Talvi oli lopuillaan kun viimeksi Tokomiehen kuulumisia on päivitetty ja nyt on talvi taas jo hyvässä vauhdissa ja vuosi vaihtumassa. Maaliskuisten kokeiden jälkeen jäimme kuukaudeksi treenilomaa viettämään ja auringon sulatettua kentät palattiin treenaamaan. Innolla ja jännityksellä otimme työn alle voittaja-luokan liikkeet ja tavoitteena oli saada osaaminen siihen malliin, että syksyllä voisimme harkita kokeisiin menoa. No, koska asiat ei useinkaan mene kuin elokuvissa, niin tässä olemme vuoden vaihteessa ja vasta palailleet pikkuhiljaa tokon ääreen.
Hengitystä pidätellen poseerausta...
Keväällä oli siis käsillä kauan ja hartaasti odotettu siirtyminen ylempien luokkien liikkeiden pariin ja mietintämyssy syvällä päässä tein treenisuunnitelman, jonka mukaan treenasimme liikkeitä ja niiden osasia. Tokomiehen edistyminen oli hyvässä vauhdissa ja jo muutamien viikkojen päästä suunnitelmat hioutuivat uudelleen, kun pääsimme tarkastelemaan liikkeiden osa-alueita mitkä jo toimivat ja missä vielä on viilattavaa. Oli ilahduttavaa huomata kuinka paljon Topi lopulta osasikin jo valmiiksi, joten ajatus loppuvuoden kokeista vaikutti ihan hyvältä tavoitteelta. Kunnes yksien treenien jälkeen autosta tuli kolmijalkainen koira! :O
Ontuminen meni onneksi hetkessä ohitse, mutta fyssarikäynneistä huolimatta palasi pari kertaa uudelleen, tällöinkin yhtä nopeasti ohimenevänä. Myös selkä vaikutti olevan jumissa aiheuttaen pientä oireilua fysioterapiasta huolimatta. Päätin tutkituttaa selän magneetissa ja kuvista paljastuikin lievä välilevynpullistuma lantion seudulla sekä keskiselässä oli nähtävillä muutama pieni muutos. Tulos oli sillä hetkellä järkytys, joskin lopulta ehkä kummallisempaa olisi ollut, jos mitään ei olisi löytynyt Topin alias Härdellimiehen elämäntyylin tuntien. Mitään selkeää tapahtumaa niistä ziljoonista herran kohelluksista ei voi sanoa, jossa pullistuma olisi tullut, joten ei tietoa koska se selkään on ilmestynyt. Selkä nähtävästi ärtyi jostakin ja alkoi oireilla, ja myöhemmin fysioterapiassa selvisi, että ontuminenkin johtui selästä, koska Tokomies oli liikkunut jalka virheasennossa varoessaan selkää.
Ööö, totanoinniin, kenen tästä pallosta piti vetää?
Magneetissa käynnin ja ortopedillä vierailun jälkeen alkoi pitkä kuukausien kuntoutus, joka eteni levon ja rauhallisen oleilun kautta pikkuhiljaa normaaliin liikuntaan palaillen, kipulääkitys sekä fysioterapia kotijumppailuineen tukena. Jos jotain positiivista, menneen kesän pitkistä helteistä oli se hyöty, että Härdellimiehen pitäminen levossa oli helpompaa :D Lopulta lääkitys saatiin purettua pois ja normaalilla liikunnalla selkä pysyi kunnossa. Ja kun normaali arki ei selkää rasittanut, pikkuhiljaa saimme luvan aloittaa rauhalliset treenailut vähitellen vauhtiliikkeitä mukaan ottaen. Ja näin on edetty parin kuukauden ajan ja nyt jo normaalisti treenaillen, selän pysyessä kunnossa suureksi iloksi ja helpotukseksi! :) Näiden pitkien kuukausien aikana on tullut myös selväksi, että Härdellimiehen pitäminen pumpulissa ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi, joten kaikenlaisia mielenkiintoisia äksidenttejä kuntoutuksenkin aikana sattui ja tapahtui, mutta niin vain onneksemme selkä ei niistä ottanut itseensä ja kuntoutuminen sujui hyvin.
Ja tässä sitä ollaan innokkaina jälleen Tokomiehen kanssa tokohommeleiden parissa <3 Liikkeiden suhteen Topin voittaja-luokka näyttää tällä erää tältä:
- paikallaolo: paikallaan pysyminen sujuu ok ohjaaja piilossa, mutta ääntä kuuluu rivissä, yksin ollessaan hiljaa
- seuraaminen: perusylläpitoa ja paikan muistuttelua, pitempi suora peruutus ok
- tunnari: osaa kokonaisena liikkeenä, mutta häiriöstä jne. riippuen vielä ajoittain hieman haparoivaa. Tuo kyllä aina oman, mutta joskus varmistelee useammalla haistelulla. Palautus joskus mälväten niin että rutina kuuluu ja luovuttaessa saattaa tiputtaa.
- ruutu: kävelyineen ok, vierelle tullessa seuruussa edistää
- L & Z: ok, asennoista seuraamiseen lähdön ennakointia, seuraamisessa edistää, etenkin aloituksessa liikkeelle lähtiessä
- kaukot: kaikki vaihdot sujuu pitkällä matkalla, jonkin verran saattaa olla vino sekä seiso-istu vaihdossa hypähtää taaksepäin. Vielä on käytetty namialustoja molemmilla sivuilla, alustat on tuoneet hyvää keskittymistä ja kivaa asennetta tehtävään.
- luoksetulon pysäytys: takapalkkana lelu, pysähtyy käskyllä (keväällä saatiin sisäänajettua takapalkan käyttö sekä ymmärrys, että pelkkää käskyä pitäisi kuunnella :D)
- metallihyppynouto: metallikapula hallissa ok, hiekalla ei :D Vinot heitot ok, vaatii muistuttelua/ylläpitoa lähteä hakuun hypyn kautta (erityisesti vino vasen) ja palata samaa reittiä
- ohjattu: muutoin ok, vaatii liikkuroituna alussa (kapuloiden viennin aikana) mielentilan pitoa rauhallisena sekä seuraamisosuuden vahvistusta, ettei edistä ja kontakti säilyy eikä vilkuile kapuloita
Kokonaisuudessaan siis melko hyvällä mallilla luokka alkaa olemaan, eniten kesken on vain kaukokäskyt ja muut liikkeet tarvitsevat lähinnä pikku viilailuja sekä toistoa vahvistuakseen. Erityistä huomiota liikkuroinnin suhteen vaativat tunnari, kaukot sekä ohjattu, koska niissä liikkuroinnista saattaa ottaa häiriötä. Jossain kohtaa työnalle voidaan ottaa myös eri mittaisia kokeenomaisia pätkiä, joista nähdään miten luokan tekeminen kokonaisuutena sujuu. Pitkän tauon jälkeen oli myös mahtavaa huomata miten koerutiinien eteen tehty työ edelleen kantaa, sillä Tokomies suorittaa halliin sekä kehäänmenot ihan yhtä hienosti kuin alkuvuodesta! <3
Pitkän ja hikisen puoleisen kesän jälkeen on iloittu suuresti tokokentille paluusta ja yhdessä tekemisestä. Treenit pidetään kevyinä ja tähän auttaa hyvin se, että Tokomies hanskaa jo ylemmät kuviot melko hyvin, jolloin asioita ei tarvitse vääntää alusta asti vaan voimme hyvin treenata vähemmällä toistomäärällä. Treenien hyvä suunnittelu korostuu entisestään sekä tietysti huolellinen alkulämmittely sekä jäähdyttely. Lisäksi myös hyvä lihaskunto ja säännöllinen huolto on tärkeää. Tokon lisäksi olemme myös pikkuhiljaa tutustuneet rally-tokon kuvioihin, joten sitä kautta saadaan myös monipuolisuutta treeneihin ja kehonhallintaan. Näillä eväin suunnataan Tokomiehen kanssa taas eteenpäin, ilolla ja innolla tokoillen :) <3
Koska päivittäminen jälleen laahaa lahjakkaasti perässä, näin toukokuun helteisistä päivistä palailkaamme vielä hetkeksi maaliskuun talvisiin tunnelmiin :)
Ensimmäisen kokeen jälkeen aloimme saman tien valmistautua seuraaviin kahteen kokeeseen, jotka olisivat ohjelmassa peräkkäin sujuvasti 2 viikon välein. Tavoitteeksi kokeisiin otettiin koerutiinien harjoittelu niin koiran kuin ohjaajankin kantilta tarkasteltuna. Treenisuunnitelman mukaan teimme muutamat kevyet ja helpot treenit kokeiden välissä ja keskityimme niissä varmoihin onnistumisiin ja tsemppi fiilikseen, eikä liikkeitä tai liikkeen osasia lähdetty enää viilaamaan sen kummemmin. Lisäksi otettiin iisisti levon kannalta ja lenkkeiltiin sopivassa suhteessa. Mielenkiinnolla tutkailin kuinka valmistautuminen kokeeseen sujuisi Tokomiehelle sopivalla tavalla.
