Sivut

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Reissuraportti SM:istä

Eilen vihdoin koitti kauan ja hartaasti odotettu kisapäivä SM:ssä. Kello herätti mukavasti 4:30 ja aamutuimaan auton keula käännettiin kohti Laukaata. Topi oli hieman ihmeissään, että mitäs helkkaria näin aikaiseen tehdään lähtöä :D Etukäteen jännitin mikä on lopputulos, jos herra vielä sinnittelee autossakin hereillä pitkän matkan, koska hyvin usein istuu ja katselee matkantekoa. Mutta kun motarin tasainen hurina alkoi, Tokomies veteli sikeitä lähes Laukaalle asti :D

Paikan päälle päästyämme ei jälleen jäänyt epäselväksi parkkipaikalla, että Topi The Tokomies on saapunut mestoille :D Ääni näytteissä ei volyymiä säästelty, kun koko tavaroiden purkamisen ajan herra oli ihan varma, että hänet jätetään autoon eikä hän koskaan ikinä pääse sinne minne ollaan menossa :D Lopulta päästiin etenemään ja kisapaikalle. Topi selvästi luuli, että ollaan tultu näyttelyyn, koska oli samanlainen retkivarustus mukana. Touhotus ja hinkuvinku oli kovaa, eikä kierrokset näyttänyt laantuvan vaikka käytiin alueella pyörimässä ja vaihtoehtoisesti myös lepuuteltiin kevythäkissä.




Alkoi jo hieman ahdistusta pukata, kun tuntui, ettei Tokomies oikein relaa ja haihattelee vaan, sekä tuntui, että kuulolaite ei ollut ihan säädöissään. Kitinää ja odottamisen vaikeutta tuppasi olemaan myös luoksepäästävyyden alkaessa, mutta hieman alkoi jo Topilla lamppu syttyä siinä kohtaa, kun suuntasimme tuomarin kopeloitavaksi. Tästä kun poistuttiin ja kehuin Tokomiestä, alkoi tarjota seuraamista ja selvästi heräsi, että _ahaa_ täällä ollaankin tokohommissa, ei näytelmissä :D Hetkeksi ehdittiin vielä teltalle huilaamaan, kunnes paikallamakuut alkoivat.

Ja paikallamakuuhan sitten olikin oma shownsa... Siinä odotellessa pelkäämäni kävi toteen ja paikalla pörräsi mäkäräisiä. Ei mitään järkyttävän isoa laumaa, mutta tarpeeksi paljon häiritäkseen suoritusta. Vuoroa odotellessa pyyhin niitä Topin naamasta, etujaloista, mahan alta ja nivusista, ja vielä kehässä pyyhin epätoivoisesti naamaa ja etujalkoja sen mitä ehdin. Sitten Topia puri joku kunnolla, koska esitti kummallisen hyppy-potku-sätkyn, mistä sain kuitenkin nopeasti herran aloilleen takaisin. Sitten olikin jo liike alkanut ja oli jätettävä Topi parka selviämään mäkäräisten kanssa. Kun käännyn ympäri, alkaa Tokomies ratkaista mäkäräispulmaa itse; se louskutteli suulla sen minkä kerkesi säteellä mihin kaula yltti kun hieman kyynäriä kohotti, nousematta kuitenkaan. Sitten Topi oikaisi takajalat ja hankasi mahaa nurtsiin niin, että näytti ryömivän vähän eteenpäin. Mutta kaikesta mäkäräisten inhottavuudesta huolimatta pysyi makuulla ja paikallaan, josta olin todella iloinen ja ylpeä, ettei unohtanut tehtäväänsä kuitenkaan :) <3 Oltaisiin ilman mäkäräisiä saatu vihdoin 10 makuusta, koska maahan ja istumaan käskytykset menivät tällä kertaa hyvin. Mutta ryömimisestä rokotettiin ja saatiin 7, ensimmäisen kehän kokonaisvaikutus oli 8.


Topi ja vuoron odottamisen pitkästyttävyys :P



Helpotus oli suuri kun makuu oli ohitse ja pahin jännitys kaikkosi. Seuraava kehä oli edennyt jouhevasti ja päästiin pian kehään. Ensimmäisenä oli seuraaminen, joka oli epätasaisen tuntuista ja Topilla oli selvästi vaikeuksia pysyä rytmissä, maakin oli jotenkin epätasainen paikoin. Lisäksi pätkät olivat tosi lyhyitä askelvaihdoissa, joten sekin aiheutti hieman rytmiongelmia. Kauhulla odottamani vasen käännös onnistui aika kivasti, siitä olin tosi tyytyväinen sekä siitä, että vaikka meno olikin epätasaista, kuitenkin oikea paikka pysyi! Eli kova seuruu treeni on tuottanut tulosta, vaikka vielä ongelmaa löytyykin :) Seuruusta saimme 8.

Sitten tehtiin luoksetulo, joka oli tosi hyvä; yhtään ei katsellut ympärilleen ja perusasentoon tuli kovaa ja napakasti, tästä 10. Kehän viimeinen liike oli kapulan pito, jonka alussa perusasentoon saamisessa oli pientä häröilyä, mutta kun Tokomies oli taas kartalla, niin päästiin aloittamaan. Pidostakin saatiin 10, tähän olin erityisen tyytyväinen, koska tämä oli Topin paras pito kaikista kolmesta alokkaan kokeesta :) Kokonaisvaikutus toisesta kehästä 9, johon seuruu vaikutti, tuomari vielä huikkasi perään kehut hienosta kontaktista ja yhteistyöstä, Topi oli kuulemma tosi hyvä :)

Ennen viimeistä kehää ehdittiin vähän palkata lelulla ja siitä olikin sitten mentävä jo vuoroa odottamaan. Viimeisessä kehässä ensimmäisenä tehtiin hyppy, joka oli taattua Topi laatua ja 10 siitä tulikin. Perusasennosta olin tosi tyytyväinen, yhtä suora ja napakka kuin luoksetulossa. Sitten oli liikkeestä maahanmeno, joka meni muuten tosi hyvin, mutta poikkeuksellisesti Topi haisteli ensin maata ja kun palasin takaisin päin, hetkeksi laski päätä maahan/haisteli :O Tästä johtuen liike oli 9, tuomari kehui Topin nopeaa maahanmenoa :) Viimeisenä oli kaukot, joissa alussa pa:han tulo jäi hieman vajaaksi ja jouduin korjaamaan vähän. Mutta itse liike oli todella hyvä, nämäkin ehkä parhaat Topin alokkaan kaukot, saatiin 10. Ja tällä kertaa mentiin Markon ohjeen mukaisesti pelkällä suullisella käskyllä :O Kolmannen kehän kokonaisvaikutus oli kuitenkin 9, ilmeisesti haistelu ja ennen kaukojen liikkeen alkua tehty pa:n pieni korjaus rokotti kokonaisen pisteen :O Mutta mitäpä tuosta, sillä Tokomies yllätti jälleen ja tempaisi elämänsä ensimmäisessä ulkokokeessa SM:ssä 1-tuloksen pistein 177 ja vuoden päätavoite TK1 koulutustunnus on plakkarissa. Ei huonosti :P






Topille ei lopulta yllättäen tuntunut ympäristön häiriöt olevan kummempi juttu, vaikka ympärillä tapahtui koko ajan jotain jossakin suunnalla ja ääniä sekä liikettä riitti. Vain muutamassa kohdassa huomasi, että paine oli isompi kuin halli kokeissa (seuraamisen alku/seuraamisessa muutama kontaktin pudotus ja kapulan pitoa ennen pa:han tulemisessa ollut härö). Uskomattoman hienoa oli, että kaiken aamun kierroksilla olon jälkeen Topi pystyi suorittamaan omalla tasollaan, ja ei voi olla kuin äärettömän iloinen, yllättynyt ja tyytyväinen! Myös kehään menot olivat onnistuneet ja hallitut, joten senkin harjoittelu on tuottanut tulosta, jee!

Tuloksen kuultuani olin aivan pyörällä päästä, koska olin ajatellut 1-tuloksen olevan mahdollinen, jos onnistutaan, mutta en uskonut, että niin kuitenkaan käy :D SM:t on niin isot pippalot eikä oikein millään lailla verrattavissa normikokeeseen, koska ihmisiä ja koiria on paikalla paljon (250) ja kehiä vierekkäin useita, joissa koko ajan joku tekee jotakin sekä ympärillä on jatkuvasti jotakin trafiikkia. Alokkaassa sijoituksemme oli lopulta jaettu 25. sija, koirakoita kaikkineen 86. Ei siis huonosti sekään :)





Ja täytyihän näin hieno suoritus palkita shoppaamalla tokovehkeitä meille, itselleni muistoksi ostin kisapaidan :) Jännityksen purkautuminen ja väsymys näkyi shoppaamisen vaikeutena, tuijottelin ensin tötteröitä minuutti tolkulla pystymättä päättämään minkä värisiä haluaisin sekä sama kävi lelujen kanssa pohtiessa mistä Topi tykkäisi. Mukaan lähti keltaiset painavat tötteröt, jotka koira erottaa hyvin, myöhemmin sitten hankintalistalla muut kivat värit (jotka koiralle kuitenkin hankalampia erottaa). Ja leluiksi valikoitui myöhempää käyttöä varten uusi Ke-Hu Kekäle, sekä ruskea nahkapallo Topille leikkiin :) Lisäksi hankittiin uusi kapula treeniin entisen ollessa jo melko kulunut, koekapula meillä onkin erikseen, jotta säilyy yksi ilman suurempia hampaan jälkiä :P




VAU:n joukkue sijoittui lopulta mukavasti ollen 24., joukkueita oli kaikkiaan 43. Meillä oli huikean kiva päivä yhdessä :) Topilla oli myös vientiä, sillä herra pääsi monen rapsuteltavaksi ja oli hurjan mukavaa tavata Janinaa, jolla on Topin hurmaava sisko Mooi ja sekä staffi herra Luumu. Kiitos Janinalle apuna olemisesta, oli suuri stressiä poistava seikka, kun tiesin, että meillä on kehien välissä appari lelujen ja veden kanssa :) Ja tietysti kävimme moikkaamassa staffijoukkuelaisia! :)


Joukkueposeeraus, harmillisesti Heidi & Hemmo ehtivät karata kotimatkalle :)



Nyt on hyvä jäädä pienelle treenitauolle ja tutkailla miltä näyttää meidän avoimenluokan liikkeet, analysoida vähän missä niiden kanssa mennään. Mutta ennen sitä rentoudutaan, levätään ja nautitaan tästä hetkestä, eilinen oli hieno päivä Tokomiehelle <3

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Unelmien poikamies tositoimissa

Niinhän siinä kävi, että kuumaakin kuumempi Kesämies sai rakkauskirjeen ihanalta daamilta keväällä ja kun juhannustaikoja tehtiin, saapui hurmaava bööna eräänä heinäkuun viikonloppuna sitten kylään :O :D Alkutapaamisella oli jo kovasti sutinaa, mutta vielä ei sattunut aivan H-hetki olemaan käsillä, joten ensimmäinen tapaaminen meni harjoituksen puolelle. Topi kuitenkin insinöörismiehen tapaan tiesi heti mitä ollaa tekemässä ja kuinka homma etenee :P




Kun H-hetki sitten koitti, totesin, että ei koiralapsukaisia kuitenkaan ihan tuosta vaan tehdä, vaan on oltava puitteet kunnossa :P :D Olimme menneet rauhalliseen paikkaan metsätien laitaan, jotta koirat voisivat olla rauhassa ja olisimme siveellisesti katseilta piilossa. Noh, kun vajaan tunnin verran oltiin helteessä ihmetelty pariskunnan touhuja, alkoi jo epätoivo iskemään, että mitäs tässä nyt oikein tuhtaillaan asian kanssa. Topi kävi välillä viilentelemässä ojassa ja oli varsin hurmaava gentlemanni märkänä ja kävi daamin korvaan röyhtäilemässä aina vettä juotuaan. Topia viehätti kovin daaminsa korvat, niitä piti antaumuksella nuoleskella ja lähes jokainen astumis yritys alkoi sillä, että Kesämies kävi ensin pääpuolella esittäytymässä "Hei olen Topi", taatuin hurmurin elkein :D Kun tätä showta oli tosiaan jatkunut jo tovin, päätettiin siirtyä pihalle, joka oli ollut ensimmäisenä suunnitelmissa, mutta sm-kisojen vuoksi yritettiin pitää piha-alue vapaana tärppipäivien hajuista.

Topi kävi sisällä pitämässä pienen hengähdystauon ja sitten yritimme uudelleen. Ja siinäpä sitä oltiinkin sitten ensi yrittämällä onnistuneesti asian ytimessä! :D Olin Topin kasvattajalta Tarulta saanut ison nipun ohjeita astuttamisen kiemuroista, kun tämä oli itselleni täysin vieras alue koiramaailmassa. Siinä hetkessä muistin ohjeen hyvästä asennosta itselle, koska koirien kiinniolovaihe voi kestää 10-60 minuuttia... Koska kaikki tapahtui lopulta aivan salamana, olin sitten näppärästi nartun pääpuolessa seisomassa kumarassa pääalaspäin :D :D Asentoa ei oikein päässyt vaihtamaan, joten jalat tutisten odotin koska koirat pääsevät irtoamaan. Tähän ei mennyt onneksi ihan kauhean pitkästi, mutta todellakin maassa istuminen on paras idea ;P












Daami tuli vielä toistamiseen käymään ja tällä kertaa jäimme suosiolla pihalle heti. Ja tällä kertaa ei tuhtailtu asian parissa vaan mentiin suoraan asiaan. Itse pääsin myös nyt istumaan maahan, mutta tällä kerralla kiinniolo kestikin sitten kevyet 45 minuuttia, jolloin jossain kohtaa ei enää veri kiertänyt jaloissa ja oli tekemistä saada jalat parempaan asentoon nartun pötkötellessä jalkojen päällä. Topi parallakin jalat tutisi maitohapoista ja saimme asentoja siirrettyä niin, että Topikin pääsi lepäävämpään asentoon. Ja siinähän sitten kävi niin, että aito gentlemanni nukahti kesken kaiken! :D Pienen torkkumisen jälkeen edelleen koirat oli kiinni, ja koska lähellä jyrisi ukkonen ja vettäkin tihkutti, koitimme kasvattaja Maijan kanssa kertoilla Topille mitä nyt pitäisi ajatella, kuten esimerkiksi kylmiä jääpaloja, teräviä tikkuja, valkosipulia, muurahaisia, mäkäräisiä ja kaikkea muuta ällöttävää. Mutta ei auttanut, siinä nökötimme eikä muuta voitu :D Lopulta homma oli onnellisesti purkissa ja daami pääsi lähtemään kotimatkalle.

Astutus oli kyllä varsin mielenkiintoinen kokemus, oli hienoa nähdä miten luonto toimii ja miten koirat tiesivät heti mitä tehdä. Ja miten rankkaa puuhaa astuminen on varsinkin urokselle :O Hienoinen pieni koko ero toi Topille haastetta, mutta Topi antoi hyvin Maijan hieman avustaa, jotta Topi pääsi lähemmäs kohdetta paremmin. Erityisen iloinen olen siitä, miten fiksusti Topi suhtautui asiaan myös aina nartun lähdettyä; kun kävimme katsomassa pihan, että narttua ei enää ole paikalla, rauhoittui sisälläkin eikä turhia haikaillut perään ja oli oma itsensä, joskin hyvin väsynyt :) Pihan hajutkaan eivät ole vaivanneet, vaikka kävi niitä pari kertaa haistamassakin. Nyt vain sitten odottelemme, josko tulos olisi onnistunut ja pieniä staffivauvoja olisi tulossa <3 Täältä pääset kurkkaamaan daamista kuvan sekä tietoja :)




Unelmien poikamiehen pidettyä hieman lepolomaa, palattiin treenailemaan. Treenit eivät alkaneet kovin kummoisesti, kun suunnattiin läheiselle kentälle. Treeneistä ei juuri jäänyt mainittavaa, koska Tokomies oli unohtanut käydä matkalla kakalla! Ja sehän tunnetusti vaikuttaa keskittymiseen, kun täytyy pidätellä paukkua ja samalla joutuu ajattelemaan! :D Samantien kun lähdimme pois, herra suuntaa puskaan vääntämään torttua ja minulle selvisi, miksi ei oikein homma luistanut kentällä...

Seuraavana päivänä oli jälleen keskustan puistossa kokeenomainen kehätreeni ja suuntasimme sinne. Paikalla oli iloksemme toinenkin staffi ja toimimmekin sitten liikkuriparina toisillemme :) Oli varsin mukavaa nähdä pitkästä aikaa staffi tokossa työntouhussa ja Eddie poika tekikin varsin kivasti hommia! Topikin suoriutui omasta osiostaan hyvin, vaikka joutui odottamaan vuoroaan melko pitkään, mikä oli myös hyvää harjoitusta. Ekassa kehässä teimme liikkeestä maahanmenon sekä kapulan pidon, nämä hyvät. Jos nyt jotain pientä nillitystä, niin kapula suussa katsahti kerran muualle ja liikkeestä maahanmenossa seuruu oli himpun edistävää. Myös pieni moka meille kävi, kun kapulan pito tehtiin lähellä kehänauhaa ja siihen siirtyessä Topi bongasi kiertotötterön siinä toisen kehän reunassa. Mokoma livahti "tässä näin" kävelystä katsomaan tötteröä, mutta ei kerennyt pitkälle kun käskin takaisin, samalla sieltä jo tulikin kovaa vauhtia koira kiertämään. Topi ei kuitenkaan tästä viuhahduksesta välittänyt vaan reagoi heti käskyyni tulla takaisin :)

Kyllä tällä kielellä kelpaa jäähdytellä :O :D



Pieniä kiviä välipalaksi... :O

Toisessa kehässä  tehtiin hyppy ja kaukot, jotka tosi hyvät, etenkin kaukot olivat aivan superit! Kolmannessa kehässä sitten tapahtuikin kummia; kun menimme aloittamaan luoksetuloa, Tokomiehen nenä painuu maahan ja sitäpä ei enää sieltä ylös saanut muuta kuin pannasta vetämällä... Lopulta kuulolaite alkoi toimia ja pääsimme tekemään luoksetulon, joka oli ihan hyvä. Mutta siitä vapautettua painui nenä taas maahan ja näki miten Tokomies katosi johonkin hajujen haavemaailmaan. Tehtiin vielää seuraaminen, joka oli totaalisen keskinkertaista, koska hajut veti puoleensa. Tiesin, että edellä menneellä koiralla oli juoksu, mutta ennenkään ei juoksuinen haju ole häirinnyt tekemistä. Joten kävin kysäisemässä oliko tärpit miten lähellä ja sain kuulla, että ne olivat juuri päällä :O Joten ei tarvinut enää ihmetellä miksi Tokomies olikin sitten loppuajan ihan intopinkeänä, yritti mm. vikitellä Eddie staffia kun menivät ohitse :D

Paikallamakuu oli ehditty onneksi tehdä jo aikaisemmin ja se sujui hyvin, joskin taas sammakkoasento tuli kesken mieleen, kävin korjaamassa takaisin oikeaan asentoon. Vaikka treenin loppu menikin hieman plörinäksi ja kertaalleen livahti "tässä näin" kävelystä, oli kokonaisuus kuitenkin hyvä; vire oli hyvä vuoron odottelusta huolimatta sekä kehien välit toimivat (palkkaus ja odottelu). Myös liikkeiden siirtymät olivat hyvät lukuunottamatta tötteröhäröä.




Seuraavana päivänä kävimme tsekkauksessa fyssarilla, tämä olikin eri paikka kuin missä yleensä käydään. Ja onneksi olin varannut ajan, sillä Tokomieheltä löytyi rasituksen tuomaa jumia niin etupäästä kuin takaakin, mutta fyssarin maagisien sormien avulla nämä aukesivat silmin nähden hoidon edetessä ja liikkuvuus palasi jokaiseen jalkaan ja kireydet katosivat. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä miten koira reagoi käsittelyyn ja Topi oli tosi rennosti koko hoidon ajan. Selvää on, että koska treenaamme ja touhuamme sen verran paljon, ei nykyinen 2 kk huoltoväli välttämättä riitä. Näiden näppien käsittelyyn menemme varmasti toistekin :)

Fyssaroinnin jälkeen pidettiin lepoa muutama päivä ja eilen palattiin jälleen töihin. Ajelimme seuran kentälle ja teimme kokeenomaisen setin (ilman hyppyä). Ja voi että miten oli hieno Toppinen! "Kehään" menot, liikkeiden välit ja "kehien" välillä  palkkaus toimivat aivan loisto asenteella! Liikkeet suoritti napakasti ja tarkoilla perusasennoilla :) Ainoat motkottamisen aiheet löytyi kapulan pidosta, jossa meinasi tiputtaa kapulan lopulta, koska MÄKÄRÄINEN häiritsi, mutta tässä tein ylipitkällä ajalla ja 5 sek. ajalla olisi ollut ok. Lisäksi hyönteishäiriö aiheutti kuuroutumisen kaukoissa, mutta otimme heti samantien uusinnan joka oikein hyvä. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista, jossa testasin voiko "näkyvää palloa" hyödyntää siinä ja testit meni melko kivasti, josko tällä saisi vielä paremman motivaation pysyä oikeassa kohtaa sekä palkan suunnalla kropan pysymään suorassa. Jatkamme testiä :D






Viikolla kävimme myös helletreenejä ja SM:iä ajatellen hakemassa viilennystarvikkeita. Koska Allin vanha viilennysloimi ei meinaa mahtua Tokomiehen järeään niskaan, oli ostettava herralle oma. Sattumoisin kokoa 45cm oli jäljellä vain yksi kappale ja väriltään herkkä vaaleanpunainen. Arvelin Topin egon kestävän myös tälläisen värin ja kerroin, että väri on oikeasti ihan miehekäs, onhan Teemullakin tuon värinen kauluspaita. Jotenkin tuntui, että näinkö meni ihan läpi :D




Viilennysalusta vaikutti ihan toimivalta ja koko sopivalta, että voi valita autossa/kevythäkissä pötkötteleekö viileässä vai ilman viilennystä :)

Alli mummolle kuuluu ihan mukavia, vaikka pikkuhiljaa on ilmaantunut lisää erilaisia pieniä patteja eri puolille. Vielä on mummossa virtaa ja pihalla jaksaa hömpöttää, sekä huolehtii ruoka-asioista edelleen kovin tarkasti, ettei vain satu unohtumaan ruoka-ajat (vaikka ne meillä liukuvat onkin) :D Jäätelöstä ja grilliherkuista on mummelin kesä tehty!




Hui ja kauhistus, SM:t lähestyy jo tosi kovaa vauhtia, viimeiset viimeistelyt viikolla ja sitten se on menoa! :O :D

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Helletreenien rutistuksia: voihan tötterö! :D

Juhannuksen jälkeen helle jatkoi paahtamistaan ja helletreeniä saikin sitten koko viikon edestä. Mutta ei parane valittaa, vesisateetkin kyllä saatiin ohjelmistoon tälle viikolle :D

Huilipäivien jälkeen otettiin härkää sarvista ja lähdettiin keskustaan puistoon veden äärelle, tavoitteena sekalainen ihmishäiriö eli ääntä, liikettä ja tuijottelua :D Kuvittelin helteisenä päivänä veden liplatuksen jotenkin viilentävän ilmaa, mutta hyvin pian selvisi sen olevan turha kuvitelma... Tuntui ettei tuulenvirettä ollut nimeksikään ja aurinko porotti. Lopulta löysimme varjoisan paikan vanhojen puiden suojassa, mutta siinäkin arvioni meni päin honkia, sillä isot raskaat lehvästöt vain tuntuivat hautovan ilmaa lisää :O :D

Olosuhteista johtuen treenit olivat hyvinkin hikiset ja tekemisen meininki olikin molemmilla hieman puolilla valoilla menoa. Mutta se mitä mentiin hakemaan, eli erilaiset ihmiset, äänet, liike saatiin kyllä, ja melko hyvin Topi niistä suoriutuikin ja jätti ympäristön huomiotta, muutaman kerran harhautui katsomaan jotakin. Enemmän tuntui haittaavan remmi, jota en viitsinyt irroittaa varmuudeksi, jos sattuisi jotain yllättävää.

Vaikea lopulta oli arvioida oliko tekeminen keskinkertaista uuden paikan ja häiriön vuoksi vai kuumuudesta johtuvaa. Koska treenistä jäi hieman lattea tunnelma, suunnattiin vielä sataman suunnalle ja avoveden ääressä ilma oli raikkaampaa. Löysimme varjoisan kohdan, jossa päätin tehdä vielä häiriölliset kaukot sekä paikallamakuun (läheltä), sillä pääsimme hyvin testaamaan mitä Tokomies tuumaa, kun takaa kulkee kaikenlaista menijää. Ja näistähän herra suoriutui oikein mallikkaasti, vaikka metrin parin päästä takana meni pyöriä, lapsia, rattaat ym. :) Hyödynsimme edestakaisen liikenteen myös pienelle seuruu pätkälle, joka meni myös keskittymisen kannalta ihan kivasti, lukuunottamatta yhtä pikku koiraa, jota Topi jäi tuijottamaan keskenkaiken. En tiedä mitä koodia pikku koira lähetti, kun muista ohi menneistä koirista ei piitannut :D Lopuksi piti tietysti ottaa taas turistikuva :D



Helletreenit jatkuivat välipäivän jälkeen maakuntamatkailun muodossa ja suuntasimme treenikavereiden löytämälle vanhalle urheilukentälle. Siellä oli edellisinä iltoina irronnut erilaisia häiriöitä, mutta harmillisesti tällä kertaa pallon pomputtelijat pakenivat paikalta kun tultiin ja uudet tulivat juuri kun oltiin jo lähdössä. Mutta uusi paikka ja kuumuus olivat tämän treenin jutut ja ohjelmaan valikoitui luoksetulo, seuraamista, liikkeestä maahanmeno, kaukot sekä aloitimme hommat lavastamalla puisto treeneissä eteen tulleen kierron ja ruudun erottelun. Ja oi ja voi, niin vain Tokomies Toppinen meni jälleen samaan halpaan, kun ”kierrä!” käsky kävi, eli tötterön kiertämisen sijasta hakeutui ruutuun oikealle etuviistoon. Ei siinä mitään, oli hienosti löydetty ruutu ja oikea paikka, mutta kun sinne ei pitänyt mennä! :P




Palautekeskustelun jälkeen (näytin missä kiertotörppö on) kierto kyllä löytyi. Tämän hässäkän jälkeen tehtiin helppona väliliikkeenä luoksetulo ja siitä siirryttiin seuraamiseen. Tehtiin pitkää pätkää, joka oli vaihtelevaa laadultaan, mutta jos nyt jotain positiivista ja edistystä, niin oikea paikka pysyy, mutta takaosa elää omaa elämäänsä riippuen aivan tähtien asennoista :D Edelleen vaivana oli huonot vasemmalle käännökset sekä hutiloidut perusasennot. Ja kun joku päivä itse oppisi kävelemään suoraan eikä askeleet/tasapaino sekoaisi joka kuopasta ja kivenmurikasta...




Pienen levähtämisen jälkeen tehtiin liikkeestä maahanmeno, jossa ei valittamista :) Sitten otettiin työnalle kaukot niin, että treenikavereista toinen esitti kohtauksen saanutta liikkuria liioitelluilla vaihdon merkeillä ja toinen liikkui takana ja rapisutteli kengillä hiekkaa kunnolla ym. häiriötä. Topi suoriutui näistä ihan ok, ensimmäisellä kerralla vilkaisi kerran taakseen, mutta pystyi tekemään vaihdon. Toisella kerralla se kuunteli taakse, mutta ajatus oli mukana liikkeessä ja suoriutui hyvin! Lopuksi otettiin paikallamakuu lyhyenä versiona, koska jälleen ystävämme mäkäräiset yrittivät pilata suorituksen...




Tokomies aina valmiina, levätessäkin takajalat valmiustilassa :D

Seuraavana päivänä suunta oli jälleen eri kentälle, joskin tämä oli tuttu paikka viime syksyltä. Tuolloin Topi ei juuri kyennyt siellä keskittymään, mutta vuosi on tehnyt tehtävänsä ja nyt ei ollut temppu eikä mikään olla ihan coolisti ja keskittyä. Koska oli jälleen hyvin kuumaa, tehtiin vain muutama juttu ja eniten keskityttiin seuraamiseen. Aloitettiin taas kierrolla harjoitellen sen bongausta, tällä kertaa ilman ruutua tai muita häiriöitä. Nyt kun tätä on tässä kesän aikana tehty, on ilmaantunut hassu tapa, että herran tarttee ekalla kerralla hieman pysähtyä katsomaan törppöä tökkäämällä sitä kuonolla, ihan kun ei olisi koskaan isoa tötteröä nähnyt... :O Sen jälkeen tekee kierron ihan ok, en ymmärrä :D


Vähänkö on hei siistii!

Kentällä oli hyvä tehdä pitkää seuraamista ja etenkin juoksua, ja tällä kerralla tekeminen oli parempaa. Pienenä detaljina kerrottakoon että helteellä seuraaminen on varsin tyylikästä, kun housun puntissa on kahden kämmenen kokoinen kuolaläiskä :D Vasemmalle käännöksiä hinkattiin ja kyllä ne sieltä löytyi aina hetkellisesti... Teimme myös keskittymisharjoitusta treenikaverin avustuksella eli ihan perusasennossa istumista ja lyhyttä seuraamista niin, että treenikaveri koiransa kanssa tekivät aivan vieressä noutoa samaan suuntaan. Muutaman kerran Topi haksahti katsomaan kapulaa, mutta ei ollut lähdössä sen luokse, hyvä! Tehtiin myös samantyyppiset häiriökaukot kuin edellispäivänä ja tällä kertaa Tokomies ei vilkuillut enää taakse, korvat kävivät takana, mutta keskittyi käskyihin. Lopuksi paikallamakuuta jossa pientä häiriötä mukana, sujui ok.






Viikkoon mahtui myös maagiset pihatreenit, joissa Topi löi taas meikäläisen ällikällä. Tällä kertaa aloitettiin liikkeenomaisella kapulan pidolla joka oli ensimmäisellä toistolla bueno. Sitten tehtiin kapula suussa viereentulo, joka jäi himpun verran perusasennosta vajaaksi. Tässä kohtaa päätin testata kaukoissa käytettyä näkyvää palloa (eli pallo näkyvissä oik. kädessä) ja tadaa, se toimi, viereentulossa nou problemos :O Sitten päätin ihan testimielessä koittaa näkyvää palloa myös ihan kunnon noutoon, aloitettiin lyhyellä matkalla. Ja mitä tekee Topi? TÄYDELLISEN kapulan haun! Ei muljautuksen muljautusta kapulalla tullessa ja siitä nätisti viereen. Sitten viimeinen tulikoe ja heitin ihan normaalin heiton. Kyllä, lopputulos aivan yhtä hieno kuin edellinen, pitkälläkin matkalla ja kovemmassa vauhdissa. En ollut uskoa silmiäni ja ymmärtää mitä juuri näin :D

Tehtiin myös seuraamista, jossa hyvä vire ja kaukoja, joissa hyvä ilme ja napakkuus. Lopuksi otettiin tötterön kiertoa näkyvän pallon kanssa ja virettä nostattaen ja näin saatiin unohtumaan tötterön tutkailu ensimmäisellä toistolla. Päätin kuitenkin, että tässä kohtaa kun on enää pari viikkoa SM:iin jätetään kierto hautumaan ja tartutaan siihen sitten karkeloiden jälkeen jatkaen näitä vauhtilähtöjä pallon kanssa :) Pihatreeni oli lyhykäisyydessään malliesimerkki Topin tyylistä oppia, joka on jotenkin aina yhtä hämmentävää, se kun saa jostain jutusta kiinni, niin muutamalla toistolla homma on mennyt eteenpäin :O En aina ymmärrä kuinka se hoksaa niin nopeasti siitä mitä yritän hioa/korjata, joskus tuntuu kuin se lukisi ajatuksia :O :D Tai ehkä tämä selittyy sillä, että hän nyt vaan sattuu olemaan Tokomiehen lisäksi myös Insinöörismies :D <3




Viikon päätti valmennusryhmän treenit, joissa huomasi, että kun hallilla ei oltu käyty nyt melko pitkään aikaan, oli kierrokset taas tavallista korkeammat. Tämä näkyi mm. ”kehään” mennessä siinä, että kun kutsuin odottamasta (istumasta) kävelemään kehään yhdessä ”Topi TÄSSÄ NÄIN” ja näyttäen vielä käsimerkkiä, pyyhkäisee herra valonnopeudella meikäläisen ohitse kentälle. Ei lähde kauas, mutta yhdessä menoa se ei kyllä ole nähnytkään! :D Siitä sitten takaisin ihan kunnon puhuttelun kera ja sen jälkeen uudella yrityksellä homma toimi kuten oli tarkoitus. Tätä täytyy nyt vielä jalostaa jotenkin eteenpäin ja painottaa vielä enemmän, että Tokomiehelle on päivän selvää, että kehään ei juosta soolona vaan tarkotus olis mennä duuona :D

Treenit sisälsi pitkästä aikaa ruutua, joka löytyi kelvollisesti, hieman paikka seilasi tällä kertaa, mutta en tiedä kuinka hirveästi sitä lopulta kannattaa hinkata, jos ruutu kuitenkin löytyy. Noh, tämänkin jätämme SM:ien jälkeiseen elämään :D Muutoin ohjelmassa oli kaikenlaista häiriötä, jossa seurattiin, keskityttiin, tehtiin kaukoja ja lopuksi paikallaoloa ja siinä maahan-istu käskytyksiä. Hallissakin oli hikisen nihkeä meininki, joten hellettä ei oikein päässyt karkuun sielläkään.








Tällä viikolla on huilattu ja saatu yllinkyllin sadetta ja kosteaa keliä helteen vastapainoksi. Keskiviikkona pääsimme taas Vuorenmaan Markon oppiin. Aluksi suunnitelmana oli tehdä kokeenomainen, mutta päätin käyttää ajan toisin ja syynäsimme seuraamista, josko Markolla olisi siihen jotakin ideaa; tsekattiin kokonaisuutta, vasemmalle käännöksiä ja juoksua. Topi esitti Markolle kaikki ongelmat jotka seuruussa edelleen on, ainut joka on korjaantunut sentään, on paikka ja pahin keuliminen. Palkansuuntaa vaihdan nyt sivuun ulkopuolelle (koiran pään vas. puolelle), koska nyt Topilla palkan odotus hieman taakse ja tämä kääntää takaosaa ulospäin. Vasemmalle käännöksiä tehdään hitaassa kävelyssä, jolloin liike on hallittua ja itse pysyn kartalla askeleideni kanssa, heti alkoi löytymään liikemuistista miten jalat kuuluisi mennä eli kuinka olen kääntynyt tämän vajaan pari vuotta... :D Josko tämä umpisolmu saataisiin vielä auki ennen SM:iä.

Juoksussa ongelma on kuten olen arvellutkin, että meidän vauhdit/rytmit ei kohtaa :P Eli Topin on vaikea juosta meikäläisen vauhtia ja tarjoaa mitä kummallisimpia laukka-askellus variaatioita sen takia. Nami kädessä imutus ei onnistu, se aiheuttaa vain lisää kummallisia loikkia väliin :D Koitettiin remmiä ja se tuntui juoksussa toimivan, vaikka perus-seuruussa sen paine ei merkannut Topille mitään. Remmi-apu ohjasi Topin valitsemaan ravin laukka-askelien sijaan. Paljon saatiin läksyjä, joita vielä yritetään tässä hioa parin viikon aikana.

Näytettiin Markolle myös nouto näkyvän pallon kanssa ja ei, se ei tosiaan ollut mikään yhden kerran onnen kantamoinen, vaan jälleen Topi teki hienon noudon alusta loppuun! Pallo auttaa keskittymään loppuun asti ja on selvästi hyvä tsemppi :) Sitten tehtiin häiriökaukoja (nyt vielä lisänä koiria oli takana) ja Topi sai näyttää, miten Markon vinkki näkyvästä pallosta oli meillä auttanut tässäkin; takahäiriöstä huolimatta kaukot tehtiin hyvällä ilmeellä ja vireellä avoimen matkalta ja ilman käsimerkkiä. Näihin sekä noutoon Marko oli erittäin tyytyväinen, hienoa Topi! :) Viimeisenä tehtiin testinä ensin yksi ruutuun meno ja sen jälkeen samaan suuntaan ruudun vieressä luoksetulo, ja katsottiin sinkoaako Tokomies ruutuun jos se on lähellä näkyvissä. Tämä testattiin siksi, kun kierron kanssa oli ruutu ongelmaa, niin mieleen hiipi ajatus, että josko Toppinen lähteekin ruutuun kesken kaiken pyyhkäisten toiseen kehään :D No onneksi näyttäisi että ruutu ei ihan niin iso magneetti ole, mutta ainahan kaikki on mahdollista :P Hyvin siis suoritti luoksetulon ruudun ohitse vilkuilematta :)




Taas on paljon mahtunut pariin viikkoon ja ei ainakaan voi sanoa, ettei olisi harjoiteltu kisoihin :D Siltikin on täysi mysteeri, miten Tokomies reagoi isoissa karkeloissa ja suoriutuu tehtävistä. Mutta innolla ja mielenkiinnolla otetaan tästä selvää, tärkein päämäärä SM-reissulla onkin nähdä millaiset pippalot ne ylipäätään on ja saada osviittaa mitä harjoitella tulevaisuutta ajatellen :) Jännää!