Unelmien poikamies tositoimissa

Niinhän siinä kävi, että kuumaakin kuumempi Kesämies sai rakkauskirjeen ihanalta daamilta keväällä ja kun juhannustaikoja tehtiin, saapui hurmaava bööna eräänä heinäkuun viikonloppuna sitten kylään :O :D Alkutapaamisella oli jo kovasti sutinaa, mutta vielä ei sattunut aivan H-hetki olemaan käsillä, joten ensimmäinen tapaaminen meni harjoituksen puolelle. Topi kuitenkin insinöörismiehen tapaan tiesi heti mitä ollaa tekemässä ja kuinka homma etenee :P

Kun H-hetki sitten koitti, totesin, että ei koiralapsukaisia kuitenkaan ihan tuosta vaan tehdä, vaan on oltava puitteet kunnossa :P :D Olimme menneet rauhalliseen paikkaan metsätien laitaan, jotta koirat voisivat olla rauhassa ja olisimme siveellisesti katseilta piilossa. Noh, kun vajaan tunnin verran oltiin helteessä ihmetelty pariskunnan touhuja, alkoi jo epätoivo iskemään, että mitäs tässä nyt oikein tuhtaillaan asian kanssa. Topi kävi välillä viilentelemässä ojassa ja oli varsin hurmaava gentlemanni märkänä ja kävi daamin korvaan röyhtäilemässä aina vettä juotuaan. Topia viehätti kovin daaminsa korvat, niitä piti antaumuksella nuoleskella ja lähes jokainen astumis yritys alkoi sillä, että Kesämies kävi ensin pääpuolella esittäytymässä "Hei olen Topi", taatuin hurmurin elkein :D Kun tätä showta oli tosiaan jatkunut jo tovin, päätettiin siirtyä pihalle, joka oli ollut ensimmäisenä suunnitelmissa, mutta sm-kisojen vuoksi yritettiin pitää piha-alue vapaana tärppipäivien hajuista.

Topi kävi sisällä pitämässä pienen hengähdystauon ja sitten yritimme uudelleen. Ja siinäpä sitä oltiinkin sitten ensi yrittämällä onnistuneesti asian ytimessä! :D Olin Topin kasvattajalta Tarulta saanut ison nipun ohjeita astuttamisen kiemuroista, kun tämä oli itselleni täysin vieras alue koiramaailmassa. Siinä hetkessä muistin ohjeen hyvästä asennosta itselle, koska koirien kiinniolovaihe voi kestää 10-60 minuuttia... Koska kaikki tapahtui lopulta aivan salamana, olin sitten näppärästi nartun pääpuolessa seisomassa kumarassa pääalaspäin :D :D Asentoa ei oikein päässyt vaihtamaan, joten jalat tutisten odotin koska koirat pääsevät irtoamaan. Tähän ei mennyt onneksi ihan kauhean pitkästi, mutta todellakin maassa istuminen on paras idea ;P

Daami tuli vielä toistamiseen käymään ja tällä kertaa jäimme suosiolla pihalle heti. Ja tällä kertaa ei tuhtailtu asian parissa vaan mentiin suoraan asiaan. Itse pääsin myös nyt istumaan maahan, mutta tällä kerralla kiinniolo kestikin sitten kevyet 45 minuuttia, jolloin jossain kohtaa ei enää veri kiertänyt jaloissa ja oli tekemistä saada jalat parempaan asentoon nartun pötkötellessä jalkojen päällä. Topi parallakin jalat tutisi maitohapoista ja saimme asentoja siirrettyä niin, että Topikin pääsi lepäävämpään asentoon. Ja siinähän sitten kävi niin, että aito gentlemanni nukahti kesken kaiken! :D Pienen torkkumisen jälkeen edelleen koirat oli kiinni, ja koska lähellä jyrisi ukkonen ja vettäkin tihkutti, koitimme kasvattaja Maijan kanssa kertoilla Topille mitä nyt pitäisi ajatella, kuten esimerkiksi kylmiä jääpaloja, teräviä tikkuja, valkosipulia, muurahaisia, mäkäräisiä ja kaikkea muuta ällöttävää. Mutta ei auttanut, siinä nökötimme eikä muuta voitu :D Lopulta homma oli onnellisesti purkissa ja daami pääsi lähtemään kotimatkalle.

