Alkukauden treenit ovat siis kokonaisuudessaan sujuneet varsin lupaavasti :) Ollaan sinnikkäästi jatkettu hallissa kevään ja kesän treenityylin soveltamista eli naksutellen haettu mielentilan rauhallisuutta ja rentoutta ensin kentän ulkopuolella, sitten harjoiteltu kehään menoa samassa mielentilassa ja tämän onnistuttua tehty kentällä siirtymiä liikkuroituna. Ja vasta tämän harjoitussetin jälkeen on tehty muuta treeniä, joissa on myös huolehdittu vireen säilymisestä rauhallisena sekä siirtymien pysymisestä hallittuna hieman kokeenomaiseen tyyliin. Tämä harjoituskokonaisuus näyttäisi toimivan lopulta yhtä kivasti myös haastavassa hallissa kuin olosuhteiltaan helpommalla ulkokentällä! :)
Edelleen Tokomiehen kiihtymys nousee jo pelkästään auton kaartaessa treenipaikalle eli volyymiä alkaa löytyä, kun herra huomaa mihin ollaan tulossa. Tähän paras lääke on lopulta ollut heti parkkiin päästyä melko nopeasti autohäkin oven avaaminen. Tällöin suurin möykkääminen loppuu, vaikka tässä kohtaa jättimäiset muurahaiset kuhiseekin Tokomiehen pöksyissä. Oven ollessa auki seuraava vaihe on, että täytyy malttaa odottaa ja olla fiksusti hiljaa sen aikaa, kun "laittelen tavaroita" eli kaivelen kassista milloin mitäkin jne. Ja vasta tämän jälkeen saa luvan tulla ulos. Tämä on alkanut sujua jo aika hyvin ja harjoituksen jälkeen jatketaan lenkille. Edelleenkään lenkin rauhoittavaa ja kierroksia laskevaa vaikutusta ennen treeniä en pidä kovin suurena meidän kohdalla (tai sitten pitäisi kävellä _todella_ pitkä lenkki), sillä vaikka kastroinnin jälkeen kulkuset ei enää kilise ja hajujen perään ei olla hanakasti hömpöttelemässä, on lenkillä vauhti ja touhottaminen edelleen rodunomaisesti melko suuressa roolissa :D Herran kipittäessä vauhdilla lenkkiä eteenpäin nähtävissä on Tokomiehen mielessä räikeänä vilkkuva valokyltti "Mä niiiiin oon menossa HALLIIN!" :D Eli mukavasti rauhallisempaa ja rennompaa meno kyllä on hajujen puolesta ja Topi hakee kontaktia lenkin aikana useasti ja on hyvin kuulolla, mutta lenkki näyttäisi olevan herralle kuin pakollinen juttu, jonka haluaa suorittaa alta pois mahdollisimman ripeästi, jotta pääsee _halliin_ tekemään TOKOHOMMELEITA. Että mitäs siinä sitten turhia kotkotuksia lenkin suhteen :D
Lenkiltä palattua Topi saa uudelleen mennä autohäkkiin ovi auki odottamaan, kun jälleen kaivelen sitä sun tätä valmiiksi treenivehkeistä. Tässä vaiheessa on tehty lisänä myös kontaktiharjoitusta, eli silmiin katsomalla ja namista luopumalla saa namia. Tämä on rauhoittanut kierroksia alas ja tällöin saa luvan tulla pois. Vielä pihalla ennen halliin menoa on tehty naksutellen tuttua peruutusharjoittelua, jossa haetaan oikeaa mielentilaa. Nämä kaikki pienet harjoitukset yhdessä on auttaneet siihen, että nyt olemme päässeet halliin rauhallisessa ja hyvässä mielentilassa joka kerta! :) <3
Suurin muutos viime talven rutiineihin on se, että nyt autolta lenkin jälkeen mennään suoraan halliin enkä käy ensin viemässä tavaroita ja pystyttämässä kevythäkkiä valmiiksi, jolloin Topi joutuisi odottamaan kiihdyttävässä mielentilassa autossa. Tämäkin on hyvä esimerkki siitä, miten mielentila jutuissa pienet asiat vaikuttavat paljon :O Suurinpiirtein samanmoisella rutiinilla ollaan ennenkin toimittu, mutta nyt kun lisätty nuo pienet muutokset (häkin ovi auki, odottaminen rauhassa, suoraan halliin) ja harjoitukset (kontakti, peruutus), niin Tokomies on saanut jutun juonesta kiinni. Tietysti osansa rauhoittumisen onnistumiseen on hävinneillä kulkusilla, kun innostuksen lisäksi hajumaailma ei enää kiihdytä niin paljon ja herra on ylipäätään vastaanottavaisempi harjoituksille. Ja osansa onnistumiseen tuo sekin, että onneksi näitä harjoituksia on ehditty sisäänajaa helpommissa olosuhteissa ulkotreenissä kesän ajan eli pohjaa on jo tehtynä. Tärkeä osanen palapelissä on edelleen myös alkurutiineihin kuuluva Tokomiehen kevythäkkiin asettuminen heti halliin tultua, koska siellä Topi rauhoittuu odottelemaan :)
