Virejuttuja ja viilaushommia

Hallikausi on pyöräytetty aktiivisesti käyntiin talven tuloa odotellessa ja samalla palattu vireen hallinta asioiden äärelle. Suureksi hämmästyksekseni hiuksia ei kuitenkaan ole tarvinut ihan hirveästi repiä eikä mietintämyssyäkään vetää kovin tiukasti päähän :D Pieniä epätoivon hetkiä on ajoittain esiintynyt, että tuleeko tästä ikinä valmista, mutta varovaisen optimistisesti arvioiden koekalenteri ei ehkä joudakaan talviunille :O :D

Alkukauden treenit ovat siis kokonaisuudessaan sujuneet varsin lupaavasti :) Ollaan sinnikkäästi jatkettu hallissa kevään ja kesän treenityylin soveltamista eli naksutellen haettu mielentilan rauhallisuutta ja rentoutta ensin kentän ulkopuolella, sitten harjoiteltu kehään menoa samassa mielentilassa ja tämän onnistuttua tehty kentällä siirtymiä liikkuroituna. Ja vasta tämän harjoitussetin jälkeen on tehty muuta treeniä, joissa on myös huolehdittu vireen säilymisestä rauhallisena sekä siirtymien pysymisestä hallittuna hieman kokeenomaiseen tyyliin. Tämä harjoituskokonaisuus näyttäisi toimivan lopulta yhtä kivasti myös haastavassa hallissa kuin olosuhteiltaan helpommalla ulkokentällä! :)

Edelleen Tokomiehen kiihtymys nousee jo pelkästään auton kaartaessa treenipaikalle eli volyymiä alkaa löytyä, kun herra huomaa mihin ollaan tulossa. Tähän paras lääke on lopulta ollut heti parkkiin päästyä melko nopeasti autohäkin oven avaaminen. Tällöin suurin möykkääminen loppuu, vaikka tässä kohtaa jättimäiset muurahaiset kuhiseekin Tokomiehen pöksyissä. Oven ollessa auki seuraava vaihe on, että täytyy malttaa odottaa ja olla fiksusti hiljaa sen aikaa, kun "laittelen tavaroita" eli kaivelen kassista milloin mitäkin jne. Ja vasta tämän jälkeen saa luvan tulla ulos. Tämä on alkanut sujua jo aika hyvin ja harjoituksen jälkeen jatketaan lenkille. Edelleenkään lenkin rauhoittavaa ja kierroksia laskevaa vaikutusta ennen treeniä en pidä kovin suurena meidän kohdalla (tai sitten pitäisi kävellä _todella_ pitkä lenkki), sillä vaikka kastroinnin jälkeen kulkuset ei enää kilise ja hajujen perään ei olla hanakasti hömpöttelemässä, on lenkillä vauhti ja touhottaminen edelleen rodunomaisesti melko suuressa roolissa :D Herran kipittäessä vauhdilla lenkkiä eteenpäin nähtävissä on Tokomiehen mielessä räikeänä vilkkuva valokyltti "Mä niiiiin oon menossa HALLIIN!" :D Eli mukavasti rauhallisempaa ja rennompaa meno kyllä on hajujen puolesta ja Topi hakee kontaktia lenkin aikana useasti ja on hyvin kuulolla, mutta lenkki näyttäisi olevan herralle kuin pakollinen juttu, jonka haluaa suorittaa alta pois mahdollisimman ripeästi, jotta pääsee _halliin_ tekemään TOKOHOMMELEITA. Että mitäs siinä sitten turhia kotkotuksia lenkin suhteen :D

Lenkiltä palattua Topi saa uudelleen mennä autohäkkiin ovi auki odottamaan, kun jälleen kaivelen sitä sun tätä valmiiksi treenivehkeistä. Tässä vaiheessa on tehty lisänä myös kontaktiharjoitusta, eli silmiin katsomalla ja namista luopumalla saa namia. Tämä on rauhoittanut kierroksia alas ja tällöin saa luvan tulla pois. Vielä pihalla ennen halliin menoa on tehty naksutellen tuttua peruutusharjoittelua, jossa haetaan oikeaa mielentilaa. Nämä kaikki pienet harjoitukset yhdessä  on auttaneet siihen, että nyt olemme päässeet halliin rauhallisessa ja hyvässä mielentilassa joka kerta! :) <3

Suurin muutos viime talven rutiineihin on se, että nyt autolta lenkin jälkeen mennään suoraan halliin enkä käy ensin viemässä tavaroita ja pystyttämässä kevythäkkiä valmiiksi, jolloin Topi joutuisi odottamaan kiihdyttävässä mielentilassa autossa. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, miten mielentila jutuissa pienet asiat vaikuttavat paljon :O Suurinpiirtein samanmoisella rutiinilla ollaan ennenkin toimittu, mutta nyt kun lisätty nuo pienet muutokset (häkin ovi auki, odottaminen rauhassa, suoraan halliin) ja harjoitukset (kontakti, peruutus), niin Tokomies on saanut jutun juonesta kiinni. Tietysti osansa rauhoittumisen onnistumiseen on hävinneillä kulkusilla, kun innostuksen lisäksi hajumaailma ei enää kiihdytä niin paljon ja herra on ylipäätään vastaanottavaisempi harjoituksille. Ja osansa onnistumiseen tuo sekin, että onneksi näitä harjoituksia on ehditty sisäänajaa helpommissa olosuhteissa ulkotreenissä kesän ajan eli pohjaa on jo tehtynä. Tärkeä osanen palapelissä on edelleen myös alkurutiineihin kuuluva Tokomiehen kevythäkkiin asettuminen heti halliin tultua, koska siellä Topi rauhoittuu odottelemaan :)

Ilme ja olemus on siis olleet oikein kivat halliin mentäessä ja nyt kauden edetessä rutiinit ovat jo hieman nopeutuneetkin, eli nyt ei enää tarvitse niin pitkästi suorittaa jokaista vaihetta ja halliin päästään melko mutkattomasti. Mutkaa matkaan saadaankin sitten kun itse treeni on käsillä, jolloin vielä kuplintaa ja keulimista näkyy pinnan alla. Tähän on puolestaan auttanut maltti ja rauhoittumistreeni kehän ulkopuolella, eli peruuttelua ja siinä naksuttelua niin kauan kun Topilla suu aukeaa ja herra malttaa hengittää :D Jaksan edelleen naureskella herran lepattaville huulille, kun ilma alkaa virrata :D Nyt on myös peruuttelu tehtävässä pyydetyissä asennoissa (seiso, istu, maa) tehty rauhoittumista (joka on vaikeampaa kuin liikkeessä) eli näissä odotan että rentoutuu ja siitä naks ja nami. Näissä jo usein ilme rentoutuu, mutta helposti vielä oikea vire tipahtaa pois, joka näkyy heti erilaisena ilmeenä. Peruuttelu-harjoituksen tueksi kokeilin perinteistä kontakti + namista luopumisen treeniä (kuten autolla ollessa) ja se näyttäisi myös toimivan kivasti, kun rauhoittuu miettimään nami asiaa ja oikein kunnolla keskittyy, jotta saa namia.

Näiden harjoitusten jälkeen on kehään vievän oviaukon läheisyydessä tehty perusasennossa "vuoron odottelua" naksutellen ja tässä on Tokomies edistynyt hyvin, nyt on malttia pysyä vieressä rauhassa ja kestää odottelun lisäksi housujen nostelut ja taskun kaivamiset :D Paljon on myös naksuteltu odottelun perusasennosta liikkeelle lähtöä, jotta yhdessä kävely "tässä näin" pysyy heti alkumetreiltä kontaktissa. Kehän oviaukko on edelleen kriittisin paikka, jossa homma helposti lipsuu, mutta naksulla olen saanut vahvistettua myös tätä vaikeaa kohtaa ja edistys on ollut hyvää :) Vaikeus  tulee siitä, että Topi haluaisi kovasti tehdä kentälle mennessä pienen mitäs-ja-ketäs-täällä-on skannauksen, jossa myös helposti etääntyy hieman eteenpäin ja kontakti katkeaa. Treenin myötä tämä on alkunut kuitenkin vähentyä ja yhteinen kupla ehkä hieman venyy, muttei enää puhkea :D

Aina on hyvä tarkistaa, ettei mitään ole jäänyt huomaamatta...

Tämän kokonaisuuden edistyksestä hallilla olen aivan valtavan iloinen ja onnellinen, sillä nämä asiat ovat olleet koko tokouran ajan se vaikein asia hanskata (seuraamisen keulimisen lisäksi :D). Kaikki tekeminen kun kuitenkin lähtee siitä liikkeelle, millaisessa mielentilassa kehään mennään. Parhaimmillaan yhteinen fiilis on aktiivinen, rento ja keskittynyt, yhteistyö toimii ja kokonaisuus pysyy ehjänä. Ei mikään helppo nakki intopinkeän stafferoisen kanssa, mutta tämä tavoite pidetään kirkkaana mielessä aina kun tuntuu, että onko tässä mitään järjen hiventä :D Hienon edistymisen myötä on ilahduttavaa nähdä miten suuri ja pitkäkestoinen työ tuottaa lopulta tulosta <3 Pikkuhiljaa on nyt naksuttelua jätetty vähemmälle alkurutiineissa ja se onkin selvästi oma vaiheensa irrottautua siitä. Pientä kysymysmerkkiä on ollut Tokomiehen pään yllä kun namia ei ole sadellut ihan yhtä tiiviisti, mutta on suoriutunut yhtä mainiosti kehään menosta tuolloinkin. Katsotaan miten edistys jatkuu, onneksi naksutteluun voi myös aina palata hetkeksi jos näyttää olevan tarvetta :)

Varsin monimutkaiselta kuulostavan (:D) halliin tulon ja kehään pääsyn jälkeen alkavatkin sitten jälleen erinäiset probleemat :D Naksutellen liikkuroidut siirtymät ovat toimineet hyvin ja tuoneet varmuutta siirtymiseen yhdessä "tässä näin" liikkeestä toiseen. Mutta... Nyt useamman treenin jälkeen analysoituna näyttää siltä, että edelleen liikkuri ja liikkuroiminen kiihdyttää sekä ehkäpä eniten se, että ylipäätään asioita tehdään kokeenomaisesti. Tällöin Tokomies ei suoriudu liikkeistä niin hyvin kuin osaisi tai vähintään ääntä alkaa kuulua siellä täällä, etenkin jos kentällä on myös muita koiria. Jos treenaamme yksittäisiä asioita, keskittyy ja suoriutuu hyvin :O Muutamassa viimeisimmässä treeneissä huomasin myös kiihtymiseen liittyvän jo pelkän taluttimen irrottaminen pannasta, tämä jäykistää koko koiran intopinkeydestä ja kehääntulon rauhallinen vire on tipotiessään, koska ehtii siinä pienessä hetkessä jo alkaa kelaamaan mitä kaikkea kehässä näkyy, koiria, ruutu, kiertotötterö jne... :O Taluttimessa siirrytään usein kehään yhdessä kävellen, koska alemmissa luokissa vielä paikkikseen mennessä täytyy mennä remmissä, joten sitäkin on harjoiteltava. Lisäksi välillä käytävillä on ahdasta ja paljon koiria, joten usein miellyttävämpää on mennä kytkettynä. Jostain syystä remmissä kehään meno on selvästi vaikeampaa Tokomiehelle, aivankuin silloin ei herran mielestään tarvitsisi olla niin skarpisti ja kuulolla :O Ja tietysti remmin irroitus on merkki, että ou jee, nyt pääsen ruutuun/tötterölle/kapulalle/ihanmitävaanhitsincoolia! :D

Ilmeestä näkee millä tärkeydellä ja Insinöörismiehen otteella
Tokomies suhtautuu annettuihin tehtäviin, tässä meneillään istu & odota,
joka vaatii kovasti keskittymistä ja tsemppiä :D <3

Alkurutiinien sisäänajon lisäksi on sentään liikkeisiin liityviäkin asioita treenailtu :D Yksittäisistä liikkeistä eteenpäin on viety noudon loppuosaa, luoksetulon stoppeja, kaukoja, tunnaria ja eteenlähetystä. Välillä on juostu myös ruutuun ja kierretty tötsää, sekä muisteltu seuraamista sekä seuraamisen liikkeelle lähtöjä vahvistettu naksutellen. Seuraaminen on taas skarpimpaa, nyt kun sitä on tehty enemmän ja aloitukset alkaa olemaan aika kivoja, ei tarvitse enää stressata niin kovasti ensimmäisiä askelia vaan voin jo luottaa aika hyvin, että alku pysyy kasassa, jee! :D

Noudon loppua on viilailtu pallon kanssa Riitan ohjeiden mukaan. Huvittava havainto on ollut, että Topilla pallo toimii paremmin sivulle kuin taakse laitettuna; taaempana olevaa palloa ei ilmeisesti tarvitse Tokomiehen mielestä kelata niin tarkasti kuin vieressä olevaa ja suu alkaa käydä helpommin :D Tämäkin varmaan helpottaa pikkuhiljaa, kun treeni etenee ja palkan sijainnin merkitys vähenee. Käytin palloa noutotreenin ohessa palkkana satunnaisesti muulloinkin, ja hallissa se tuntui pikkuhiljaa nostavan yleisesti virettä tappiinsa, joten vaihdettiin ainakin hetkeksi taas enemmän nami linjalle ylipäätään palkan kanssa. Namin kanssa Topi tekee yhtä tarkasti työtä, joten sekin toimii hyvin. Kapulan muljuttelu on vähentynyt selvästi ja pito on harjoituksen kanssa hyvä, mutta heti kun Tokomiehellä on vähänkään hurlumhei meininkiä, niin edelleen suu alkaa käydä, välillä enemmän välillä vähemmän. Kaivoin tähänkin naksun avuksi, jossa merkkaan hyvää pitoa vaikeimmassa kohdassa eli n. 1-2 m ennen viereen tuloa.

Luoksetulon stopeissa löytyi lopulta hyvä kombinaatio ja olemme molemmat saaneet hommasta kiinni :D Jatkoin ensin tuttua pallon heittoa sekä mielenkiinnosta kokeiltiin myös taakse apparille jätettyä namipalkkaa, jonne vapautus stopin jälkeen. Topi ei oikein ensin ymmärtänyt mihin olisi pitänyt juosta vapautuksen jälkeen (taaksepäin) ja kun hoksasi namit, apparin kädet oli tämän jälkeen niin hirveässä kuolalimassa, että apurin löytäminen treeniin pitemmän päälle ei varmaan olisi onnistunut enää :D Näistä siis pallon heitto toimi paremmin, mutta stoppien laatu oli silti hieman vaihtelevan oloista. Lisäksi pelkäsin Tokomiehen hampaiden puolesta, koska hyvin usein sain pallon heitettyä niin, että nappasi sen suoraan suuhunsa ja pallo ei kuitenkaan ole sieltä keveimmästä päästä... :O Sitten eräänä päivänä keksin treeninameista leikata hieman isompia palasia tätä harjoitusta varten (sen kokoisia, että Tokomieskin ne varmasti löytää :D) ja testiksi vaihdoin pallon heiton namin heittoon. Ja kyllä kannatti, sillä se toimi! :D Eli nyt ei heitellä namia mitenkään edestakaisin jouksuttaen ja lähellä stoppeja, vaan ihan reilusti paikaltaan kauempaakin voin kutsua, heitän namin ja avot, Tokomies tekee hienot stopit joka kerta :O

Kaukoissa on saatu etäisyyttä harjoiteltua ja jätettyä takajalkoja muistuttamasta kauratyyny pois. Palkkausta myös on saatu harvennettua ja tehty pisimmillään 3 vaihtoa ilman palkkaa. Nämä onnistuu jo aika kivasti myös hallissa pienessä häiriössä :) Vaikeinta näyttäisi olevan muistaa keskittyä seisomasta maahanmenon tekniikkaan, Tokomies tarjoaisi siihen mielellään välimallia, jossa takajalat liikkuu _vähän_ :D Tunnarissa on saatu oman nostamiseen taas varmuus takaisin, mutta palautus on ollut kuitenkin aika kauhistuttavaa rouskuttelua/tiputtelua/hiippailua :D Kuitenkin pientä edistymistä tässäkin, joten malttia vain tarvitaan ja naksutin on tässäkin loisto väline :) Mitä tekisinkään ilman moista pikku kapistusta! :D

Eteenlähetyksessä ollaan hieman tuuliajon vaarassa; nyt kosketusalustat viety Topin näkemättä eikä paikkaa ole käyty näyttämässä mitenkään. Ensimmäisellä lähetyksellä jostain syystä loppumatkasta ajautuu usein vasemmalle jonkin verran, juoksee kuitenkin pitkälle ja usein siinä samalla jo bongaa lätkän, jolle sitten korjaa. Tässä kohtaa on ohjaajalla melko moinen kysymysmerkki pään yllä, että niin, kuinka tässä pitää toimia/korjata tekemistä? Toiselle eri paikassa olevalle lätkälle lähetys onnistuu aina ok, vaikka ei ole sitä nähnyt eikä näytetty. Hmmm.

Tyytyväinen treenaaja kotiin lähdössä :)

Paljon on siis treenirintamalla saatu aikaan, on otettu reippaita edistyksen askelia eteenpäin ja suunta on oikea :) Innolla on jatkettu treenejä ja kävimme taas myös Korrien koulutuksessa pohtimassa vireasioita, tähän palaillaan seuraavan päivityksen tiimoilla. Lisäksi loppuvuoteen mahtuu vielä Christan koulutus, pohdinnan alla mitä Tokomiehen kanssa siellä tutkailtaisiin :) Ja koekalenteri, katsotaan josko se ei vaipuisi talvihorrokseen :D

Koulutuskimara ja hallikauden käynnistelyä

Syksyn treenien lomaan ilmaantui mukavasti kolme Korrien koulutusta, kaksi oman seuran järjestämänä sekä yksi nuortenkoirien ringin kanssa. Sattuipa vielä hauskasti, että kaikki olivat viikon välein, joten oikein tehokuurilla saatiin asioita syynätä :D Siinäpä sitten pohdiskelemaan, mitä asioita ottaisimme tarkastelun alle, missä olisivat vinkit tällä hetkellä eniten tarpeen. Koska vireasiat on nyt saatu kohtalaisen kivalle mallille, päätin että niihin ei tällä kertaa käytetä aikaa vaan pureudutaan liikkeisiin itsessään.

Pallon kanssa intopinkeänä kesän treeneissä, kiitos kuvista Kiiralle :)

Ensimmäinen koulutus oli Pekan kanssa ja sinne valikoin liikkeistä tunnarin. Kokonaisuutena ollaan tehty tunnaria niin, että oma on ollut vielä ekan toiston piilossa ja sen jälkeen siirretty väärien kapuloiden joukkoon. On tuntunut, että ollaan hieman jääty jumiin ja kun olen yrittänyt edetä liikkeessä, on Topi alkanut haparoida homman kanssa; on tuonut kyllä oman, mutta etsiskellyt sitä aikansa ja maistellut vääriä, onneksi sentään ei ole nostanut ja kiikuttanut minulle. Etenkin jos joku on liikkuroinut, on tuntunut että Tokomies ottaa siitä häiriötä ja keskittyminen ei ole ihan kohdallaan. Myös palautukset ovat melko haparoivia, koska olen todennäköisesti liian kauan palkannut kesken matkan (saanut luvalla tiputtaa kapulan) ja kaiken huipuksi olen lähtenyt kehuessa peruuttamaan, älkää kysykö miksi ihmeessä :D :D Joten toistoissa missä pitää tunnari suussa tulla viereen, loppuosa on hidas ja epävarma, ja usein kapula ehtii tippua Tokomiehen suusta tai sitä roikotetaan hyvin heppoisesti jonkun hampaan syrjällä, ellei sitä vaihtoehtoisesti ole hieman rouhittu syvemmälle takahampaiden lomaan... Pahinta rouhintaa esiintyy enää onneksi harvakseltaan, tilalle on saatu "mä nyt tipautan tän tähän" ongelma :D

Tämän alustuksen kanssa lähdettiin liikettä katsomaan ja selviteltiin mikä liikkeessä olisi se Tokomiestä häiritsevä asia. Tehtiin ensin pelkän pallon kanssa muutama harjoitus, jossa katsottiin häiritseekö liikkurointi ylipäätään Topia minkä verran. Kuten arvata voi, ei pallo asiassa ollut häikkää, siinä ei paljon liikkurit vaivaa kun saa luvan lähteä pallolle! :D Sitten tehtiinkin ihan oikea tunnari kokonaisena katsoen mitä tapahtuu. Lähetettyäni Topin kapuloille, herra juoksi niiden ylitse ja vimmatusti haistellen etsi kapulaa _piilosta_ eli kävi pitkän aikaa kaikkia tupsukoita jne. läpi joiden takana se voisi olla. Kun lopulta mitään ei löytynyt, ymmärsi siirtyä kapuloille ja sieltä löysi hienosti oman jonka toi, joskin kapula tipahti kesken matkan ja ohjaajaltakin kehut tuli myöhässä :P Tämän harjoituksen myötä Pekka oli sitä mieltä, että liikkurointi eikä väärien hajut hämmennä Tokomiestä sen kummemmin. Harjoituksessa nähtiin myös, että Topi jaksaa hienosti työskennellä vaikka oman hajua ei heti löydykään.

Koska oman etsiminen piilosta on jäänyt näin vahvaksi, ei jatkossa enää piiloteta sitä enää, vaan oma löytyy aina väärien joukossa. Oman nostamiseen tehdään treeniä naksulla, eli naksutan oman nostoja heti kun ottaa sen suuhun. Näitä ei parane liian kauaa tehdä, mutta sen verran että vahvistellaan vielä mielikuvaa oman nostoista (ja näin ollen vähennetään myös kiinnostusta maistella vääriä kapuloita). Suurimmaksi ongelmaksi nousikin lopulta palautus, jossa ohjaajan asento (kröhöm) ei ole ollut kovin stabiili :P Teimme muutamia asentoharjoituksia eli ajatuksena saada koira vielä enemmän innostumaan tulemaan luokse kun ohjaajalla on ns. jäykkis tokotönötys päällä :D Avustaja piti Tokomiestä remmissä ja innostin koiraa heiluttelemalla palloa, ja kun Tokomies oli ihan fiiliksellä "MÄ HALUUUUUN PALLON!" niin pallo piiloon ja ohjaaja laski koiran tulemaan luo, josta naksu ja pallolle vapautus. Näitä tarttisi tehdä nyt paljon erikseen, auttavat varmasti muihinkin liikkeisiin. Samoin palloa voi käyttää apuna liikkeenomaisessa suorituksessa, kun nostaa oman niin pallo esille jolloin saadaan intoa luoksetuloon kapulan kanssa ja motivaatiota pitää tunnaria suussa loppuun asti.

Kaikkinensa tunnari on ihan hyvällä mallilla, pieniä viilauksia ja vahvistusta vaille :) Erityisen iloinen olen Topin nenän käytöstä, että oikeasti osaa ja tietää mitä sieltä etsitään. Sain myös Pekalta vahvistusta käyttämääni hieman hupsulta tuntuneeseen toimintatapaan, että oma kapula on aina joka toistolla "suoraan pakasta" otettu ja vääriä säilytän eri laatikossa. On tuntunut hassulta kanniskella kahta tunnari laatikkoa, mutta kanniskelen jatkossakin :D Koska kokeessakin kapula on uusi, eikä siinä ole teoriassa muita hajuja kuin oma+kynä. Kynien hajuja ei ollakaan vielä harjoiteltu, joten jatkossa nekin otetaan mukaan :)

Seuraavalla koulutuskerralla oltiin Riitan opissa, missä aiheeksi valikoitui ruutu sekä luoksetulon pysäytykset. Ruutuunhan oli nyt kesällä tauon jälkeen ilmaantunut ongelmia paikan löytämisessä, varsinkin matkan pidentyessä. Kerrottuani Riitalle miten ongelmat ilmenee, aloitettiin katsomalla miltä ruutuun meno näyttää. Ja Tokomieshän sitten teki legendaarisesti sen, että juoksi molemmilla kerroilla (läheltä ja kaukaa) täydellisesti ruutuun :D Että niin, tältä se ongelma nyt sitten näytti...

"Hyvin löyty!"

Onneksi Riitalla oli mielessä hyvä harjoitus, jonka aikana ongelmat sitten tulivatkin esiin; Topi hakeutui etunauhalle tai sen taa seisomaan ja kun se ei kelvannut, tarjosi ruututörppöjen kanssa merkille menoa siirtyen niiden taakse seisomaan. Teimme harjoituksena paikan etsimistä itsenäisesti ja tästä saatiinkin kiva leikki samalla motivoimaan oikeaan kohtaan menoa. Sen verran muutettiin meillä ruudun paikkaa, että nyt se on keskellä eikä enää takana keskellä, koska keskikohta on helpompi hahmottaa niin koiran kuin ohjaajankin. Harjoituksessa ajatuksena oli että koira itse hoksaisi mennä ruutuun oikeaan paikkaan ilman käskyä, mutta nyt treenatessa olen ottanut kuitenkin käskyn mukaan, sillä hieman pelkona on ollut, että Tokomies kun tästä innostuu niin alkaa tarjota itsenäisiä ruutuun menoja muutenkin, jos lähetyskäskyn anto syystä tai toisesta kestää :P Topin mielestä tämä harjoitus on aika coolia hommaa, kun saa juosta ja olla tarkkana, niin namia lentää :D

"Miks ei tuu ohjeita? Mitä tässä ny pitäs tehä?!?"

"Sano ny jotain vinkkiä ees" :D

Ruutuasian käsittelyn jälkeen oli vuorossa illan hupinumero, kun pääsimme luoksetulon pysäytysten äärelle. Tätähän olemme harjoitelleet hyvin vähän ja epämääräisin tuloksin :D Olemme koittaneet tehdä stoppeja namien heittelyllä, mutta ongelmana on ollut, että a) minä en osaa heitellä ja pysäytellä oikein ja b) Tokomies ei löydä nameja :D Eli tämä opetustapa on tuntunut liian hankalalta ja monimutkaiselta. Perinteisellä pallon heitolla ollaan jotain saatu aikaan. Näytimme sitten ihan aluksi tälläisen pysäytysversion hieman liikkeenomaisena ja juu, Tokomieshän pysähtyi aika mainiosti, mutta mitä tekee ohjaaja?!? Noh, on miljoona sekunttia myöhässä pallonsa kanssa ja kun vihdoin tajuaa sen heittää, niin heitto on ehkä lattein pallon lopsahdus koiran eteen mitä hetkeen aikaan nähty :D :D

Koitimme Riitan syynissä tehdä myös peruutellen näitä pallon heittoja. Vaikeaa tästä harjoituksesta tekee se, että usein koiran vauhti jää hitaaksi jolloin pysäytyksen napakkuus kärsii. Itselleni vaikeinta on asioiden oikea-aikaisuus (käsky, pallo) sekä arvioida kriteerien pysymistä, jos pysähdys on niillä rajoilla oliko se ok vai ei. Testattiin myös pallon jättämistä takapalkaksi, mutta koska tätä ei olla harjoiteltu, ei Tokomiehellä ollut pelisäännöt selvillä ja vapautti itse itsensä pallolle missä kohtaa siltä tuntui :D Aluksi jäi myös palloon kiinni jonkin verran. Tähän harjoitukseen Riitta ehdotti myös peruuttamisen ottamista stopin jälkeen, tätäkin koitettiin, mutta ohjaajan edessä peruutuksesta on niin kauan aikaa kun viimeksi tehty, että eihän Tokomies sellaisia muistanut :D

Tässä mennään sievästi peräkanaa ruutuun, kun jouduin itse demonstroimaan
miten Tokomiehen ruutuprobleemat ilmenee  :D

Aikamme harjoitusta tehdessä, saatiin myös Tokomiehen näytteet aiheesta eli jääminen etunauhalle notkumaan...

...tai vaihtoehtoisesti törpölle seisoskelemaan meno :D

Paljon saatiin siis vinkkejä miten pysäytyksiä työstää ja ajatuksia siitä, miten palloa hyödyntää työkaluna palkkauksessa eri tavoin, joista mahdollisesti hyötyä myös jatkossa ylemmissä luokissa. Tässä ollaan taas jännän äärellä vireasioiden parissa ja kuinka lelulle vapautus ja hallinta toimivat, mutta toisaalta kun Tokomies on myös Insinöörismies, hän on hyvin tarkka säännöistä kunhan ne ensin oppii :)

Kolmas koulutuskerta jatkettiin Riitan opissa ja tällä kertaa aiheeksi valikoitui eteenlähetys sekä noudon loppuosa. Eteenlähetystä on tehty nyt pitkään alustan kanssa ja usein enää vain yksi toisto, koska tekee hyvin ja Tokomies kyllästyy, jos osattua asiaa aletaan toistaa turhan päiten. Topi on vielä nähnyt kun alusta viedään ja alusta on ollut melko näkyvillä. Riitan kanssa katsottiin ensin miltä tämä näyttää ja sen jälkeen pohdittiin kuinka liikettä viedään eteenpäin. Vauhti ja linjan pito olivat hyvät ja myös säilyivät hyvinä, vaikka alusta laitettiin piiloon kentän reunassa olevan heinikon sekaan. Sen jälkeen koitettiin, että merkkasin suuntaa Topille "tehdään Topi eteen", jolloin katsoi eteen ja siitä siirryttiinkin tekemään luoksetulo, tämän jälkeen siirryttiin takaisin tekemään varsinainen eteenlähetys. Ja Tokomies teki työtä käskettyä ja yhtä hyvin löytyi "eteen", vaikka välissä tehtiin muuta. Joten näitä nyt jatkamme ja pikkuhiljaa tehdään myös alustalle menoja niin, ettei näe sen viemistä.

Ohjeita kuunnellessa aina ehtii vähän poseerata... 

...ja sit kun kaikki on ihan tosi selvää, niin tästä voikin sit nopeesti kipasta tuolla... :D

Noudon loppuosan pureskelu ongelmaa käytiin läpi ja tällä kertaa Topi näytti heti mistä kiikastaa eli hieno nouto siihen asti kunnes alkaa kapulan muljuttelu paria metriä ennen viereentuloa :D Sitten näytimme miten hienon palautuksen herra tekee, kun pallo on kädessä ja keskittyy siihen. Näin tehtynä nouto ja palautus ovat aivan superit, mutta kysymys kuului kuinkas tämä saataisiin pysymään tälläisenä? :D Muokattiin harjoitusta niin, että pallo siirtyi maahan. Tätä olin aikaisemmin koittanut, mutta se oli aiheuttanut hämmennystä lähtötilanteessa "en voi mennä hakemaan kun pallo on tuossa!" ja Tokomiehelle tuntui olevan epäselvää, saako tästä liikkua (sekoitti selvästi häiriötreeniin) :D Samaa oli nytkin aluksi, mutta jumitilasta päästiin eteenpäin ja homma toimi hyvin :) Palautukset olivat oikein hyviä, joista vapautus pallolle. Kävimme läpi erilaisia versiointeja tästä ja näillä eväin toivottavasti pikkuhiljaa saadaan viime metrien epävarmuus pois ja kapula pysymään rauhallisemmalla pidolla. Riitta teki hyvän havainnon, että pureskelu/muljuttelu alkaa juuri siinä kohtaa, kun pään asento alkaa kohota eli silloin kun alkaa valmistella vierelle tuloa. Tähän toivottavasti nämä harjoitukset myös tuovat muutosta, että nostaa päätä vasta myöhemmin.

Oikein ilahduttavaa oli kuulla, että eteenlähetyksen ja noudon pohjatyöt oli tehty hyvin. Muutoinkin koko koulutuskimara oli hyvin antoisa ja suurta iloa tuotti se, että vireasioista ei tarvinut huolehtia eikä miettiä niitä. Varsinkin ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla mielentila oli ja pysyi hyvänä, vaikka harjoituksissa oli kiihdyttäviä elementtejä sekä jonkin verran odottelua keskustellessa kouluttajan kanssa. Odotellessa hieman alkoi ääntä syntyä, mutta vire pysyi kasassa siitä huolimatta. Keskimmäisellä kerralla ruutu ja stoppi treenissä hieman oli ylivirettä ja ilmeen vaihtumista, mutta ei överisti, joten sekin plussan puolella.

"Nii kävin, ku tartti tsekata yks tärkee juttu. Joks tää jatkuu?"

Tarkkana ku porkkana seuraavaan tehtävään,
odotellessa "voisin ottaa yhen namin" :D

Koulutusten antia on nyt koitettu hyödyntää ja talvikaudelle riittää näissäkin tekemistä :) Hallivuoroja on ollut jo muutama ja kuten arvasin, toisten koirien mukaan tulo kentälle vaikeuttaa vireasioita huomattavasti. Ensimmäinen kerta olikin aika floppi, eikä asiaa todellakaan auttanut ohjaajan väsymys, jolloin asioiden arviointi on varmasti terävimmillään :D Mutta positiivista oli, että alku oli kuitenkin hyvä, vaikka sitten liian haastavan harjoituksen kautta saatiinkin vire taas yli, mur tästä ohjaajalle! :D Plussaa myös, että lopuksi saatiin pakettia taas vähän kasaan muutamalla yksinkertaisella harjoituksella.

Seuraavaan hallikertaan valmistauduttiin sitten paremmin. Aloitettiin mielentilatreeni jo autosta tullessa, eli tehtiin tuttua treeniä parkkipaikalla. Ja kun siellä fiilis oli kohdallaan, siirryttiin sisälle, ja näin hienosti ei halliin sisälle olla varmaan koskaan päästy! :O :D Treenattiin paljon aluksi pelkkää olemista kentän ulkopuolella sekä kentälle yhdessä menoa, ja lopulta siirtymät kentälle olivatkin loistavia! Tämän jälkeen uskaltauduttiin kentälle tekemään muutama tunnari, ylempien kaukoja (lyhyeltä matkalta, takajalkoja muistuttamassa kauratyyny apuna) ja yksi eteenlähetys, nämä kaikki onnistuivat hienosti hyvässä vireessä :)

Hallikausi starttaa kunnolla käyntiin tällä viikolla ja näillä fiiliksillä jatketaan eteenpäin ja koitetaan pysyä ruodussa huolellisen treenien suunnittelun suhteen :D

Missä on ruutu, Tokomies?

Syksyisen koleat kelit yllättivät saapumisellaan; elokuu kääntyi vauhdilla syyskuuksi ja koekalenteria katsellessa loppukesän sekä syksyn suunnitelmat ovat eläneet vilkkaasti. Olisimme niin mielellään jatkaneet Tokomiehen kanssa kesäkautta vielä parilla kuukaudella, jotta oltaisiin ehditty saada hyvässä vauhdissa oleva edistyminen valmiiksi ulkokoetta ajatellen. Eli olisi keritty viilata purkkipalkka kannattelemaan kaikki 9 liikettä putkeen, niin että hyvä tekemisen mielentila säilyisi läpi kokeen. Mutta aika juoksee liian ripeästi ja lopulta oli pakko todeta, että ulkokausi loppuu auttamattomasti kesken tässä hitaassa koekuntoon projektissa. Tokomies on edistynyt hurjasti, mutta keskeneräisenä ei kokeeseen kuitenkaan kannata lähteä, jottei tule takapakkia. Joten maltetaan nyt vielä mielemme ja annetaan suunnitelmien elää vapaasti :D

Syksy ei Tokomiehen menoa hidasta, kun mutaojat ja kuralätäköt
on ihan kiinnostava kohde noin niinkun kesälläkin :D

Treenin puutteesta tokohommelit ei ole jäänyt kiinni, sillä on päästy kesän ajan tasaiseen tahtiin treenailemaan vaihtelevasti erilaisissa ympyröissä. Ison ja haastavan kokonaisuuden työstäminen valmiiksi vie aikaa eikä auta hoppuilla, mikä on toisinaan tuskastuttavaa :D Kesän treenien toimiva yhtälö selkiytyi kun palaset alkoivat loksahdella kohdilleen ja samalla tyylillä on jatkettu eteenpäin; naksutellen on työstetty kehän ulkopuolella oikean mielentilan löytymistä (rentous, rauhallisuus), kehään menoa sekä poistuloa (yhdessä kävelyä, kontaktin säilymistä), liikkurointia ja siirtymisiä (rentous, rauhallisuus). Purkkipalkalla on tehty yksittäisiä liikkeitä vahvistaen oikeaa suoritus tapaa sekä paikallaoloa ja myös lyhyitä kokeenomaisia pätkiä liikkuroituna (3-5 liikettä). Treenin sekaan on ujutettu vaihdellen joitakin liikkeitä pallopalkalla fiilistellen, tällöinkin kokeenomaista tuntua ylläpidellen eli kentälle mennään ja siellä ollaan hallitusti yhdessä. Tämän yhtälön lopputulema on ollut skarppi, keskittynyt ja aktiivinen Tokomies, joka on rento ja rauhallinen, ja mielentilan kupliessakin melko maltillinen! :O <3

On ollut aivan äärettömän hienoa ja uskomatonta nähdä muutos joka on saatu aikaan, eikä sitä aina meinaa uskoa todeksi :) Se on vaatinut vuoden verran hirvittävän määrän työtä ja asioiden pohtimista, testaamista ja analysointia, mutta samalla antanut paljon oppia. Välillä on meinannut usko loppua kesken ja korvista on tullut sanat mielentila ja vire, mutta onneksi jostain aina on löytynyt tsemppi jatkaa eteenpäin. On huikean ihanaa nähdä Topi the Tokomiehen olemus ja ilme, joka on työskennellessä rento ja keskittynyt, vihdoin siis taas oma taitava itsensä! Kun seuran syyskauden treenit alkoivat, oli kentällä töissä kuin eri koira ja tästä saimmekin kivasti palautetta myös treenikavereilta miten muutos on selkeästi nähtävissä :)

Tokohommat siis luistaa taas hyvällä tekemisen meiningillä, mutta tietysti treenien sekaan eksyy huonompiakin hetkiä, jolloin mopo taas vähän keulii tai ääntä tulee. Vaikka nämä hetket tuntuvatkin välillä turhauttavilta takapakeilta, niistä löytää aina jotain opittavaa seuraavaan treeniin huomioitavaksi (avainsanat mitä, miksi, miten :D). Mielentilan hallinta alkutreeninä onnistuu jo aika hyvin, mutta aina sekään ei ole aukotonta, siihen kun vaikuttaa niin monta asiaa, mm. missä treenataan, onko ehditty olla paikan päällä minkä aikaa, onko Topi virkeä vai rauhallisempi jne. Liikkeiden harjoittelunkin aikana saattaa ajoittain homma rakoilla, ja nyt tärkeintä onkin pysyä skarppina ja muuttaa treenisuunnitelmaa tarpeen mukaan juuri sen hetkiseen vireeseen sopivammaksi, jotta ylivirettä ja väärää mielentilaa ei tule ruokkineeksi. Tietysti se on helpommin sanottu kuin tehty miettiä lennosta mikä kulloinkin on paras ratkaisu, mutta aina voi yrittää :D Usein tuleekin jo mietittyä varalle suunnitelmaa B, jos A alkaa näyttää siltä, että pakka rakoilee.

Erittäin positiivista näissä huonommissa hetkissä on myös, että nyt pakka ei levähdä aivan täysin eikä kierrokset napsahda aivan kaakkoon. Raiteilta lipeämiset ovat siis selvästi lieventyneet ja homma on helpommin saatavissa takaisin uomiinsa. Jos keskenkaiken treenin yllättää joku hötkyily tai ääntely, se ohitetaan huomaamattomasti ja autetaan hakeutumaan parempaan mielentilaan, ja melko nopeasti Topille muistuukin mieleen, että jaa niin ei näin, vaan fiksusti ja rauhallisesti :D Kaikkien hankaluuksien jälkeen kun työkalut on vihdoin löydetty ja Tokomiehen mielenmaisemaan päästy kiinni, on solmukohdat saatu auki ja nyt vain nautimme taas täysillä yhdessä tekemisestä ja siitä valtavasta ilosta, jota yhdessä treenaaminen tuottaa :) <3

Koska tokossa treenattavia osasia on yllinkyllin eikä kaikkea voi ylläpitää tai viedä eteenpäin samaan aikaan, saimme alkusyksyn iloksi pienen haasteen ruudun kanssa. Keskittyessämme fiilispuoleen jne. treeneihin, jäi ruutu tauolle noin 1,5 kk ajaksi. Ja kun tauon jälkeen kaiveltiin ruutunauhat ja tötteröt esiin, oli napakka ja varma liike muuttunut lönkyttelyksi etunauhan taa :O :D Vuoden verran Tokomies oli juossut ruutuun lähes joka kerta ensi yrittämällä oikein ja pitkään oli tehty enää yksi toisto per treeni, kun oikea paikka hyvällä asenteella löytyi aina. Vaan eipä löytynyt enää :D Tokomies puolestaan kummeksui kun en yllättäen hyväksynytkään etunauhalla seisomista tai aivan sen taakse jäämistä, ja lopulta herra tarjosi vasemmalle etutötterölle menoa... (Joo, olemme treenanneet myös merkille menoa :P)

Aina on aikaa pienelle poseeraukselle :D

Ensin yritin tätä vauhdin tippumista sekä paikan katoamista kaivaa esiin pallolle juoksutuksella, mutta koska lelu näkyy, sinne on helppo juosta kovaa ja kun se ei näykkään, niin taas palattiin samaan etunauhalle kääntymiseen. Joten ruudun kanssa päädyin koittamaan samaa korjausta, kun kierron kanssa, eli purkkipalkka odottamaan ja hutiloidusta yrityksestä joutuu sivuun eikä saakaan nameja. Muutaman kerran Tokomies joutui sivuun pohtimaan mikä ruutu oikeastaan on, mutta sen jälkeen kun se löytyi oikein helpotettuna versiona, ruutu tulppa aukesi Tokomiehen nupissa ja tämän jälkeen taas juostiin kerralla oikeaan paikkaan :) Mutta mutta...

Pikku hiljaa pidensin matkaa ruutuun kun näytti jo ongelma korjaantuneen, mutta muutaman treenin jälkeen hapuilua on ollut jälleen ilmassa. Ruutu on siitä hankala liike, että koira tekee ns. oikein eli juoksee ruutuun, mutta huonoon kohtaan. Väärin menneen asian (paikka) kertominen on vaikeaa. Topin Insinöörismiehen mieltä korjaaminen ihmetyttää, koska tekee tavallaan oikein, mutta ei kuitenkaan ja tämä hämmennys aiheuttaa motivaation laskua. Ruudun kanssa myös painitaan saman asian kanssa kuin muissakin korjausta vaativissa liikkeissä; mitä hyödyttää toistaa asiaa ja saada onnistunut suoritus esim. kolmannella toistolla, kun taas seuraavalla treenikerralla se ensimmäinen on huono? Kun tässä pelissä saa yrittää niin kauan, että osuu oikeaan? :D

Samaa mietintää on aiheuttanut nouto, jossa kapulaa kaikesta pito- ja palautustreenistä huolimatta aletaan muljutella/pureskella takaisin tullessa, etäisyyden ollessa n. 2 metriä ohjaajasta. Ja kyllähän kun tästä huomautetaan ja tehdään uusiksi, niin toimii. Mutta se eka toisto. Kun kokeessakaan ei ole kuin se yksi, eka ja ainut suoritus. Purkkia koitin myös kapulatreeniin, mutta koska korjausta vaativia liikkeitä on useampi ja purkin olisi hyvä säilyttää tehonsa (eli jännittävyys ja tsemppaus), päätin kokeilla niin ruudun kuin noudonkin kanssa palloa. Tässä keikutaan taas vireasioiden äärellä ja oltava tarkkana, että Tokomiehellä pysyy mopon eturengas maassa. Testin tuloksena pallo esillä toi asennetta noutoon ja pureskelusta ei tietoakaan :O Ruutuunkin juostaan napakasti oikeaan paikkaan, mutta tässä huomasin matkan olevan ongelma; lyhyemmältä hyvä, kauempaa tulee arpominen?!? Tutkimukset ja testit jatkuu :D

Kevään ja kesän ajan on myös pidemmän kaavan kautta korjailtu avoimen kaukoja eli istu-maahan vaihtojen mielentilaa. Näissä ongelmaksi muodostui ylivire, jota ei tuolloin edistänyt esillä oleva pallopalkka; rauhallinen liike kiihdyttävällä palkalla väärässä mielentilassa tehtynä ei yllättäen jotenkin toiminut :D Lisäksi Topi paineistui liikkuroinnista, koska liikkurista ja liikkeestä muodostui mielikuva, että aina tapahtuu jotain _outoa_, etenkin selän takana. Tästä olen oppinut lelun ja mielentilan yhteyden lisäksi sen, että häiriötreeneistä ei aina ole apua, vaan ne voivat myös tehdä liikkeisiin huonoja mielikuvia ja aiheuttaa painetta. Tilanne kaukoissa oli lopulta se, että ensimmäistäkään asennnon vaihtoa ei kyetty tekemään, kun jo Tokomies äänen kanssa nousi ylös ja säntäsi luokse :O Liikkeen kokonaisuus on saatu korjattua naksuttelemalla liikkurointia, rauhallista olemista ja ensimmäisiä vaihtoja, sekä tehden kaukot niin, ettei takana ole jotain suurta äksöniä sekä liikkuri on ollut "normaali". Tämä on auttanut kaiken muun fiilistreenin ohella ja avoimen kaukot ovat taas sen näköiset kuin kuuluukin :)

Seuraaminen on ollut myös hieman vähemmällä treenillä kesän aikana ja aijai miten se kostautuu heti! Hieman epätasaisuutta on taas tullut tekemiseen, mutta kokonaisuus on kuitenkin positiivinen ja nyt vaan jatketaan taas ahkeraa treeniä, niin kyllä se siitä jälleen :D Peruuttamiseen on tullut jostain syystä ääntä, joten se on otettava nyt yksittäiseen tehotreeniin. Tokomies on myös keksinyt että peruuttaa voi myös pomppien taaksepäin, joka näyttää tyylikkäästi siltä kuin pikakelaisi taaksepäin sarjaa yhden askeleen siirtymistä :D Joten eteen jätetyn namin kanssa on nyt muisteltu kuinka takamus tulee nostaa kunnolla ylös peruutuksen aikana. Juoksu-osuudet seuruussa toimivat aika kivasti, edistäminen on lieventynyt selvästi ja juoksu pysyy kasassa, jee! Edelleen seuraamisessa kaikista vaikeinta on lähtö ja alkumetrit, mutta niitä on naksuteltu aktiivisesti ja saatu niihin rauhallisuutta (näin työstetty myös jäävien liikkeelle lähtöä). Tässä seuruu treeniä elokuulta, tehdään purkin kanssa ekaa kertaa kentällä ja hyvin huomaa, että herran täytyy hieman purkin suuntaan vilkuilla :D Muutoinkin pientä epätasaisuutta paikoin, mutta kokonaisuutena ihan kivaa tekemistä :)

Samasta treenistä tarttui videolle myös ohjattu nouto (evl) ja tätä liikettä on aina yhtä ihmeellistä seurata, kuinka hienosti Tokomies tietää missä on merkki! Kun muistelee taaksepäin kaikkea sitä treeniä missä herra ei ymmärtänyt yhtään, että törpön TAKANA seisominen on se juttu, ei siis pysähtyen oikeassa tai kaartaen vasemmassa reunassa. Ja sitten kun ymmärsi, että sinne taakse jäädään, oli ongelmana törpön päälle astuminen ja muuten vain sen tölviminen kumoon :D Jonka vuoksi törppö vaihdettiin kukkaruukkuun, jotta sitä ei saisi kaadettua niin helposti. Ja kuinka viime talvena heiteltiinkään lelua ja namia, että Tokomies jäisi vähän etäämmälle törpöstä ja homma meinasi olla ihan överisti kivaa. Ja tässä se nyt on kokonaisena liikkeenä kapuloineen päivineen! :O :D

Videoista ja tämän päivityksen toko- sekä pentukuvista kiitos Kiiralle :) Kesän aikana ollaan treenailtu Sinna staffin ja Topin jälkikasvun Nessien kanssa, pikku Nessie siis seuraa tokohommissa isänsä jalanjäljissä :D Vauhtia ja virtaa riittää, sekä tietysti isältään on peritty ns. tokoantenni, eli häntä joka on tikkana pystyssä kun ollaan töissä! :D Muitakin pentuja pääsin ihastelemaan ja tapaamaan heinäkuisessa pentutapaamisessa, jossa vauhtia riitti ja kaksituntinen meni siivillä pentujen juostessa ja leikkiessä. Kaikista oli kasvanut ihanan reippaita ja vauhdikkaita stafferoita <3 Pennut ovat kuvissa vajaan 4 kk ikäisiä :)

Nessien kanssa treenailemassa :)

Ulkokokeet on siis suunnitelmista jo tiputettu pois ja nyt katseet kääntyy talvea ja hallikautta kohti. Pientä varaslähtöä hallikauteen on jo otettu käymällä treenailemassa muutamaan otteeseen hallilla ja katselemassa vähän, miltä tekeminen siellä näyttää. Nyt muotoutuneet treenitavat ja rutiinit on siirrettävä halliin ja siinä on oma työnsä, alku on ollut hyvä. Ensimmäisellä kerralla kiihtymys ja huolestunut ilme sekä silmien "mollotus" ilmaantui melko pian halliin saavuttaessa, mutta myös oikeaa työskentely ilmettä vilahteli paikoin eikä ylivire ilmeestä huolimatta mennyt aivan mahdottomaksi. Muutamia vanhoja käytösmalleja (jalkaa vasten nouseminen, paikoittainen kontaktin häviäminen) esiintyi, mutta jo toisella ja kolmannella treenikerralla mielentila pysyi tasaisempana. Pääsimme mukavasti treenailemaan nämä kerrat rauhallisessa hallissa, mutta tilanne on todennäköisesti haastavampi, kun talvikauden pyörähtäessä käyntiin kentällä onkin enemmän porukkaa ja tapahtumaa kerralla.

Tokomiehellä on siis ollut kaikkinensa hyvä meininki ja hommat rullaa :D Syksyn treenit jatkuu ja hallikausi lähestyy. Kokeita kohti valmistaudutaan hitaasti mutta varmasti, edelleen yritämme uskoa, että hiljaa hyvä tulee :D Hallikausi kiihdyttävine haasteineen varmasti hidastaa edistymistä, mielentila/ylivire asioihin kun ei ole helppoja tai nopeita kikkakolmosia. Joten laakereilla ei päästä lepäilemään vireasioiden parissa edelleenkään. Syksyn treenirintamaa virkistää myös tulossa olevat kolme Korrien koulutusta, joita innolla odotellaan, tokohommia riittänee siis taas yhtä ja toista syksyn edetessä :)

Vihreän purkin arvoitus

Kesä on ollut keleiltään vaihtelevaa, mutta se ei ole Tokomiehen menoa haitannut ja kesästä on nautiskeltu säästä huolimatta. Kesän alussa pidimme hieman tokotaukoa, mutta muutoin on treenattu tasaiseen tahtiin. Ahaa elämysten sarja on saanut jatkoa myös kesän edetessä ja löytyneitä punaisia lankoja on solmittu yhteen tuloksekkaasti. Tämän hetkinen lopputulema näyttää erittäin hyvältä sen suhteen, että toivoa koekuntoon valmistumisesta on olemassa :D

Alkukesästä jäimme siis pohtimaan sosiaalisen palkan toimimattomuutta sekä treenin ja kokeen välisen eron kaventamista. Koitin muutamia kertoja Korrin Pekan antamaa kotiläksyä sosiaaliseen palkkaukseen eli opettelimme temppuja ilman konkreettista palkkaa. Voitte kuvitella millainen jättiläismäinen kysymysmerkki Tokomiehen pään yllä leijui, kun opeteltiin jalkojen välistä pujottelua askelia ottaen sekä kahdeksikon kiertämistä jalkojen ympäri ja siitä sai vain ja ainoastaan ne Topin mielestä turhat höpinät palkaksi! :D Kuuliaisesti Tokomies teki työtä käskettyä, mutta kevyesti oli ilmeessä sellaista pidä-tunkkis vivahdetta :D Jotenkin siis tuntui, ettei tämäkään nyt oikein ollut se reitti Tokomiehen kanssa yhteiseen fiiliskuplaan :D

Samalla olin jo varovaisesti palkkausongelmia pohtiessa viimeisenä oljenkortena ottanut ajatuksiin (kehän)ulkoisen palkan ja pyöritellyt sitä mielessä, voisiko se toimia Topin kanssa. Ostin jopa valmiiksi purkin sitä varten, mutta uskallus sen käyttöön ottoon vaati vielä hetken tuumailua. Allin kanssa ei koskaan ollut tätä palkkaustapaa koitettu, muistissa oli vain eräs koominen agility-epis reissu, jossa tarkemmin ajattelematta jätin lelun (joka oli liian iso taskuun) kentän laidalle ja ilmeisesti kuvittelin Allin "unohtavan" koko jutun :D Edelleen muistan sen hetken, kuinka kesken radan Alli lähti hakemaan palloa, kun näppärästi satuimme kääntymään radalla juuri palloa kohti, jolloin se tietysti muistui Allin mieleen ja palkkasi itse itsensä siihen asti hyvin menneestä radasta :D Tämän hupaisan kokemuksen saattelemana oli hieman korkea kynnys alkaa valottaa Topille ajatusta, että palkka onkin ehkä jossain muualla kuin minulla. Tähän asti kun palkka on jäänyt kehän ulkopuolelle Topin sitä tietämättä ja tullut ikäänkuin minulta suoraan.

Tokomies <3 Jäätelö

Yritin hakea tietoa miten tätä palkkaustapaa kannattaa lähteä työstämään, mutta asia ei sen enempää auennut, joten ei kun taas mietintä myssyä päähän... Kauhuskenaarioista kauhein oli tietenkin se, että Topi oppisi ryntäilemään palkalle hallitsemattomasti, vapauttaisi itse itsensä ja pahimmillaan saisi siitä vielä palkan syömällä namit. Lisäksi paljon mietitytti se, että jäisi palkkaan liikaa kiinni ja ajattelisi vain ja ainoastaan sitä eikä keskittyisi suorittamiseen. Tai suorittaisi, mutta näkisi että ajatus on jo purkin luona :D Ja tähän liittyisi sitten taas kierrosten nouseminen ja kiihtyminen (ääni ja levottomuus). Oltiin siis asioiden äärellä, joissa paljon voisi mennä myttyyn.

Varmuuden maksimoimiseksi ulkoiseksi palkaksi Tokomiehellä valikoitui namipurkki, jossa purkki on tukevaa tekoa oleva eväsrasia, jota herra ei saa itse auki ihan helpolla vaikka sitä vähän tassulla huidottaisiinkin. Lisäksi päätin, että purkille ei koskaan vapauteta kaukaa/kesken liikkeen, vaan tämä on koetyylisen suorituksen palkka ja sinne kävellään hallitusti yhdessä, josta sitten vapautus tapahtuu lähempää. Suurta päänvaivaa aiheutti vapautussanan keksiminen, joka ei vahingossakaan pääse suusta kesken kokeen/treenin eikä muistuta muita käskysanoja, joita tähän mennessä on jo kertynyt aika pitkä lista. Sanaksi valikoitui lopulta "Eväät" :D

Maagisen mystinen purkki!

Sanoista puheen ollen, käydessäni vielä läpi toukokuista Korrin koulutusta ja siellä keskusteltuja asioita, ymmärsin myös miksi todennäköisesti sosiaalisen palkan vastaanottaminen on ollut Topille niin vaikeaa; vaikka en ole tietoisesti opettanut, että sana "jes" on yhtäkuin palkka, siitä on sellainen muodostunut :O Ja nyt treenatessa sen huomaa, miten paljon ja vahingossa sitä jessiä suusta tuleekaan! Voiko koira olla yhtään enempää hämmentynyt, jos treenissä kuuluu "jes!" ja 99,8% varmuudella siitä on tullut palkka ja kokeessa ei sitten tulekaan... Joten koulutuksessa esille tullut ajatus sosiaalista palkkaa tarkoittavasta omasta sanasta tuntui koittamisen arvoiselta asialta ja otin sen purkkipalkan kanssa käyttöön. Eli liikkeiden loputtua vapautussana kertoo, että nyt kyseessä sosiaalinen palkka, jolloin koira ei odota turhaan namia/lelua. Sanaksi valikoitui "tack", joka on lyhyt ja helppo sanoa iloisen innostavasti :)

Kokonaisuutena alkoi siis hahmottua tavoitteet purkkipalkalle. Ajatuksena oli saada aikaan selkeä rutiini, josta Topin olisi helpompi hahmottaa mitä kokeenomaisessa suorituksessa tapahtuu ja ymmärtää, että palkka tulee kyllä kun työt on tehty. Kun ajatustyö oli saatu päätökseen, oli purkin testaamisen aika :D Aloitettiin yhdellä liikkeellä kerrallaan ja kun Topi ymmärsi miten juttu toimii, koitettiin kahta ja kolmea liikettä putkeen. Muutaman kerran alussa piti käydä purkilla tsekkaamassa, jos sen vaikka saisikin ilman tehtävän suoritusta, mutta nopeasti Tokomies ymmärsi yskän, että purkille lähteminen yksin on turhaa.

Ja mikä oli purkkipalkan testaamisen lopputulos? Jotain aivan mahtavaa: rauhallinen, keskittynyt ja hyvin aktiivinen Tokomies! <3 Topin Insinöörismiehen mielen maisemaan näyttäisi purkkipalkka sopivan kuin nakutettu, se on selkeyttänyt tekemistä ja nyt Tokomies ottaa myös sosiaalisen palkan vastaan ja olen voinut kehua melko vuolaastikin ilman liiallista kierrosten nousua :O Eli nyt kun Topi tietää, että palkka tulee ihan varmasti, myös sosiaalinen palkka kelpaa liikkeiden väleissä :D Asenne ja motivaatio ovat olleet käsinkosketeltavan skarppeja ja tiimityö tuntuu hitsaantuvan tiukemmin yhteen ja olemme matkalla kauan ja hartaasti odotettuun yhteiseen kuplaan :) Ajoittain palkan purkkiin laittamisen jälkeen esiintyy pientä kuohuntaa lievänä äänenä, mutta pääosin kokonaisuus on ollut tasapainoinen ja keskittynyt. Vielä ei olla tehty kaikkia avoimen 9 liikettä putkeen, tällä hetkellä on ketjutettu yksin treenatessa enimmillään 5 ja liikkuroituna 4 liikettä. Ajatuksena on saada koko setti toimimaan pikkuhiljaa ensin yksin ja sitten vasta liikkuroituna, sillä kesän ahaa elämyksiin liittyy myös liikkurointi ja sen vaikutus Tokomiehen mielentilaan.

Havainto liikkuroinnista syntyi treeneistä, jotka tuntuivat menevän penkin alle vaikka juuri edellispäivänä oli tehty yksin hienot kokeenomaiset pätkät purkilla. Tässä kohtaa olin jo varma, että purkkipalkka ei sittenkään kannattele liikkuroitua tekemistä saati koetilannetta ja tuntui, että keinot alkaa loppua mielentilan kanssa tasapainoillessa. Mutta eihän siinä sitten taas auttanut muuta kuin alkaa vain analysoimaan treeni läpi, miksi treeni epäonnistui ja mitä pitäisi tehdä toisin. Paljon asioita meni hyvin ja ne olivat niitä, mitä oltiin nyt paljon harjoiteltu (kehään tulo/pois ja seuraaminen). Ja sitten se ymmärrys syntyi; Topia jollakin tavalla ahdistaa liikkurointi. Miksi? Tätä aikani pohtiessa tajusin, että emme ole koskaan oikeasti opetelleet MITEN liikkuroidessa OLLAAN eli toisin sanoen, miten kokeenomaisessa tilanteessa ollaan, jos itse teknistä liikesuoritusta ei lasketa. Miten odotetaan rauhassa, miten korjataan lähtöpaikkaa kiihtymättä, miten kuunnellaan liikkurin selostukset ennen liikkeen alkua. Tokomies on vain tuotu mukana tilanteeseen ja on keskitytty liikkeisiin, muttei siihen tärkeimpään: fiilikseen.

Topissa siis tiivistyy hyvin idea siitä, mitä Korrin Pekan kanssa on koulutuksissa usein sivuttu; kokeessa ei saa olla yhtään harjoittelematonta asiaa. Ja tätä fiilispuolta me ei olla harjoiteltu. Tietysti myöskään mielentila ei ole ollut vastaanottavainen kuten nyt. Vire on ollut väärä jo aivan alkutekijöistä lähtien, jolloin on myös vaikea kertoa, että tämä fiilis on se oikea ja näin haluan että olet tässä tilanteessa. Ja vaikka siirtymiä oli harjoiteltu, se ei ole ollut riittävästi, koska kehässä tapahtuu paljon muutakin, kuin se liikkuminen paikasta a paikkaan b. Eikä siirtymien harjoittelu ole tuottanut tulosta, koska mielentila on ollut väärä (kiihtynyt). Siihen päälle vielä sosiaalisen palkan ongelmat sekä Tokomiehen suuri into tehdä töitä ja kauhean kova halu onnistua, näin tilanteeseen liittyy yllättävän paljon erilaisia fiilisasioita :O Jotta ihmekö tuo, jos kokeenomainen tilanne on Tokomiehestä tuntunut, ettei ihan oikein tiedä kuinka tää juttu hanskataan :O :D

Luun syöminen ulkoilmassa on aika coolia!

Ja tarkkaa hommaa, johon täytyy keskittyä kovan tuhinan kanssa :D

 Joten kun taas ahaa elämys valo vilkkui kirkkaana, ollaan nyt purkkipalkan kokonaisuuden ohella erikseen treenanneet fiilispuolta naksutellen ihan pelkkää liikkurointia ja siirtymisiä, välillä tehty jokin helppo liike tai liikkeen osa väliin. Ja mikä "helpotus" jälleen on ollut nähtävissä Tokomiehen olemuksessa, nyt kun hän _tietää_ millä mielentilalla näissä tilanteissa toivon sen olevan (rauhallinen, keskittynyt, aktiivinen) ja että liikkurista ei tarvitse ottaa painetta (kiihtyä), vaan keskittyä vain minuun ja tehtävään. Liikkuroinnista kiihtymiseen liittyy myös epävarmuus, joka on kokeenomaisessa tekemisessä ollut juuri tuon palkan saamisen epäselvyyden vuoksi. Tokomiehelle on syntynyt mielikuva kokeenomaisesta tekemisestä, että tää on taas tämä tilanne missä pitää tehdä, mutta palkkaa ei kuulu eikä näy ja siihen liittyy aina joku tyyppi joka hölisee vieressä :D Ja se tyyppi on myös se, joka jarruttaa Tokomiehen mielestä sitä, että päästäisiinkö jo töihin vai ei löpisemällä kaikenlaista ja näin pakottaa Topin kohtaamaan odottamisen sietämättömän vaikeuden :D

Kesän ahkera treenaaminen alkaa siis tuottaa pikkuhiljaa tulosta ja treenien vire ja ilme on ollut erittäin hyvä, paikoin ihan loistava. Purkkipalkasta on ollut apua myös paikallaoloon ja näyttäisi, että se on rauhoittanut Topin mieltä myös siinä, ei vilkuile enää niin paljoa ympärilleen, ilme on keskittynyt eikä ääntä tule. Hieman ensin emmin purkin testaamista tähän, sillä kauhukuvana oli kesken paikallaolon purkille lähtevä Tokomies, mutta vain yhden ainokaisen kerran on noussut istumasta seisomaan ja kun joutui paikalta pois ja sen jälkeen suorittamaan tehtävän uudelleen, näyttäisi ymmärtäneen, että myöskään paikallaolossa ei voi suorituksesta luistaa.

Kesän alussa ihasteltiin kuinka noutokapulaan ja tunnareihin ei enää jää kuin pienet hampaan jäljet!

Ja sitten eräänä päivänä yksi Tokomies löysi yhden vanhan kapulan ja kuten ilmeestä näkee,
hän vaan vähän tutki sitä tarkemmin kun ei ollut treenit käsillä :D

Varovaisesti kokeilin purkkipalkkaa myös ongelmaan, jossa varmasti jo osattua valmista liikettä suoritetaan huidellen ensimmäisellä toistolla ja vasta uusittuna tehdään liike kuten osataan. Tällöin ollaan ikäänkuin tekemässä yhden liikkeen kokeenomaista ja jos ei keskitytä kunnolla, joutuukin hetkeksi sivuun ja palkka jää saamatta. Tämä skarppasi Tokomiestä kiertoliikkeen kanssa, jossa ilmaantui jälleen tötterön koskettaminen kuonolla (tai pahimmillaan haistelemaan pysähtyminen!) ensimmäisellä toistolla. Ongelma oli, että tavalliseen tapaan taskusta palkattuna sain kyllä kerrottua, että paras tapa oli kiertää tötterö koskematta (eli pallon sai vasta siitä), mutta joka kerta kun tehtävä tehtiin _ensimmäistä kertaa_, täytyi tötteröä kuitenkin koskea eli asia ei mennyt ihan perille asti ja tuntui muodostuvan kaava, että kolmannella kerralla tehtiin oikein. Purkkipalkan ääreltä pois joutuminen jotenkin selkeytti mitä suoritukselta halusin ja muutaman kerran jälkeen Topi ymmärsi mistä on kyse, ettei tehtävää voi suorittaa hutiloiden jos namit haluaa :D

Kun kesän koesuunnitelmat vielä siirtyivät syksyä kohti, päätin kuitenkin hyödyntää lähiseudun kokeita ja huristeltiin Topin kanssa paikalle ihan vain katselemaan ja hengaamaan. Ajatuksena oli tutkailla Tokomiehen fiiliksiä koepaikalla, rauhoittuuko ja rentoutuuko, jos ei niin miksi ja missä tilanteissa kiihtyy. Käytimme koetunnelman hyödyksi harjoitellen odottamista sekä sopivissa väleissä taukojen aikana sivummalla tehtiin pieniä harjoituksia siirtymisiä jne. Nämä toimivat ihan kivasti ja ehkäpä reissuista on hyötyä jatkossa, kun tunnelma ja tilanne on taas hieman tutumpi Tokomiehelle eikä heti kylmiltään joutunut kehään. Sillä vaikka paljon on erilaisissa treeneissä ja tapahtumissa käyty, on koepaikan tunnelma kuitenkin erilainen. Ja viimeisimmästä kokeesta kuitenkin on pian jo vuosi :O

Tokomies relaa koetunnelmissa!
(Kuvaan päässyt myös aina huvitusta aiheuttava
"Hyvää Joulua!" monella kielellä toivotteleva treenikassi :D)

Koepaikalle (samoin treeneihin) saapuminen näyttäisi olevan se suurin kiihtymyksen aihe ja nopeimmin siitä lähtee kierrokset tasaantumaan, kun päästään ripeästi autosta ulos ja saadaan kevythäkki kasaan. Topi nimittäin haluaa itse samantien mennä kevythäkkiin hetkeksi, usein jo tunkee päätä ovesta ennenkuin on vetoketjua ehtinyt avata :O :D Mutta toisaalta tämä ei ole ihme, sillä näinhän olemme tehneet pienestä asti kun treeneihin menemme (halli) ja siitä on muodostunut Topille tärkeä rutiini. Häkissä rauhoittuminen vie hetken aikaa ja sitten on hyvä käydä kävelemässä, jonka jälkeen häkissä voi jo käydä lepäämään :) Autossa meuhkaamisen hillitsemiseen en ole löytänyt keinoja joita olisi mahdollista järkevästi toteuttaa, meuhkaaminen (möykkääminen) alkaa heti kun huomaa että lähestymme koe/treenipaikkaa ja jatkuu niin kauan, kunnes autohäkin ovi _avataan_. Kun häkin ovi on auki, Tokomies voi odottaa hiljaa pitkänkin aikaa tavaroiden purkamista jne., mutta auta armias jos oven laittaa kiinni! Autossa odottaminen treeneissä tuottaa sen, että mielentila on ihan överi eikä tasaannu kunnolla vaikka näennäisesti näyttäisi päälle päin rauhalliselta. Ja vaikuttaisi, että pääosin aina treenit ovat huonot tuolloin. Tämän vuoksi olen autossa odottamisen kanssa luovuttanut ainakin tällä erää ja kentälläkin jatkossa käytetään kevythäkkiä, vaikka se hassua ja vaivalloisempaa onkin. Mutta jos se on Tokomiehen the juttu ja lopputulos on parempi niin... näillä mennään :D

Paljon on siis kesäänkin mahtunut taas perusteellisia pohdinnan paikkoja ja tekemisen pureskelua pieniin osiin. Päänvaivaa on kokonaisuudessaan riittänyt vuoden verran ja harvemmin sitä ajattelisi, että tokossa tarvitsisi ihan näin pohjamutia myöden tekemistä käydä läpi :O Mutta Tokomies asetti haasteen nimeltä vireen hallinta ja siihen tarttuminen on ollut pitkä, mielenkiintoinen tutkimusmatka, joka varmasti jatkuu edelleen ja antaa paljon oppia :) Paikoin on tehnyt mieli luovuttaa kun vireongelmat on tuntuneet suurilta eikä vastauksia tuntunut löytyvän, mutta onneksi olemme itsepintaisesti jatkaneet eteenpäin ja vihdoin pitkällisen pohdinnan ja työstämisen jälkeen pahimmat umpisolmut näyttäisi auenneet :) Kylmiäväreitä ja silmäkulman kostumista on ollut ilmassa monta kertaa nyt kun Tokomies on taas tehnyt tokohommeleita sillä huikealla asenteella ja keskittymisellä, joka herrasta tekee The Tokomiehen. Pidemmällä aikavälillä nähtäväksi jää, miten purkki-projekti etenee ja kannatteleeko fiilikset lopulta kokeessa. Innolla ja mielenkiinnolla jatketaan kohti uusia tokoseikkailuja ja katsotaan miten hommelit edistyy :)

Punaisia lankoja ja ahaa elämyksiä

Kesäkausi on startannut mukavasti ja kevään/alkukesän treenit ovat sujuneet varsin kivasti :) Huhtikuisen Kantoluodon koulutuksen antia on yritetty hyödyntää aktiivisesti ja näyttäisi tällä erää, että mielentila-asioiden työstäminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin.

Tokomies vietti 3 v. synttäreitä, tietenkään synttärikuvassa ei voinut hymyillä...

Tekemiseen on siis haettu uusia kuvioita saatuja oppeja soveltaen, mm. nyt treenit alkavat sillä, että ennen omaa vuoroa/kentälle menoa teemme koulutuksesta tuttua peruuttelu harjoitusta, jossa naksuttelen kun Tokomies laskee kierrokset ja rentoutuu. Tämä on näyttänyt toimivan hyvin, harjoitus on Topista mukava ja selvästi tämä auttaa sitä itse hakemaan rauhoittumista. Kun tämä harjoitus näyttää, että mielentila on sopiva, pyydän Topin viereen perusasentoon, jossa jatkamme naksuttelua rauhallisesti odotellen "omaa vuoroa". Eli naks ja nami tulee siitä, kun on pa:ssa rento ja rauhallinen ilman kiihtymystä.

Tässä pa-treenissä tein myös mielenkiintoisen havainnon, että jos tässä kohtaa yhtään kaivelen taskuja, otan nenäliinaa tai esim. nostan housuja, se kiihdyttää Tokomiestä :O :D Olin aikaisemmin tämän havainnut että ko. tilanteessa nousee jalkaa vasten, mutta en jotenkin tajunnut sen(kin) liittyvän oleellisesti tähän kierrokset-kaakossa-kokonaisuuteen. Eli tätäkin on nyt naksuteltu niin, että Tokomiehen ollessa perusasennossa vieressä saan rauhassa kohennella vaatteita, niistää nenän tai muuten vaan laittaa kädet taskuun, eikä siitä singota mihkään ilman suuntaan sen takia... Mielenkiintoista on ollut nähdä, miten "helpottuneen" oloinen Topi on ollut, kun tässäkin asiassa olen pystynyt hälle kertomaan, mitä haluan hänen tekevän tässä kohtaa, jos joudumme hieman odottamaan. Tähänkin kiihtymyksen purkamiseen Tokomiehen ratkaisu on ollut  koskettaa kuonolla housun lahjetta polven kohdalta, samoin kuin seuraamisen valmistelussa. Tätä on naksuteltu ja palkattu, eli kun alkaa tuntua että herralla olisi muurahaisia ahterissa, niin silloin ei singota ylös jalkaa vasten, vaan pysytään paikallaan ja kosketaan kuonolla lahkeeseen :D

Kun pa-harjoitus on hyvä, päästään yhdessä kehään/kentälle kävelyyn, jossa jatkan naksuttelua aktiivisesta hyvästä kontaktista ja liikkeen aloituspaikkaan asettumisesta, jossa myös palkkaan rauhallisesta ja aktiivisesta perusasennosta. Tätä kaavaa ollaan nyt harjoiteltu joka kerta ja siitä pyrin rakentamaan rutiinin joka ei poikkea olimme sitten yksin tai porukassa treenaamassa tai kokeessa. Samoin poistumme "kehästä" rennosti ja rauhassa yhdessä kävellen. Liikkeenvälejä tehdään myös joka treenissä paljon ja jos vielä ei olla suunniteltu treenejä tarkasti, niin nyt tehdään se vieläkin huolellisemmin :D

Synttäriostoksilla Tokomies sai tietenkin palloja ja tässä kohtaa jo sentään hymyilytti, kun oli
saanut koekierroksen tehdä sinisen vinkuvan pallon kanssa
(ennen sitä kuvat oli yhtä jurottamista "en ala mitään kun ei niihin saa koskea!" :D)

Nimittäin saimme lisää ajateltavaa (ihan kun tässä ei olisi jo tarpeeksi asioita pohdittu :P ) toukokuun alussa käydessämme Pekka Korrin koulutuksessa. Teimme pienen kokeenomaisen setin (kierto, liikkeestä maahan, nouto, kaukot), jotta Pekka näkisi siinä esiintyviä ongelmia (palkattomuuden sieto, vireenhallinta, levottomuus). Ja juu, hän pääsi ne näkemään oikein hyvin, sillä Topi oli esitti juuri sellaisen kokeenomaisen suorituksen, jossa jälleen kaikki tehty työ tuntui valuvan hukkaan silmän räpäyksessä :D Mutta onneksi ennenkuin meinasin vaipua synkkyyteen, Pekka kertoi kaiken sählingin näyttäneen kuitenkin ihan hyvältä ja vauhdin olleen hyvä, vaikka Tokomies oli osaamiseensa nähden hidas. Eli jälleen palasimme siihen, mitä viimeksi koulutuksessa ollessamme puhuimme; se miltä tuntuu on eri asia kuin miltä tekeminen näyttää :D Mitään isoa ongelmaa tekemisessä Pekka ei havainnut, mutta pieniä sitäkin enemmän, joiden vuoksi kokonaisuus sitten rakoilee.

Suorituksen jälkeen Pekka naurahti, että meillä tosiaan kokeenomainen oli "palkkaamattomuus" treeni, sillä Topi ei palkkaudu kunnolla sosiaalisesti näissä tilanteissa, jolloin palkka todellakin jää saamatta liikkeiden välissä. Tätä olin itsekin pohdiskellut, että liikkeiden välissä Topi kyllä katsoo minua jonkin aikaa, mutta ei ilmaise juuri mitenkään kummemmin innostuen, että kehu olisi todella osunut ja uponnut ja sitten alkaa katsoa käsiä/taskuja. Ja kuten tälläkin kertaa, parhaimmillaan kesken kehun tai yhdessä siirtymisen sijaan yhtäkkiä vain päättää tehdä jotain muuta esim. käydä liikkuria nuuhkaisemassa, kun namia/lelua ei kuulunutkaan. Pekan mielestä myös antamani sosiaalinen palkka oli vaisu, vaikka kehun ja iloitsen. Sanoin, etten uskalla kehua isommin, koska pelkään sen nostavan vireen liikaa eli tuntuu että en voi kehua kunnolla ja ylenpalttisesti. Tähän Pekka sanoi, että no tietenkin voit :D Eli enää ei ongelman välttelyä, vaan reilusti kehumista ja katsotaan miten käy :P

Tämä havainto sosiaalisesta palkasta selittänee myös mahdollisesti levottomuutta joka kokeenomaisessa suorittamisessa tulee esiin, eli koska Topi ei palkkaudu kunnolla, se hämmentyy ja tämä taas heijastuu tekemiseen. Eli lähdetään nyt rakentamaan sosiaalista palkkaa vahvemmaksi ja toimivammaksi, kun vain tietäisi miten... Olen yrittänyt sitä rakentaa pitkittämällä kehun osuutta ennen kuin annan namia/lelua, mutta kehun osuus näyttää Tokomiehelle olevan kuin jokin pakollinen höpinä, joka pitää hoitaa pois alta ennenkuin siirrytään itse asiaan eli KUNNON palkkaan :D

Paljon pohdinnan aihetta riittää myös siinä, kuinka luoda koiralle tuntumaa, että kokeen ja treenin välinen ero ei olisi niin suuri/selvä. Tätä emme ehtineet kummemmin avata käytännön asioina, vain teoriana siitä miten pyrkiä siihen, että koira olisi yhtä hyvä suorituksissaan niin treenissä kuin kokeessa eli tekeminen olisi tasaista ja varmaa. Tähän liittyen treenien suunnittelulla on vielä suurempi rooli, miten rakentaa treenit niin, että osa-alueet tulee huomioitua (mielentila ja tekniikka) ja painotettua hyvässä suhteessa (tekniikkaa vähemmän). Arvanette varmaan, että mietintämyssy on jälleen ollut tiukasti päässä näiden pohdintojen vuoksi ja miten mukavaa on ollut löytää ehkäpä toinenkin punainen lanka! Ja ehkä nämä langat yhdistämällä homma alkaa pikkuhiljaa toimia?! :D

Näin ollen kevään ja alkukesän treenien teemana on ollut fiilis. Fiilis siitä miten ollaan yhdessä ennen kentälle menoa, mennessä kentälle, siellä ollessa ja sieltä pois tullessa. Fiilistä on myös haettu tuomalla ylempien luokkien juttuja vahvemmin ohjelmistoon (kaukot, merkki, ohjattu, tunnari, z, eteenmeno, ruutuun lähetys ohjaaja kauempana jne.) ja Tokomiehelle on selvästi sopinut erinomaisesti haasteiden kasvattaminen ja fiilistreeni, sillä edistyminen on ollut hyvää. Tässä toukokuulta kauko treeniä, nyt etäisyyttä on jo voinut olla pari metriä :) Takajalkoja on vielä muistuttamassa kauratyyny, jota kotitreenissä on tarkoitus lähteä pikkuhiljaa häivyttämään pois, ulkona/häiriössä vielä muistin tukena :)

Monella ahaa elämyksellä on ollut sijansa kun mielentilaan/vireeseen liittyviä ongelmia on lähdetty pureskelemaan auki. Yksi tärkeimmistä on ollut palkkaleikki. Ylivirettä on saatu hyvin laskettua pääosin palkkaamalla nameilla ja koska mielentila treeni on alkanut toimia, olen pystynyt taas tuomaan lelua aktiivisemmin käyttöön ilman, että se saa Tokomiehen lingottua överi kierroksille. Tässä suuri merkitys on ollut Kantoluodon koulutuksessa huhtikuulla saadulla ahaa elämyksellä, että lelulla pystyy kyllä leikkimään jos mielentila on oikea.

Tämän lisäksi tein vahingossa mielenkiintoisen havainnon ulkoleikkeihin hankitulla narupallolla, jossa on ohut ja melko heppoinen naru. Pallolla ei siis voi leikkiä kovaa vetoleikkiä (sellaista ärrinmurrin täysillä vetoa), vaan lähinnä narusta pystyy vain pitämään kiinni ja vetoa on mahdoton saada liian kovaksi ilman, että sormiin sattuu :D Ja näin löytyikin yllättäen tapa leikkiä kevyesti niin että leikki palkkaa mutta ei kiihdytä; kaikessa yksinkertaisuudessaan siis pallo on Tokomiehen suussa ja minä ei-niin-aktiivisena narun päässä :D Tähän tietysti liittyy myös se, että Topi on hieman hassu, koska tykkää paljon vain pitää palloa suussaan ja kauhean mukavaa on, että palloa joko vähän vetää tai naputtelee/taputtelee :D Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan siis ihan yhtä coolia leikkiä Tokomiehestä kuin kunnon vetoleikkikin, ilmeisesti siinä on ideana pitää palloa mahdollisimman kauan itsellään ihan vain pitämisen ilosta :O :D

Ahaa-elämys pallo :D

Joten tämä erilainen narupallo avasi meille ovet uudenlaiseen, rauhallisen mielentilan säilyttävään leikkiin ja on ollut mielenkiintoista seurata miten uusi leikki toimii treenissä. Tähän tarkoitukseen löytyi myös synttäriostoksilla pallo, jossa sopivasti oli hieman pidempi naru, sillä nyt leikkiin lisänä kuuluu myös, että vetoleikin päätteeksi kävelemme iloisesti yhdessä, minä kehuen ja kulkien naru kädessä ja Topi pallo suussa :D Tästä kävelystä ja kehuista Topi usein on hyvin polleana, kun on ihan parasta kantaa lelua samalla :)

Synttäri(treeni)pallo 

Tämän kävely osuuden nappasin saalisleikitykseen liittyvästä leikin "loppuosuudesta", kun perehdyin huvikseni myös tähän leikkimuotoon, joskin hieman laihoin tuloksin :D Saalisviettiä harrastuksissa käsittelevässä kirjassa oli ohjeistettuna kuvien kera vaihe vaiheelta leikin osuudet (on siis hieman laajempi kuin ns. kahden lelun leikki). Näytti ja vaikutti ihan helpolta, mutta monesta harjoittelu kerrasta huolimatta ei Topin kanssa päästä ensimmäistä vaihetta pidemmälle :D Eli kun pitäisi sännätä lelun perään, nostaa se ja vaihtaa siitä jo pian toiseen leluun ("saaliiseen"), jäämme siihen tilanteeseen, että eka saalis on haettu eikä sitä tiputeta, ei sitten millään... :D Eli lopputulos on, että Tokomies juoksee eka lelu suussaan toisen lelun perässä tassuilla sitä tavoitellen, ihan sama kuinka yrittää tehdä toista "saalista" kiinnostavaksi jotta nappaisi sen suuhun. Ja uskokaa vaan että olen yrittänyt kaikkeni pomppien, hihkuen ja kimittäen hikipäässä! :D Lelut ovat myös olleet ihan identtisiä, joten senkään perusteella toinen ei ole toistaan kiinnostavampi. Toisaalta kun kerran eka saalis on saatu, kuka siitä nyt luopuu?!? Ja jos toista "saalista" voi juosta kiinni edellinenkin suussa niin...?!? Ihan loogista eikö totta :D

Topi haluaisi saaliin saatuaan siis siirtyä saman tien lelun vetoon eli leikin "keinuttelu" vaiheeseen ja jättää saalissäntäilyt ja leluun vauhdista "koppaukset" sikseen. "Keinuttelu" on tässä leikissä melko rauhallista vetoa puolelta toiselle ja se on ollut Topista ihan jees, pidetään vaan kiinni ja vedetään ilman ärrimurri osuuksia, näin leikissä tuntuma on rauhallinen. Samoin Topista yhdessä kävely saalista ylpeänä kanniskellen on kivaa ja siksi palkka leikkimme sai tämän osuuden mukaan :) Lopun rauhoittumisvaihe onnistunee joskus ja joskus ei ihan niin hyvin, tiputtaa lelun itse hyvin, mutta joskus rauhoittumisen sijaan odottaakin uutta leikkiä. Koko saalisleikitystä en ole siis saanut ihan ohjeiden mukaisesti menemään, mutta hyviä osasia siitä on saatu poimittua käyttöön. Mutta hyvin selväksi on tullut, että kun Tokomies lelun saa suuhun, siitä pidetään kiinni ja kunnolla, palloa ei jätetä! :D

Keväässä ja alkukesässä on ollut siis toivoa ilmassa edistymisen suhteen ja on haettu tuntumaa uusille suunnille tekemisessä. Tuntuisi, että jokin vaihe on/on ollut läpikäytävänä treenissä ja kokonaisuuden rakentamisessa ja samalla tietenkin kaikki oppi on siitä saatavana :) Miten hioa yhteistyötä vielä syvemmäksi ja nähdä vivahteet koiran mielenmaisemassa, vireessä ja tunnetilassa ja siinä miten kokonaisvaltaisesti nämä kaikki vaikuttaa toisiinsa suorituksessa. Kun intoa ja energiaa on muille jakaa sekä malttia rahtunen, lisäksi kaikki pitää nähdä ja kuulla, niin kuinka tämä kaikki hanskataan? Tutkimusmatka jatkukoon :D