Astutus oli kyllä varsin mielenkiintoinen kokemus, oli hienoa nähdä miten luonto toimii ja miten koirat tiesivät heti mitä tehdä. Ja miten rankkaa puuhaa astuminen on varsinkin urokselle :O Hienoinen pieni koko ero toi Topille haastetta, mutta Topi antoi hyvin Maijan hieman avustaa, jotta Topi pääsi lähemmäs kohdetta paremmin. Erityisen iloinen olen siitä, miten fiksusti Topi suhtautui asiaan myös aina nartun lähdettyä; kun kävimme katsomassa pihan, että narttua ei enää ole paikalla, rauhoittui sisälläkin eikä turhia haikaillut perään ja oli oma itsensä, joskin hyvin väsynyt :) Pihan hajutkaan eivät ole vaivanneet, vaikka kävi niitä pari kertaa haistamassakin. Nyt vain sitten odottelemme, josko tulos olisi onnistunut ja pieniä staffivauvoja olisi tulossa <3 Täältä pääset kurkkaamaan daamista kuvan sekä tietoja :)

Unelmien poikamiehen pidettyä hieman lepolomaa, palattiin treenailemaan. Treenit eivät alkaneet kovin kummoisesti, kun suunnattiin läheiselle kentälle. Treeneistä ei juuri jäänyt mainittavaa, koska Tokomies oli unohtanut käydä matkalla kakalla! Ja sehän tunnetusti vaikuttaa keskittymiseen, kun täytyy pidätellä paukkua ja samalla joutuu ajattelemaan! :D Samantien kun lähdimme pois, herra suuntaa puskaan vääntämään torttua ja minulle selvisi, miksi ei oikein homma luistanut kentällä...

Seuraavana päivänä oli jälleen keskustan puistossa kokeenomainen kehätreeni ja suuntasimme sinne. Paikalla oli iloksemme toinenkin staffi ja toimimmekin sitten liikkuriparina toisillemme :) Oli varsin mukavaa nähdä pitkästä aikaa staffi tokossa työntouhussa ja Eddie poika tekikin varsin kivasti hommia! Topikin suoriutui omasta osiostaan hyvin, vaikka joutui odottamaan vuoroaan melko pitkään, mikä oli myös hyvää harjoitusta. Ekassa kehässä teimme liikkeestä maahanmenon sekä kapulan pidon, nämä hyvät. Jos nyt jotain pientä nillitystä, niin kapula suussa katsahti kerran muualle ja liikkeestä maahanmenossa seuruu oli himpun edistävää. Myös pieni moka meille kävi, kun kapulan pito tehtiin lähellä kehänauhaa ja siihen siirtyessä Topi bongasi kiertotötterön siinä toisen kehän reunassa. Mokoma livahti "tässä näin" kävelystä katsomaan tötteröä, mutta ei kerennyt pitkälle kun käskin takaisin, samalla sieltä jo tulikin kovaa vauhtia koira kiertämään. Topi ei kuitenkaan tästä viuhahduksesta välittänyt vaan reagoi heti käskyyni tulla takaisin :)

Kyllä tällä kielellä kelpaa jäähdytellä :O :D

Pieniä kiviä välipalaksi... :O

Toisessa kehässä  tehtiin hyppy ja kaukot, jotka tosi hyvät, etenkin kaukot olivat aivan superit! Kolmannessa kehässä sitten tapahtuikin kummia; kun menimme aloittamaan luoksetuloa, Tokomiehen nenä painuu maahan ja sitäpä ei enää sieltä ylös saanut muuta kuin pannasta vetämällä... Lopulta kuulolaite alkoi toimia ja pääsimme tekemään luoksetulon, joka oli ihan hyvä. Mutta siitä vapautettua painui nenä taas maahan ja näki miten Tokomies katosi johonkin hajujen haavemaailmaan. Tehtiin vielää seuraaminen, joka oli totaalisen keskinkertaista, koska hajut veti puoleensa. Tiesin, että edellä menneellä koiralla oli juoksu, mutta ennenkään ei juoksuinen haju ole häirinnyt tekemistä. Joten kävin kysäisemässä oliko tärpit miten lähellä ja sain kuulla, että ne olivat juuri päällä :O Joten ei tarvinut enää ihmetellä miksi Tokomies olikin sitten loppuajan ihan intopinkeänä, yritti mm. vikitellä Eddie staffia kun menivät ohitse :D

Paikallamakuu oli ehditty onneksi tehdä jo aikaisemmin ja se sujui hyvin, joskin taas sammakkoasento tuli kesken mieleen, kävin korjaamassa takaisin oikeaan asentoon. Vaikka treenin loppu menikin hieman plörinäksi ja kertaalleen livahti "tässä näin" kävelystä, oli kokonaisuus kuitenkin hyvä; vire oli hyvä vuoron odottelusta huolimatta sekä kehien välit toimivat (palkkaus ja odottelu). Myös liikkeiden siirtymät olivat hyvät lukuunottamatta tötteröhäröä.

Seuraavana päivänä kävimme tsekkauksessa fyssarilla, tämä olikin eri paikka kuin missä yleensä käydään. Ja onneksi olin varannut ajan, sillä Tokomieheltä löytyi rasituksen tuomaa jumia niin etupäästä kuin takaakin, mutta fyssarin maagisien sormien avulla nämä aukesivat silmin nähden hoidon edetessä ja liikkuvuus palasi jokaiseen jalkaan ja kireydet katosivat. Oli hyvin mielenkiintoista nähdä miten koira reagoi käsittelyyn ja Topi oli tosi rennosti koko hoidon ajan. Selvää on, että koska treenaamme ja touhuamme sen verran paljon, ei nykyinen 2 kk huoltoväli välttämättä riitä. Näiden näppien käsittelyyn menemme varmasti toistekin :)

Fyssaroinnin jälkeen pidettiin lepoa muutama päivä ja eilen palattiin jälleen töihin. Ajelimme seuran kentälle ja teimme kokeenomaisen setin (ilman hyppyä). Ja voi että miten oli hieno Toppinen! "Kehään" menot, liikkeiden välit ja "kehien" välillä  palkkaus toimivat aivan loisto asenteella! Liikkeet suoritti napakasti ja tarkoilla perusasennoilla :) Ainoat motkottamisen aiheet löytyi kapulan pidosta, jossa meinasi tiputtaa kapulan lopulta, koska MÄKÄRÄINEN häiritsi, mutta tässä tein ylipitkällä ajalla ja 5 sek. ajalla olisi ollut ok. Lisäksi hyönteishäiriö aiheutti kuuroutumisen kaukoissa, mutta otimme heti samantien uusinnan joka oikein hyvä. Lopuksi tehtiin vielä seuraamista, jossa testasin voiko "näkyvää palloa" hyödyntää siinä ja testit meni melko kivasti, josko tällä saisi vielä paremman motivaation pysyä oikeassa kohtaa sekä palkan suunnalla kropan pysymään suorassa. Jatkamme testiä :D

Viikolla kävimme myös helletreenejä ja SM:iä ajatellen hakemassa viilennystarvikkeita. Koska Allin vanha viilennysloimi ei meinaa mahtua Tokomiehen järeään niskaan, oli ostettava herralle oma. Sattumoisin kokoa 45cm oli jäljellä vain yksi kappale ja väriltään herkkä vaaleanpunainen. Arvelin Topin egon kestävän myös tälläisen värin ja kerroin, että väri on oikeasti ihan miehekäs, onhan Teemullakin tuon värinen kauluspaita. Jotenkin tuntui, että näinkö meni ihan läpi :D

Viilennysalusta vaikutti ihan toimivalta ja koko sopivalta, että voi valita autossa/kevythäkissä pötkötteleekö viileässä vai ilman viilennystä :)

Alli mummolle kuuluu ihan mukavia, vaikka pikkuhiljaa on ilmaantunut lisää erilaisia pieniä patteja eri puolille. Vielä on mummossa virtaa ja pihalla jaksaa hömpöttää, sekä huolehtii ruoka-asioista edelleen kovin tarkasti, ettei vain satu unohtumaan ruoka-ajat (vaikka ne meillä liukuvat onkin) :D Jäätelöstä ja grilliherkuista on mummelin kesä tehty!

Hui ja kauhistus, SM:t lähestyy jo tosi kovaa vauhtia, viimeiset viimeistelyt viikolla ja sitten se on menoa! :O :D