoksemaan vinoon väärälle alustalle. Näitä olemme nyt harjoitelleet ja innolla odotan kuinka myöhemmin sitten pääsemme eteenlähetyksen ja ruudun yhdistämään :)

Kiertohyppynoudon kanssa syksyllä ajattelin ja ihmettelin, että voiko tämän liikkeen opetus olla oikeasti näin helppoa, kun tuntui, että Tokomies sai ideasta kiinni ihan muutamilla treenikerroilla. Koska kierto ja stoppi (aloitettiin seisomisella, koska sen osaa parhaiten) toimivat, sekä kapuloiden nosto ja hypyn kautta viereen tulo toimivat, nopeasti yhdistelin nämä osa-alueet yhteen. Ja pitkän aikaa tämä tuntuikin toimivan oikein hyvin, treenasin muutamalla toistolla; ensin yksi kierron läpi juoksu, jonka jälkeen kierrolle ja stop, josta kävin palkkaamassa. Tästä stoppipaikasta sitten tehtiin loppuosa, ja jos tein toisenkin puolen niin en enää kierrättänyt vaan aloitettiin stoppi-paikasta. Kun nämä toimi kivasti, koitin melko pian myös kokonaisena liikkeenä eli jättäen stopin palkkauksen pois ja sekin pelasi hyvin. Joitakin kertoja ajautui hypystä ohi vierelle tullessa, mutta nämäkin korjasi hyvin.

Mutta sittempä tulikin se treenikerta, kun päätin tehdä molemmat puolet kierron kautta... Ja siitähän se sählinki sitten lähtikin, oli rusinat, pähkinät ja mutterit sun muut lopulta niin sekaisin Tokomiehen aivonystyröissä että! :D Eli kun herra pääsi käymään kapuloilla, ei enää sen jälkeen kyennyt juoksemaan uudelleen kiertoon ja asioiden suoritusjärjestys oli aivan valinnainen Tokomiehen päässä :D Tätä pariin treeniin yritettiin käydä läpi, lopputuloksena vain että ennen 100% varma kiertoon lähtö oli totaalisen kadonnut... Ja kun en hyväksynyt liikkeen alkavan hypyllä tai kapulan poimimisella, lopulta herra oli "kierrä" käskyn kuuluessa päättänyt, että en nyt sitten lähde mihinkään, kun kerran ei kelpaa :D En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut, ja tässäkin kohtaa oli selvä, että nyt tarvitaan apuja, ettei mene ihan plörinäksi koko juttu!

Tässä vielä elokuulla hymyilyttää, kun kiertohyppyhässäkkä toimi kuin junan vessa :D

Markolle onneksi onnistui toinenkin koulutuskerta pian ja lähdettiin tätä dilemmaa syynäämään. Kapuloihin oli syntynyt mukava fiksaatio, koska ne ovat niin kivoja noutaa eli liikeen loppuosa niin mahtavan hauskaa, ettei siinä mitään kiertoja kerkeä ajattelemaan. Joten harjoiteltiin kiertotötterön bongausta, jossa Tokomiehen silmät pomppivat kohteesta toiseen (ne kapulat!) kuin galaksin nopeimmat pingispallot ja oli melko haastavaa ehtiä merkata oikea katseen kohde eli tötterö :D Topihan on osannut tötterön bongauksen aikanaan, mutta nykyisin ei joko katso tai tekee Markoa lainatakseni "virkamiesvilkaisun" eli laskee kuonoa, mutta ei oikeasti edes katso, koska hän _tietää_ missä tötterö on :D Teimme myös pari erilaista kiertoharjoitusta eri kombinaatioilla kapuloita/hyppyjä sekä treenasimme myös hypylle hakeutumisen varmuutta kapulaa tuodessa.