Ilme ja olemus on siis olleet oikein kivat halliin mentäessä ja nyt kauden edetessä rutiinit ovat jo hieman nopeutuneetkin, eli nyt ei enää tarvitse niin pitkästi suorittaa jokaista vaihetta ja halliin päästään melko mutkattomasti. Mutkaa matkaan saadaankin sitten kun itse treeni on käsillä, jolloin vielä kuplintaa ja keulimista näkyy pinnan alla. Tähän on puolestaan auttanut maltti ja rauhoittumistreeni kehän ulkopuolella, eli peruuttelua ja siinä naksuttelua niin kauan kun Topilla suu aukeaa ja herra malttaa hengittää :D Jaksan edelleen naureskella herran lepattaville huulille, kun ilma alkaa virrata :D Nyt on myös peruuttelu tehtävässä pyydetyissä asennoissa (seiso, istu, maa) tehty rauhoittumista (joka on vaikeampaa kuin liikkeessä) eli näissä odotan että rentoutuu ja siitä naks ja nami. Näissä jo usein ilme rentoutuu, mutta helposti vielä oikea vire tipahtaa pois, joka näkyy heti erilaisena ilmeenä. Peruuttelu-harjoituksen tueksi kokeilin perinteistä kontakti + namista luopumisen treeniä (kuten autolla ollessa) ja se näyttäisi myös toimivan kivasti, kun rauhoittuu miettimään nami asiaa ja oikein kunnolla keskittyy, jotta saa namia.
Näiden harjoitusten jälkeen on kehään vievän oviaukon läheisyydessä tehty perusasennossa "vuoron odottelua" naksutellen ja tässä on Tokomies edistynyt hyvin, nyt on malttia pysyä vieressä rauhassa ja kestää odottelun lisäksi housujen nostelut ja taskun kaivamiset :D Paljon on myös naksuteltu odottelun perusasennosta liikkeelle lähtöä, jotta yhdessä kävely "tässä näin" pysyy heti alkumetreiltä kontaktissa. Kehän oviaukko on edelleen kriittisin paikka, jossa homma helposti lipsuu, mutta naksulla olen saanut vahvistettua myös tätä vaikeaa kohtaa ja edistys on ollut hyvää :) Vaikeus tulee siitä, että Topi haluaisi kovasti tehdä kentälle mennessä pienen mitäs-ja-ketäs-täällä-on skannauksen, jossa myös helposti etääntyy hieman eteenpäin ja kontakti katkeaa. Treenin myötä tämä on alkunut kuitenkin vähentyä ja yhteinen kupla ehkä hieman venyy, muttei enää puhkea :D
 |
| Aina on hyvä tarkistaa, ettei mitään ole jäänyt huomaamatta... |
Tämän kokonaisuuden edistyksestä hallilla olen aivan valtavan iloinen ja onnellinen, sillä nämä asiat ovat olleet koko tokouran ajan se vaikein asia hanskata (seuraamisen keulimisen lisäksi :D). Kaikki tekeminen kun kuitenkin lähtee siitä liikkeelle, millaisessa mielentilassa kehään mennään. Parhaimmillaan yhteinen fiilis on aktiivinen, rento ja keskittynyt, yhteistyö toimii ja kokonaisuus pysyy ehjänä. Ei mikään helppo nakki intopinkeän stafferoisen kanssa, mutta tämä tavoite pidetään kirkkaana mielessä aina kun tuntuu, että onko tässä mitään järjen hiventä :D Hienon edistymisen myötä on ilahduttavaa nähdä miten suuri ja pitkäkestoinen työ tuottaa lopulta tulosta <3 Pikkuhiljaa on nyt naksuttelua jätetty vähemmälle alkurutiineissa ja se onkin selvästi oma vaiheensa irrottautua siitä. Pientä kysymysmerkkiä on ollut Tokomiehen pään yllä kun namia ei ole sadellut ihan yhtä tiiviisti, mutta on suoriutunut yhtä mainiosti kehään menosta tuolloinkin. Katsotaan miten edistys jatkuu, onneksi naksutteluun voi myös aina palata hetkeksi jos näyttää olevan tarvetta :)