Toinen kokeemme toi meille erilaisia haasteita kuin ensimmäinen. Tällä kertaa emme tehneet aamulla valmistelevaa treeniä alle, mutta mukavasti koepaikalla oli mahdollisuus tehdä pientä treeniä (häiritsemättä muita) ja tässä kohtaa näyttikin Tokomiehellä olevan ihan ok vire, arvelin että ehkä ei tarvitse vireestä olla ihan kamalan huolissaan... Hmmmm :D Mennessäni katsomaan liikejärjestystä listasta, oli vastassa yllätys kun avoin luokka olikin jaettuna kahteen osaan ja siinä samassa tajusin, että eipä olekaan tullut harjoiteltua moista vaikka ylemmissä luokissa se tulee väistämättä eteen :O :D Siinä sitten pohtimaan missä kohtaa mitäkin valmistautumiseen liittyvää tehtäisiin, kun kaikki olisi tehtävä kahteen kertaan (paikallaolon lisäksi). Mielenkiintoinen kysymys oli myös, miten tämä vaikuttaisi Tokomiehen vireeseen, nousisiko se entisestään vai olisiko parempi. Tietysti treeneissä on toistettu peräkkäin lyhyitä kokeenomaisia pätkiä, mutta koko luokkaa näin jaettuna ei ollut testattu koskaan. Päätin olla kauhistumatta asiaa ja sitä, että aloittavana liikkeenä oli meille ah niin haasteellinen seuraaminen ja kirsikkana kakun päällä ekassa osiossa oli myös molemmat jäävät, eli kaikki seuraamista sisältävät liikkeet tehtäisiin ekassa pätkässä... :D
Vaikka yritin ottaa lunkisti, huomasin kuitenkin kehään menoja odotellessa, että erilaiset asiat meinasivat alkaa vaikuttaa omaan keskittymiseen, esim. lähtövuoro oli toisena, jolloin en ehtinyt seurata kehää/siirtymiä ajatuksella ja tämä näkyikin sitten liikkeiden väleissä herpaantumisena, kun kaikista aloituspaikoista ei ollut selkeää mielikuvaa. Tälläistä "sokkona" kehään menoa pitääkin siis harjoitella ihan omana harjoituksenaan :D Kun keskittyminen oli vähän sinne päin, ei tuntumakaan ollut jotenkin ihan kohdallaan. Tärkein havainto olikin huomata miten helposti keskittymiseen pyrkii vaikuttamaan erilaiset asiat ja kun tämän tietää, voi omaan tunnetilaan yrittää vaikuttaa :) Joten lopulta pyrin vain keskittymään siihen, että menisimme yhdessä tokokuplassa kehään ja tekisimme parhaamme.
Jos ohjaajalla ei ollut ihan skarpein fiilis, ei Tokomieskään ollut lopulta parhaassa mielentilassa eli lämmittelytreenin cooleus haihtui h-hetken lähestyessä ja tuntui, että odotellessa ja valmistautuessa erilaiset asiat vaikuttivat myös Tokomieheen, intopinkeyttä alkoi siis kertyä. Tuttu halli odotetusti tietysti nostatti kierroksia jo valmiiksi, mutta myös toisten koirien läsnäolo tiiviillä vuoron odottelu alueella olivat omiaan vaikuttamaan Tokomiehen mielentilaan. Lisäksi yleisöä kerääntyi kehään vievän kulkuväylän kohdalle sekä hyppyä varten Topi tultiin "mittaamaan" odottaessamme pääsyä kehään, joten tiiviissä tilassa oli kaikennäköistä pientä tapahtumaa, vaikka sinänsä rauhallista olikin. Ja Tokomiehen kaltaiselle härdellikuninkaalle pienetkin jutut ovat riittävän hyvä syy kierrosten nousuun :D
Molemmissa osioissa kehään menon tavoite kuitenkin onnistui hyvin ja pääsimme kehään yhdessä, mutta tunsin kuinka Tokomiehen vire keikkui juuri siinä huonossa mielentilassa, jota on yritetty työstää. Tokokupla kyllä pysyi yllä, mutta venyi ja paukkui siellä täällä, ja Tokomiehellä säkkipilli soi erityisesti toisessa osiossa varsin iloisesti. Myöskään sosiaalinen palkka ei tuntunut menevän Tokomiehelle läpi, tuntui että lähinnä vain vilkaisi minua eikä palkkautunut kunnolla. Myöhemmin asiaa analysoidessani huomasin myös omassa sosiaalisen palkan antamisessa olleen selkeän eron edelliseen kokeeseen; kehuin kyllä liikkeen väleissä mutta koska oma tuntuma oli erilainen olivat myös äänenpainot erilaisia enkä ollut riittävän intensiivinen. En siis itsekään ollut kuplassa parhaalla mahdollisella tavalla ja näin ollen vaikutimme toinen toisiimme. Tekeminen tuntui jotenkin kamalalta (:D), kun vire oli vinksallaan ja ääntä alkoi kuulua, ja luullakseni tuntemus vaikutti myös sosiaaliseen palkkaan puolin ja toisin. Tämä oli tärkeä havainto ja mielenkiintoista onkin, miten pienet asiat voivat huomaamatta vaikuttaa sosiaaliseen palkkaan ja miten sen vaikutus voi heijastua koko suoritukseen :O
Kokonaisuutena koe oli kuitenkin ihan hyvä, joten edelleen on pidettävä mielessä Korrin Pekan sanat siitä, että tokossa arvioidaan vain sitä miltä näyttää eikä sitä miltä tuntuu :D Suoranaisia isompia virheitä Tokomies ei juurikaan tehnyt muita kuin ruudun kanssa, jossa herralla sattui joku kummallinen ajatuskatko ja nollattiin täten koko liike. Topi lähti hyvin juoksemaan ruutuun, mutta ennen etunauhaa pysähtyi ja vasta kahdella käskyllä siirtyi ruutuun, ja oli siltikin niin lähellä etunauhaa, että maahan käskiessä etutassuista varpaat olivat ruudun ulkopuolella :D Ruudun eteen tuli ikkunoista valoläikät (eivät näy videolla niin selkeinä alueina), joten en tiedä johtuiko niistä jonkinlainen hämääntyminen vai iskikö herralle muuten vain jokin epävarmuus/aivopieru/arviointifiba :D
Suureksi yllätyksekseni yhteisestä epävireestä, säkkipillistä ja ruudun nollauksesta huolimatta kuitenkin kotiin viemisinä saatiin avo 1-tulos, 283 pistettä, kunniapalkinto sekä sijoitus 2/5! :) Ilahduttavaa ja helpottavaa oli huomata Topin pystyvän suorittamaan kokonaisuus huonossakin vireessä eli kun osaa liikkeet, pystyi tekemään ne tasollaan kuitenkin vaikka vireen ja sosiaalisen palkan kanssa oli ongelmia. Saimme paljon uutta pohdittavaa koerutiineihin ja mielenkiintoista oli havainnoida valmistautumiseen ja tunnetiloihin liittyviä asioita niin koiran kuin ohjaajankin kantilta.
Kolmanteen kokeeseemme suuntasimme Tampereelle. Koska tähänkin kokeeseen lähdimme harjoitusmielessä, lisäsin jälleen muutaman haasteen, jotta näkisin miten asiat toimii tai ei toimi jatkoa ajatellen :D Ensimmäinen haaste oli hotelliyöpyminen, sillä Tokomies ei ollut koskaan yöpynyt moisessa, saati sitten suorittanut koetta sen jälkeen. Jotta jännitysmomentteja jälleen olisi yllinkyllin, oli myöskin halli ihan vieras, joten näkisin kuinka aivan uppo-outoon paikkaan meno vaikuttaisi vireeseen. Hallissa oli myös samaan aikaan rally-tokokoe ja hieman epäröin olisiko hallissa liikaa äksöniä meille. Mutta ei kun haasteita kohti ja katsomaan mitä tapahtuu :D Kolmanteen kokeeseen jatkoimme valmistautumista samalla kevyiden treenien linjalla ja jostain kumman syystä näissä valmistelevissa treeneissä juostiin ahkerasti ruutuun, reilusti takanauhan yli lelulle :D
"Tääl on niiiiiin coolia!" :D
Hotellielämä ja yöpyminen sujuivat Tokomieheltä mallikkaasti, joskin respaan ilmoittautuessa ei ehkä olisi tarvinut niin suurilla volyymeillä ilmoitella, että Tokomies on saapunut :D Samanmoista äänijänteiden käyttöä ilmeni seuraavana päivänä koepaikalle saavuttaessa ja hipihiljaiseen halliin olikin mielenkiintoista mennä kuuluisan säkkipillin soidessa... Kokeen ensimmäinen oppi saatiinkin siitä, kun huomasin herran huutavan into-jännäri vinkuvonkuaan ja samalla vilkuilevan minuun saisiko pallon vetoleikkiin! Nyt kun olemme ottaneet jalan jarrulta pois ja olemme leikkineet pallolla halliin mennessä, olen siis vahingossa tullut luoneeksi yhtäläisyyden vinkuvonkumisen ja pallon saamisen kanssa... Olen siis antanut pallon ja leikkinyt vetoleikkiä halliin mennessä, jotta vinkumista EI tulisi ja keskittyisi sen sijaan leikkiin. No mutta, ei mennyt ihan kuin elokuvissa tämäkään :D Ei muuta kuin muistinvirkistystä ohjaajalle, ei aleta oikoa ja unohdeta mielentilatreeniä ENNEN pallon saamista. Eli pallo vasta kun into-jännäristä lasketaan kierroksia ja silloin saa purkaa energian palloon.
Koepaikalla sain katkaistua pahimman vinkuvongutuksen, kun lähdimme ulos ja lenkin lomassa annoin pallon aina kun oli hiljaa eikä kärttänyt sitä. Lopulta päästiin takaisin halliin volyymien laskettua ja oikea mielentila alkoi löytyä Tokomiehelle ja myös ohjaajalle, joka oli jo tietysti laajamittaisesta äänijänteiden virittelystä hieman ahdistunut. Auttoi kuitenkin kun totesin, että asialle en mahda mitään, kehässä ääntä tulee jos tulee ja jälleen menemme ja teemme parhaamme kaikesta huolimatta. Ei muuta kuin syvään hengitystä ja keskittymistä itse tekemiseen. Valmistautuminen ja vuoron odottelu meni lopulta oikein kivasti, tehtiin pientä treeniä ja leikittiin pallolla "nyhjäys leikkiä", jossa palloa ei revitä hirveällä draivilla vaan kevyemmin ja pallon kanssa vain höpsötellään. Tämä näytti purkavan energiaa ja laskevan kierroksia. Myös odottelu alue oli avoin kuten ensimmäisessäkin kokeessa, ja tällä saattaisi olla vaikutusta vireen pysymiseen hyvällä tasolla.
Lopulta itse suorituksessa ääntä ei juurikaan tullut, vain kaukoissa toisella istumaan nousulla tuli perinteinen ääni ja paikallaolossa Topi vinkui muutaman kerran selkeämmin ja tästä lähtikin piste. Tällä kertaa pääsimme jälleen loistavaan tokokuplaan ja Topi suoritti kaikki liikkeet niin hyvin kuin osaa. Sosiaalinen palkka ja liikkeen välit toimivat hyvin, ja yhteinen tiimi työskenteli rennosti ja keskittyneesti. Liikkurikin huikkasi naureskellen jossain välissä, ettei pysy meidän perässä :D Noudossa nousi hetkellisesti kylmä hiki ohjaajan otsalle, kun näin Tokomiehen juoksulinjan kaartavan takaisin päin väärälle puolelle ja hetken oli ilmeisesti menossa liikkurin luokse, mutta onneksi huomasi virheensä ajoissa ja korjasi linjan. Tätä onkin harjoiteltava, että kapulaa tuodessa takaviistossa on ihminen/ihmisiä. Tuomarilta palautteena saimme suorituksesta, että hienoa katsottavaa, seuraaminen oli ainut josta löysi parannettavaa :) Seuraaminen olikin kyllä varsin kamalaa molemmissa jäävissä, kun herra huiteli liian edessä, mutta muuten seuruu tavallista Tokomiestä eli paikoin eri asteista edistämistä ja poikittamista :D Kaikesta huolimatta olen seuraamiseen liikkeenä tosi tyytyväinen, kun tietää miten haastava se on vireen kannalta Tokomiehelle ja kuitenkin kokonaisuus pysyi kasassa hyvin :)
Tampereelta kotiin viemisinä oli loistavan tokokuplan lopputulemana avo 1-tulos, 312,5 pistettä (!), kunniapalkinto ja luokkavoitto (1/9) sekä kauan ja hartaasti odotettu koulutustunnus TK2 :) Vieras halli ja hotelliyöpyminen eivät siis haasteina olleet kummempi juttu Tokomiehelle ja saimme taas hyvää kokemusta onnistuneesta valmistautumisesta ja suorituksesta. Huvittava yksityiskohta oli "palkintopallilla" käynti, jossa nyt kaikissa kolmessa kokeessa olemme vierailleet; Topi kuvittelee selvästi, että se on yksi osa koetta, sillä herra kävi tarkistamassa palkkapurkkinsa palkan toivossa palkintojen jaon jälkeen :D
Kokonaisuutena kaikki 3 koetta olivat mielenkiintoinen ja palkitseva päätös 1,5 vuoden koetauolle ja kaikelle sille työlle jota on tehty, jotta kokonaisuus toimisi ja ongelmiin löytyisi ratkaisuja. Koesuoritukset olivat tasaisia ja suoritusvarmuus hyvä, kolmessa kokeessa vain yksi liike nollautui ja joitakin pikkuvirheitä, siihen voi olla enemmän kuin tyytyväinen! :O :) Saimme luotua sopivia rutiineja valmistautumiseen ja itse suoritukseen, koimme miltä tuntuu koesuorituksessa sekä täydellinen ja ei niin täydellinen tokokupla <3 Yksityiskohtien ja kokonaisuuksien treenaaminen on tuottanut tulosta ja nyt valmiina on hyvä pohja, jolle lähteä rakentamaan ylempiä luokkia. Hetken aikaa menikin sulatellessa tosiasiaa, että nyt siirtyisimme vihdoin voittaja-luokkaan :O :D Ei enää murheenkryyniä istu-maahan kaukoja, vaan uusia haasteita ja monimutkaisempia tehtäviä ja tietysti samalla suunnataan jo katsetta kohti EVL:lää. Koeturneen jälkeen jäimme ansaitulle ja odotetulle treenitauolle, jonka aikana latailtiin akkuja ja suunniteltiin miten voittajaa lähdetään kasamaan. Paljon on siis taas ilmassa kysymyksiä mitä ja miten :)
Alkuvuoden treenit jatkuivat siitä mihin vuoden vaihtuessa jäätiin; avointaluokkaa puserrettiin kasaan vireen näkökulmasta kiihtyvällä tahdilla ja koekalenteria nuuskittiin etu- ja takaperin läpi suunnitelman kera. Kokeenomaiset treenit olivat hallissa sujuneet jo niin mukavasti, että kokeeseen meno tuntui jo vähän vähemmän kauhistuttavalta :D Arvelin, että selviäisimme haasteista. Olin nimittäin kuvitellut, että kun hallissa jossa vireenhallinta on ollut aina hankalaa, alkaisi homma pelata, se pelaisi myös muualla. VIRHE! :D
Yhdellä treenikerralla kaikki tarpeellinen oli sattumalta vihreää... :D
Tammikuun lopulla suuntasimme possumaisella kokoonpanolla Janakkalaan vieraaseen halliin treenaamaan. Topi sai siis treeniseurakseen Sinna staffin ja jälkikasvunsa Nessien, ja rytmiryhmä karautti paikalle uusiin maisemiin. Tokomiehellä tuttuun tyyliin volyymit kasvoi heti parkkiin päästyä ja suoranainen hihkuminen jatkui kun päästiin autosta ulos. Kellon juostessa jäi suunniteltu lenkki tyngän mittaiseksi ja pelkästään halliin pääsy oli työn ja tuskan takana, sillä Tokomies vinkui, vonkui ja hihkui kuin säkkipilli konsanaan, eikä meinannut pysyä nahkoissaan millään. Jouduimme kertaalleen tulemaan hallista ulos jäähyllekin, koska ääntä vaan tuli, tuli ja tuli... No herra pääsi lopulta suu supussa kevythäkkiin odottelemaan ja tasoittelemaan kierroksia, näennäisesti se ehkä auttoikin :D Lisäksi ennen omaa vuoroa tehtiin tuttua vireentasaus peruuttelutreeniä, joskin tilaa oli erittäin minimaalisesti, joten harjoitus meni aika pieniin mittasuhteisiin. Ääntä ei kuulunut harjoituksen aikana, mutta siinä kohtaa, kun olisi pitänyt päästä järjellisesti kehään, alkoi mahdoton vinku-vonku jälleen. Ja vaikka laitoin jäähdyttelemään fiiliksiä koppiinsa, ja vaikka odoteltiin että laskisi kierroksia, niin ei ÄÄNI vaan tuli ja tuli. Ja ohjaajalta tuli melkein itku tokotuskasta, kun tuntui että olimme taas lähtöruudussa.
...paitsi Tokomies uudessa pusakassaan, saanko esitellä Mister Mandariini <3
Lopulta katsoimme mitä Tokomies pystyy tekemään tuossa mielentilassa; pystyi kyllä suorittamaan, mutta tuttua hutilointia ja ääntä oli seuranamme. Teimme saman pienen liikkuroidun pätkän (metallihyppynouto, luoksetulo, lyhyt seuraaminen, kaukot) useamman kerran putkeen eri tavoin helpotettuna, suoritukset paranivat hieman loppua kohden. Ohjaajan ahdistus oli maksimaalinen, vaikka tekeminen näyttikin kohtuulliselta ulos päin. Mutta se tunne, kun koira on jossain omissa sfääreissään, yrittää kyllä kovasti mutta hutiloi, koska 20% ajatuksesta on jossain muualla kuin tehtävässä. Ja se ääni. Miten voit auttaa koiraa tuossa tilanteessa kokeessa? Et mitenkään. Sosiaalinen kehu ei mene kunnolla läpi, shhhhhh rauhoittaminen ei auta, ei ole käytössä aikalisää kesken suorituksen "oottakaas vähän kun me rauhoitutaan"... Eli liikkeestä toiseen sama mielentila jatkuu.
Siinä kaiken äärellä oli hyvin lähellä ajatus, että tokohommelit oli tässä. Reilu vuoden työ ei kantanut uuteen halliin ja pieneen kokeenomaiseen. Tuntui, että enää ei jaksa vääntää, koska se tuntui turhalta, jos lopputulos ei parane kuitenkaan? Kotimatkalla kuitenkin päätin, että menemme kokeisiin kuten olin suunnitellut, jos vain saamme paikat. Aivan sama jos vinkuu ja vonkuu, sinne mennään ja parhaamme tehdään. Sillä jos vuoden työ ei auttanut, niin miksi odotella enempää, vaan mennä ja katsoa mitä tuleman pitää. Ja samalla hetkellä mietintä myssy taas upposi päähän, vaikka treenin päätteeksi koko myssyllä olisi voinut heittää vesilintua.
Ja siinä sitten taas pohtimaan miksi, mitä ja miten? :D Koetta ajatellen paikalle on mentävä reilusti etukäteen; käveltävä pitkästi ja rauhoittumiseen varattava paljon aikaa. Purkkipalkasta saimme Kiiralta hyvän vinkin, että sen voisi täyttää nameilla Topin näkemättä ja jättää valmiiksi etukäteen. Vaikka tähän asti Topi ei ole niin paljon ottanut kierroksia purkista, reissussa näki selkeästi että kiihtyi ja jäi purkkiin kiinni. Lisäksi pohdin kovasti ääntä, miksi se tuli ja mitä se kertoo? Topi jopa kävi makuulle ollakseen "rauhallinen" ja päästäkseen tekemään, mutta ääni vain tuli ja tuli vaikka näennäisesti yritti olla fiksusti. Eli rauhoittumisen kautta ei ääneen voinut vaikuttaa, vaan se vain pahensi sitä. Tokomiehelle se oli siis kova ristiriita kun aivoissa pyörii kuin hedelmäpelissä ja pitäisi olla rauhassa.
Purkissa oleva palkka syödään aina antaumuksella :D
Ja kuten aikaisemminkin, huonojen treenien suurin anti on se, että niistä oppii paljon :D Hedelmäpelin ja rauhoittumisen ristiriitaa pohtiessani päätin heittää jarrupolkimen mäkeen ja antaa mennä. Ja sitä enemmän pohtiessani näytti olevan hyvä aika tehdä niin. Vuoden työ ei ole mennyt hukkaan, vaikka synkkyyteen vaipuessa siltä tuntuikin. Tehty työ on luonut toimintamallit ja kun ne ovat sisäänajettu (halliin meno, valmistautuminen kehään, odottaminen, yhdessä kehään meno), nyt voi painaa jo vähän kaasua! :O :D Eli olemme kaivaneet pallon esiin halliin mennessä ja valmistautuessa vuoroon, ja tähän Tokomies on saanut purkaa into-jännäri-kierroksia vetoleikin kautta. Ja kas, ääntä ei ole kuulunut, vaan halliin menot ja odottelut ovat rauhoittuneet! :O :D Myös purkkipalkan olen laittanut vähin äänin odottamaan, Topi tsekkaa sen kyllä, mutta lähtee pallo leikkiin mukaan ja sitten vain heitän pallon treenikassiin ja siitä kehään melko suoraan pienen vireen tasauksen jälkeen. Pohtiessani miksi pallo toimii nyt selkeämmin purkuna eikä kiihdyttävänä (kuten puolitoista vuotta sitten se vain pahensi kierroksia), arvelisin mielentila treenin auttaneen tähän; kun ei enää ole niin överikierroksilla ja saa pallon tasaisemmassa tunnetilassa, tällöin palloleikki purkaa energiaa eikä kiihdytä liiaksi.
Toinen pohdinnan aihe oli tämä 80 % ajatusta tehtävässä, 20 % muualla. Tämä näkyy huonossa mielentilassa tehdyissä kokeenomaisissa ja treenisuorituksissa, kun kentällä on samaan aikaan toisia koiria. Toisinaan onnistuu paremmin, toisinaan huonommin. Yhä edelleen, vaikka Tokomies on tottunut ja treenannut toisten kanssa samaan aikaan runsaasti nyt reilun kolmisen vuotta, se vaan nostaa kierrokset ja aiheuttaa jännäriä jollakin tavalla. Topi haluaisi tietää koko ajan kentän tapahtumat, mutta kun pitää keskittyä, niin ei näe muita. Ja kun ei näe muita, niin se mietityttää (vie sen 20%), koska voi tapahtua _jotain_, vaikka mitään erityistä ei ole koskaan tapahtunutkaan :D Topin ilmeestä näkee miten kovasti se yrittää, kun yllättäen kapula vierii sen viereen tai joku juoksee sujahtaen ohi. Se pysyy paikallaan kuin viilipytty, mutta ilmeestä näkee, että on hieman huolissaan ja selvästi raksuttaa miten tilanne kehittyy; tuleeko toinen liian lähelle että tässä tarvii jotakin sosiaalista elettä ja muistuttaa itseään, että kaverin kapulaan ei saa koskea :D
Myös toisten koirien kiihtyneellä mielentilalla, liikkeellä, etäisyydellä, ohjaajien käskyillä, kehuilla, kaikella on vaikutuksensa vilkkaan koiran kuplaan. Eri tyyppiset koirat voivat jättää asiat huomiotta erilailla, toisille se on haastavampaa, toisille ei kummempi juttu. Ja Topikin näennäisesti jättää, mutta se näkyy 80/20 tekemisenä. Joten tämänkin päätin ottaa huomioon vielä enemmän ja säätää lisää treeniä sen mukaan, mihin pystyy kulloisenkin häiriötason mukaan. Toisaalta jatkossa myös pallolla into-jännärin purku voi pitemmän päälle auttaa tähänkin, ettei ole niin jengalla ja reagoiva, jolloin ympäristö on myös ehkä helpompaa jättää pienemmälle huomiolle.
"Ai miten niin kaikki kuvat tärähtäneitä?"
"Mut ku tää pallo haluis niin kauheesti leikkiä just nyt"
Näistä kantimista sitten laitoin suunnitelman mukaan kokeisiin ilmoittautumisia, mutta kokeet olivat täynnä. Jäimme yhden kokeen varasijalle odottamaan ja kun koepäivä lähestyi, en enää uskonut että paikkaa saadaan. Kunnes sitten tulikin tieto paria päivää ennen, että paikka aukeni! Vastasin heti, että olemme mukana ja vasta sen jälkeen pohdin, että alla oli viikko jolloin kovien pakkasten takia ei oltu kunnolla lenkkeilty eikä muutenkaan oltu päästy treenaamaan suunnitellusti. Aloin pohtia, että olikohan tämä sittenkään se paras idea :D No onneksi seuraavana päivänä oli treenit, joissa tarkoituksena tehdä kevyt hyvän mielen treeni. Ja paino sanalla oli tarkoitus. Sillä katin kontit, Topilla oli jälleen säkkipillin soiton alkeet käsillä sekä 80/20 suorittamista, ja tuntui lievästi sanottuna huvittavalta idealta startata seuraavana päivänä kokeeseen, sillä Tokomies mm. nousi kaukoissa seisomaan ja meinasi tulla luokse! Siinä ahdistuksen alhon kynnyksellä keikkuessa lukaisin vielä koe-ohjeitakin mitä niissä sanotaan vinkumisesta ja siinähän sitä jännitysmomentti kasvoi, kun siellä oli että runsaasta vinkumisestakin (haukkumisen lisäksi) voidaan suoritus hylätä. Siinä sitten kauhukuva maalautui jo silmien eteen, kuinka vinku-vonkua tulisi joka väliin ja liikkeisiinkin ja mitä tuomari niistä sanoisi!?
Onneksi ihana treenikaveri lupautui vielä aamuksi auttamaan ja tekemään uuden valmistelevan treenin. Ja niin koeaamuna suunnattiin hallille ennen matkaa kokeeseen. Suureksi yllätyksekseni aamulla hallilla oli mukana kuin eri koira ja aamun treeni meni erittäin hyvin, kylmiä väreitä vain kulki pitkin käsivarsia kun sain taas työskennellä todellisen Tokomiehen kanssa. Hyvillä mielin lähdettiin ajelemaan kohti Janakkalaa ja toivoin vain, että aamuinen vire kantaisi kokeeseen asti. Koepaikalle päästyämme lähdettiin suoraan lenkille, vasta sen jälkeen menimme halliin. Tässäkään kohtaa ei Tokomiehessä näkynyt ylivireen virittelyä, vaan pääsimme halliin hiljaisena ja rentona, pallo sai siis jäädä taskuun. Luokan alkua ja vuoroa odotellessa Topi piti häkissään jonkin verran ajoittain pientä ääntä, mutta selvästi asettui lepäämään kuitenkin. Käytiin vähän tutustumassa odottelu alueeseen sekä kehän kulkuaukon seutuun, jotta ne olisi nähty valmiiksi. Tehtiin myös pientä treeniä jäävien, sivulle tulojen ja maahanmenojen kanssa, sekä muutamat kaukot.
"Ota nyt äkkiä kuva, pidän tätä palloa aloillaan!" :D
Sitten vielä hetkeksi lepäilemään ennen paikallaolojen alkua. Valmisteluina laitoin namit huomaamatta purkkiin. Hetkeä ennen vielä vähän leikkittiin pallolla ja sitten ensimmäisen ryhmän paikallaolon ajan tehtiin namista luopumista ja Topi sai syödä namia tiuhasti, tämä rauhoitti hyvin! Paikallaoloon mentiin mukavassa mielentilassa ja luottavaisen olon vallitessa jätin Tokomiehen suoritukseen. Paikkis olikin hyvä, pariin kertaan taisi vähän vinkua, mutta muutoin rauhallisesti katsoi suurimmaksi osaksi minua, ajoittain yleisöä sekä vilkaisi vieressä ylösnoussutta koiraa. Tästä 10 pistettä ja olin jo tässä kohtaa suoritukseemme tyytyväinen, ainakin tämä onnistui! :D
Paikkiksen jälkeen taas vuoroa odotellessa menimme samalla kaavalla eli lepäilyä, pientä treeniä, välissä pihalla käynti ja takaisin lepäilemään. Sitten h-hetken lähestyessä taas namit purkkiin vaivihkaa, pieni leikki pallolla ja namista luopumista, josta sitten siirryttiin edellisen koiran viimeisen liikkeen aikana kehän portin läheisyyteen. Pieni odotus sujui hyvin ja kun vuoro tuli, kehään lähti keskittynyt tiimi. Niin keskittynyt, että uppouduimme suoritukseen molemmat. Yhteinen tokokupla oli käsinkosketeltava, oltiin vain minä ja Tokomies sekä liikkurin ääni, joka kuplaan kuului :D
Ja miten suoritus meni? Koko suorituksen ajan minua hymyilytti, koska tunnelma tokokuplassa oli ihan käsittämätön enkä voinut uskoa, kun Tokomies liike toisensa perään teki parhaan suorituksensa eli sen mitä osaa ja mihin pystyy <3 Liikkeenvälitkin toimivat loistavasti ja aloituspaikoilla olimme heti keskittyneinä aloittamaan. Topi otti sosiaalisen palkan hyvin vastaan ja siirtymissä kehuin sekä valmistelin seuraavaan liikkeeseen. Suoritus oli kokonaisuudessaan juuri sellainen, miksi tätä lajia jaksaa vääntää, hinksuttaa, ihmetellä ja pohtia; on vain niin älyttömän kivaa työskennellä yhdessä ja kun molemmat antaa sen 100%, niin tokokuplan fiilis on ihan huikea :)
Kun suoritus päättyi, en voinut uskoa todeksi miten kokonaisuus toimi niin hyvin, miten kaikki treenatut ja vaikeat asiat onnistuivat. Ainut suurempi virhe tuli liikeestä seisomisessa, jossa Topi vähän kääntyi, mutta tämän ei annettu häiritä keskittymistä. Seuraamiseen olin tyytyväinen, vaikka paikoin aurasi reilusti sekä lopun perusasento oli vino, mutta pakka pysyi kasassa koko seuraamisen ajan sekä peruutus onnistui hyvin! Meille tämä oli siis täydellinen suoritus, vaikka siellä puutteita olikin <3 :) Suorituksen jälkeen takki oli aivan tyhjä, jännityksen ja valtavan keskittymisen jälkeen olo oli ihan hervoton, muistin sentään hengittää suorituksen aikana :D Tokomiehestä myös paistoi onnistumisen ilo <3 Tämä varmasti teki hyvää kokemuksena, kun Topi pääsi tekemään suorituksen rentona ja oikeassa vireessä; lopputuloksena sellainen suoritus minkä osaa ja mihin pystyy, sellaisen miksi hän on _Tokomies_.
Tuloksena kokeesta oli AVO 1-tulos, 304 pistettä, kunniapalkinto sekä sijoitus 1./8.! :O :D Siinä oli hieman lisää ihmeteltävää, sillä en ollut katsellut pisteitä suorituksen aikana eikä ennen kilpailukirjojen jakoa suorituksesta ollut mitään käsitystä numeroiden kannalta :D Tuomarin kommentit suorituksesta olivat "ihan mielettömän upeeta" ja "ihan älyttömän hienon näköistä", lisäksi hän kertoi hymyilleensä myös ihan koko suorituksen ajan :D Palaute lämmittää kovasti mieltä ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Näin mukavissa tunnelmissa päättyi siis lähes puolentoista vuoden koetauko, odotukset kokeelle olivat miinusmerkkiset ja tuloksena paras suorituksemme :O :O :O Kokeen jälkeen treeniohjelmassa oli lepäilyä ja akkujen latausta, kevyttä treeniä ja lenkkeilyä, näillä eväin lähdettiin valmistautumaan jo seuraavaan kokeeseen :)
Joulu tuli ja meni vilauksessa, pientä tokotaukoa tuli pidettyä siinä sivussa. Vuosi vaihtui myös vikkelään ja helmikuuta jo viedään. Alkanutta vuotta on tutkailtu jo innolla tokon saralla, mitä tuleman pitää. Mutta mutta, kun taas kerran päivittäminen on jäänyt jälkeen, palataan hetkeksi vielä menneen vuoden loppuun, jossa ahkeran treenailun lisäksi marraskuulla kävimme kertaalleen Korrien koulutuksessa sekä ennen joulua Christan koulutuksessa.
Joulupukki toi kaikkea kivaa Topille, oli ihan hankaluuksia päättää millä leikkisi,
vinkuva pehmokäärme vei kuitenkin voiton, iso pallo tuli hyvänä kakkosena :D
Korrien koulutuksessa olimme tällä kertaa Pekan opissa ja aiheeksi valikoitui jälleen vireasiat kokeenomaisessa suorituksessa. Kerroin Pekalle, että vaikka olimme liikkeen välejä ja liikkurointia paljon harjoitelleet ja tehneet lyhyitä kokeenomaisia treenejä ennen muuta treeniä, niin silti kokeenomaiseen tekemiseen ei ollut tullut tarpeeksi varmuutta ja Topin vireen kanssa oli edelleen tekemistä. Olin aikaisemmin nähnyt Pekan teettävän toisille harjoitusta liittyen koiran kokeenomaisen osaamisen vahvistamiseen, ja tätä pääsimme nyt itsekin koittamaan. Harjoitus ei kovin paljon poikennut siitä mitä itseksemme oltiin jo tehty, mutta kuitenkin ratkaisevasti. Teimme ensin muutaman liikkeen "kokeen" palkaten ja naksutellen eri vaiheita, jonka jälkeen pidimme pienen tauon. Sitten sain ohjeeksi valmistautua "kokeeseen" kuten tavallisesti tekisimme ja siinä treenikavereiden ja Pekan katsellessa sain aikaiseksi myös hieman "koejännitystäkin", joten tunnelma oli lähes autenttinen :D Sitten vain kehään tekemään koe pelkällä sosiaalisella palkalla. En meinannut uskoa "kokeen" edetessä, miten olimme molemmat niin rentoja ja keskittyneitä, ja kuinka Topi työskenteli juuri sillä ilmeellä ja asenteella mitä haetaan :O Oli niiiiiiin hieno fiilis suorittaa liikkeet ja liikkeen välit yhdessä yhteisessä tiimikuplassa, ehjänä, rentona ja aktiivisena kokonaisuutena, eikä tarvinut yhtään huolestua vireen liiallisesta nousemisesta! :O :)
Pekan analyysin mukaan Topilla on paljon teknistä liike osaamista, mutta vielä vähän koe osaamista. Ja tämä varmasti pitää paikkansa, sillä vaikka koetyöskentelyä on kovasti yritetty treenata, nyt kuitenkin huomaa kuinka ollaan alussa oijottu joitakin mutkia suoriksi. Joihinkin asioihin ei ole osannut kiinnittää huomiota ja tällöin perusta on jäänyt kokeenomaisessa tekemisessä vajaaksi. Ja koska koirat ovat erilaisia, toisenlainen koira olisi voinut hyvin suoriutua kokeista tälläkin treenaamisella, mutta Topin kanssa oikaistut mutkat olivat juuri Tokomiehelle tärkeitä. Alokasluokka on sen verran lyhyt ja teknisesti helppo, että siitä selviydyimme ilman kummempia ongelmia, mutta avoimen luokan kohdalla oijotut asiat alkoivat tuottaa ongelmia vireen kanssa. Avoinluokka, jossa on pituutta kuin maratoonissa, ja paljon vauhdikkaita irtoavia sekä toisaalta rauhallisia tarkkuutta vaativia liikkeitä, vaativat koiralta viretason säätelyä aivan eri tavalla kuin alokasluokassa. Suuri ongelma meillä on tietysti ollut myös palkan suuri odotusarvo ja tähän liittyen konkreettisen sekä sosiaalisen palkan epäselvyys Tokomiehelle. Eli kaikkinensa monta asiaa, jotka on hämmentäneet soppaa, joten ihmekö tuo, että hieman on töitä teettänyt tämä koekunnon rakennus :D
Olipa kerran talvisessa maisemassa koira...
Koulutuksessa Pekan tarkat silmät myös havaitsivat, että meidän liikkeen aloituspaikalle tulot olivat "epätarkkoja" ja että jos joudun vähänkään korjaamaan Topin perusasentoa, se nostaa heti virettä väärään suuntaan. Myös liikkeen välien aikana liikkeellä pysyminen on tärkeää sujuvuuden kannalta ja auttaa tarkempien paikalle asettumisten kanssa. Nyt kun näihin kahteen asiaan olemme kiinnittäneet vielä enemmän huomiota, aloitukset ovat parantuneet selvästi. Lisäksi Pekan ohjeita pohtiessani tuli myös mieleen antaa Topille valmisteleva sana jo ennen aloituspaikalle asettumista ja tämä oli piste ii:n päälle. Tähän asti olen sanonut esim. "Tehdään Topi hae" vasta kun olemme asettuneet perusasentoon. Ja samalla sitten kun Topi katsoo ylös ja kuuntelee mitä sanon, on oikea etutassu alkanut kohota kysyvästi. Tässäkin asiassa siis jälleen törmätään siihen, että pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys; näiden pienten muutosten kautta aloituksissa on nyt paljon paremmin valmistautuneempi ja keskittyneempi tiimi :)
Kokeenomaista harjoitusta olemme nyt tehneet liikkuroituna sekä yksin treenatessamme, ja aina se vain jaksaa yllättää, miten hyvin se toimii! :) Olen yhdistänyt siihen myös purkkipalkan ja olemme saaneet tehtyä yksin treenattuna jo 8-9 liikettä putkeen niin, että vire on ollut loistava koko "kokeen" ajan! Olisin voinut lähes leijua kotiin näiden treenien jälkeen, niin hieno fiilis on ollut löytää aina vain tiiviimpi ja saumattomampi yhteistyö ja nähdä Tokomies niin rentona ja keskittyneenä tekemässä töitä! <3
... josta oli hyvin hankala saada kuvia, koska umpihangessa on paljonkin
kaikkea hirveän kiinnostavaa :D
Pää siis työnnetään hankeen korvia myöten ja
herra jättää tälläisiä jälkiä pitkin lenkkiä :D
Ennen joulua pääsimme vielä Christan oppiin ja sinne valikoin aiheeksi eteenlähetyksen sekä kaukot. Eteenlähetyksissä on ilmaantunut halliin siirryttyä enenevissä määrin haparointia, eli usein ensimmäisellä yrittämällä Tokomies ajautuu jostain syystä juoksemaan hieman vasemmalle. Tätä yritimme Christalle näyttää, mutta tulimmekin näyttäneeksi toisen ongelman, josta minulla ei vielä ollut tietoa :D En nimittäin huomannut kosketusalustaa vietäessä, että hmmmm ruutuhan on siinä näppärästi matkan varrella... Ette varmaan arvaa, minne Tokomies tärkeänä juoksi, kun kuului käsky "eteen!" ;P Eli kyllä, meillä nyt taas löydetään ruutu hienosti vaikka miten kummallisesta vinokulmasta lähetettynä, tietysti sitä voi olla hyvin iloinen siitäkin! :D
Ruutuun juoksusta huolimatta tai siitä hyvästä pääsimme asian ytimeen kuitenkin eli lisäämään motivaatiota eteenmenoon. Eli vaikka nytkin motivaatiota juosta on, on motivaatiota kuitenkin kasvatettava, jotta sen arvo nousee suhteessa häiriöihin (ruutu, tötteröt jne. joita ei tähän asti ole ollut lähellä juoksulinjoja). Eteenmenoa on palkattu namilla, kun muutoinkin namipalkka on ollut suuremmassa roolissa vireasioiden vuoksi. Mutta tämä liike kaipaa lisää draivia, joten kaivoimme pallon esiin :D Teimme useita toistoja, joissa kävin palkkaamassa pallolla ja Tokomies sai jutun juonesta kiinni, eikä enää mennyt häiriöihin. Ja ilokseni vaikka vire nousi, se ei keikahtanut ihan ylitse vaan Topi palautui taas sopivalle työskentely vireelle. Christa oli tyytyväinen tähän virepuolen kehitykseen ja eteenlähetyksessä tykkäsi erityisesti Topin tyylistä juosta suoraan ja "edetä kuin juna" :D
Toisella kertaa ajattelin, että olisi kuvauksen suhteen parempi tuuri ja hieno kelikin sopivasti...
Ja kun vihdoin Tokomies suostui poseeraamaan, niin jotenkin meni lunta just silloin silmään :D
Lopuksi katsoimme kaukoja lävitse, miltä vaihdot näyttävät sekä tutkailimme ajoittain ilmenevää rintamasuunnan kääntymistä. Tokomies siis kyllä pysyy aika kivasti paikallaan edestakaisessa linjassa, mutta ajoittain pikkuhiljaa asentoja vaihtaessa kääntyy kuin viisari vasemmalle :D Christan tarkat silmät havaitsivat, että Topi saattaa aloituksessa jo mennä hieman vinoon, kun perusasennosta käsketään maahan. Kun tätä muistuteltiin vasemmalla puolen olevalla namilla, alas menot olivat suoria ja näin ollen myös kaukot. Oli kiva kuulla, että Topin tekniikka on siis kunnossa, jos vain pysyy suorana aloittaessa :) Suoruutta voi muistutella myös jättämällä vastakkaiselle puolelle namin, näitäkin tehtiin, joskin Topille on sivulla ja erityisesti takana olevat namit vaikeita ja heijastuvat vaihtoihin milloin mitenkin epämääräisesti :D Teimme myös harjoitusta painon siirrosta taaksepäin, jolla saataisiin vielä lisää ajatusta taakse ja erityisesti seisomisessa pysymään painoa enemmän takaosalla, jottei venyttäisi takajalkoja niin pitkiksi ja haralleen :D Tässäkin harjoituksessa namia heiteltiin taakse ja homman ydin meinasi hieman hämärtyä kun Tokomies olisi mielellään ollut nenä namin suuntaan... :D Kaikkinensa vaikka Tokomiehellä jälleen oli hieman hulvaton esiintyminen koulutuksessa, oli mukava kuulla Christan tykkäävän paljon Topin työskentelystä ja että hänkin näki edistymisen vireasioissa :)
Koulutuksen jälkeen on ollut huomattavissa, että eteenlähetyksessä on jonkinlainen taantuma vaihe meneillään ja pallon käyttöön oton lisäksi ollaankin palattu hieman taaksepäin, eli nyt on tehty lähettämistä hieman lyhyemmältä matkalta ja paikkaa näyttäen, kuitenkin niin että erilaisten häiriöiden on annettu olla lähellä. Tässä marraskuulta treeniä eteenlähetyksestä, miltä se näytti kun suurempia ongelmia ei vielä ollut :D
Koulutusten lisäksi loppuvuoteen mahtui ahkeraa treeniä. Tunnari on ottanut jättiharppauksia eteenpäin ja palaset on loksahtaneet kohdilleen. Treenikaveria käy kiittäminen siitä, että kynän haju sekä vieraanhajuisen kapulan käyttö omana tuli kerta laakista harjoiteltua :D Uskalsin siis ottaa riskin ja lisätä molemmat uudet asiat samalla kertaa treeniin mukaan. Hieman hirvitti, mutta päätin luottaa että Tokomies osaa. Ensimmäisellä toistolla Topi hieman pohti asiaa, että miksi ihmeessä omassa kapulassa on myös muuta hajua sekä joku vieras tuoksu (kynä), mutta kun oikean poimittuaan sai tästä kehut ja palkan, ei moinen ole ollut enää ongelma :D Joten nyt raahaamme enää yhtä laatikkoa tunnareita :P Samalla myös matkaa on saatu pidennettyä reilusti ja liikkurit ovat tehneet erilaisia kuvioita :) Palautuksetkin ovat parantuneet pikkuhiljaa, naksuttelu ja matkan pidentäminen auttoi siihen :O Joten hei, meidän tunnari näyttäisi olevan jotakuinkin liikkeenä kasassa! :O <3
Marraskuisista treeneistä ohessa vielä muutama video, joissa aiheina luoksetulon stopit... (stoppeja harjoitellessa Tokomiehen ilmeet ovat ihan huippuja, kun pysähtyessään yrittää katsoa joka ilmansuuntaan samaan aikaan, jotta näkee mistä lentävä nami tippuu :D)
...sekä kierto... (jota muistellaan treeneissä silloin tällöin täyte numerona varmistaen, että edelleen Tokomies muistaa, että tötterön kohdalla EI pysähdytä/hidasteta vauhtia nuuhkaisemaan tötteröä)
...ja kapulan palautuksen loppuosan hiomista noudossa (josko jonain päivänä kapulan suussa muljauttelu 2 m ennen viereentuloa saataisiin loppumaan. Usein se onnistuu jo, mutta kuten videossa näkyy, vieressä sitten pitää vähän pyöräyttää kapulaa, vähintää kielellä jos ei muuta :D)
Kokonaisuudessaan mennyt vuosi oli hyvin treenin täyteinen, ei niinkään liikkeiden suhteen, vaan pienten yksityiskohtien ja kokonaisuuden kasaamisen kanssa paiskittiin hommia olan takaa. Alkuvuosi oli paikoin tuskastuttava ja kerran jos toisenkin tuntui, että vireongelmiin ei löydy ratkaisuja eikä edistystä synny millään, tuntui että umpikuja häämöttää vääjäämättä. Onneksi kuitenkin aina löytyi jostain se into jatkaa ja erityisesti kevät olikin sitten käänteen tekevä, kun työkaluja alkoi löytyä Kantoluodon koulutuksen jälkeen ja sen myötä edistymistä alkoi tapahtua pikkuhiljaa. Loppuvuosi sitten nautittiinkin tekemisen ja tiimin hitsautumisesta entisestään parempaan yhteistyöhön, vaikka edelleen paljon töitä vaatikin vireasioiden parissa (ja se työ jatkunee tänäkin vuonna :D). Yhteinen tekemisen ilo ja palo on entistäkin käsin kosketeltavampaa ja monta kertaa on silmäkulma kostunut, kun Tokomies on vain niin Tokomies, joka aina yrittää parhaansa ja haluaa onnistua.
Yksi tärkeä elementti menneessä vuodessa oli myös eri palkkaustapojen selkeämpi erottelu ja vahvistaminen, ulkoisella purkkipalkalla oli tässä iso rooli ja se on kokeenomaisen tekemisen lisäksi auttanut myös paikallaoloon paljon. Se jää nähtäväksi tuoko purkkipalkka koetilanteessa rauhallisuutta (= ei ääntele, eikä kuikuile ympärilleen pää pyörien) paikkikseen, mutta ainakin treeneissä paikallaoloissa on levollinen Tokomies. Mennyt vuosi on tuonut ohjaajana rutkasti oppia mielentilan/vireen vaikutuksesta koiran työskentelyyn ja siitä miten paljon on pieniä asioita, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen. Liikkeiden suhteen on edistytty mukavasti, joskin pieniä notkahduksiakin vuoden varrella ilmaantui, mutta mikä kaikkein parasta, seuraaminen (heti vireasioista seuraava murheenkryynimme) edistyi valtavasti! <3
Onnistui! Joskin kaunis hanki talsittu länään ja kameraanhan ei voi katsoa :D
Vuosi oli osaltaan myös haikea, kun totuteltiin elelemään ilman Allia ja paljon rakkaita ja hauskoja muistoja tulvi mieleen vuoden mittaan. Topi on vuoden aikana oppinut kyttäämään; nyt kun ei voi teettää työtä Allilla, jonka maiskutuksesta Topi aina riensi paikalle, täytyy päivystää paikalla itse :D Ja se on kuulkaa kamalaa hommaa, kun ei jaksaisi koko aikaa töröttää paikallaan ja ihan meinaa nukahtaa istualleen, mutta pakko on jaksaa jos meinaa olla h-hetkenä paikalla :D Topi on myös oppinut herkkukaapin merkityksen; jos ennen se oli herralle ihan sama saiko ruuan jälkeen jonkun namin, niin nyt se on hyvin tärkeää. Ei niin tärkeää kuin Allille, mutta tärkeää kuitenkin, että siitä kyllä muistutetaan seisomalla kaapin edessä, jos näyttää siltä, että kupin tyhjenemistä ei ole havaittu. Ja ne luut. Ennen kun ei millään kerennyt syödä kuin melko pieniä luita (koska kyllähän nyt muitakin kiireitä koirilla on :D), niin nyt isotkin luut ovat kovassa huudossa, kun on aikaa (= ei ole toista kyttäämässä) luun kanssa ähertää. Mutta muutoin aika ruoka-amatööri Tokomies edelleen on, ei ihan niin ronkeli enää kulkusten hävittyä, mutta vähänkään epäilyttävät asiat pitää syödä lattian kautta, eli niitä ei voi nielaista ensin katsomatta ja tarkastelematta mitä suuhun tarjottiin :D
Paljon on mahtunut menneeseen vuoteen, keväällä jännitettiin Topin jälkikasvun syntymää ja sitten seurailtu pentujen kasvua :) Aika rientää, ei enää pitkästi kun pennut täyttävät jo vuoden! :O Alkanut vuosi on treenien lisäksi käynnistynyt aktiivisella koekalenterin tuumailulla, jännitys alkaa siis tiivistyä pikkuhiljaa :D Seuraava koulutuskin kolkutteli ovella jo, joten tekemistä on riittänyt. Kevättä ja aurinkoa jo odotellaan hartaasti, vaikka siihen aikaa vielä onkin kunnes kevätaurinko lämmittää (ja treenikenttiä sulattaa :D).