Näitä harjoituksia olemme ehtineet muutaman kerran harjoitella, ensimmäinen harjoituskeran jälkeen tuntui, että kohta lähtee tokokamat myyntiin, mutta jo toisella kerralla hommat alkoivat sujua :D Aluksi Tokomies ei voinut ymmärtää bongaus asiaa millään ja turhautui, kun ei oikein ymmärtänyt asian merkitystä. Myös hyppyjä sisältävä kiertoharjoitus meni ihan pipariksi ja Tokomies kävi jatkuvasti hyppäämässä hypyn vaikka ei saanut siitä palkkaa ja oli juuri palkattu oikeasta kierrosta sekä tehtävää helpotettu :O Onneksi huonoista treeneistä paras anti on aina se, että ne pistävät analysoimaan asioita ja huomasin olleeni epälooginen. Ja kun Tokomies turhautui, se myös vaikutti mielentilaan niin,  että ei kyennyt sisäistämään treeniä. Lisäksi harjoittelimme hallissa, jossa liikettä oli tehty kokonaisena, joten malli siitä myös saattoi vaikuttaa Tokomiehen ajatuksen juoksuun. Jännityksellä odotin toista treenikertaa ja koska treenasimme tällä kertaa samassa hallissa kuin olimme olleet koulutuksessa, suunnittelin treenit samoihin kohtiin ja samaan järjestykseen kuin Markon kanssa olimme tehneet. Ja tällä kertaa ne sujuivat varsin hyvin, bongaus oli edelleen hieman hätäistä, mutta saatiin hyviä toistoja ja nyt pääsi kiertämään aina hyvän bongauksen jälkeen. Epäonnistuneissa treeneissä olin pyytänyt useita bongauksia peräkkäin ajatellen, että vahvistaisin niitä toistoilla, mutta se keräsi vain turhautumista, kun ei päässyt kiertämään.

Eli hitaasti mutta varmasti näitä keskeneräisiä liikkeitä väännetään kasaan ja kun ne alkaa olemaan paremmin hanskassa, on taas aika kaivaa muita liikkeitä tauolta myös. Tärkeimpänä kaikessa on kuitenkin mielentilaan keskittyminen ja huolen pitäminen siitä, että huonossa mielentilassa ei pääse enää tekemään mitään, etenkään juoksujuttuja. Tunnariinkin on talven aikana liittynyt alkuun pientä Muurahaisia pöksyissä -efektiä, joten Tokomiehellä myös rauhallinen liike voi alkaa keulia. Seuraaminen ikuisuusprojektina on ohjelmistossa, vaikka en ehkä enää ihan usko, että koeseuruu tästä paranee :D Mutta huvikseni olen kuitenkin jatkanut "jatkokädellä" seuraamisen aloittamista rentous-treeninä ja siitä häivyttänyt hetken kuluttua pois ja jatkettu naksutellen hyviä pätkiä. Olemme siis pitkästä aikaa siirtynyt takaisin naksutteluun seuruussa, kun nyt näyttäisi ettei Tokomies kiihdy siitä enää liikaa. Olen myös siirtänyt palkan suunnan takareiteen eli liioitellusti taakse ja tämä näyttäisi korjanneen seuruupaikkaa taaemmas. Mielenkiinnolla jatkan naksutteluja ja katson kantaako se liikkuroituun seuruuseen, joka on se akilleen kantapää. Koeseuruun paranemisesta en uskalla edes haaveilla :D

Lelu käärittynä kuolaan ja kivituhkaan :D

Yksi iso työsarka, joka on vielä aivan lähtöpisteessä, on paikallaolo. Se pitäisi lähteä rakentamaan ensin mielentilan kautta katsoen saako vinkumista mitenkään kontrolliin. Tämän lisäksi harjoituslistalla on uusien osasten liittämistä paikkikseen eli maahanmeno ja luoksetulo käsky sekä siihen liittyen vierestä kuuluvien käskyjen/lähtevien koirien huomiotta jättäminen. Toivon, että paikallaolon muuttuminen enemmän tehtäviä sisältäväksi hillitsisi myös itsessään Tokomiehen ääntelyä, mutta kääntöpuolena se voi myös lisätä sitä. Paikallaolotreenit ovat olleet talven ajan tauolla, koska olen miettinyt tapaa lähteä asiaa työstämään ja muutenkin kun mielentilassa on ollut ylivirettä, en ole halunnut lähteä tekemään puolivillaisesti jotain. Nyt on jo joitakin ideoita ilmassa, joita lähdetään koittamaan.

Hommaa ja puuhaa siis riittää kevättä kohti mennessä, koulutuksiakin on kalenteriin muutamat jo taas raapustettu ylös. Vihdoin olen sisäistänyt, että todellakin nyt olemme ylimmässä luokassa ja kovin iloinen siitä, että aikanaan asetettu ensimmäinen tavoitteemme  ja haaveemme on saavutettu ja tässä sitä nyt ollaan <3 On hienoa, että ollaan saatu nauttia pitkästä matkasta tähän asti, ja vaikka matkan teko aina ei niin helppoa olekaan ja kaikenlaisia mutkia ja pähkinöitä on riittänyt, niin kaikesta tästä oppiminen ja sitä kautta kehittyminen on sitäkin antoisampaa :) Tästä matka jatkuu taas eteenpäin ja pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan miltä Tokomiehen EVL oikein näyttää <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti