Aloiteltiin uskaltautumalla puistoon, jossa viimeksi eksyimme frisbeegolfradalle, mutta tällä kertaa suosiolla jäimme kauemmas hiekkakentälle. Nyt ei ihmisiä ollut liikkeellä yhtä paljon, mutta lähistön skeittipuistosta tuli hyvää äänihäiriötä ja teimme mm. kaukot selin skeitteihin päin. Koska kaukot oli pallomotivaatiolla alkaneet toimia todella hyvin, päätin aloittaa samantien pallon häivyttämisen näkyvistä. Tästä Topi tietenkin herpaantui ja päätti nousta tarkistamaan, että eikö palloa olekaan/tulekaan kun sitä ei näy, mutta kun esitin kauhistunutta miten hirveän mokan Tokomies oli tehnyt ( :D) ja palautin paikalleen takaisin, niin sen jälkeen kaukot ovat toimineet moitteetta myös pallo piilossa, jes!
Seuraavana päivänä oli jälleen valmennusryhmän Oilin treenit ja nämä menivätkin sitten teemalla ”p*ska treeni, mutta tulihan tehtyä”. Tarkoituksena oli tehdä kokeenomainen setti niin, että samaan aikaan on muita koiria kentällä sekä jos aikaa jää, katsella seuraamista ym. Muuten hyvä plääni, mutta kentän vallannut mäkäräisten ryhmittymä esti kaiken järjellisen tekemisen, koiraa ei voinut pitää hetkeäkään paikallaan, joten kokeenomaisesti ei voitu tehdä pitoja ja kaukoja. Eikä oikein muustakaan tekemisestä voinut sanoa juuta eikä jaata, yritin vain pyyhkiä hulluja mäkäräisiä pois Topin naamasta :O Myös herran nivuset saivat osumaa huomattavasti, koska ensin en tajunnut niiden pyrkivän laumana myös jalkoväliin kohti sukukalleuksia, keskityin vain pään alueen huiteluun :/
Toisella puoliskolla yritettiin tehdä seuraamista ja ohjattua noutoa, että pysyttäisiin koko ajan liikkeessä ja hyönteisiä karussa. Mäkäräisten häiriköinti oli kuitenkin niin kammottavaa, että Topi ei pystynyt enää keskittymään yhtään ja ohjattunoutokin meni ihan pipariksi. Helpotettiin tekemistä ihan reilusti ja saatiin molemmille suunnille hyvä kapulan haku ja siitä äkkiä autolle ötököitä karkuun. Oli aivan hirvittävää ja jäi kyllä joku ällökammo mäkäräisiä kohtaan, koska itsekin sain puremia jotka kutisivat järkyttävästi monta päivää. Positiivista ja samalla huvittavaa tässä muuten penkin alle menneessä treenissä oli se, että Topi ei välittänyt häiriönä olleista toisista koirista mitään, mikä oli treenin päätavoite :D Tässä Tokomiehen nassusta kuva treenin jälkeen, kun herra hieman hankasi naamaansa...
Koska huono ohjattu nouto jäi vaivaamaan, heti seuraavana päivänä käytiin tekemässä uusiksi lähikentällä ja se sujui hyvin kuten ennenkin. Sain siis huokaista helpotuksesta, että itse liikkeessä ei ollut syntynyt mitään ongelmaa, vaan edellispäivän epäonnistuminen johtui ötököistä. Samalla kertaa veivasimme myös seuraamista muutaman pitkän pätkän, joka oli kohtalaista sisältäen hidasta ja juoksu osuutta. Tässä treenissä aloin kiinnittää huomiota myös siihen hetkeen, kuinka juoksusta tiputetaan tempo taas normaaliin kävelyyn. Koska nyt olen palkannut paljon itse juoksupätkää suoraan vauhdista, kun juoksu on ollut vaikeaa liian innostumisen vuoksi ja alkaa nyt toimia ilman kauheaa keulimista :) Ilahduttavasti Topi piti seuruun kasassa myös juoksun jälkeen, hyvä!
Seuraavana päivänä katsoimme seuraamista Oilin kanssa ja vaikka seuraaminen on parantunut huomattavasti, ei Topi halua sitä Oilille näyttää :D Eli nyt taas esitimme sitä huonoa seuruuta, mikä lohdullista kyllä, on kuitenkin jo kohtuullista verraten mistä lähdettiin seuraamisprojektia työstämään. Eli vaikka edistää, ei se ole enää niin voimakasta eikä paina jalkaan. Huvittavinta oli, että juuri ennen meidän vuoroa, Topi seurasi kehän ulkopuolella todella hienosti ja tarkasti, mutta PUF vain se katosi heti Oilin syynissä :D Teimme myös havainnon, että vasemmalle käännökset, jotka ovat olleet Topilla vahvoja, ovat kadonneet :O Fuskasi ihan selvästi takapäällä ja se tuntui sekä näytti ihan kamalalta :D Myös perusasennoissa yritti fuskata. Nämä tulivat siis hinkutus-listalle, onhan se mukava hävittää perusasiat muutamia viikkoja ennen SM:iä :O :D
Teimme myös kaukoja, jotta Oili näkisi niissä olleen ongelman, jos Topi palloa näkemättä taas sortuisi moiseen virheeseen. Vaan eipä sortunut ja näytti hienot avoimen vaihdot, ja alan pikkuhiljaa uskoa, että esiin tullut paikaltaan lähtemis ongelma ollaan ehkäpä selätetty... Lopuksi tehtiin kuuntelu/häiriötreeniä paikallaolemiseen, eli Topi paikalleen maahan ja Oili kaikkea kinkkistä höpötti ja houkutteli vieressä. Näissä harjoituksissa Topi on niiiiiiin liikuttava, kun siitä näkee kuinka kauheasti tekee töitä tehdäkseen oikein eikä esim. reagoinut Oilin ”saa mennä”, ”tule tule” ja ”oi kun sinä olet ihana pikku koira” lirkutteluihin, mutta sitten Oilin sanoessa iloisesti ”istu!”, niin Tokomies tekee töitä käskettyä... :D Näitä muutama huomauttelun kanssa, että ”ei, tämä on MAA”, niin alkoi muistaa, että se käsky mitä kuunnellaan, tulee meikäläisen suusta :) Harjoituksen jälkeen hoksasin, että tämä harjoitus oli äärettömän vaikea eikä paras valinta kaukojen jälkeen, koska saattoi sekoittaa, kun juuri piti vaihtaa asentoa ja yhtäkkiä ei saanutkaan. Välillä näitä käy, että treenaa liian samanlaista asiaa peräkkäin, mikä on koiralle epäselvää.
Sitten pidettiinkin taas hieman huilitaukoa ja meikäläinen kävi talkoilemassa agilityn sm:issä. Pitkään aikaan en ole kisoissa ollutkaan ja jotenkin sitä on niin _tokoutunut_, että silmät pyöreänä vaan tuijottelin urheilumeininkiä ja juoksutrikoita sekä aivan täpinöissään olevia koiria. Vauhtia ja hienoja suorituksia riitti, ja ihan huvitti kuvitella miten kömpelö olisin itse radalla, kun tuntuu että viimeisetkin agilityn moovit on hävinneet selkärangasta näin ajan saatossa :D Kotiin viemisiksi tarttui mukaan uusi treenipallo, ”Lentävälle Hollantilaiselle” tietenkin hollanti pallo :P
Hyvää valmistautumista tokon SM:iin saatiin kehätreeneistä, joihin suunnattiin viikko sitten. Keskustan puistoon laitettiin kolme kehää pystyyn ja tehtiin kokeenomaiset suoritukset niin, että joka kehässä oli toimintaa samaan aikaan. Päästiin ensimmäistä kertaa koittamaan alokasluokan tekemistä osissa, kuten SM:ssä on tapana. Ja sehän meni kokonaisuutena varsin kivasti eikä tuntunut olevan ongelmaa odotella väleissä ja keskittyä taas uudestaan. Mielenkiinnolla odotan oikeaa koetta, ehtiikö siinä kehien välissä palkata vai lennetäänkö vauhdilla kehästä toiseen. Treenissä ainoat huomautettavat asiat oli huonot perusasennot ja vasemmalle käännökset sekä ajoittain kehään mennessä/kehässä ”Tässä Näin” yhdessä menemisestä Tokomies hieman lipesi, kuitenkin palaten nopeasti taas kuulolle. Eli pientä häröilyä, mutta ei mitään vakavaa :D
Erityisen iloinen olin Topin mielentilasta ja olemuksesta, oli rento eikä välittänyt muista, vaikka oli paljon uusiakin koiria ja tekivät omissa kehissään samaan aikaan. Syksyllä aloitettu ja talven läpi treenattu ylikierrosten tasaus on alkanut tuottaa tulosta ja Tokomies pystyy olemaan rentona intopinkeydestä huolimatta. Positiivista oli myös, että lämpimästä kelistä huolimatta Topi teki ihan ok draivilla hommia :) Tehtiin myös paikallamakuut ja tämäkin meni tosi kivasti, ainut että mukavalla nurtsilla oli Topin mielestä ihan ok kesken makuun oikaista takajalat ja pötköttää sammakkona loppu aika... Toivottavasti tästä ei tule tapa, koska siitä mahdollisesti rokotetaan kokeessa vähän pisteissä.
 |
| Kun kuuma Kesämies treenaa, niin kameran linssikin ihan höyrystyy! |
Hyvän treenin päätteeksi kierrettiin vielä puistossa katselemassa paikkoja, sillä vaikka paikka sinänsä oli tuttu, niin eipä ole koskaan tullut koko puistoa nähtyä. Olimme siis Topin kanssa kuin turistit konsanaan ja nappasimme myös muutamat fotot tältä kierrokselta :D
Suihkulähteen lisäksi löysimme ihmispatsaita, jotka olivat valtavan isoja ja niitä seistä tökötti viitisen kappaletta, ja täytyihän niitä mennä mielenkiinnosta lähempää katsomaan. Topi joka ei ole aikaisemmin nähnyt minkänlaisia patsaita, katsoi niitä ensin alta kulmien pohtien selvästi, että _mitäs_ hemmetin ihmeellisyyksiä nämä ovat, kun _näyttävät_ ihmisiltä, mutta mittasuhteet heittää aikasta reilusti :D Reippaasti kuitenkin päätti heti mennä katsomaan lähempää, nuuski varpaat ja nousi takajaloilleen, jotta pääsi haistamaan onko niillä mahdollisesti jotain herkkuja käsissä :D Sitten tietysti piti vähän poseerata niiden kanssa :P
Seuraavana päivänä palasimme samaan paikkaan tekemään vapaamuotoisempaa treeniä porukalla. Jälleen oli hyvin kuumaa, joten tehtiin pätkittäin ja pidettiin taukoa. Aloitettiin kierrolla ja aijai miten Tokomies meni vipuun ja juoksi ruudulle, jota kasattiin takaoikealla kiertotötteröstä nähden. Tästä olisi pitänyt antaa suurempi palaute kuin siinä tilanteessa annoin, sillä tuollaistahan EI VOI tehdä. Mutta hoksasin tämän vasta kun oli jo tilanne ohi. Kuitenkin kierto löytyi tämän erehdyksen jälkeen ongelmitta. Itselleni jäi kuitenkin ajatus, että en alleviivannut tarpeeksi, että kuuntelu on tärkeää. Täytynee ehkä demonstroida samanlainen tilanne uudelleen, jotta oppii erottelemaan asioita ja ymmärtää, ettei voi juosta tuosta vain ruutuun, kun se osuu näkökenttään :D
Perusasennot ja seuraamisen vasemmalle käännökset oli jälleen huonoja. Perusasentoihin pureuduttiin tekemällä niitä pallo esillä samalla ajatuksella kuin kaukoja ja johan alkoi suorat pa:t löytyä jälleen :P Joten motivaatio ja tarkkuus kuuria niihin nyt, koska osaa tehdä suoran ja kunnollisen perusasennon vaikeistakin kulmista JOS haluaa. Vasemmalle käännökset on totaalisesti hävinneet niin koiralta kuin ohjaajalta, mutta heti kun sain omat askeleet kuriin, niin kunnolliset käännökset löytyi. Mutta tiedättehän sen, kun jotain tekemistä oikein ajattelee, niin se ei varmasti suju :D Eli askelharjoittelua ohjaajalle, hophop! Jos oma liikkuminen on epämääräistä, niin ehkä se hieman vaikeuttaa koirankin työskentelyä... :P Käännöksen kuuluisi kuitenkin olla 90 astetta eikä mikään mutka :P Varasin kuitenkin Topille myös varmuudeksi vielä ajan hierottavaksi, että on lihakset huollettu eikä puolihuolimaton työskentely takapäällä ole ainakaan mistään lihasjumista kiinni. Kuitenkin paljon touhutaan, joten hyvinkin mahdollista kireydet selkäfileissä ja onhan herralla tuota niskaakin, että kovan seuraamisrutistelun vastapainoksi vetreytys ei ole pahitteeksi.
 |
| Tokomies rentoutuu katsomalla piha-TV:tä |
Kovan työskentelyn jälkeen on pidetty taas taukoa, muutama pieni seuraamispätkä sekä sadekelin treeni tehtiin vielä ennen juhannusta. Topi on niin mainio, kun vesisadekaan ei haittaa menoa, joten se ei ole tekosyy olla menemättä lenkille tai treenimättä, herralla on aina yhtä hauskaa, satoi, paistoi tai pakasti. Ehkä kaatosade voi olla jo Topillekin liikaa, mutta melko kovaa sadetta sietää ihan hyvin. Kerrankin reilussa sateessa tuntui suurin ongelma olevan vain se, miten pitää silmät auki, kun seuratessa meni pisaroita suoraan öögaan ja bonuksena vielä korviinkin :D Tämä sadekelin kestävyys on vaatinut itseltä asennemuutosta, sillä Alli mummon kanssa tottui siihen, että tihkua suurempi sade on ihan KAMALAA HIRVEYTTÄ eikä silloin todellakaan ole ulos asiaa :D
Juhannuksena kelit olivat suosiolliset ja helle helli monena päivänä. Herkuteltiin grillailemalla ja nautiskeltiin olosta ja elosta :) Nyt kesällä on huomannut Allin mummoutumisen entistä selvemmin, sillä hän on on sitä mieltä, että säännöt ei enää koske mummo ikäisiä staffeja. Ovesta voi linkaista pihalle silloin kun siltä tuntuu, kuuntelematta ohjeita (”ei ole Allin vuoro, Alli ODOTTAA”), keskelle pihaa voi pissiä (terassilta 3 askelta on tarpeeksi kaukana) ja pihalla voi humpata menemään ihan miten tykkää, kun ei kuule (halua kuulla), ei voi totella! :D
Ja koska nyt on KESÄ, Topi päätti, että hän ei tarvitse sängyssään mitään vilttejä. Näin huolellisen kauniisti Insinöörismies oli viikannut eräänä päivänä viltin pois tieltä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti