Missä on ruutu, Tokomies?

Syksyisen koleat kelit yllättivät saapumisellaan; elokuu kääntyi vauhdilla syyskuuksi ja koekalenteria katsellessa loppukesän sekä syksyn suunnitelmat ovat eläneet vilkkaasti. Olisimme niin mielellään jatkaneet Tokomiehen kanssa kesäkautta vielä parilla kuukaudella, jotta oltaisiin ehditty saada hyvässä vauhdissa oleva edistyminen valmiiksi ulkokoetta ajatellen. Eli olisi keritty viilata purkkipalkka kannattelemaan kaikki 9 liikettä putkeen, niin että hyvä tekemisen mielentila säilyisi läpi kokeen. Mutta aika juoksee liian ripeästi ja lopulta oli pakko todeta, että ulkokausi loppuu auttamattomasti kesken tässä hitaassa koekuntoon projektissa. Tokomies on edistynyt hurjasti, mutta keskeneräisenä ei kokeeseen kuitenkaan kannata lähteä, jottei tule takapakkia. Joten maltetaan nyt vielä mielemme ja annetaan suunnitelmien elää vapaasti :D

Syksy ei Tokomiehen menoa hidasta, kun mutaojat ja kuralätäköt
on ihan kiinnostava kohde noin niinkun kesälläkin :D

Treenin puutteesta tokohommelit ei ole jäänyt kiinni, sillä on päästy kesän ajan tasaiseen tahtiin treenailemaan vaihtelevasti erilaisissa ympyröissä. Ison ja haastavan kokonaisuuden työstäminen valmiiksi vie aikaa eikä auta hoppuilla, mikä on toisinaan tuskastuttavaa :D Kesän treenien toimiva yhtälö selkiytyi kun palaset alkoivat loksahdella kohdilleen ja samalla tyylillä on jatkettu eteenpäin; naksutellen on työstetty kehän ulkopuolella oikean mielentilan löytymistä (rentous, rauhallisuus), kehään menoa sekä poistuloa (yhdessä kävelyä, kontaktin säilymistä), liikkurointia ja siirtymisiä (rentous, rauhallisuus). Purkkipalkalla on tehty yksittäisiä liikkeitä vahvistaen oikeaa suoritus tapaa sekä paikallaoloa ja myös lyhyitä kokeenomaisia pätkiä liikkuroituna (3-5 liikettä). Treenin sekaan on ujutettu vaihdellen joitakin liikkeitä pallopalkalla fiilistellen, tällöinkin kokeenomaista tuntua ylläpidellen eli kentälle mennään ja siellä ollaan hallitusti yhdessä. Tämän yhtälön lopputulema on ollut skarppi, keskittynyt ja aktiivinen Tokomies, joka on rento ja rauhallinen, ja mielentilan kupliessakin melko maltillinen! :O <3

On ollut aivan äärettömän hienoa ja uskomatonta nähdä muutos joka on saatu aikaan, eikä sitä aina meinaa uskoa todeksi :) Se on vaatinut vuoden verran hirvittävän määrän työtä ja asioiden pohtimista, testaamista ja analysointia, mutta samalla antanut paljon oppia. Välillä on meinannut usko loppua kesken ja korvista on tullut sanat mielentila ja vire, mutta onneksi jostain aina on löytynyt tsemppi jatkaa eteenpäin. On huikean ihanaa nähdä Topi the Tokomiehen olemus ja ilme, joka on työskennellessä rento ja keskittynyt, vihdoin siis taas oma taitava itsensä! Kun seuran syyskauden treenit alkoivat, oli kentällä töissä kuin eri koira ja tästä saimmekin kivasti palautetta myös treenikavereilta miten muutos on selkeästi nähtävissä :)

Tokohommat siis luistaa taas hyvällä tekemisen meiningillä, mutta tietysti treenien sekaan eksyy huonompiakin hetkiä, jolloin mopo taas vähän keulii tai ääntä tulee. Vaikka nämä hetket tuntuvatkin välillä turhauttavilta takapakeilta, niistä löytää aina jotain opittavaa seuraavaan treeniin huomioitavaksi (avainsanat mitä, miksi, miten :D). Mielentilan hallinta alkutreeninä onnistuu jo aika hyvin, mutta aina sekään ei ole aukotonta, siihen kun vaikuttaa niin monta asiaa, mm. missä treenataan, onko ehditty olla paikan päällä minkä aikaa, onko Topi virkeä vai rauhallisempi jne. Liikkeiden harjoittelunkin aikana saattaa ajoittain homma rakoilla, ja nyt tärkeintä onkin pysyä skarppina ja muuttaa treenisuunnitelmaa tarpeen mukaan juuri sen hetkiseen vireeseen sopivammaksi, jotta ylivirettä ja väärää mielentilaa ei tule ruokkineeksi. Tietysti se on helpommin sanottu kuin tehty miettiä lennosta mikä kulloinkin on paras ratkaisu, mutta aina voi yrittää :D Usein tuleekin jo mietittyä varalle suunnitelmaa B, jos A alkaa näyttää siltä, että pakka rakoilee.

Erittäin positiivista näissä huonommissa hetkissä on myös, että nyt pakka ei levähdä aivan täysin eikä kierrokset napsahda aivan kaakkoon. Raiteilta lipeämiset ovat siis selvästi lieventyneet ja homma on helpommin saatavissa takaisin uomiinsa. Jos keskenkaiken treenin yllättää joku hötkyily tai ääntely, se ohitetaan huomaamattomasti ja autetaan hakeutumaan parempaan mielentilaan, ja melko nopeasti Topille muistuukin mieleen, että jaa niin ei näin, vaan fiksusti ja rauhallisesti :D Kaikkien hankaluuksien jälkeen kun työkalut on vihdoin löydetty ja Tokomiehen mielenmaisemaan päästy kiinni, on solmukohdat saatu auki ja nyt vain nautimme taas täysillä yhdessä tekemisestä ja siitä valtavasta ilosta, jota yhdessä treenaaminen tuottaa :) <3

Koska tokossa treenattavia osasia on yllinkyllin eikä kaikkea voi ylläpitää tai viedä eteenpäin samaan aikaan, saimme alkusyksyn iloksi pienen haasteen ruudun kanssa. Keskittyessämme fiilispuoleen jne. treeneihin, jäi ruutu tauolle noin 1,5 kk ajaksi. Ja kun tauon jälkeen kaiveltiin ruutunauhat ja tötteröt esiin, oli napakka ja varma liike muuttunut lönkyttelyksi etunauhan taa :O :D Vuoden verran Tokomies oli juossut ruutuun lähes joka kerta ensi yrittämällä oikein ja pitkään oli tehty enää yksi toisto per treeni, kun oikea paikka hyvällä asenteella löytyi aina. Vaan eipä löytynyt enää :D Tokomies puolestaan kummeksui kun en yllättäen hyväksynytkään etunauhalla seisomista tai aivan sen taakse jäämistä, ja lopulta herra tarjosi vasemmalle etutötterölle menoa... (Joo, olemme treenanneet myös merkille menoa :P)

Aina on aikaa pienelle poseeraukselle :D

Ensin yritin tätä vauhdin tippumista sekä paikan katoamista kaivaa esiin pallolle juoksutuksella, mutta koska lelu näkyy, sinne on helppo juosta kovaa ja kun se ei näykkään, niin taas palattiin samaan etunauhalle kääntymiseen. Joten ruudun kanssa päädyin koittamaan samaa korjausta, kun kierron kanssa, eli purkkipalkka odottamaan ja hutiloidusta yrityksestä joutuu sivuun eikä saakaan nameja. Muutaman kerran Tokomies joutui sivuun pohtimaan mikä ruutu oikeastaan on, mutta sen jälkeen kun se löytyi oikein helpotettuna versiona, ruutu tulppa aukesi Tokomiehen nupissa ja tämän jälkeen taas juostiin kerralla oikeaan paikkaan :) Mutta mutta...

Pikku hiljaa pidensin matkaa ruutuun kun näytti jo ongelma korjaantuneen, mutta muutaman treenin jälkeen hapuilua on ollut jälleen ilmassa. Ruutu on siitä hankala liike, että koira tekee ns. oikein eli juoksee ruutuun, mutta huonoon kohtaan. Väärin menneen asian (paikka) kertominen on vaikeaa. Topin Insinöörismiehen mieltä korjaaminen ihmetyttää, koska tekee tavallaan oikein, mutta ei kuitenkaan ja tämä hämmennys aiheuttaa motivaation laskua. Ruudun kanssa myös painitaan saman asian kanssa kuin muissakin korjausta vaativissa liikkeissä; mitä hyödyttää toistaa asiaa ja saada onnistunut suoritus esim. kolmannella toistolla, kun taas seuraavalla treenikerralla se ensimmäinen on huono? Kun tässä pelissä saa yrittää niin kauan, että osuu oikeaan? :D

Samaa mietintää on aiheuttanut nouto, jossa kapulaa kaikesta pito- ja palautustreenistä huolimatta aletaan muljutella/pureskella takaisin tullessa, etäisyyden ollessa n. 2 metriä ohjaajasta. Ja kyllähän kun tästä huomautetaan ja tehdään uusiksi, niin toimii. Mutta se eka toisto. Kun kokeessakaan ei ole kuin se yksi, eka ja ainut suoritus. Purkkia koitin myös kapulatreeniin, mutta koska korjausta vaativia liikkeitä on useampi ja purkin olisi hyvä säilyttää tehonsa (eli jännittävyys ja tsemppaus), päätin kokeilla niin ruudun kuin noudonkin kanssa palloa. Tässä keikutaan taas vireasioiden äärellä ja oltava tarkkana, että Tokomiehellä pysyy mopon eturengas maassa. Testin tuloksena pallo esillä toi asennetta noutoon ja pureskelusta ei tietoakaan :O Ruutuunkin juostaan napakasti oikeaan paikkaan, mutta tässä huomasin matkan olevan ongelma; lyhyemmältä hyvä, kauempaa tulee arpominen?!? Tutkimukset ja testit jatkuu :D

Kevään ja kesän ajan on myös pidemmän kaavan kautta korjailtu avoimen kaukoja eli istu-maahan vaihtojen mielentilaa. Näissä ongelmaksi muodostui ylivire, jota ei tuolloin edistänyt esillä oleva pallopalkka; rauhallinen liike kiihdyttävällä palkalla väärässä mielentilassa tehtynä ei yllättäen jotenkin toiminut :D Lisäksi Topi paineistui liikkuroinnista, koska liikkurista ja liikkeestä muodostui mielikuva, että aina tapahtuu jotain _outoa_, etenkin selän takana. Tästä olen oppinut lelun ja mielentilan yhteyden lisäksi sen, että häiriötreeneistä ei aina ole apua, vaan ne voivat myös tehdä liikkeisiin huonoja mielikuvia ja aiheuttaa painetta. Tilanne kaukoissa oli lopulta se, että ensimmäistäkään asennnon vaihtoa ei kyetty tekemään, kun jo Tokomies äänen kanssa nousi ylös ja säntäsi luokse :O Liikkeen kokonaisuus on saatu korjattua naksuttelemalla liikkurointia, rauhallista olemista ja ensimmäisiä vaihtoja, sekä tehden kaukot niin, ettei takana ole jotain suurta äksöniä sekä liikkuri on ollut "normaali". Tämä on auttanut kaiken muun fiilistreenin ohella ja avoimen kaukot ovat taas sen näköiset kuin kuuluukin :)

Seuraaminen on ollut myös hieman vähemmällä treenillä kesän aikana ja aijai miten se kostautuu heti! Hieman epätasaisuutta on taas tullut tekemiseen, mutta kokonaisuus on kuitenkin positiivinen ja nyt vaan jatketaan taas ahkeraa treeniä, niin kyllä se siitä jälleen :D Peruuttamiseen on tullut jostain syystä ääntä, joten se on otettava nyt yksittäiseen tehotreeniin. Tokomies on myös keksinyt että peruuttaa voi myös pomppien taaksepäin, joka näyttää tyylikkäästi siltä kuin pikakelaisi taaksepäin sarjaa yhden askeleen siirtymistä :D Joten eteen jätetyn namin kanssa on nyt muisteltu kuinka takamus tulee nostaa kunnolla ylös peruutuksen aikana. Juoksu-osuudet seuruussa toimivat aika kivasti, edistäminen on lieventynyt selvästi ja juoksu pysyy kasassa, jee! Edelleen seuraamisessa kaikista vaikeinta on lähtö ja alkumetrit, mutta niitä on naksuteltu aktiivisesti ja saatu niihin rauhallisuutta (näin työstetty myös jäävien liikkeelle lähtöä). Tässä seuruu treeniä elokuulta, tehdään purkin kanssa ekaa kertaa kentällä ja hyvin huomaa, että herran täytyy hieman purkin suuntaan vilkuilla :D Muutoinkin pientä epätasaisuutta paikoin, mutta kokonaisuutena ihan kivaa tekemistä :)

