Epävirettä ja umpisolmuja

Ihanainen Alli mummo täytti elokuun lopulla 12 vuotta ja syntymäpäiviä vietettiin loppukesän auringosta nauttien! Ohjelmassa oli herkuttelua ja pihalla humputtelua, ja mummolle oli tietysti hankittuna monta ihanaa yllätystä syntymäpäivää juhlistamaan :)

Myös Topi sai maistiaisia syntymäpäiväherkku-tarjoilusta sekä tietysti piti hieman hypistellä Allin lahjoja. Olipahan supersiistit syndet Topinkin mielestä :D

Syntymäpäivään liittyi myös haikeita ajatuksia siitä, että mahdollisesti nämä saattaisivat olla mummon viimeiset syntymäpäivät. Haikeat aatokset laitettiin kuitenkin taka-alalle ja sitäkin enemmän nautimme päivästä ja yhdessä olosta, kiitollisina siitä ajasta mitä vielä saamme olla mummon kanssa yhdessä :) <3

Topin pentusia odoteltiin kovasti syyskuun alulle, mutta valitettavasti muutamaa viikkoa ennen synnytystä selvisi, että kaikki pennut olivat sulaneet pois :( Tämä oli kovin surullista, mutta kaikenlaista voi sattua näissäkin asioissa.

Kun treenisuunnitelma ei löydy paperilta, niin..

Topin kanssa tokohommat jatkuivat Jessican koulutuksen jälkeen ja tuntui olevan selkeät suuntaviivat joilla edetä kohti ensimmäistä avoimen koetta. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Elokuun puolella Tokomiehen moodissa alkoi näkyä viitteitä, että vireongelmat nousivat ihan uusille leveleille. Seuraamista yritettiin työstää Jessican ohjein ja löytää liikkeen alkuun parempaa hallintaa ja matalampaa virettä. Tätä treenatessa Topin mielentila alkoi olla jotenkin huonoissa kantimissa, kun intopinkeältä Tokomieheltä vaadittiin itsehillintää. Yhdessä treenissä ennenkuin edes päästiin aloittamaan, tokomies äänteli ja häröili kuin olisi jättiläismuurahaisia takamuksessa. Tähän puutuin kertaalleen torumalla, että nyt kuule tuommoinen pölöhomma ei tule kuuloonkaan ja tietenkin tämä oli sitten se The Virhe, joka nosti esiin taas ah niin ihanan haastevaihteen, josta jo oli päästy eroon... Eli herra nousi jalkaa vasten härkkimään kesken tekemisen haastaakseen ähäkutti-aletaanko-vääntämään asenteella :O :D Tähän en puuttunut muuten kuin olemalla reagoimatta ja kun haasteeseen ei vastattu, herra päätti poistua paikalta :O Kutsuin takaisin ja teimme lennosta pienen pätkän, josta pääsin palkkaamaan. Ko. treeni kerralla näkyi myös muutoinkin mielentilassa ja asenteessa hieman hälläväliä meininkiä.

Lopputulema tästä oli se, että seuraavan kerran seuraamisen aloitusta treenatessa Tokomies katseli perusasennossa aivan muualle ja lopulta poistui paikalta! :O Näytti siltä, että pelkästä aloituksesta oltiin saatu aikaan niin iso paine, että Topin fiilis oli, ettei kykene hanskaamaan liian korkeaa virettä ja keskittymistä vaativaa tehtävää. Tällä kertaa otin mitään sanomatta valjaista kiinni ja siirsin takaisin viereen ja palkkasin vain siinä olemisesta. Normaalin iloisen/tsemppaavan äänenpainon sijasta sanoin neutraalisti ja kevyesti ”Topi tehdään seuraa” ja heti palkkasin reilusti nameilla, kun kykeni olemaan paikallaan ja katsoi minua.

Tässä olikin sitten suuren pohdinnan paikka kuinka edetä. Itse seuraaminen oli edistynyt treenien aikana, kun muutaman kerran palautin reilusti edistävän Tokomiehen ihan fyysisesti siirtämällä oikeaan kohtaan (kuten Oilin ja Jessican ohjeistus oli). Kuten arvelinkin, tämä oli selkeä viesti Topille ja ymmärsi yskän muutamien toistojen jälkeen, koska onhan se aika noloa, että kesken seuruun mamma menee ja ”nostaa” taaksepäin :D Tällä saatiin keskittymistä itse liikkeeseen, mutta aloitus oli muodostunut elämää suuremmaksi ja sehän on ollut Tokomiehelle aina se haastavin vaihe, ne kuuluisat ensimmäiset 3 metriä :D Treeni fiiliksiä tarkastellessa mielentila ongelmat näkyivät selvästi myös muissa asiossa, samaa levottomuutta ilmaantui mm. myös jäävien liikkeiden aloitukseen ”tehdään tarkka”. Ylipäätään työskentely näytti olevan puolilla valoilla tekemistä; keskittymisen vaikeutta ja huolimattomuutta eli alisuorittamista esiintyi myös vahvoissa liikkeissä. Myös treenipaikalla jo Topin silmistä näki, että on silmät pyöreänä ja vire aivan väärissä uomissa, eli aivan ylivireinen toimivaan työskentelyyn. Ja tämähän on varsin mukava tilanne huomata muutama hassu viikko ennen koetta! :O

Siinäpä sitten purkamaan hommaa atomeiksi ja laittamaan tämän hetken tavoitteet uusiin uomiin. Tässä parin viikon aikana olemme treenanneet tosi vähän eli pidetty ihan reilusti taukoa, ja se mitä on tehty, on haettu vain hyvää, rentoa fiilistä ja onnistumisen tunnetta tekemällä helppoa ja kevyttä treeniä. Tulevassa kokeessa nämä ovat myös päätavoitteet. Intoa ja motivaatiota on haettu myös uudella palkkalelulla, että tokomiehellä uutta tavoiteltavaa, tästä en ole vielä varma nostaako liikaa, toisaalta tuntui että vanha lelu ei ollut enää yhtä innostava/palkitseva. Seuraamista pidettiin jonkin aikaa kokonaan pois kuvioista ja kun sitä taas tehtiin, on tehty sitä ”huomaamattomasti” lähtien ns. lennosta liikkeelle. Toinen muutos on ollut myös se, että nyt en sano ”seuraa” koko seuraamisen aikana eli olen hiljaa alussa sekä liikkeen aikana. Tämä on rauhoittanut seuraamista.

Tässä jo muutamat treenit näyttivät paremmilta ja tuntui mielentila rentoutuneen ja ylivireestä ei ollut suurempia viitteitä. Eilen kävimme epiksissä tekemässä kisanomaista niin, että palkkasin aina kun näytti, että palkka on paikallaan. Paikalle saapuessa Topilla oli rento ja hyvä meininki, mutta kun vuoroa odoteltiin, alkoivat taas silmät ”mollottaa” ja oli levoton, vinkui ja ryntäili hihnassa. Ainahan Tokomies on odottaessa häseltäjä ja ääntäkin lähtee, mutta nyt vivahde ero on erilainen. Vire on niin kovasti yli, että keskittyminen on vaikeaa, mm. ”tässä näin” yhdessä kävely kehään oli työn takana, tehtiin uusinnan uusintoja... Tietyt liikkeet pystyy suorittamaan omalla tasollaan eli yksinkertaiset vauhtiliikkeet hyppy, kierto, ruutu ja luoksetulo. Noudossa vaihtelevuutta, välillä hieno ja välillä aivan sählinkiä, kaukoissa tekee vaihdot, mutta on kuin tulisilla hiilillä, eilen jopa pääsi ääni yhdessä vaihdossa :O Ja seuraaminen ja etenkin jäävät olivat jotenkin tolkutonta alisuoritusta.

Oili oli muistilappuun laittanut, että liikkeenomaista seuruuta ei kannata tehdä ennenkuin seuraaminen onnistuu treeneissä (palkkasin kyllä nytkin monesti liikkeen keskellä eli ei edes yritetty liikkeenomaista sinänsä), ettei opi että kisatilanteessa voi alisuorittaa. Tätä mietin ja totesin, että kaikesta tehdystä työstä huolimatta emme ole edistyneet eteen eikä taaksepäin tässä asiassa, koska treenatessa useimmiten tekee hyvää seuraamista, mutta sitten hallilla/epiksissä/kisanomaisissa ynnä muissa olemme tässä samassa tympeässä pisteessä, että seuraaminen on keskinkertaista edistämistä. Nyt ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mitä käymme läpi tulevassa Christan koulutuksessa; millä tavoin saan mielentilan palautettua oikealle tasolle sekä mitä ihmettä tehdään tuon seuraamisen keulimisen kanssa. *huokaus*

Avoinluokka on siis tehnyt tepposet haastavalla hyppäyksellä lyhyestä ja rauhallisesta alokkaasta kiihdyttävään ja pitkään avoimeen. Siihen lisäksi seuraamisen ongelmat ja -tadaa- niihin pureutuminen sai aikaan mukavan umpisolmun vireeseen. Kaikki liikkeet osataan, mutta niiden koossa pysyminen kokonaisuutena ei oikein niinkun toimi :D Mutta ei auta, tälläistä tokoilu ja treenaaminen on, välillä iskee suvantovaihe ja asioita täytyy tarkastella uudelleen.

Syksyn tullen uudelleen tarkastelun paikka tuli eteen myös treenikuvioissa ylipäätään, kun selvisi, että valmennusryhmä ei enää jatkukaan :( Näin ollen syksy toi tässäkin suhteessa muutoksia eteen ja treenimme jatkuvat nyt uudessa seurassa; kuumaakin kuumempi Kesämies on nyt HOT! Tämän hetkisestä epävireestä huolimatta innolla odotamme alkavaa treenikautta ja uusia kuvioita! :)