Kohti Voittaja-luokkaa - osa 2

Jatkoa seuraa edelliseen (joskin tapansa mukaan hieman viiveellä :D), tässä lisää voittaja-luokan liikkeiden analyysiä, missä kuosissa Tokomiehen hommat ovat :)

Kaukot: Alempien luokkien istu-maahan venksutuksissahan Tokomiehellä vinksahti mielentila varsin huonolle tolalle, joka näyttäytyi (jälleen kerran) äänenä erityisesti ensimmäisen istumaan nousun aikana ja pahimmillaan joitakin kertoja jopa ohjaajan luokse lähtemisenä :O Alkuunsa kaukot olivat Topin yksi vahvimmista liikkeistä, mutta näin jälkikäteen pohdittuna silloiset häiriötreenit eivät herralle sopineetkaan ja otti niistä jotenkin painetta koko liikkeeseen. Tämäkin oli mielenkiintoista, että itse häiriöharjoituksessa ei näkynyt paineistuvan erityisesti, mutta harjoitukset muuttivat mielikuvaa ja tunnetilaa kuitenkin. Häiriöt eivät olleet mitään maata mullistavia, vain ihminen/ihmisiä/liikettä takana tai liikkurin liikkeitä, mutta niin vain ne jotenkin olivat Tokomiehelle liikaa, tai jokin hetki ei vain ollut otollinen, ja liikeeseen tuli väärä tunne. Myöskin silloinen pallopalkka kokeilu ei sopinut Topille, kun mielentila oli muutenkin jo väärällä tasolla ja vire nousi liikaa. Oma osansa tietysti ongelmiin tuolloin oli varmasti myös koeosaamisen puutteella, joka toi rauhattomuutta yleisestikin Tokomiehen olemukseen.

Ongelmien analysoinnin jälkeen oli ylempien luokkien kaukoissa ajatus rakentaa ne Topin mielestä ihan uutena temppuna, jolloin saataisiin toivon mukaan liikkeeseen uusi tunne ja mielentila. Vaihdoin käskysanan ("Kauko" muuttui "Kakeksi" :D) ja pitkän aikaa treenasimme kaukoja ilman liikkurointia, enimmillään joku on voinut seisoa lähellä ja katsoa, mutta ei minkäänlaista heiluttelua tms. ylimääräistä. Ajatuksena on ollut rakentaa ensin liike vahvaksi pitkältä matkalta, kunnes voidaan jälleen liikkuri tuoda mukaan niin, että liikkuri on mahdollisimman neutraali.

Teknisesti viime kesänä kaukoja katsottiin Korrien koulutuksessa Riitan kanssa ja aiheena oli miten vahvistaa ajatusta taaksepäin eli paikallaan pysymistä. Pohdin minkälaista palkkaa voisin käyttää, kun Tokomiehellä edessä/takana oleva namipalkka laittaa jonkinmoisen jäätymisen päälle. Takana olevaan jää kiinni eikä pysty suorittamaan ja edessä olevan yhdistää häiriötreeneihin, joissa vahvistettu istumista/makaamista eli "säilytä se asento jossa olet". Laitoimme testiksi namialustat sivuille molemmin puolin ja yllättäen niiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa, Topi ymmärsi voivansa vaihtaa asentoa :) Näin treenasimme pitkän aikaa, kunnes talvella Oilin kurssilla huomasimme, että Topi jäi enemmän kiinni erityisesti vasemman puoleiseen alustaan. Tästä jalostui treeni, jossa palkkanamit olivat oikealla ja pikkuhiljaa siirsin niitä myös kauemmas. Vapautus palkalle vaihteli eri määrästä vaihtoja, saatoin myös käydä palkkaamassa itse. Nyt olemme pikkuhiljaa siirtyneet kokeenomaisen suorituksen palkkaukseen eli kuuluisaan vihreään purkkiin, tästä syntyi aluksi pientä epävarmuutta liikkeeseen, mutta siitä onneksi päästiin yli, kun Tokomies hoksasi että palkan saa ihan samalla tavalla vaikka herkut olisikin vähän kauempana :D

Teknisesti seiso-maa ja seiso-istu vaihdot ovat haastavia Tokomiehen tyylillä (venyttää etupäätä pitkälle) ja vireestä riippuen joskus onnistuvat siistimmin, useimmiten kuitenkin on pientä liikettä toisessa takajalassa/molemmissa. Näitä on yritetty viilata, mutta aikamme näiden kanssa ihmeteltyä totesin, että menemme asenne edellä ja ennemmin vaalitaan hyvää mielentilaa ja asentojen suoritusvarmuutta, kuin täydellistä tekniikkaa. Videolla kaukot tammikuulta :)

Tunnari: Aaltoliike kuvaisi tätä hyvin, eli eli joskus tuntuu, että tämähän jo sujuu ja sitten taas ei :D Ja se kapulan palautus, onko sitä kapulaa ihan pakko rusauttaa vähintään se pari kertaa? Jos Tokomieheltä kysytään, niin on :D Tunnarin suurimmat ongelma kohdat ovat häiriön/liikkuroinnin vaikutus suoritukseen sekä palautuksen pito. Häiriön vaikutus näkyi väärien kapuloiden lievänä "hämpsimisenä" eli toi aina oman kyllä, mutta ajoittain koski vääriin nostamatta niitä. Tämä väärien hamuilu saatiin pois vahvistamalla oman nostoja, mutta vaikka tässä noston vahvistus treenissä jätin naksun melko äkkiä pois, alkoi tulla ongelmaksi se, että Topi nosti oikean, mutta jäi hetkeksi paikoilleen kuin odottaakseen jotain kuittausta, että hyvin menee :D

Tätä lähdettiin talvella Oilin kurssilla katsomaan ja purettiin tehtävästä liikkeen omaisuus pois erilaisella lähetyksellä kapuloille. Tokomies sai ensin juosta hakemaan namin ja siitä sitten lähetys kapuloille. Lisäksi olin itse lähellä ja kun Topi nosti oman, lähdin hieman peruuttamaan, jotta sain vedettyä omalla liikkeellä mukaan. Kun tämä alkoi sujua ilman, että jäi seisomaan ja tuijottamaan kapula suussa, jätin oman liikkeen pois, mutta edelleen olin lähellä kapuloita, tällä kertaa selkä kapuloihin päin. Pikkuhiljaa menin kauemmaksi kapuloista itse sekä namin syöminen jätettiin pois alusta. Tätä teimme pitkän aikaa ja nyt keväällä pystyin jo kääntymään jälleen kapuloita kohti ja Tokomies oli varma nostostaan ja tuli heti noston jälkeen vauhdilla viereen :) Tässä vaiheessa aloimme vahvistamaan vielä noston varmuutta toisella harjoituksella palaamalla lähelle, kun kapuloiden määrää kasvatettiin n. 5-7 väärästä lähemmäs 10-15 kapulaa, jolloin joutui tekemään vielä enemmän haistelutyötä.

"No nyt voisin ottaa sen namin"

"Hiekka näkyy, mut tänne jäätyy"

Oman pitoa ja palautusta on siis tehty talvi omana treeninään eli nostoharjoituksessa en ole puuttunut mitenkään kapulan pureskeluun. Mutta pito treenissä pureskelulle onkin sitten ollut nollatoleranssi. Pito treenissä Tokomies on etsinyt vain omaa piilosta tai sitten nostanut sitä maasta ja tuonut, ensin niin että kapula on ollut koiran ja ohjaajan välissä ja kun se alkoi sujua, siirryttiin viereltä lähetettävään hakuun. Ihan ensimmäinen ja suurin ongelma oli saada Tokomies ymmärtämään mikä tehtävässä on virhe, jonka herra tekee :D Tätä pito treeniähän olemme tehneet aikaisemminkin, mutta en ollut saanut kerrottua Topille, että pureskelu on Se Juttu. Pureskelusta huomauttaminen ei toiminut ollenkaan, ainoastaan Tokomiehen ilmeestä näki, että tämähän on ihan tyhmä juttu, kun sanotaan "voi kauhee" vaikka mitään en oo väärää tehnyt! :D

Joten jotain muuta oli keksittävä keinoksi erotella oikea ja väärä toiminta. En tiedä mistä (ja miksi ihmeessä ei aikaisemmin :D) onneksi tuli mieleen miten treenasimme noutokapulan palautusta ja tätä testasin Oilin syynissä olessamme, eli namit alustalle viereen odottamaan ja ne pääsee syömään vasta kun tekee oikein. Eikä kauaakaan kun herra sai ajatuksesta kiinni ja ymmärsi mitä halusin. Vaikeutta treeniin toi Tokomiehen ehkä perin staffimainen tapa liikutella tunnaria kielellä (jos et voi pureskella niin kieltä ei oo kielletty liikuttamasta! :D) sekä Topin tapa nostaa kapula niin, että tekee pienen korjauksen nosto hetkellä vaikka muuten pito olisi palautuksen ajan siisti. Siinä sitten miettimään millä kriteereillä mennään, mutta selvästi muutamien hieman korkeamman vireen treeneissä tehdyistä noston korjauksista ei ollut pitkä matka pureskeluun, joten tulin siihen tulokseen, että kriteerinä on 0 korjausta. Kielellä heilutteluun en ole puuttunut ellei ole ollut oikein selkeästi liiallista, sillä se tietysti voi tuomarin silmään näyttää pureskelulta kun kapula heiluu :D

Oheisessa videossa on toinen treenikerta jossa uskalsin yhdistää noston ja pidon kriteerit, ja niin vain kapula nousee varmuudella ja pito on hyvä koko palautuksen ajan :) Vielä kuitenkin jatkoimme treeniä myös erikseen, että osa-alueet vahvistuisivat entisestään ja olisivat myös häiriössä vahvoja.

Kesän koesuunnitelmien lähestyessä tunnaria on ollut myös laitettava kasaan liikkuroituna ja sepä osoittautuikin olevan Tokomiehelle se kompastuskivi, joten itku pitkästä ilosta ja sitä rataa :D Eli kerta heitolla palasi väärien kanssa tuhraaminen ja oman varmistelu, saattoi oman jopa tiputtaa ja tutkia muut vielä lävitse, ennenkuin lopulta toi oman :O Onneksi sopivasti oli piirin järjestämä Korrien koulutus käsillä ja sinnepä sitten mentiin Riitan oppiin tätä tunnaria ihmettelemään :D Topi ihmetytti myös Riittaa tekemällä ensin yhden melko hyvän tunnarin (vain pidossa pientä otteen korjailua) ja sitten tämän jälkeen tehdyt olivat aivan plörinää :D Haasteensa toi pitkä nurmikko, mutta myös toistossa jossa näki kapulat paremmin, etsi niitä sieltä täältä ja oli jotenkin aivan kuutamolla. Sillä hetkellä tuntui, että näinkö tästä liikkeestä koskaan ikinä tulee yhtään mitään :D

Riitan kanssa pohdittiin mikä tässä tunnari tunaroinnissa voisi olla takana ja tulimme lopputulokseen, että liikkuri jotenkin sotkee Tokomiehen päätä eikä keskity kunnolla. Näyttää, että Topi seuraa kyllä kapuloiden laittoa, mutta siltikin välillä hukkaa punaisen langan. Onneksemme haistelutyö on kyllä kunnossa, mutta jotenkin muuten kapuloille saapumisen hetkellä lyö vähän tyhjää :D Riitta arveli, että kyse on vain liikkuroitujen toistojen rutiinin puutteesta eli epävarmuus häviää kunhan pääsemme tekemään liikkuroituna paljon ja ensin helpotettuna niin, että käyn itse kapuloilla liikkurin vietyä ne ensin, jolloin harjoituksessa on tuttuna osana oma liikkeeni kuten itseksemme treenatessa. Oman osansa tuo tietysti myös erilaiset ympäristöt häiriöineen. Mietin myös, että liikkuroidessa kapuloissa on tuore liikkurin tuoksu, kun taas itsekseen treenatessa kapuloissa on vanhoja, todennäköisesti melko neutraaleja hajuja. Eli monta asiaa voi tehtävään vaikuttaa, ei ole helppoa olla Tokomies :D Nyt olemme harjoitelleet helpotetulla liikkuroinnilla ja näyttäisi siltä, että Tokomiehen lamppu saattaa olla syttymäisillään, sitä siis odotellessa :D Lohdullista oli kuulla Riitalta myös, että tunnari on liikkeenä sellainen, että se "hajoaa" helposti tietyn väliajoin ja sitten se vain pilkotaan osiin ja kasataan taas, joten ehkä toivoa on siinäkin suhteessa :D

Ohjattu: Voittaja-luokan versio on ollut seuraamis-projektin ajan tauolla, mutta muutoin on palauteltu mieleen evl:n ohjattua eli pisteelle lähetystä ja keskikapula on tuotu samaan riviin vasemman ja oikean kanssa, kun tähän asti se on ollut selkeästi kauempana. Ohjattu on Tokomiehen yhtenä super lemppariliikkeenä melko vahva, mutta työtä riittää siinäkin. Alun mielentila rakoilee helposti ääntelyn puolelle ja kapulalle lähetettäessä Tokomies saattaa kääntyä niin, että saa keskikapulan näkökenttään ja lähtee sinne, vaikka itse suunnat ovat sinänsä hallussa. Ja keskikapulalle lähtiessä suurin ongelma on se, että ei kuuntele pysäytystä vaan hakee kapulan :D Näitä asioita pohdittiin niin Joannan seminaarissa maaliskuulla kuin keväisessä staffien tokopäivässä, jossa olimme Mari Leiviskän opissa. Alun mielentilan kanssa työstetään vielä aktiivisemmin alun jännitettä pois ja ollaan vielä tarkempi siinä, ettei pääse huonossa mielentilassa tekemään liikettä. Suuntia vahvistetaan omana treeninään ja pysäytystä otettava haltuun samalla tavalla kuin eteenlähetyksessä, josta lisää myöhemmin. Ohjatun plussa puolina iloitsen siitä, että tässä liikkeessä kapulan pito on ollut aina siisti :O :D Vauhdillisesti liike on  myös tasapainossa, jota en ollut aikaisemmin tullutkaan ajatelleeksi, ennenkuin Oili totesi, että juoksee yhtä kovaa hakemaan kuin palauttamaankin kapulaa :) Palautuksessa saattaa joskus jäädä hieman taakse, koska ei halua osua kapulalla ohjaajan jalkaan, joten Tokomiehen logiikalla näppärästi kun jää vähän taakse, on enemmän tilaa kapulalle :D

Seuraavassa osassa viimeisimpänä muttei vähäisimpänä luoksetulon stop ja hyppynouto sekä ripaus jo evl:n kuvioita :O :)