Samasta treenistä tarttui videolle myös ohjattu nouto (evl) ja tätä liikettä on aina yhtä ihmeellistä seurata, kuinka hienosti Tokomies tietää missä on merkki! Kun muistelee taaksepäin kaikkea sitä treeniä missä herra ei ymmärtänyt yhtään, että törpön TAKANA seisominen on se juttu, ei siis pysähtyen oikeassa tai kaartaen vasemmassa reunassa. Ja sitten kun ymmärsi, että sinne taakse jäädään, oli ongelmana törpön päälle astuminen ja muuten vain sen tölviminen kumoon :D Jonka vuoksi törppö vaihdettiin kukkaruukkuun, jotta sitä ei saisi kaadettua niin helposti. Ja kuinka viime talvena heiteltiinkään lelua ja namia, että Tokomies jäisi vähän etäämmälle törpöstä ja homma meinasi olla ihan överisti kivaa. Ja tässä se nyt on kokonaisena liikkeenä kapuloineen päivineen! :O :D

Videoista ja tämän päivityksen toko- sekä pentukuvista kiitos Kiiralle :) Kesän aikana ollaan treenailtu Sinna staffin ja Topin jälkikasvun Nessien kanssa, pikku Nessie siis seuraa tokohommissa isänsä jalanjäljissä :D Vauhtia ja virtaa riittää, sekä tietysti isältään on peritty ns. tokoantenni, eli häntä joka on tikkana pystyssä kun ollaan töissä! :D Muitakin pentuja pääsin ihastelemaan ja tapaamaan heinäkuisessa pentutapaamisessa, jossa vauhtia riitti ja kaksituntinen meni siivillä pentujen juostessa ja leikkiessä. Kaikista oli kasvanut ihanan reippaita ja vauhdikkaita stafferoita <3 Pennut ovat kuvissa vajaan 4 kk ikäisiä :)

Nessien kanssa treenailemassa :)

Ulkokokeet on siis suunnitelmista jo tiputettu pois ja nyt katseet kääntyy talvea ja hallikautta kohti. Pientä varaslähtöä hallikauteen on jo otettu käymällä treenailemassa muutamaan otteeseen hallilla ja katselemassa vähän, miltä tekeminen siellä näyttää. Nyt muotoutuneet treenitavat ja rutiinit on siirrettävä halliin ja siinä on oma työnsä, alku on ollut hyvä. Ensimmäisellä kerralla kiihtymys ja huolestunut ilme sekä silmien "mollotus" ilmaantui melko pian halliin saavuttaessa, mutta myös oikeaa työskentely ilmettä vilahteli paikoin eikä ylivire ilmeestä huolimatta mennyt aivan mahdottomaksi. Muutamia vanhoja käytösmalleja (jalkaa vasten nouseminen, paikoittainen kontaktin häviäminen) esiintyi, mutta jo toisella ja kolmannella treenikerralla mielentila pysyi tasaisempana. Pääsimme mukavasti treenailemaan nämä kerrat rauhallisessa hallissa, mutta tilanne on todennäköisesti haastavampi, kun talvikauden pyörähtäessä käyntiin kentällä onkin enemmän porukkaa ja tapahtumaa kerralla.

Tokomiehellä on siis ollut kaikkinensa hyvä meininki ja hommat rullaa :D Syksyn treenit jatkuu ja hallikausi lähestyy. Kokeita kohti valmistaudutaan hitaasti mutta varmasti, edelleen yritämme uskoa, että hiljaa hyvä tulee :D Hallikausi kiihdyttävine haasteineen varmasti hidastaa edistymistä, mielentila/ylivire asioihin kun ei ole helppoja tai nopeita kikkakolmosia. Joten laakereilla ei päästä lepäilemään vireasioiden parissa edelleenkään. Syksyn treenirintamaa virkistää myös tulossa olevat kolme Korrien koulutusta, joita innolla odotellaan, tokohommia riittänee siis taas yhtä ja toista syksyn edetessä :)