Treenirintamalla kuuluukin ihan mukavia, pienin askelin on löydetty takaisin hyvää ja rentoa fiilistä sekä ilmettä tekemiseen ja paikoin talvella vaivannut ahdinko helpottanut, kun suunta ja ääriviivat ovat selkenemään päin. Huhtikuulla meitä Topin kanssa onnisti mukavasti ja saimme peruutuspaikan Kantoluodon koulutukseen. Hän on kouluttajana erikoistunut mielentila asioihin, joten odotin koulutusta jännityksellä ja innolla, josko pääsisimme kunnolla pureutumaan Tokomiehen sielunmaisemaan.
 |
| Koulutuksen ohella haisteltiin maaseudun tuulia :) |
Koulutus alkoi luennolla/keskustelulla, jossa käytiin osin tuttujakin asioita läpi, mutta aina niistä saa mietittävää irti, kun asioita esitetään eri tavalla tai eri näkövinkkelistä. Mielenkiintoista antia oli mm. pohtia omalta kohdalta mille koirani tekee töitä, minulle vai palkalle? Tämäkään ei ollut niin selkeä juttu kumpaan kaavakuvaan sitä meidät sijoittaisin, sillä tuntuu että ajoittain häilymme Topin kanssa siinä välillä. En tiedä liittyykö siihen, että sosiaalinen palkka ei ole niin kova sana, jos on mahdollista, että käsi meneekin taskuun :D Toisaalta Topille on hirveän tärkeää onnistua ja saada kehuja. Mutta onneksi treenin aikana sain synninpäästön ja suhteemme Tokomiehen kanssa on kunnossa eli Topi työskentelee kyllä minulle, vaikka palkan odotus onkin kova :D
Toinen mielenkiintoinen pohdinnan paikka oli miettiä omaa rooliaan suhteessa koiraan; kokeeko koira, että ohjaajan kautta voi saavuttaa haluamansa? Tämä oli mielenkiintoinen ajatus ja tästä näkökulmasta on hyvä miettiä miten yhteistyö rakentuu; ollessaan aktiivinen ohjaajalle, koira pääsee tekemään/palkalle. Tätä pääsimme sivuamaan kun vuoromme alkoi ja pyysin Kantoluotoa katsomaan miltä meidän halliin ja "kehään" tulo näyttää. Koska koiran mielentila oli kiihtynyt, olin vain ns. estäjä koko touhussa, joka yritti saada epätoivoisesti koiraa kuulolle :D Topi ei siis koe, että minä mahdollistan herran pääsyn kentälle, olen vain joku jarruttaja joka remmissä venkoilee perässä ja yrittää jotain "tässä näin" meininkejä :D Olen onneksi jo ollut vähän oikeilla jäljillä alkaessani naksutella halliin/kehään tuloja, nyt vain on oltava huolellinen ja tarkka että ensin saadaan mielentila rauhallisemmaksi ja aktiivisesta kontaktista minuun mahdollistuu myös pääsy halliin/kentälle (yhdessä kävely), jolloin toimin mahdollistajana enkä vain estäjänä.
 |
| "Ai vielä lisää kuvia?" |
 |
| "Ei, kyl mä nyt meen kouluttautumaan lisää..." |
Kentällä emme loppujen lopuksi tehneet kovin kummoisia juttuja, mutta Topi näytti sopivasti ongelmansa Kantoluodolle ja yksinkertaisten harjoituksien kautta pääsin pitkästä aikaa näkemään rauhallisen, rennon ja keskittyneen Tokomiehen ilmeen, joka on ollut viime kesästä kadoksissa! Tuntui kuin kivi olisi tippunut sydämeltä, niin paljon olen tuota ilmettä kaivannut :) <3 Teimme yksinkertaisia harjoitteita, joiden avulla pystyn opettamaan koiraa hakemaan ITSE oikeaa tunnetilaa ja palkka tulee, kun laskee vireen. Oli hienoa oppia näkemään pienistä viitteistä, milloin mielentila on oikeasti hyvä ja miten koiran olemus muuttui.
Oikea tunnetila on helpompi löytää ensin liikkeessä ja teimmekin meille tuttua ohjaajan peruuttamista, josta ajoittain palkkasin vauhdissa ja ajoittain pyysin suorittamaan istu/seiso/maahan. Kantoluoto naksautti aina kun Topi näytti rentoutuvan ja palkkasin tästä. Pian onnistuin itsekin havaitsemaan merkit, joista tunnistaa Topin mielentilan sopivuus. Katseen olin suurimpana merkkinä itse jo havainnut (ja se oli syksystä asti häirinnyt itseäni että ilme on erilainen), että se on erilainen kun on väärässä mielentilassa (silmät "mollottaa" tai katse on jotenkin välinpitämätön) ja oikeassa mielentilassa katse on aktiivinen, mutta pehmeä. Pienempiä merkkejä joita en ollut aikaisemmin huomannut olivat hengitys ja hengitysäänet (liian korkeassa vireessä ihan pidättää hengitystä!), suupielien rentous (ekalla "rentoutuksella" Topin huulet ihan lepatti kun alkoi hengittää ja ilma virtasi suupielestä rentoutumisen myötä :D) sekä häntä (laskee selän tasolle, eikä sojota tikkuna).
Seuraamista näytimme pienen pätkän ja kaikessa lyhykäisyydessään ehti Topi näyttää haastamisen (jalkaa vasten nousun) sekä keskittymisen puutteen tuomat virheet (edistys). Tähän sain kuulla vahvistuksen omille tuntemuksilleni, että nämä ja muutoinkin esiintyvät häröilyt kertovat jonkinlaisesta "stressistä"/epävarmuudesta tms., samoin kun mitään ei tapahdu ja Topi käväisee tsekkailemassa jonkin asian, se ei oikein tiedä kuinka sen pitäisi olla kun alkaa mielentila kiihtyä liiaksi. Ja suuri ongelma on ollut, kun en ole tiennyt kuinka näihin hetkiin reagoida ja miten auttaa koiraa. Positiivista on, että Topi hyvin pian palaa takaisin ja on aktiivisesti jatkamassa tekemistä. Eli vähän epätietoinen fiilinki ajaa Tokomiehen säätämään kaikenlaista, mutta pystyy siitä palaamaan nopeasti työmoodiin takaisin.
Teimmekin sitten seuraamista ajatellen yksinkertaisia harjoituksia, joissa naksautus ja palkka kun oli perusasennossa rento tai kun sanoin valmistelevan "tehdään Topi seuraa" tai aloituksen "seuraa". Eli näin lähdettiin hakemaan hyvää mielentilaa tähän, kun jostain syystä juuri seuraamisen alkuun on muodostunut Topille joku peikko, joka heijastelee sitten koko liikkeeseen. Ja tietysti ongelma ei ole parantunut treenaamalla kun Topilla on ollut vaikeaa omien fiilisten kanssa ja lopulta itseänikin on alkanut ahdistaa koko seuraaminen, kun siitä ei ole tuntunut tulevan valmista millään eikä saamamme neuvot ole auttaneet asian ytimeen.
Nyt kun tähän olen kiinnittänyt erityisesti huomiota ja samalla on tehty pitkää seuraamista, näyttäisi tunnetila pikku hiljaa muuttuvan ja tällä erää seuraaminen on selvästi tuntunut molemmista rennolta. Ja kun olemme molemmat rentoja ja edetään hyvällä rytmillä, on edistäminen ja poikittaminen tiessään. Muutamissa treeneissä olen jo voinut jättää remmiavun pois ja alussa jos on tullut vähän edistystä, niin pian on hakeutunut oikeaan kohtaan, kun olen vaan jatkanut matkaa ja/tai tehnyt jonkin äkillisen suunnan muutoksen. Huikeinta on, että olen jopa pystynyt tekemään peruutuksia sekä juoksupätkiä pakan hajoamatta :O Haasteensa tuo ja aikaa varmasti vie, että tälläinen tuntuma saadaan siirrettyä kunnon häiriöön/kokeeseen, mutta jo tämä edistys saa hymyn huulille ja tunne on ihan mahtava, kun sitä vaan kävelee katse eteenpäin reippaasti ja koira seuraa aktiivisesti vieressä rennosti, ihan parasta!
 |
| "Oliko sulla joku asia?" |
 |
| "Ai ei, no sit mä taas meen, heippa!" |
Oikeilla jäljillä olin myös palkka asioiden suhteen eli siirtyminen pääasiassa nameihin on ihan hyvä juttu ja pallon käyttöä tosiaan vain hallitusti ja harkitusti. Sillä koulutuksessa näimme hienosti myös eron siinä, kuinka pystyin palkkaamaan pallolla ok, kun vire oli oikeanlainen ja leikki pysyi rentona (purkavana). Ei kuitenkaan tarvittu kuin silmänräpäys tai aavistus väärässä kohtaa pallon antamista, kun rauhallinen mielentila oli tiessään. Tämä selvensi myös hyvin sitä, miksi suositeltu purkaminen lelulla ennen treeniä ei ole meillä auttanut; lenkillä on kaahotettu hajujen perässä menemään ja ollaan valmiiksi ylikierroksilla yksinkertaisesti innosta päästä hallille ja tälläisessä mielentilassa annettu lelu ei pura vaan kiihdyttää entisestään.
Varsin mielenkiintoinen koulutus kaikkinensa, vaikka itse harjoittelun osuus oli hyvin vähäeleistä, silti pääsimme pureutumaan asian ytimeen ja vihdoin saimme punaisen langanpään käsiimme. Ja siitä yritetään kovasti pitää kiinni :D Vaikka itse olin jo vahingossa lähtenyt oikeaan suuntaan muuttamaan tekemistä, oli hyvä kuulla paljon koiria nähneen ja mielentila asioihin syventyneen kouluttajan näkevän asiat saman suuntaisesti ja antavan edes jonkinlaisia suuntaviivoja/työkaluja joilla yrittää päästä eteenpäin. Kysymysmerkiksi ja nähtäväksi jää, kuinka saamme nämä harjoitukset työstettyä ja kantamaan liikkeisiin/kokonaisuuksiin. Mutta kuten Kantoluoto sanoi, se on mielenkiintoinen polku kuljettavaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti