Sivut

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Vihreän purkin arvoitus

Kesä on ollut keleiltään vaihtelevaa, mutta se ei ole Tokomiehen menoa haitannut ja kesästä on nautiskeltu säästä huolimatta. Kesän alussa pidimme hieman tokotaukoa, mutta muutoin on treenattu tasaiseen tahtiin. Ahaa elämysten sarja on saanut jatkoa myös kesän edetessä ja löytyneitä punaisia lankoja on solmittu yhteen tuloksekkaasti. Tämän hetkinen lopputulema näyttää erittäin hyvältä sen suhteen, että toivoa koekuntoon valmistumisesta on olemassa :D


Alkukesästä jäimme siis pohtimaan sosiaalisen palkan toimimattomuutta sekä treenin ja kokeen välisen eron kaventamista. Koitin muutamia kertoja Korrin Pekan antamaa kotiläksyä sosiaaliseen palkkaukseen eli opettelimme temppuja ilman konkreettista palkkaa. Voitte kuvitella millainen jättiläismäinen kysymysmerkki Tokomiehen pään yllä leijui, kun opeteltiin jalkojen välistä pujottelua askelia ottaen sekä kahdeksikon kiertämistä jalkojen ympäri ja siitä sai vain ja ainoastaan ne Topin mielestä turhat höpinät palkaksi! :D Kuuliaisesti Tokomies teki työtä käskettyä, mutta kevyesti oli ilmeessä sellaista pidä-tunkkis vivahdetta :D Jotenkin siis tuntui, ettei tämäkään nyt oikein ollut se reitti Tokomiehen kanssa yhteiseen fiiliskuplaan :D

Samalla olin jo varovaisesti palkkausongelmia pohtiessa viimeisenä oljenkortena ottanut ajatuksiin (kehän)ulkoisen palkan ja pyöritellyt sitä mielessä, voisiko se toimia Topin kanssa. Ostin jopa valmiiksi purkin sitä varten, mutta uskallus sen käyttöön ottoon vaati vielä hetken tuumailua. Allin kanssa ei koskaan ollut tätä palkkaustapaa koitettu, muistissa oli vain eräs koominen agility-epis reissu, jossa tarkemmin ajattelematta jätin lelun (joka oli liian iso taskuun) kentän laidalle ja ilmeisesti kuvittelin Allin "unohtavan" koko jutun :D Edelleen muistan sen hetken, kuinka kesken radan Alli lähti hakemaan palloa, kun näppärästi satuimme kääntymään radalla juuri palloa kohti, jolloin se tietysti muistui Allin mieleen ja palkkasi itse itsensä siihen asti hyvin menneestä radasta :D Tämän hupaisan kokemuksen saattelemana oli hieman korkea kynnys alkaa valottaa Topille ajatusta, että palkka onkin ehkä jossain muualla kuin minulla. Tähän asti kun palkka on jäänyt kehän ulkopuolelle Topin sitä tietämättä ja tullut ikäänkuin minulta suoraan.

Tokomies <3 Jäätelö


Yritin hakea tietoa miten tätä palkkaustapaa kannattaa lähteä työstämään, mutta asia ei sen enempää auennut, joten ei kun taas mietintä myssyä päähän... Kauhuskenaarioista kauhein oli tietenkin se, että Topi oppisi ryntäilemään palkalle hallitsemattomasti, vapauttaisi itse itsensä ja pahimmillaan saisi siitä vielä palkan syömällä namit. Lisäksi paljon mietitytti se, että jäisi palkkaan liikaa kiinni ja ajattelisi vain ja ainoastaan sitä eikä keskittyisi suorittamiseen. Tai suorittaisi, mutta näkisi että ajatus on jo purkin luona :D Ja tähän liittyisi sitten taas kierrosten nouseminen ja kiihtyminen (ääni ja levottomuus). Oltiin siis asioiden äärellä, joissa paljon voisi mennä myttyyn.

