Synttärien alusviikolla oli Tokomiehelle tiedossa tiukkaa puserrusta koulutusten muodossa, kun samaan ryppääseen Oilin koulutuksia osui 3 kpl sekä kirsikkana kakun päälle vielä Pekka Korrin koulutus. Onneksi väliin mahtui yksi huilipäivä, joten ihan hyvin jaksettiin :)
Viikko sitten sunnuntaina turnee alkoi Kennelkerhon tehoryhmän kevätkauden viimeisellä treenikerralla, jossa näytimme Oilille seuraamisen edistymistä targetilla (tästä on meille muodostunut termi ”villisikaseuruu” targetin kuvan mukaisesti :D ). Topilla oli jälleen hieman murkkuja pöksyissä, eikä keskittyminen ollut parasta A-laatua, mutta siitä huolimatta saimme palautteeksi, että seuraaminen on edistynyt hyvin ja target toimii. Testailimme hieman villisian kiinnityskorkeutta. Topi on opetettu ensin katsomaan targettia ja sitten koskemaan ja pikkuhiljaa kosketuksen pituutta on pidennetty, mutta seuratessa ei kuitenkaan koske kuin perusasennossa eikä tällöinkään kosketus ole kovin pitkä. En ole liikkeessä kosketusta vielä vaatinut, koska pelkkä alkukosketus sekä katsominen on riittänyt hyvin; läpyskä toimii Topille jotenkin kuin muistilappuna ja kokee sen tosi tärkeänä. Ja tämä tärkeys on se mitä on haettu, että Topi ottaisi seuruun ”vakavammin” ja muistaisi, että on tärkeä tehtävä pysyä oikealla kohdalla :D On ollut mukava tunne, kun liikkeessä pääsen taas kävelemään sujuvammin ja tunnen, että koira on suora sekä riittävän takana :) Seuraamisessa on myös tärkeää, että yhtään en salli humputtelua tai pienintäkään edistystä enää, vaan vahvistamme vain oikeaa paikkaa ja asennetta.
Sunnuntaina ehdimme myös pienesti katsoa ruutua ja koska keskittyminen tosiaan oli hieman rakoilevaa, Topi demonstroi hienosti Oilille ruudussa tapahtuvaa motivaatio katoa :D Siinä sivussa kerkesi myös käydä ihmettelemässä hallin lattialle pökrännyttä kimalaista, joka ilmeisesti kuonoonkin ehti vähän pistää, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään erityistä. Ruudun kanssa tilanne on se, että aloitimme kauan sitten kosketusalustalla ja ruutu toimi tosi kivasti, myöhemmin poistin alustan kun sitä alettiin tassuilla lennättämään sivuun ja suuhunkin se teki mieli kaapata... Tämänkin jälkeen homma toimi ok, kunnes itse aloin hinkata liikaa oikeaa paikkaa ruudussa, kun Tokomies kaartoi aina koirasta katsottuna oikeaan reunaan enemmän. Sekin mitä Topi tarjosi, olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut riittävä :P Tämän jälkeen paikka ja motivaatio on hieman hämärtyneet ja suoritusvarmuus laskenut. Tein myös perinteisen virheen, että huomaamattamme tehtiin paljon samalta etäisyydeltä lähetyksiä. Lelun kanssa ollaan nyt juostu eri pituisia matkoja, mutta tässä alkoi ilmaantua hölköttelyä, kun Toppinen huomaa, että ahaa, tällä kertaa siellä ei olekaan lelua :D Näitä asioita pohdittiin sunnuntaina, enempää ei keritty työstämään. Tässä treenivideota maaliskuulta, millä mallilla ruutu silloin oli, nyt keväällä haihattelua ollut enemmän (tsekkaa esim. tötteröitä tai kaartaa johonkin ihan reunaan tms.) tai kääntymistä heti etunauhan takana.
Maanantaina oli vuorossa kevään Kisakurssin viimeinen kerta, jossa teemana kisanomainen treeni ulkona häiriössä. Tämä oli Topille ensimmäinen kerta, kun treenasimme täysin vieraassa paikassa ulkona näin suuressa häiriössä, sillä menimme keskustaan isoon puistoon, jossa kaikenlaista bongattavaa riittää. Topin kanssa päädyttiin tekemään alokas-luokka, koska se on Topille jo melko varma setti, joten koiralle helpompaa yrittää keskittyä varmoihin liikkeisiin. Ilokseni Topi keskittyi aika hyvin, pientä kuplintaa oli mielentilassa, mutta suoritti kuitenkin kaikki liikkeet tarkasti ja vilkuilematta ympäristöä. Oililta saimme palautteen, että Topi oli hyvä, huolimatta isosta häiriöstä ja uudesta tilanteesta.
Lopuksi teimme kiertoa ja ruutua. Ruudussa palataan nyt taas paikkatreeniin, eli läheltä ja eri suunnista lähetystä. Teimme toistoja ilman lelua, lelulla ja paikkaa näyttämällä, ja lopputuloksena pohdiskelua, että treeninamit sekä lelu ovat kokeneet merkityksen menetystä ruudussa jollain tavalla ja Topille ei ole niin tärkeää löytää ruudussa sitä oikeaa paikkaa. Aloin pohtia mikä olisi Topille motivaation nostattava juttu, minkä eteen kannattaisi tykittää täysillä ruutuun ja napakasti oikeaan paikkaan. Totesin Oilille koittavani seuraavassa treenissä erikoisherkkua, eli jotain mikä vie kielen mennessään. (Kiitos Kiiralle ihanista ja hauskoista kuvista!)
Tiistai vedettiin happea ja keskiviikkona taas sorvin ääreen, tällä kertaa VAU:n tokovalmennusryhmän Oilin koulutukseen. Tällä kertaa Topilla oli parempi moodi, joten pikaisesti katsottiin seuraamista vielä uudelleen. Ohjeina on pitää kriteerit tarkasti ja korostaa villisika-targetin merkitystä vielä, mutta kokonaisuutena homma alkaa toimia, jes! Testasimme myös taakse palkkausta eli että vapautan seuruusta ”back” ja nami tulee takaa oikeasta kädestä, tavoitteena että Toppinen ajattelisi vielä enemmän taaksepäin mikä vahvistaa oikeaa paikkaa. Tässä kuitenkin täytyy olla tarkkana, ettei nosta virettä liikaa ja ala esiintymään Tokomiehellä erikoisia kuvioita palkan odotuksessa :D Hankalaa tuntui olevan myös ohjaajalle taipua alas ja selkä kierteellä taakse tarpeeksi nopeasti, monta kertaa heiluttelin että "se on täällä hei se nami!"... :D
Katsastettiin myös jälleen ruutua ja tällä kertaa treenitaskussa oli rasiassa herkkua, jota jo kotona silmät pyöreänä ja tarkkana kuin porkkana kytättiin pilkkomisvaiheessa. Ja kun ruututreenit olivat hieman muhineet Tokomiehen päässä sekä nyt tämä ah niin mahtava herkku oli palkkana, niin jo alkoi löytymään oikea paikka, vauhdilla ja tarkasti! Tässä treenissä oli hyvää se, että nyt ruudussa ei tarvitse olla mitään, koska herkku tulee minulta ja sitä ei saa, jos sössii paikan kanssa. Joten Insinöörismies otti onkeensa ja näytti, että oikeastaan hän kyllä tämän osaa sitten kuitenkin :P :D
Lopuksi katsottiin vielä noutoa ja siinä kapulan pitämistä. Topi pitää kapulaa aika hyvin, mutta Oilin mittapuulla ei riittävän hyvin. Joten sitäpä sitten työstettiin vielä, koska Tokomies tekee välillä pienen pienen pikku muljautuksen kapulalla, ei siis rouskuta, mutta muljauttaa. Tähänkin haetaan mustavalkoisuutta, että kapulaa _ei_edes_muljautella_ vaan pidetään nätisti. Tehtiin erilaisia harjoitteita, ensin perus pitämisharjoitusta liikkeessä ja toista jossa pidin kapulasta kiinni ja Topin piti kovasti keskittyä pitämään kapulasta kiinni ja kuunnella, sanonko pidä vai irti. Sivulle tulo on ollut vaikeinta kapulan kanssa ja siinä muljauttelua varmimmin ilmenee, tätä harjoiteltiin ensin niin että Topin tullessa vierelle, kesken matkan otan kapulasta kiinni (ei mikään helppo juttu :D) eikä siitä saa irroittaa. Tämä auttoi ja sitten tehtiin vierelle tuloa niin, että autoin vain sanallisesti muistamaan ”pidä” ja Tokomies hoksasi jutun juonen. Lopuksi treenattiin vielä meille uutta asiaa, eli kapulan nopeaa nostamista maasta, tässä vaikeinta oli saada Tokomies luopumaan kapulasta ja säntäämään lelulle :D Mutta kun pari toistoa onnistui, niin homma pelasi ja oli aika hauskaa, hieman kuin kahden lelun leikki, mutta kapulan kanssa.
Sokerina pohjalla ja kirsikkana kakun päällä oli torstaina Pekka Korrin koulutus. Koska tällä erää ilmassa olleet ”ongelmat” oli käyty läpi Oilin kanssa, täytyi pohtia mitä haluaisimme tutkailla Pekan syynissä. Mietin mitä kokeissa olevia asioita oli jäänyt mietityttämään ja päällimmäiseksi nousi vuoron odottaminen sekä kehään meno. Tokomies nimittäin saa vireen tappiinsa odottamisesta ja kokeessa on hankalaa arvioida, koska ottaa koira odottelemaan kun kehään meno voi venyä ja vanua, joten mikä on liian aikaisin ja mikä liian myöhään. Ja tämä noussut vire sitten heijastuu kehään menon levottomuutena sekä paikallamakuussa ja seuraamisessa. Näitä asioita esittelin Pekalle ja sitten vain kuuntelin mitä hänellä oli aiheesta sanottavaa :)
Ensin puhuimme purkamisen tärkeydestä, eli ihanteena olisi heittää parinkymmenen minuutin lenkki ja sen jälkeen vähän touhuta jotakin, ja tässäkin tutkailtava mikä on koiralle sopivasti milläkin hetkellä. Tähän meidän on nyt kiinnitettävä huomiota vielä lisää, vaikka olosuhteet ei aina anna periksi ajallisesti tai tilojen suhteen, mm. talven hallikokeessa ei välttämättä ole juurikaan tilaa tempuilla tai leikkiä, ja treeneihin joskus joutuu tulemaan tukka putkella ja parhaimmillaan siitä vielä joutuu hommiin ensimmäisenä :D
Toisena puhuimme kehään menon rakentamisesta koiralle erittäin tärkeäksi ja erityisen hauskaksi, meille se on ”Tässä näin” kävely. Tätä olemme jo itsenäisesti harjoitelleet ja se on ollut erittäin haastavaa, mutta Pekalta saimme nyt hyvät eväät lähteä rakentamaan tilanteeseen oikeaa mielentilaa. Koulutuksessa Topi näytti oikein överi tehostein kuinka häntä kiehuttaa, kun ei tapahdu mitään ja kun ”mä niiiin haluuuuuuun treenata” ja vinkua vongutti oikein urakalla siinä meidän keskustellessa (yleensä vinkuilu melko maltillista). Ja tästä se kultainen pointti; vinkumisesta ei kielletä (ja tämän olenkin arvellut aika turhaksi, vaikutus hyvin heikko) vaan vahvistetaan niitä hiljaisia hetkiä = oikeaa mielentilaa. Niiiiiin simppeliä, mutta silti niin hitsin avartavaa! :D Siinä keskustelun lomassa naksuttelin hiljaisuutta ja niin vaan volyymit laski ja Tokomies rauhoittui (joskin pian intoutui taas, mutta harjoittelun edetessä uskoisin intoilu pätkien lyhenevän ja rauhallisten pitenevän oleellisesti, ainakin toivon niin :P ). Testasimme myös ”kehään menoa” jättämällä koira etäämmälle odottamaan (hiljaa) ja siitä pyynnöstä tulemaan vierelle kävelemään ”Tässä näin” kehään. Näitä juttuja nyt otetaan kunnolla työnalle, sillä kehään meno on oikeastaan tärkein osa koetta, missä mielentilassa sinne koira ja ohjaaja menee.
Puolituntia meni siivillä ja asiaa olisi vielä riittänyt yhden jos toisenkin puolituntia, mutta näilläkin eväin pääsemme taas eteenpäin. Aivan loistavia näkemyksiä ja näkökulmia, osittain ihan perusjuttuja, mutta mielenkiintoisista näkökulmista esitettynä ja laittoi paljon ajatuksia liikkeelle. Mielenkiinnolla seurasimme myös toisen koirakon tekemiä tunnariharjoituksia, niitä täytynee koittaa myös Topin kanssa :)
Tokoturnee oli aika kovaa settiä, onneksi harvakseltaan näin tiiviisti koulutukset osuvat. Mutta hienosti jaksettiin ja tästä on taas hyvä jatkaa pidettyjen huilipäivien jälkeen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti