Näyttelykuvioita ja tokoa, tottakai :D

Tänään kurvailtiin pitkästä aikaa näyttelyyn, kun suuntasimme Iitin ryhmikseen. Kehässä olikin tullut viimeksi pyörähdettyä elokuussa ja hupsis miten kuuman kesämiehen kaula olikin ottanut hieman lisäleveyttä ja näyttelypanta mahtui juuri ja juuri... :O :D

Näyttelypaikalle saavuttuamme Härdellimies oli hyvinkin äänekäs ja vauhdikas, ja tuumasin vain, että onneksi tulin ottaneeksi Kekäle-treenipallon matkaan... Saman tien kun saatiin tavarat leväytettyä kehän laidalle otin Toppisen ja vetäisimme muutamat tokoliikkeet ja palkkaleikit pallolla ja avot, kierrokset tasaantui :D Itse kehässä Topi esiintyi ihan ok, seisominen sujuu varsin kivasti, mutta se kävely... Topin vaihteistosta ei meinaa löytyä kuin säädöt vetäen-laukaten-peitsaten... Yksilö osion kävelyt menivät yllättävän hyvin (joskin tuomari kysyi, että tokoilemmeko, se yllättäen näkyi liikkeissä :D), suurimman osan ravasi, mutta muut pätkät oli sekalainen arvonta noista Topin omista vaihtoehdoista...

Iitissä oli tuomarina Juha Putkonen ja Topi tuloksella AVO ERI 4. Tälläisen arvostelun saimme:

"Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hyvä luustoinen. Hyvä kallo-osa, loiva otsapenger. Hyvät ruusukorvat. Hyvin kehittyneet posket, hyvä purenta. Kapea alaleuka, ahdas asentoiset alakulmahampaat. Hyvä rintakehä ja eturinta. Korkea asentoinen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä askel pituudella. Hyvä lihaskunto.”

Ollaan ERIstä ja arvostelusta iloisia, päivä oli oikein mukava pilvisestä säästä huolimatta. Kehän jälkeen paikalla alkoi olla enemmän väkeä eli enemmän liikettä ja ääntä, joten päätin koko rahan edestä hyödyntää tilaisuutta tokon häiriö treeniin :P Hyvin huomasi, että kyllä, Topi on ehta Tokomies, sillä homma sujui kuin rasvattu verrattuna näyttelyhäröilyyn :D Seuraaminen oli aika kivaa vaikka ei ollut villisika-targettia housun puntissa, kaukot toimi (välikehuilla) ja liikkeestä maahan/seiso ihan ok, paikallamakuuta tehtiin välipalkoilla läheltä kun ihmisiä ja koiria meni edestä ja takaa. Ihan kiva testi isossa häiriössä ja mukava nähdä, että Tokomiehen keskittyminen oli ihan ok. Paikallamakuussa Tokomies keksi maistaa nurtsia, mutta siitä huomautin ja jätti sikseen :P Treeni oli myös hyvä alustaharjoitus, kenttä oli märkä sekalaisella hiekka/nurmikko pohjalla, märkyys ei näyttänyt Topia haittaavan.

Väsynyt näyttelyssä kävijä tuumailee maailman menoa :D

Keskiviikkona päästiin Vuorenmaan Markon oppiin ja kovasti pohdin, mitä treenin aiheeksi valitsisin. Päivä oli helteinen, joten juoksuliikkeitä päätin ottaa vain yhden. Vuoroa odotellessa tehtiin jälleen kehään menon odottamista istuen. Tällä kertaa meillä oli myös odottaessa häiriökoira, mutta Topi jätti tämän huomiotta, kun tehtävää piti suorittaa. Käväisin heittämässä vesikupin kehään muutaman metrin matkan ja sillä seisomalla häiriökoira päättikin alkaa ärinöimään Topille :O Salamana palasin paikalle, mutta Tokomies kuuliaisesti pysyi istumassa, joskin oli kohonnut istuma-asennossaan ainakin viisi senttiä ja naamalla kysyvä ilme, että mitäs sää sieltä huutelet?!? Mutta tämäkin on tarpeellista treeniä, koska kaikenlaista tulee eteen ja vuoroa on osattava odottaa irti muiden läheisyydessä. Ja istu on istu tapahtui ympärillä mitä hyvänsä.

Juoksuliikkeeksi valikoin ruudun, ajatuksena, josko Markolla olisi siihen jotakin näkökulmaa. Ja olihan hällä :D Näytin ensin missä mennään ruudun kanssa nyt ja tiivistin mitä on tehty. Sitten alettiinkin tekemään harjoitusta, josta ensimmäinen ajatukseni oli, että apua Tokomiehen viimeisetkin mutterit menee sekaisin aiheesta ruutu :O :D Testasimme osaako Topi todella hahmottaa oikeaa paikkaa laittamalla koiran ruudun sivulle ja rintamasuunta minuun päin, itse seisoin normaali lähetyspaikassa. Samaa tehtiin myös toiselta reunalta sekä edestä niin, että koira on selin ruutuun. Ehkä mahtavin fiilis hetkeen oli nähdä, kuinka Insinöörismies menee ja suorittaa niin mallikkaan ruudun oikeaan paikkaan näin vaativassa harjoituksessa! :) Ja myös ilahdutti valtavasti nähdä, että Topi todella osaa hakea oikean paikan ja erikoisherkku-palkka on tuonut takaisin hyvän asenteen ruudun tekemiseen. Saimme myös neuvoja lelun hyödyntämiseen eri tavoin ruutu treenissä, mutta näitä harjoitteita tehdään vasta sitten kun ruutuun oikein sijoittuminen on vielä vahvempaa, koska vaativat koiralta itsehillintää ja hallintaa.

Teimme myös tunnaria, mutta jostain syystä Topi ei tarmokkaan ja pitkän etsimisen jälkeen meinannut löytää omaa piilosta. Tunnaria on tehty viimeksi syksyllä, mutta kuitenkin selvästi tiesi mitä on tekemässä, mutta ei vain löytänyt, vaikka monesti kävi ihan kapulan päällä. Ruohotupsu-piilo oli aika massiivinen/syvä sekä tuulen suunta kävi kapulan takaa, mutta luulen suurimmaksi syyksi Tokomiehen kaulassa olleen punkkipannan, joka haisi erittäin voimakkaalle vaikka oli jo ollut muutaman päivän kaulassa. Täytynee katsoa onnistuuko tunnari nyt kun panta on poissa. Pannan piti myös estää hyttysiä, mutta niin vain laskeutuivat iholle kuten ennenkin...

Tunnarista eksyimme puhumaan kapulan pidosta ja käytiin sitä hieman läpi, näytimme Markolle noutoliikkeen kokonaisena. Ja olipahan pitkästä aikaa ihan tosi hieno nouto, lopussa ei tullut juuri minkäänlaista kapulan mälväystä, ainoastaan jäi kapulan kanssa vähän taakse. Topi on nimittäin ratkaissut viereentulon vaikeuden kapula suussa siten, että se jää hieman taakse, jotta ei kolauta kapulalla meikäläistä jalkaan. Monesti on ährännyt kapulan kanssa, kun se osuu kääntyessä pohkeen sivuun ja tämä ”jäänkin vähän taaemmas” on nyt sitten Tokomiehen ratkaisu asiaan :P Saimme hyvän vinkin noudon loppuvaiheen keskittymiseen käyttäen käsimerkkiä, jolloin on oltava skarppina tuleeko se vai ei, tätä täytyy harjoitella ensin erillisenä.

Mielenkiintoiset treenit kaikkinensa ja paljon hyviä neuvoja/ajatuksia saimme taas. Ruututreeni lämmitti mieltä ja oli selvästi Tokomiehestäkin päheetä tehdä vähän vaikeemmin ja päästä näyttämään, että tän mä osaan! :D SM-toko ahdistusta alkaa jo hieman pukata ja kutkuttaa mielessä välillä, kun joo onhan tässä aikaa, mutta heinäkuu koittaa pian ihan huomaamatta :O Ja seuraaminen pitäisi saada mallilleen sekä isomman luokan häiriötreeniä päästävä tekemään ja tietysti kokeenomaista muistella kuinkas se alokasluokka menee... Apuuva.

Harrasteiden ohella on Tokomies on ehtinyt olla Puutarhurin Pikkuapulainen...

...sekä tutkia tennispallon anatomiaa, mikä onkin tarkkaa hommaa :D

Aina ehtii vähän poseerata :P

Ja tokohommat jatkuu taas

Tokoturneen jälkeen pidettiin reilusti useamman päivän tauko treeneistä. Tai no, pieni harjoitustuokio otettiin metsälenkin yhteyteen, kun oli niin mukavasti mahdollisuus siinä samassa tempaista pieni häiriötreeni pienellä parkkiksella, jossa koko ajan meni joku jonnekin suuntaan :D Ja sepäs olikin hankalaa Tokomiehelle keskittyä oleelliseen, kun yksittäisiä ihmisiä/koirakoita/pyöriä ilmaantui näkökenttään tai kulkivat meidän takaa jne. Ei tehty mitään kovin vaikeaa; muutama liikkeestä maahan, luoksetulo, vähän seuraamista ja kapulan pitoja, mutta nämäkin oli tarpeeksi haastavia :D Tässä huomasi hyvin sen, että yksittäin ilmaantuvat häiriöt ovat hankalampia kuin iso ”yleishäiriö”. Tietysti Topilla poltteli myös mielessä mettään juoksemaan pääseminen :P

Keskiviikkona sitten oli jälleen suunta Oilin treeniin, kevät kauden viimeinen kurssimme pyörähti käyntiin. Aiheeksi otin ruudun ja peruuttamisen. Itseksemme muun ajan keskityimme odottamisen sekä kehäänmenon harjoitteluun kentän laidalla. Kiireen keskellä koitin myös purkua, mutta se ei kyllä tällä erää onnistunut sen kummemmin kuin ennenkään :P Eli vauhdilla treeneihin, pikainen kävely ja hallilla muutama kauko/jäävä liike plus leikkiä... Loppuaika ennen omaa vuoroa harjoiteltiin odottamista, eli a) jätin Topin istumaan, naksuttelin ja kävin palkkaamassa (sekä välillä kutsuin siitä ”tässä näin” mukaan kävelemään) ja b) Topin ollessa ilman tehtävää, naksuttelin hiljaisia hetkiä. Nämä onnistuivat tosi kivasti! Turhautumis mouruaminen ja vinkuminen oli selvästi vähäisempää/maltillisempaa, istuessaan oli ihan hiljaa.

Oilin kanssa tehtiin jälleen ruutua ja erikoisherkku on tehnyt tehtävänsä. Tokomies löysi oikean paikan oikein mallikkaasti. Yhdellä kerralla Oili kävi näyttämässä ruutua ruudun takana ja kun annoin käskyn, Topi lähti vauhdilla ja juoksi suoraan kentän reunalle, koska siellä laidalla ruudun takana vilahti koiran puuhkahäntä! Toppinen luuli siis Oilin jättäneen lelun sinne ja ihmetys oli suuri, kun puuhka yhtäkkiä katosikin takaisin aidan taakse :D

Sitten teimme peruutusta. Yritin näyttää missä vaiheessa ollaan, mutta eräs Tokomies oli niin innoissaan peruuttamisesta, että huiski menemään koko homman :D Tältä peruutus näytti maaliskuulla, kun pääsimme ensimmäisiä kertoja kunnolla etenemään taaksepäin:

Videolta näkyy, kuinka Topi on hieman liian takana, mutta keskiviikkona kierrosten ollessa kaakossa, tietenkin myös tuo etäisyys oli vielä reilumpi. Joten Oili palautti meidät jälleen alkumetreille ja hyvä niin, että saadaan tähän Topin mielestä huippuhauskaan liikkeeseen lisää malttia. Tehtiin useita toistoja pelkkää seisomaan ylösnousua kun ohjaajan vasen jalka liikahtaa taaksepäin. Tässä kohtaa Tokomies on kuin tappiinsa viritetty vieteri ja suusta pääsee ääniä sekä haluaisi kovasti tikata kuin singeri taaksepäin. Palkkaus näissä tehtiin luopumisen kautta, joka laski kierroksia ja pikku hiljaa saatiin rauhallisia ylösnousuja sekä otettua askel taaksepäin. Joten tässä(kään) ei ole oikotietä onneen tuon oikean paikan hinkkaamisessa *huokaus* :D Onneksi tuosta alussa tulevasta äänestä Oili sanoi, että se vähenee/häviää, kun päästään tässä eteenpäin, joten siitä ei tarvitse stressata onneksi.

Oilin treenin jälkeen pakattiin kamat autoon ja pikaisesti hurautettiin kentälle, jossa ihanaiset treenikaverit harjoittelivat liikkurointia ja tarkoituksena oli vetäistä kisanomainen avoinluokka sen tasoisesti kuin nyt hanskataan liikkeet. Tässäkin ehdimme hetken treenailla odottaen istumista ja pääsimmekin ”kehään” varsin hienolla Tässä-näin kävelyllä! Liikkeistä hyppy ja luoksetulo sujuivat moitteetta, seuraaminen oli kohtalaista (tehtiin vain pieni pätkä) ja ruutu löytyi hienosti (matka n.10 m), kierrossakaan ei valittamista. Mutta sitten... Liikkeestä seisomisessa hieman lähti etupää kääntymään vaikka näytin tueksi kädellä merkkiä paikallaan pysymiseen kun ohitin koiran. Noutoa aloiteltaessa huomaan, että voi *piip* meidän treenipallo _jäi_hallille_. Noh jätetään nouto pois, koska en saa vauhtipalkattua ja sivulle tulona turha tehdä, kun kapulan kanssa sivulle tulo vielä viilauksessa. Tästä siirryttiin sitten tekemään kaukoja, jotka ovat Tokomiehelle ihan tuttua kauraa useammalla istu-maahan venksuttamisella ja tehty reilulla 5m matkalta jo. Mutta mitä tekee Tokomies; nousee ylös ja hölkyttää luokse! :O Näitäpä sitten siinä hinkattiin lopulta ihan herran nenän edessä, että kuinka ne kaukot oikeen kuuluikaan tehdä...

Kokeenomainen treeni oli kyllä varsin hyvä tässä kohtaa tehdä, koska nyt saatiin taas informaatiota missä mennään liikkeiden kanssa, kun niitä tehdään erilaisessa tilanteessa ja pääasiassa sosiaalisen palkan voimin. Kiitos Minnalle ja Tuijalle liikkuroinnista! :) Ja koska ilta oli vielä nuori, niin eihän muuta tekemistä olekaan kuin ajella ympäri kyliä, joten ajoimme vielä hallille siinä toivossa, että siellä olisi vielä joku ja saisimme treenipallon takaisin. Ja Oili oli onneksi vielä paikalla ja ottanut pallon talteen, joten Tokomiehen kuuma Kekäle saatiin takaisin :D Olisi ollut kauhea tragedia hukata ihan varta vasten kesäksi ostettu pallo, jonka Topi sai palkaksi hienosti menneestä toisesta kokeestaan :)

Eilen sitten valkkuryhmän treeneihin ja jälleen teemalla tukka putkella hommiin... Kehään meno harjoittelua tehtiin jonkin verran, joista ensimmäinen toisto olikin vallan huvittava; Tokomies istui kyllä tärkeänä paikallaan, mutta kun kutsuin ”Topi TÄSSÄ NÄIN” niin valoakin nopeammin Tokomies ohitti meikäläisen ja sujahti kentälle ihan ite... Tästä seurasi palauttekeskustelu ja uusinta yritys, joka sitten olikin ihan ok. Eli hyvä alku tällä harjoituksella, mutta vaatii paaaaaaaljon työtä vahvistaa ja yleistää joka paikkaan ja isompaan häiriöön.

Aloiteltiin tokohommelit paikallaoloilla ja kun tällä kerralla kenttä oli jaettu pitkittäin, hyödynnettiin kapeaa kenttää tekemällä melko tiivis paikalla istuminen :P Kaikenkarvainen rytmiryhmä selvisi tästä haasteesta hyvin, ei haitannut vaikka oltiinkin tavallista lähempänä toisia. Tehtiin myös alokkaan käskytyksiä, Topi oli tällä kertaa näissä hyvin hereillä, kerran haksahti vieruskaverin käskyyn nousten istumaan (onhan se tietty ”sivu” ihan saman kuuloinen kuin meidän ”viereen” :P ). Lopuksi lyhyt makuu, jossa vieruskaverille tehtiin vaikeaa häiriötä pallon kanssa ja jäin Tokomiehen avuksi lähelle, mutta äärettömän hienosti pysyi ja tästä palkkasin tiheästi. Tokomiehellä oli lähinnä ilme, että mitä helkkaria tässä nyt tapahtuu ja selvästi kelasi että tässä tarvii nyt _todella_ keskittyä pysymään :D

Oman treenin aiheet oli ruutu, kaukot ja jäävät. Ruudun paikka löytyi kivasti, joskin kaarsi hieman (koiran) vasemmalle, mutta tästä en lähtenyt nillittämään sen enempää. Ruudun takana alkoi kesken harjoituksen tapahtua Tokomiehen keskittymiselle liikaa ja jouduin helpottamaan hommaa reilusti. Treenikaveri neuvoi nami-ohjauksen oikealle paikalle ja testattiin sitä, ja se auttoi suuren häiriön yli, ja tein niitä pari sekä pari niin, että kävin näyttämässä ruutua ja jäin ruudun etuviistoon lähettämään koiran, nämä hyviä. Lopuksi ihan tavallinen lähetys (läheltä) ja se oli super! :)

Kaukoissa Tokomies tempaisi taas nousen-ylös-ja-hippaloin-ohjaajaa-kohti shown, josta sitten palautekeskustelun kera takaisin samalle paikalle. Treenikaverin viisain sanoin, olemme nyt tässä vaiheessa, että tämän keskustelun joutuu vaan käymään :D Olen myös itse tehnyt sen virheen, että annan sanallisen ”kuittauksen” hyvästä siirtymisestä ja vaikka ollaan tehty myös ”hiljaisilla väleillä”, niin jotenkin tuntuisi, että meneekö Tokomies hieman epävarmaksi kun sitä kuittausta ei kuulukaan, varsinkin silloin, kun ei oikein hotsittaisi. Noh, näitä vaan nyt työnalle reilusti ja kehu kuittausta vähemmälle/pois.

Jäävien liikkeiden kanssa tehtiin ekaa kertaa jokainen asento saman treenin aikana ja vielä putkeen peräkkäin. Aloitettiin istumisella, jota on tehty vähiten, mutta se meni oikein hyvin, kuten myös seisominen. Mutta kolmas liike eli maahan meno ei sitten enää Tokomiehen muttereista irronnut, joskin jälleen myös viereisen kentän häiriö taso suureni sillä hetkellä. Maahanmenon kanssa väänsimme sitten tovin kunnes saatiin oikeaoppinen suoritus aikaan. Tämä oli oikein hyvä harjoitus ja näitä on tehtävä lisää, että oppii vielä tarkemmin kuuntelemaan mistä asennosta on kyse. Tällä kertaa koiran ohittaminen ja takaa kiertäminen sujui hyvin joka asennossa :)

Tauon jälkeen tehtiin vielä seuraamista pieni pätkä ja vaikka olimme jo takoneet nuo aikaisemmat harjoitteet, niin edelleen Tokomiehellä riitti intopiukeutta sen verran, että ensin keskustelimme kuinka suoritamme yhden askeleen ja sitten parin askeleen siirtymisiä :D Sitten pääsimme tekemään pidempää pätkää (joitakin metrejä) ja saatiin aikaiseksi muutama kohtuullinen pätkä, joissa Tokomies tsemppasi ja meno oli hyvää. Huomasimme myös, että Villisika-targetin paikan kanssa housun lahkeessa on oltava itse tarkka, koska ensin viritin sen aavistuksen liian eteen ja ihmettelinkin, että miksi taas edistää lievästi vaikka on jo ollut niin hyvää seuraamista -> hoksasin siirtää piirun taaksepäin ja avot, paikka parantui heti! Eli selvästi Topi jollakin tavalla targettia seuraa, koska reagoi tähän muutokseen :)

Viime viikon tokoturnee

Sunnuntaina Topi vietti 2 v. synttäreitään, perinteisesti tietysti piti poseerata synttärikuvassa ja Topi tuttuun tapaansa oli hyvin coolia miestä, ettei vahingossakaan naurattanut yhdessäkään ruudussa :D Mutta kyllähän nuo hurmurin öögat toimii aika viileesti kuitenkin :D Leluja tietysti ilmaantui synttärisankarille, joista yllättäen yksi on jo vähän rikki, toinen atomeina ja kolmas vielä säästynyt, koska Alli mummo halusi leikkiä sillä :D

Synttärien alusviikolla oli Tokomiehelle tiedossa tiukkaa puserrusta koulutusten muodossa, kun samaan ryppääseen Oilin koulutuksia osui 3 kpl sekä kirsikkana kakun päälle vielä Pekka Korrin koulutus. Onneksi väliin mahtui yksi huilipäivä, joten ihan hyvin jaksettiin :)

Viikko sitten sunnuntaina turnee alkoi Kennelkerhon tehoryhmän kevätkauden viimeisellä treenikerralla, jossa näytimme Oilille seuraamisen edistymistä targetilla (tästä on meille muodostunut termi ”villisikaseuruu” targetin kuvan mukaisesti :D ). Topilla oli jälleen hieman murkkuja pöksyissä, eikä keskittyminen ollut parasta A-laatua, mutta siitä huolimatta saimme palautteeksi, että seuraaminen on edistynyt hyvin ja target toimii. Testailimme hieman villisian kiinnityskorkeutta. Topi on opetettu ensin katsomaan targettia ja sitten koskemaan ja pikkuhiljaa kosketuksen pituutta on pidennetty, mutta seuratessa ei kuitenkaan koske kuin perusasennossa eikä tällöinkään kosketus ole kovin pitkä. En ole liikkeessä kosketusta vielä vaatinut, koska pelkkä alkukosketus sekä katsominen on riittänyt hyvin; läpyskä toimii Topille jotenkin kuin muistilappuna ja kokee sen tosi tärkeänä. Ja tämä tärkeys on se mitä on haettu, että Topi ottaisi seuruun ”vakavammin” ja muistaisi, että on tärkeä tehtävä pysyä oikealla kohdalla :D On ollut mukava tunne, kun liikkeessä pääsen taas kävelemään sujuvammin ja tunnen, että koira on suora sekä riittävän takana :) Seuraamisessa on myös tärkeää, että yhtään en salli humputtelua tai pienintäkään edistystä enää, vaan vahvistamme vain oikeaa paikkaa ja asennetta.

Sunnuntaina ehdimme myös pienesti katsoa ruutua ja koska keskittyminen tosiaan oli hieman rakoilevaa, Topi demonstroi hienosti Oilille ruudussa tapahtuvaa motivaatio katoa :D Siinä sivussa kerkesi myös käydä ihmettelemässä hallin lattialle pökrännyttä kimalaista, joka ilmeisesti kuonoonkin ehti vähän pistää, mutta onneksi se ei aiheuttanut mitään erityistä. Ruudun kanssa tilanne on se, että aloitimme kauan sitten kosketusalustalla ja ruutu toimi tosi kivasti, myöhemmin poistin alustan kun sitä alettiin tassuilla lennättämään sivuun ja suuhunkin se teki mieli kaapata... Tämänkin jälkeen homma toimi ok, kunnes itse aloin hinkata liikaa oikeaa paikkaa ruudussa, kun Tokomies kaartoi aina koirasta katsottuna oikeaan reunaan enemmän. Sekin mitä Topi tarjosi, olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut riittävä :P Tämän jälkeen paikka ja motivaatio on hieman hämärtyneet ja suoritusvarmuus laskenut. Tein myös perinteisen virheen, että huomaamattamme tehtiin paljon samalta etäisyydeltä lähetyksiä. Lelun kanssa ollaan nyt juostu eri pituisia matkoja, mutta tässä alkoi ilmaantua hölköttelyä, kun Toppinen huomaa, että ahaa, tällä kertaa siellä ei olekaan lelua :D Näitä asioita pohdittiin sunnuntaina, enempää ei keritty työstämään. Tässä treenivideota maaliskuulta, millä mallilla ruutu silloin oli, nyt keväällä haihattelua ollut enemmän (tsekkaa esim. tötteröitä tai kaartaa johonkin ihan reunaan tms.) tai kääntymistä heti etunauhan takana.

Maanantaina oli vuorossa kevään Kisakurssin viimeinen kerta, jossa teemana kisanomainen treeni ulkona häiriössä. Tämä oli Topille ensimmäinen kerta, kun treenasimme täysin vieraassa paikassa ulkona näin suuressa häiriössä, sillä menimme keskustaan isoon puistoon, jossa kaikenlaista bongattavaa riittää. Topin kanssa päädyttiin tekemään alokas-luokka, koska se on Topille jo melko varma setti, joten koiralle helpompaa yrittää keskittyä varmoihin liikkeisiin. Ilokseni Topi keskittyi aika hyvin, pientä kuplintaa oli mielentilassa, mutta suoritti kuitenkin kaikki liikkeet tarkasti ja vilkuilematta ympäristöä. Oililta saimme palautteen, että Topi oli hyvä, huolimatta isosta häiriöstä ja uudesta tilanteesta.

Lopuksi teimme kiertoa ja ruutua. Ruudussa palataan nyt taas paikkatreeniin, eli läheltä ja eri suunnista lähetystä. Teimme toistoja ilman lelua, lelulla ja paikkaa näyttämällä, ja lopputuloksena pohdiskelua, että treeninamit sekä lelu ovat kokeneet merkityksen menetystä ruudussa jollain tavalla ja Topille ei ole niin tärkeää löytää ruudussa sitä oikeaa paikkaa. Aloin pohtia mikä olisi Topille motivaation nostattava juttu, minkä eteen kannattaisi tykittää täysillä ruutuun ja napakasti oikeaan paikkaan. Totesin Oilille koittavani seuraavassa treenissä erikoisherkkua, eli jotain mikä vie kielen mennessään. (Kiitos Kiiralle ihanista ja hauskoista kuvista!)

Tiistai vedettiin happea ja keskiviikkona taas sorvin ääreen, tällä kertaa VAU:n tokovalmennusryhmän Oilin koulutukseen. Tällä kertaa Topilla oli parempi moodi, joten pikaisesti katsottiin seuraamista vielä uudelleen. Ohjeina on pitää kriteerit tarkasti ja korostaa villisika-targetin merkitystä vielä, mutta kokonaisuutena homma alkaa toimia, jes! Testasimme myös taakse palkkausta eli että vapautan seuruusta ”back” ja nami tulee takaa oikeasta kädestä, tavoitteena että Toppinen ajattelisi vielä enemmän taaksepäin mikä vahvistaa oikeaa paikkaa. Tässä kuitenkin täytyy olla tarkkana, ettei nosta virettä liikaa ja ala esiintymään Tokomiehellä erikoisia kuvioita palkan odotuksessa :D Hankalaa tuntui olevan myös ohjaajalle taipua alas ja selkä kierteellä taakse tarpeeksi nopeasti, monta kertaa heiluttelin että "se on täällä hei se nami!"... :D

Katsastettiin myös jälleen ruutua ja tällä kertaa treenitaskussa oli rasiassa herkkua, jota jo kotona silmät pyöreänä ja tarkkana kuin porkkana kytättiin pilkkomisvaiheessa. Ja kun ruututreenit olivat hieman muhineet Tokomiehen päässä sekä nyt tämä ah niin mahtava herkku oli palkkana, niin jo alkoi löytymään oikea paikka, vauhdilla ja tarkasti! Tässä treenissä oli hyvää se, että nyt ruudussa ei tarvitse olla mitään, koska herkku tulee minulta ja sitä ei saa, jos sössii paikan kanssa. Joten Insinöörismies otti onkeensa ja näytti, että oikeastaan hän kyllä tämän osaa sitten kuitenkin :P :D

Lopuksi katsottiin vielä noutoa ja siinä kapulan pitämistä. Topi pitää kapulaa aika hyvin, mutta Oilin mittapuulla ei riittävän hyvin. Joten sitäpä sitten työstettiin vielä, koska Tokomies tekee välillä pienen pienen pikku muljautuksen kapulalla, ei siis rouskuta, mutta muljauttaa. Tähänkin haetaan mustavalkoisuutta, että kapulaa _ei_edes_muljautella_ vaan pidetään nätisti. Tehtiin erilaisia harjoitteita, ensin perus pitämisharjoitusta liikkeessä ja toista jossa pidin kapulasta kiinni ja Topin piti kovasti keskittyä pitämään kapulasta kiinni ja kuunnella, sanonko pidä vai irti. Sivulle tulo on ollut vaikeinta kapulan kanssa ja siinä muljauttelua varmimmin ilmenee, tätä harjoiteltiin ensin niin että Topin tullessa vierelle, kesken matkan otan kapulasta kiinni (ei mikään helppo juttu :D) eikä siitä saa irroittaa. Tämä auttoi ja sitten tehtiin vierelle tuloa niin, että autoin vain sanallisesti muistamaan ”pidä” ja Tokomies hoksasi jutun juonen. Lopuksi treenattiin vielä meille uutta asiaa, eli kapulan nopeaa nostamista maasta, tässä vaikeinta oli saada Tokomies luopumaan kapulasta ja säntäämään lelulle :D Mutta kun pari toistoa onnistui, niin homma pelasi ja oli aika hauskaa, hieman kuin kahden lelun leikki, mutta kapulan kanssa.

Sokerina pohjalla ja kirsikkana kakun päällä oli torstaina Pekka Korrin koulutus. Koska tällä erää ilmassa olleet ”ongelmat” oli käyty läpi Oilin kanssa, täytyi pohtia mitä haluaisimme tutkailla Pekan syynissä. Mietin mitä kokeissa olevia asioita oli jäänyt mietityttämään ja päällimmäiseksi nousi vuoron odottaminen sekä kehään meno. Tokomies nimittäin saa vireen tappiinsa odottamisesta ja kokeessa on hankalaa arvioida, koska ottaa koira odottelemaan kun kehään meno voi venyä ja vanua, joten mikä on liian aikaisin ja mikä liian myöhään. Ja tämä noussut vire sitten heijastuu kehään menon levottomuutena sekä paikallamakuussa ja seuraamisessa. Näitä asioita esittelin Pekalle ja sitten vain kuuntelin mitä hänellä oli aiheesta sanottavaa :)

Ensin puhuimme purkamisen tärkeydestä, eli ihanteena olisi heittää parinkymmenen minuutin lenkki ja sen jälkeen vähän touhuta jotakin, ja tässäkin tutkailtava mikä on koiralle sopivasti milläkin hetkellä. Tähän meidän on nyt kiinnitettävä huomiota vielä lisää, vaikka olosuhteet ei aina anna periksi ajallisesti tai tilojen suhteen, mm. talven hallikokeessa ei välttämättä ole juurikaan tilaa tempuilla tai leikkiä, ja treeneihin joskus joutuu tulemaan tukka putkella ja parhaimmillaan siitä vielä joutuu hommiin ensimmäisenä :D

Toisena puhuimme kehään menon rakentamisesta koiralle erittäin tärkeäksi ja erityisen hauskaksi, meille se on ”Tässä näin” kävely. Tätä olemme jo itsenäisesti harjoitelleet ja se on ollut erittäin haastavaa, mutta Pekalta saimme nyt hyvät eväät lähteä rakentamaan tilanteeseen oikeaa mielentilaa. Koulutuksessa Topi näytti oikein överi tehostein kuinka häntä kiehuttaa, kun ei tapahdu mitään ja kun ”mä niiiin haluuuuuuun treenata” ja vinkua vongutti oikein urakalla siinä meidän keskustellessa (yleensä vinkuilu melko maltillista). Ja tästä se kultainen pointti; vinkumisesta ei kielletä (ja tämän olenkin arvellut aika turhaksi, vaikutus hyvin heikko) vaan vahvistetaan niitä hiljaisia hetkiä = oikeaa mielentilaa. Niiiiiin simppeliä, mutta silti niin  hitsin avartavaa! :D Siinä keskustelun lomassa naksuttelin hiljaisuutta ja niin vaan volyymit laski ja Tokomies rauhoittui (joskin pian intoutui taas, mutta harjoittelun edetessä uskoisin intoilu pätkien lyhenevän ja rauhallisten pitenevän oleellisesti, ainakin toivon niin :P ). Testasimme myös ”kehään menoa” jättämällä koira etäämmälle odottamaan (hiljaa) ja siitä pyynnöstä tulemaan vierelle kävelemään ”Tässä näin” kehään. Näitä juttuja nyt otetaan kunnolla työnalle, sillä kehään meno on oikeastaan tärkein osa koetta, missä mielentilassa sinne koira ja ohjaaja menee.

Puolituntia meni siivillä ja asiaa olisi vielä riittänyt yhden jos toisenkin puolituntia, mutta näilläkin eväin pääsemme taas eteenpäin. Aivan loistavia näkemyksiä ja näkökulmia, osittain ihan perusjuttuja, mutta mielenkiintoisista näkökulmista esitettynä ja laittoi paljon ajatuksia liikkeelle. Mielenkiinnolla seurasimme myös toisen koirakon tekemiä tunnariharjoituksia, niitä täytynee koittaa myös Topin kanssa :)

Tokoturnee oli aika kovaa settiä, onneksi harvakseltaan näin tiiviisti koulutukset osuvat. Mutta hienosti jaksettiin ja tästä on taas hyvä jatkaa pidettyjen huilipäivien jälkeen :)

Tokomiehen treeniblogia pukkaa :D

No niin, vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi luoda Topille alias Tokomiehelle blogi, jossa pohtia, analysoida, vatkata ja vouhottaa niin treenejä kuin muitakin hommia ja puuhia. Rakas Alli mummo toimii blogissa taustavaikuttajana ja vierailevana tähtenä <3

Jos nyt ensimmäiseen postaukseen tarkastelisi hieman mistä on tultu ja missä mennään Topin tokohommeleissa :) Topin kanssa tokoilut aloiteltiin ihan pikku pennusta loppukesästä 2014, jolloin tutkailtiin pikku hiljaa erilaisia perusjuttuja ja leikkiä, sekä syksyn ja alkutalven aikana muutamien kurssien muodossa totuteltiin touhuilemaan toisten koirien seurassa ja häiriössä. Viime vuosi (2015) oli hyvin treenin täyteinen yhteistyön ja vankan pohjan rakentamisineen. Aihelistalla oli monenlaisia liikkeitä ja osasia sekä mielentilaan liittyviä juttuja, joita työstettiin eteenpäin pikkuhiljaa. Alokasluokan liikkeet olivat pääosassa, loppuvuotta kohti mukaan otettiin myös avoimenluokan sekä joitakin ylempien luokkien liikkeitä. Vuoden lopuksi koostin listamuodossa mielenkiinnosta mitä kaikkea ollaan harjoiteltu (liikkeet ja niihin liittyvät osa-alueet), tältä lista näytti:

Perusasento (motivaatio, innokkuus, tarkkuus, suoruus)
Seuraaminen (oikea paikka, paikan tarkkuus, suoruus, motivaatio, kesto, käännökset, juoksu, hidas vauhti)
Liikkeestä maahan meno/seisominen (asentojen suoritus nopeus, kuuntelu/erottelu)
Kapulan pito (nätisti pitäminen istuen/liikkuen, kesto, katse ylös, hyvä pito myös luovuttaessa)
Nouto (maltti/rauha ennen käskyä, kapulan tuominen, palautus vauhti, viereen tulo kapula suussa)
Kaukokäskyt (asennon vaihtojen nopeus, tarkkuus, paikallaan pysyminen, etäisyys)
Hyppy
Luoksetulo (odottaminen, vauhti, lopun perusasennon suoruus)

Kiertäminen (kierto, vauhti, motivaatio, maltti/rauha ennen lähetystä, etäisyys)

Ruutu (oikea paikka ruudussa, seisominen ruudussa paikallaan, motivaatio, vauhti, maltti/rauha ennen lähetystä, etäisyys)
Tunnistusnouto (oman hajuisen kapulan löytäminen piilotettuna, ”vieraiden” huomiotta jättäminen, motivaatio, maltti/rauha ennen lähetystä, nätti tunnarikapulan pito, kapulan kanssa viereen tuleminen)
Liikkeestä istuminen (asennon suoritus nopeus, kuuntelu/erottelu)
Peruuttaminen (taaksepäin menemisen ymmärtäminen/tekniikka, istumasta nouseminen)
Ohjattu nouto (oikea - vasen erottelua, keskikapulan huomiotta jättäminen)
Piste (merkille juoksu, merkille kääntyminen, oikea kohta, motivaatio)
Luoksetulon pysäytykset (motivaatio, liikerata)

Paikallamakuu (rauhallisuus, kesto, käskyjen erottelu, toisten käskyjen huomioimattomuus, rauhallinen palkkaus liikkeen lopuksi, kehän ulkopuolella lyhyt hillitty leikki)


Koostin listaan myös vielä muita asioita, joita on harjoiteltava kokonaisuuden kannalta ja tälläisiä asioita liikkeiden lisäksi oltiin harjoiteltu:

Perusasento/muu asento (pysytään kunnes vapautus sana ”rela” tai uusi käsky)
Yhteinen leikki (motivaatio, into tuoda lelu, halu leikkiä yhdessä)
Sosiaalinen palkka (innostuminen kehuista)
Liikkeiden välit (liikkeestä toiseen siirtyminen kontaktissa, odottaminen)
Valmistelevat sanat (liike kohtaiset sanat kertomaan mitä tehdään seuraavaksi esim. ”tehdään kauko/ruutu/ohjis/nenä/tule/hae”)
Kehään meno (kontakti, hallinta, odottaminen, yhdessä valmistautuminen ”kohta tehdään”)
Kevythäkissä odottaminen (hiljaa, rennosti, pois tuleminen vain luvalla)
Käy siihen (rento ja rauhallinen odottaminen makuulla)


Listan tarkastelu oli varsin avartavaa ja siitä oli helppo hahmottaa mitä ollaan opittu ja listasta on myös näin myöhemminkin hyvä tutkailla ja muistella mitä tarvitsisi vielä treenailla lisää :) Meillä on ollut ilo päästä treenaamaan Oili Huotarin toko- ja kisakursseilla, sekä eri treeniryhmien mukana hänen koulutuksiinsa, näin ollaan saatu roppakaupalla loistavia vinkkejä ja näkemyksiä eri aihe-alueisiin. Eniten on kiinnitetty huomiota mielentilan ja (yli)vireen hallintaan vauhtiliikkeissä sekä kokonaisuutena, yksi iso työsarka on ollut myös seuraamisen työstäminen.

Treeniryhmän löytyminen on aina oma haasteensa ja viime vuosi olikin tämän suhteen yhtä hakemista :D Loppujen lopuksi hyvä kombinaatio löytyi ja tällä erää treeniä pukkaa pääsääntöisesti VAU:n tokovalmennusryhmässä sekä Kennelkerhon Tehoryhmässä. Lisäksi syksyllä pääsimme Topin kanssa SSKP:n nuorten koirien tokorinkiin. Tähän on hyvin toiminut lisänä Oilin koulutukset, joissa ratkoa eteen tupsahtavia ongelman poikasia ja saada neuvoja miten edetä. Kisakurssit on olleet myös oiva apu kokeenomaiseen treeniin ja kokeisiin valmistautumiseen.

Tämän vuoden puolella oltiin sitten valmiita starttaamaan ensimmäiseen kokeeseen tammikuulla ja heti maaliskuussa suunnattiin toiseen kokeeseen, molemmista mukavasti ALO1 –tulos. Näistä kokeista päälimmäisenä ilon aiheena hyvät kokonaisuudet ja liikkeiden suorittamiset, lisätutkailun aihetta antoivat paikallamakuissa maahanmenot vasta toisella käskyllä sekä lievä levottomuus makuulla, plus seuraamisen viretaso ja kestävyys.

Nyt keväällä ollaan jatkettu talven suurinta projektia eli seuraamista. Lähtötilanne oli hyvä, kun tehtiin muutamien askeleiden ja lyhyiden pätkien settejä, Topi piti paikan hyvin ja oli suora. Mutta matkan pidentyessä perinteiset ongelmat putkahtivat pintaan, eli keskittymisen herpaantuminen, edistäminen, vinous ja jalkaan painaminen :D Nämä ongelmat tulivat hiukan varkain, koska ensin keskityimme enemmän ”härkkimisongelmaan” jota esiintyi usein ensi askeleiden aikana, seuraamisen into purkautui Topilla jalkaa vasten nousemisena ja treenitaskun suulla nyhtämisenä. Ja tästä jos Tokomiestä yritti ojentaa, niin teki lälläti-lää loikan sivuun :D Pikkuhiljaa tämä kummallinen tapa on hiipunut pois, ilmestyy enää harvakseltaan, mutta vastapainoksi saimme sitten tämän edistys-poikitus-painaminen sarjan :O :D Sen kanssa onkin sitten saanut painia kunnolla, mutta nyt targetin kanssa (joka meillä tällä hetkellä on viehättävä muovinen ”villisika” kuva :P ) seuraaminen on parantunut ja ollaan toivorikkaita...

Nyt kevään ja alkukesän aikana on tarkoitus suunnata tekemään erilaisia häiriötreenejä, sillä viimeistä alokkaan 1-tulosta on ajatuksena lähteä tavoittelemaan SM-kisoihin VAU:n joukkueessa. Myös syksyn Piirinmestaruudet joukkueessa siintää tulevaisuudessa, mutta kunhan nyt tuo heinäkuu ensin koittaa... :O :D