Varsin monimutkaiselta kuulostavan (:D) halliin tulon ja kehään pääsyn jälkeen alkavatkin sitten jälleen erinäiset probleemat :D Naksutellen liikkuroidut siirtymät ovat toimineet hyvin ja tuoneet varmuutta siirtymiseen yhdessä "tässä näin" liikkeestä toiseen. Mutta... Nyt useamman treenin jälkeen analysoituna näyttää siltä, että edelleen liikkuri ja liikkuroiminen kiihdyttää sekä ehkäpä eniten se, että ylipäätään asioita tehdään kokeenomaisesti. Tällöin Tokomies ei suoriudu liikkeistä niin hyvin kuin osaisi tai vähintään ääntä alkaa kuulua siellä täällä, etenkin jos kentällä on myös muita koiria. Jos treenaamme yksittäisiä asioita, keskittyy ja suoriutuu hyvin :O Muutamassa viimeisimmässä treeneissä huomasin myös kiihtymiseen liittyvän jo pelkän taluttimen irrottaminen pannasta, tämä jäykistää koko koiran intopinkeydestä ja kehääntulon rauhallinen vire on tipotiessään, koska ehtii siinä pienessä hetkessä jo alkaa kelaamaan mitä kaikkea kehässä näkyy, koiria, ruutu, kiertotötterö jne... :O Taluttimessa siirrytään usein kehään yhdessä kävellen, koska alemmissa luokissa vielä paikkikseen mennessä täytyy mennä remmissä, joten sitäkin on harjoiteltava. Lisäksi välillä käytävillä on ahdasta ja paljon koiria, joten usein miellyttävämpää on mennä kytkettynä. Jostain syystä remmissä kehään meno on selvästi vaikeampaa Tokomiehelle, aivankuin silloin ei herran mielestään tarvitsisi olla niin skarpisti ja kuulolla :O Ja tietysti remmin irroitus on merkki, että ou jee, nyt pääsen ruutuun/tötterölle/kapulalle/ihanmitävaanhitsincoolia! :D
 |
| Ilmeestä näkee millä tärkeydellä ja Insinöörismiehen otteella Tokomies suhtautuu annettuihin tehtäviin, tässä meneillään istu & odota, joka vaatii kovasti keskittymistä ja tsemppiä :D <3 |
Alkurutiinien sisäänajon lisäksi on sentään liikkeisiin liityviäkin asioita treenailtu :D Yksittäisistä liikkeistä eteenpäin on viety noudon loppuosaa, luoksetulon stoppeja, kaukoja, tunnaria ja eteenlähetystä. Välillä on juostu myös ruutuun ja kierretty tötsää, sekä muisteltu seuraamista sekä seuraamisen liikkeelle lähtöjä vahvistettu naksutellen. Seuraaminen on taas skarpimpaa, nyt kun sitä on tehty enemmän ja aloitukset alkaa olemaan aika kivoja, ei tarvitse enää stressata niin kovasti ensimmäisiä askelia vaan voin jo luottaa aika hyvin, että alku pysyy kasassa, jee! :D
Noudon loppua on viilailtu pallon kanssa Riitan ohjeiden mukaan. Huvittava havainto on ollut, että Topilla pallo toimii paremmin sivulle kuin taakse laitettuna; taaempana olevaa palloa ei ilmeisesti tarvitse Tokomiehen mielestä kelata niin tarkasti kuin vieressä olevaa ja suu alkaa käydä helpommin :D Tämäkin varmaan helpottaa pikkuhiljaa, kun treeni etenee ja palkan sijainnin merkitys vähenee. Käytin palloa noutotreenin ohessa palkkana satunnaisesti muulloinkin, ja hallissa se tuntui pikkuhiljaa nostavan yleisesti virettä tappiinsa, joten vaihdettiin ainakin hetkeksi taas enemmän nami linjalle ylipäätään palkan kanssa. Namin kanssa Topi tekee yhtä tarkasti työtä, joten sekin toimii hyvin. Kapulan muljuttelu on vähentynyt selvästi ja pito on harjoituksen kanssa hyvä, mutta heti kun Tokomiehellä on vähänkään hurlumhei meininkiä, niin edelleen suu alkaa käydä, välillä enemmän välillä vähemmän. Kaivoin tähänkin naksun avuksi, jossa merkkaan hyvää pitoa vaikeimmassa kohdassa eli n. 1-2 m ennen viereen tuloa.
Luoksetulon stopeissa löytyi lopulta hyvä kombinaatio ja olemme molemmat saaneet hommasta kiinni :D Jatkoin ensin tuttua pallon heittoa sekä mielenkiinnosta kokeiltiin myös taakse apparille jätettyä namipalkkaa, jonne vapautus stopin jälkeen. Topi ei oikein ensin ymmärtänyt mihin olisi pitänyt juosta vapautuksen jälkeen (taaksepäin) ja kun hoksasi namit, apparin kädet oli tämän jälkeen niin hirveässä kuolalimassa, että apurin löytäminen treeniin pitemmän päälle ei varmaan olisi onnistunut enää :D Näistä siis pallon heitto toimi paremmin, mutta stoppien laatu oli silti hieman vaihtelevan oloista. Lisäksi pelkäsin Tokomiehen hampaiden puolesta, koska hyvin usein sain pallon heitettyä niin, että nappasi sen suoraan suuhunsa ja pallo ei kuitenkaan ole sieltä keveimmästä päästä... :O Sitten eräänä päivänä keksin treeninameista leikata hieman isompia palasia tätä harjoitusta varten (sen kokoisia, että Tokomieskin ne varmasti löytää :D) ja testiksi vaihdoin pallon heiton namin heittoon. Ja kyllä kannatti, sillä se toimi! :D Eli nyt ei heitellä namia mitenkään edestakaisin jouksuttaen ja lähellä stoppeja, vaan ihan reilusti paikaltaan kauempaakin voin kutsua, heitän namin ja avot, Tokomies tekee hienot stopit joka kerta :O
Kaukoissa on saatu etäisyyttä harjoiteltua ja jätettyä takajalkoja muistuttamasta kauratyyny pois. Palkkausta myös on saatu harvennettua ja tehty pisimmillään 3 vaihtoa ilman palkkaa. Nämä onnistuu jo aika kivasti myös hallissa pienessä häiriössä :) Vaikeinta näyttäisi olevan muistaa keskittyä seisomasta maahanmenon tekniikkaan, Tokomies tarjoaisi siihen mielellään välimallia, jossa takajalat liikkuu _vähän_ :D Tunnarissa on saatu oman nostamiseen taas varmuus takaisin, mutta palautus on ollut kuitenkin aika kauhistuttavaa rouskuttelua/tiputtelua/hiippailua :D Kuitenkin pientä edistymistä tässäkin, joten malttia vain tarvitaan ja naksutin on tässäkin loisto väline :) Mitä tekisinkään ilman moista pikku kapistusta! :D
Eteenlähetyksessä ollaan hieman tuuliajon vaarassa; nyt kosketusalustat viety Topin näkemättä eikä paikkaa ole käyty näyttämässä mitenkään. Ensimmäisellä lähetyksellä jostain syystä loppumatkasta ajautuu usein vasemmalle jonkin verran, juoksee kuitenkin pitkälle ja usein siinä samalla jo bongaa lätkän, jolle sitten korjaa. Tässä kohtaa on ohjaajalla melko moinen kysymysmerkki pään yllä, että niin, kuinka tässä pitää toimia/korjata tekemistä? Toiselle eri paikassa olevalle lätkälle lähetys onnistuu aina ok, vaikka ei ole sitä nähnyt eikä näytetty. Hmmm.
 |
| Tyytyväinen treenaaja kotiin lähdössä :) |
Paljon on siis treenirintamalla saatu aikaan, on otettu reippaita edistyksen askelia eteenpäin ja suunta on oikea :) Innolla on jatkettu treenejä ja kävimme taas myös Korrien koulutuksessa pohtimassa vireasioita, tähän palaillaan seuraavan päivityksen tiimoilla. Lisäksi loppuvuoteen mahtuu vielä Christan koulutus, pohdinnan alla mitä Tokomiehen kanssa siellä tutkailtaisiin :) Ja koekalenteri, katsotaan josko se ei vaipuisi talvihorrokseen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti