39 cm / 17 kg
Kyynärät 0/2
Polvet 0/0 (vas. polven ristiside leikattu 2010)
Lonkat B/B
Silmät Ok
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN41893%2F04&R=76
Tulokset:
TOKO Alo 1, 161 p.
Rally-Toko RTK1 (2013 epävir. ennen lajin virallistamista)
Alli alias Alligaattori ja Ralli-Alli, tuo ehtymättömän energian ja vauhdin virtapiikki, on ehtinyt touhuta jos jonkinlaista elämänsä aikana ja yhdessä olemme tutustuneet eri koiraharrasteiden maailmaan. Alli on opettanut ja näyttänyt tietä koiran kouluttamisen saloihin. Tuo pitkä tie on ollut mutkainen mutta äärettömän hauska. Aloitimme harrasteuramme tokoilemalla, josta taskuun mahtui yksi ALO1 tulos; se jäi ainokaiseksi mutta on meille sitäkin tärkeämpi :) Allin suuri rakkaus ja tunteenpalo syttyi agilityyn vuonna 2006, josta tulikin pian päälajimme. Nautimme vauhdin hurmasta ja yhdessä tekemisen ilosta. Kisauraa ehdimme aloittaa vauhdikkaiden HYL tulosten rivillä, kunnes sairastelut tekivät harrastamisesta rikkonaista ja lopulta polven ristisiteen leikkauksen jälkeen 2010 harrastelimme vain omaksi iloksemme. Selkäleikkauksen jälkeen 2012 lopetimme myös eläkeläisagilityn, mutta olemme välillä käyneet muistelemassa hallilla putkia ja "hyppyjä" ilman rimoja mummelin mielenvirkistykseksi :)
Polvileikkauksen jälkeen siirryimme jälleen tokon pariin, mutta avoimessa luokassa emme voineet startata paikallaolon vaikeuden takia, joka oli jo aikaisemmin ollut ongelmana (Alli kun nokkelana keksi, että koetilanteessa voi hipsutella ohjaajan luo rivistä eikä sinne enää tarvitse mennä uudelleen...). Mielenkiinnosta ja harrastelun ilosta kuitenkin treenasimme ja viilasimme liikkeitä. Eräänä päivänä eksyimme rally-toko treeneihin ja siitä muodostuikin lopulta hauska eläkepäivien harrastus :) Löysimme itsemme suureksi yllätykseksi pian kisoista ja hienoin tuloksin Alli sai epävirallisen RTK1- koulutustunnuksen 2013 (laji virallistui seuraavana vuonna). En olisi uskonut tuolloin, että mummeli saa vielä käydä ihan palkintopallilla poseeraamassa :D Vuosi 2014 oli Allin harrastelujen päätösvuosi, kävimme rally-treeneissä vielä syksyllä. Pitkän harrasteuran kohokohdaksi nousi Allin valinta Päijät-Hämeen Kennelkerhon Vuoden Koiraksi 2014. Tästä muistamisesta olin varsin liikuttunut, se on mukava muisto kaikista näistä yhteisistä touhuista vuosien varrella. Allin motto on aina ollut tehdä täysillä, kaikenlainen hissuttelu on turhaa! :D
Näyttelyissäkin Allin kanssa pyörähdeltiin joitakin kertoja, mutta niissä esiintyminen oli Allista kohtuullisen tylsää ja treenaamisesta huolimatta paikallaan seisottiin kuin sahapukki ja juoksuosuudet vedettiin nelivedolla, ei kovin tyylikästä :P Lisäksi tuomarien mielestä oli aina liikaa sitä ja tätä ja liian vähän sitä ja tätä, näin ollen tulokset olivat tällöin H tai EH :) Joten keskityimme lopulta enemmän muihin harrasteisiin.
Alli on äärettömän fiksu ja kiltti koira, joskin myös jääräpäinen :D Luonteeltaan se on hieman pehmeän puolelle taipuva, vaikka asiat eivät sitä useinkaan jää vaivaamaan ja rohkeasti suhtautuu erilaisiin asioihin. Äänipelkoja alkoi esiintyä muutaman vuoden iässä ja vanhemmiten ne alkoivat myös häiritä enemmän ja vähemmän arkielämää (ukkonen, uusivuosi, skeitit/rullaluistelijat, tietynlaiset kumeat äänet) ja näistä johtuen lopulta joidenkin arjen asioiden kanssa on ollut vaikeaa (mm. yksinoleminen, autoilu). Nyt mummoiässä asioiden kanssa on pärjäilty paremmin ja elämä sujuu nautiskellen ilman suurempia huolia.
Terveyden osalta Alli on ollut varsin epäonninen ja lääkärissä on jouduttu käymään tuon tuosta erinäisten asioiden vuoksi. Olemme kulkenee pitkän ja raskaan tien selvitellen allergioita, joista oireiluna olivat jatkuvat korva/silmä/iho tulehdukset, mahan oireilut sekä ikävimpänä tassuissa furunkuloosi, joka pahimmillaan esti jopa lenkkeilyn anturan reunojen ollessa jatkuvasti auki :( Ruokavaliolla ja keväisin sekä syksyisin ajoittaisilla kortisooni kuureilla allergiat saatiin kuitenkin hallintaan. Kesällä 2010 ristiside jouduttiin leikkaamaan vasemmasta polvesta ja 2012 löytyi lannerangasta 2 välilevyn pullistumaa, jotka leikattiin. Molemmat operaatiot olivat jatkohoitoineen ja kuntoutuksineen massiivinen ponnistus, joiden lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä. Nyt vanhuusiässä selkään on muodostunut luupiikkejä leikattuihin nikamaväleihin.
Allilta puuttuu myös ylhäältä kaikki etuhampaat (6 kpl) sekä molemmat kulmahampaat; yksi etuhampaista katkesi 2011 ja sen jälkeen yksitellen loput pikkuhampaat katkesivat/lohkesivat joko puukeppejä tai luita pureskellessa, kulmahampaat sitten seurasivat mukana, viimeisin poisto oli kesällä 2015. Eläkepäivillä keväällä 2014 ilmaantui kaulaan henki- ja ruokatorven tuntumaan patti, joka aiheutti kummastusta kokeneellekin sisätautien eläinlääkärille. Patin operointia ei suositeltu riskialttiin sijainnin vuoksi, joten patti on paikallaan, onneksi se ei ole kasvanut eikä vaivannut juurikaan parissa vuodessa. Keväällä 2015 eläkepäivillä Alli sairastui myös kilpirauhasen vajaatoimintaan, jonka vuoksi olemus on hieman pulleahko, vaikutuksensa on myös nykyisin olevalla jatkuvalla kortisoonikuurilla selkävaivoihin.
Kaikesta huolimatta Alli on aina iloinen ja vauhdikas mummo koira, joka edelleen nauttii samoista asioista kuin nuorenakin, nyt vain pienempi muotoisesti ja kunnon mukaisesti. Meillä on paljon rakkaita ja hauskoja muistoja yhteiseltä matkalta kaikkien touhujen läpi, ja paljon olen oppinut Allilta monista asioista, niin hyvistä kuin vähän huonommistakin <3
----
Allin jouduimme saattelemaan viimeiselle matkalle joulukuussa 2016 voinnin heikettyä nenäontelossa ja keuhkoissa olleiden kasvainmuutosten vuoksi.