Varmuuden maksimoimiseksi ulkoiseksi palkaksi Tokomiehellä valikoitui namipurkki, jossa purkki on tukevaa tekoa oleva eväsrasia, jota herra ei saa itse auki ihan helpolla vaikka sitä vähän tassulla huidottaisiinkin. Lisäksi päätin, että purkille ei koskaan vapauteta kaukaa/kesken liikkeen, vaan tämä on koetyylisen suorituksen palkka ja sinne kävellään hallitusti yhdessä, josta sitten vapautus tapahtuu lähempää. Suurta päänvaivaa aiheutti vapautussanan keksiminen, joka ei vahingossakaan pääse suusta kesken kokeen/treenin eikä muistuta muita käskysanoja, joita tähän mennessä on jo kertynyt aika pitkä lista. Sanaksi valikoitui lopulta "Eväät" :D

Maagisen mystinen purkki!

Sanoista puheen ollen, käydessäni vielä läpi toukokuista Korrin koulutusta ja siellä keskusteltuja asioita, ymmärsin myös miksi todennäköisesti sosiaalisen palkan vastaanottaminen on ollut Topille niin vaikeaa; vaikka en ole tietoisesti opettanut, että sana "jes" on yhtäkuin palkka, siitä on sellainen muodostunut :O Ja nyt treenatessa sen huomaa, miten paljon ja vahingossa sitä jessiä suusta tuleekaan! Voiko koira olla yhtään enempää hämmentynyt, jos treenissä kuuluu "jes!" ja 99,8% varmuudella siitä on tullut palkka ja kokeessa ei sitten tulekaan... Joten koulutuksessa esille tullut ajatus sosiaalista palkkaa tarkoittavasta omasta sanasta tuntui koittamisen arvoiselta asialta ja otin sen purkkipalkan kanssa käyttöön. Eli liikkeiden loputtua vapautussana kertoo, että nyt kyseessä sosiaalinen palkka, jolloin koira ei odota turhaan namia/lelua. Sanaksi valikoitui "tack", joka on lyhyt ja helppo sanoa iloisen innostavasti :)

Kokonaisuutena alkoi siis hahmottua tavoitteet purkkipalkalle. Ajatuksena oli saada aikaan selkeä rutiini, josta Topin olisi helpompi hahmottaa mitä kokeenomaisessa suorituksessa tapahtuu ja ymmärtää, että palkka tulee kyllä kun työt on tehty. Kun ajatustyö oli saatu päätökseen, oli purkin testaamisen aika :D Aloitettiin yhdellä liikkeellä kerrallaan ja kun Topi ymmärsi miten juttu toimii, koitettiin kahta ja kolmea liikettä putkeen. Muutaman kerran alussa piti käydä purkilla tsekkaamassa, jos sen vaikka saisikin ilman tehtävän suoritusta, mutta nopeasti Tokomies ymmärsi yskän, että purkille lähteminen yksin on turhaa.

Ja mikä oli purkkipalkan testaamisen lopputulos? Jotain aivan mahtavaa: rauhallinen, keskittynyt ja hyvin aktiivinen Tokomies! <3 Topin Insinöörismiehen mielen maisemaan näyttäisi purkkipalkka sopivan kuin nakutettu, se on selkeyttänyt tekemistä ja nyt Tokomies ottaa myös sosiaalisen palkan vastaan ja olen voinut kehua melko vuolaastikin ilman liiallista kierrosten nousua :O Eli nyt kun Topi tietää, että palkka tulee ihan varmasti, myös sosiaalinen palkka kelpaa liikkeiden väleissä :D Asenne ja motivaatio ovat olleet käsinkosketeltavan skarppeja ja tiimityö tuntuu hitsaantuvan tiukemmin yhteen ja olemme matkalla kauan ja hartaasti odotettuun yhteiseen kuplaan :) Ajoittain palkan purkkiin laittamisen jälkeen esiintyy pientä kuohuntaa lievänä äänenä, mutta pääosin kokonaisuus on ollut tasapainoinen ja keskittynyt. Vielä ei olla tehty kaikkia avoimen 9 liikettä putkeen, tällä hetkellä on ketjutettu yksin treenatessa enimmillään 5 ja liikkuroituna 4 liikettä. Ajatuksena on saada koko setti toimimaan pikkuhiljaa ensin yksin ja sitten vasta liikkuroituna, sillä kesän ahaa elämyksiin liittyy myös liikkurointi ja sen vaikutus Tokomiehen mielentilaan.


Havainto liikkuroinnista syntyi treeneistä, jotka tuntuivat menevän penkin alle vaikka juuri edellispäivänä oli tehty yksin hienot kokeenomaiset pätkät purkilla. Tässä kohtaa olin jo varma, että purkkipalkka ei sittenkään kannattele liikkuroitua tekemistä saati koetilannetta ja tuntui, että keinot alkaa loppua mielentilan kanssa tasapainoillessa. Mutta eihän siinä sitten taas auttanut muuta kuin alkaa vain analysoimaan treeni läpi, miksi treeni epäonnistui ja mitä pitäisi tehdä toisin. Paljon asioita meni hyvin ja ne olivat niitä, mitä oltiin nyt paljon harjoiteltu (kehään tulo/pois ja seuraaminen). Ja sitten se ymmärrys syntyi; Topia jollakin tavalla ahdistaa liikkurointi. Miksi? Tätä aikani pohtiessa tajusin, että emme ole koskaan oikeasti opetelleet MITEN liikkuroidessa OLLAAN eli toisin sanoen, miten kokeenomaisessa tilanteessa ollaan, jos itse teknistä liikesuoritusta ei lasketa. Miten odotetaan rauhassa, miten korjataan lähtöpaikkaa kiihtymättä, miten kuunnellaan liikkurin selostukset ennen liikkeen alkua. Tokomies on vain tuotu mukana tilanteeseen ja on keskitytty liikkeisiin, muttei siihen tärkeimpään: fiilikseen.

Topissa siis tiivistyy hyvin idea siitä, mitä Korrin Pekan kanssa on koulutuksissa usein sivuttu; kokeessa ei saa olla yhtään harjoittelematonta asiaa. Ja tätä fiilispuolta me ei olla harjoiteltu. Tietysti myöskään mielentila ei ole ollut vastaanottavainen kuten nyt. Vire on ollut väärä jo aivan alkutekijöistä lähtien, jolloin on myös vaikea kertoa, että tämä fiilis on se oikea ja näin haluan että olet tässä tilanteessa. Ja vaikka siirtymiä oli harjoiteltu, se ei ole ollut riittävästi, koska kehässä tapahtuu paljon muutakin, kuin se liikkuminen paikasta a paikkaan b. Eikä siirtymien harjoittelu ole tuottanut tulosta, koska mielentila on ollut väärä (kiihtynyt). Siihen päälle vielä sosiaalisen palkan ongelmat sekä Tokomiehen suuri into tehdä töitä ja kauhean kova halu onnistua, näin tilanteeseen liittyy yllättävän paljon erilaisia fiilisasioita :O Jotta ihmekö tuo, jos kokeenomainen tilanne on Tokomiehestä tuntunut, ettei ihan oikein tiedä kuinka tää juttu hanskataan :O :D

Luun syöminen ulkoilmassa on aika coolia!
Ja tarkkaa hommaa, johon täytyy keskittyä kovan tuhinan kanssa :D

 Joten kun taas ahaa elämys valo vilkkui kirkkaana, ollaan nyt purkkipalkan kokonaisuuden ohella erikseen treenanneet fiilispuolta naksutellen ihan pelkkää liikkurointia ja siirtymisiä, välillä tehty jokin helppo liike tai liikkeen osa väliin. Ja mikä "helpotus" jälleen on ollut nähtävissä Tokomiehen olemuksessa, nyt kun hän _tietää_ millä mielentilalla näissä tilanteissa toivon sen olevan (rauhallinen, keskittynyt, aktiivinen) ja että liikkurista ei tarvitse ottaa painetta (kiihtyä), vaan keskittyä vain minuun ja tehtävään. Liikkuroinnista kiihtymiseen liittyy myös epävarmuus, joka on kokeenomaisessa tekemisessä ollut juuri tuon palkan saamisen epäselvyyden vuoksi. Tokomiehelle on syntynyt mielikuva kokeenomaisesta tekemisestä, että tää on taas tämä tilanne missä pitää tehdä, mutta palkkaa ei kuulu eikä näy ja siihen liittyy aina joku tyyppi joka hölisee vieressä :D Ja se tyyppi on myös se, joka jarruttaa Tokomiehen mielestä sitä, että päästäisiinkö jo töihin vai ei löpisemällä kaikenlaista ja näin pakottaa Topin kohtaamaan odottamisen sietämättömän vaikeuden :D

Kesän ahkera treenaaminen alkaa siis tuottaa pikkuhiljaa tulosta ja treenien vire ja ilme on ollut erittäin hyvä, paikoin ihan loistava. Purkkipalkasta on ollut apua myös paikallaoloon ja näyttäisi, että se on rauhoittanut Topin mieltä myös siinä, ei vilkuile enää niin paljoa ympärilleen, ilme on keskittynyt eikä ääntä tule. Hieman ensin emmin purkin testaamista tähän, sillä kauhukuvana oli kesken paikallaolon purkille lähtevä Tokomies, mutta vain yhden ainokaisen kerran on noussut istumasta seisomaan ja kun joutui paikalta pois ja sen jälkeen suorittamaan tehtävän uudelleen, näyttäisi ymmärtäneen, että myöskään paikallaolossa ei voi suorituksesta luistaa.

Kesän alussa ihasteltiin kuinka noutokapulaan ja tunnareihin ei enää jää kuin pienet hampaan jäljet!

Ja sitten eräänä päivänä yksi Tokomies löysi yhden vanhan kapulan ja kuten ilmeestä näkee,
hän vaan vähän tutki sitä tarkemmin kun ei ollut treenit käsillä :D

Varovaisesti kokeilin purkkipalkkaa myös ongelmaan, jossa varmasti jo osattua valmista liikettä suoritetaan huidellen ensimmäisellä toistolla ja vasta uusittuna tehdään liike kuten osataan. Tällöin ollaan ikäänkuin tekemässä yhden liikkeen kokeenomaista ja jos ei keskitytä kunnolla, joutuukin hetkeksi sivuun ja palkka jää saamatta. Tämä skarppasi Tokomiestä kiertoliikkeen kanssa, jossa ilmaantui jälleen tötterön koskettaminen kuonolla (tai pahimmillaan haistelemaan pysähtyminen!) ensimmäisellä toistolla. Ongelma oli, että tavalliseen tapaan taskusta palkattuna sain kyllä kerrottua, että paras tapa oli kiertää tötterö koskematta (eli pallon sai vasta siitä), mutta joka kerta kun tehtävä tehtiin _ensimmäistä kertaa_, täytyi tötteröä kuitenkin koskea eli asia ei mennyt ihan perille asti ja tuntui muodostuvan kaava, että kolmannella kerralla tehtiin oikein. Purkkipalkan ääreltä pois joutuminen jotenkin selkeytti mitä suoritukselta halusin ja muutaman kerran jälkeen Topi ymmärsi mistä on kyse, ettei tehtävää voi suorittaa hutiloiden jos namit haluaa :D

Kun kesän koesuunnitelmat vielä siirtyivät syksyä kohti, päätin kuitenkin hyödyntää lähiseudun kokeita ja huristeltiin Topin kanssa paikalle ihan vain katselemaan ja hengaamaan. Ajatuksena oli tutkailla Tokomiehen fiiliksiä koepaikalla, rauhoittuuko ja rentoutuuko, jos ei niin miksi ja missä tilanteissa kiihtyy. Käytimme koetunnelman hyödyksi harjoitellen odottamista sekä sopivissa väleissä taukojen aikana sivummalla tehtiin pieniä harjoituksia siirtymisiä jne. Nämä toimivat ihan kivasti ja ehkäpä reissuista on hyötyä jatkossa, kun tunnelma ja tilanne on taas hieman tutumpi Tokomiehelle eikä heti kylmiltään joutunut kehään. Sillä vaikka paljon on erilaisissa treeneissä ja tapahtumissa käyty, on koepaikan tunnelma kuitenkin erilainen. Ja viimeisimmästä kokeesta kuitenkin on pian jo vuosi :O

Tokomies relaa koetunnelmissa!
(Kuvaan päässyt myös aina huvitusta aiheuttava
"Hyvää Joulua!" monella kielellä toivotteleva treenikassi :D)

Koepaikalle (samoin treeneihin) saapuminen näyttäisi olevan se suurin kiihtymyksen aihe ja nopeimmin siitä lähtee kierrokset tasaantumaan, kun päästään ripeästi autosta ulos ja saadaan kevythäkki kasaan. Topi nimittäin haluaa itse samantien mennä kevythäkkiin hetkeksi, usein jo tunkee päätä ovesta ennenkuin on vetoketjua ehtinyt avata :O :D Mutta toisaalta tämä ei ole ihme, sillä näinhän olemme tehneet pienestä asti kun treeneihin menemme (halli) ja siitä on muodostunut Topille tärkeä rutiini. Häkissä rauhoittuminen vie hetken aikaa ja sitten on hyvä käydä kävelemässä, jonka jälkeen häkissä voi jo käydä lepäämään :) Autossa meuhkaamisen hillitsemiseen en ole löytänyt keinoja joita olisi mahdollista järkevästi toteuttaa, meuhkaaminen (möykkääminen) alkaa heti kun huomaa että lähestymme koe/treenipaikkaa ja jatkuu niin kauan, kunnes autohäkin ovi _avataan_. Kun häkin ovi on auki, Tokomies voi odottaa hiljaa pitkänkin aikaa tavaroiden purkamista jne., mutta auta armias jos oven laittaa kiinni! Autossa odottaminen treeneissä tuottaa sen, että mielentila on ihan överi eikä tasaannu kunnolla vaikka näennäisesti näyttäisi päälle päin rauhalliselta. Ja vaikuttaisi, että pääosin aina treenit ovat huonot tuolloin. Tämän vuoksi olen autossa odottamisen kanssa luovuttanut ainakin tällä erää ja kentälläkin jatkossa käytetään kevythäkkiä, vaikka se hassua ja vaivalloisempaa onkin. Mutta jos se on Tokomiehen the juttu ja lopputulos on parempi niin... näillä mennään :D


Paljon on siis kesäänkin mahtunut taas perusteellisia pohdinnan paikkoja ja tekemisen pureskelua pieniin osiin. Päänvaivaa on kokonaisuudessaan riittänyt vuoden verran ja harvemmin sitä ajattelisi, että tokossa tarvitsisi ihan näin pohjamutia myöden tekemistä käydä läpi :O Mutta Tokomies asetti haasteen nimeltä vireen hallinta ja siihen tarttuminen on ollut pitkä, mielenkiintoinen tutkimusmatka, joka varmasti jatkuu edelleen ja antaa paljon oppia :) Paikoin on tehnyt mieli luovuttaa kun vireongelmat on tuntuneet suurilta eikä vastauksia tuntunut löytyvän, mutta onneksi olemme itsepintaisesti jatkaneet eteenpäin ja vihdoin pitkällisen pohdinnan ja työstämisen jälkeen pahimmat umpisolmut näyttäisi auenneet :) Kylmiäväreitä ja silmäkulman kostumista on ollut ilmassa monta kertaa nyt kun Tokomies on taas tehnyt tokohommeleita sillä huikealla asenteella ja keskittymisellä, joka herrasta tekee The Tokomiehen. Pidemmällä aikavälillä nähtäväksi jää, miten purkki-projekti etenee ja kannatteleeko fiilikset lopulta kokeessa. Innolla ja mielenkiinnolla jatketaan kohti uusia tokoseikkailuja ja katsotaan miten hommelit edistyy :)