Niinhän siinä sitten kävi

Blogin päivitys tahti on, sanoisinko, aavistuksen verkkainen näin kerta vuoteen :D Mutta tässä se taas tulee, Tokomiehen tämän vuoden kuulumiset!

Jos viime vuosi oli vaikea, ei tämäkään vuosi päästänyt helpolla ja jonkinlainen kummallinen epäonni seurasi meitä jo toistavuotta peräkkäin työntäen haaveita TVA:n tavoittelusta aina vain kauemmas. Nyt haaveet ovatkin tällä erää asettuneet siihen tavoitteeseen, että josko joskus vielä päästään kokeisiin. Tänä vuonna kuten viime vuonnakin, on vain iloittu siitä, että Topi on täällä ja ollaan yhdessä <3

Tokomies 7 v. synttäripäivänä <3

Alkuvuoden treenitahti ei päätä huimannut, kun kaikki kokeet peruuntuivat eikä ollut tietoa milloin niitä taas järjestetään. EVL liikkeiden kanssa oltiin siinä vaiheessa, että niiden jo toimiessa yksittäin oli tarkoitus alkaa koostaa kokeenomaisesta kokonaisuutta. Mutta koska aikataulua oli vaikea asettaa, totesin, ettei ole mielekästä toistella samoja juttuja ties monta kuukautta putkeen ja pahimmillaan liikkeet alkaisivat hajoilemaan juuri siinä kohtaa, kun pääsisimme kokeeseen.

Joten otettiin rennosti ja treenailtiin 1-2 kertaa viikossa, välillä ei ollenkaan. Keskityttiin hyvään mielentilaan ja tehtiin liikkeiden osia, yksittäin kokonaisia liikkeitä vaihdellen eri treeneissä ja keskityttiin jatkamaan seuraamisen mielentilan parantelua testimielessä sekä korjailtiin luoksetuloa, joka hajosi iloisesti ensimmäisessä kehän ulkoisen palkan treenissä :D

Sitten kun oli aika taas lähteä aktiivisemmin treenailemaan, tuli keväälle useamman viikon treenitauko silmähaavan vuoksi, joka ei lähtenytkään paranemaan yhtä hyvin kuin muutamat aikaisemmin olleet. No silmä lopulta saatiin kuntoon ja kesää kohden saatiin treenitahtia käynnistettyä tiiviimmäksi ja kokeet olivat kiikarissa. Kunnes sitten Topilla ajoittain olleita yksittäisiä kurkun kakistamisia alkoi esiintyä enenevissä määrin ja muuttua yksittäisiksi yskähtelyiksi ja lähdettiin selvittämään, mistä moinen tulisi. Samaan aikaan olivat myös tassut alkaneet vaivata ja olivat pian hoidosta huolimatta niin ärtyneet, ettei voitu edes lenkkeillä.

Kaikesta tästä lopulta muotoutuikin pitkä ja raskas kesä. Yskän perustutkimusten jälkeen edessä oli keuhkojen tähystys. Itse toimenpide meni hyvin, mutta kun oli tarkoitus herätä, Topi alkoi kouristaa eikä häntä meinattu saada hereille. Epäuskon ja kauhun vallitessa ei auttanut kuin toivoa parasta. Annetut lääkkeet eivät auttaneet ja aikaa kului, mutta lopulta onneksi aivopainetta laskeva lääke toimi ja Topi saatiin hereille, joskin edelleen jäykistyneenä kouristukseen.

Tästä lähdettiin taas pelon vallassa Helsinkiin teholle (blogia seuranneet ehkä muistavatkin edelliskesän vuotavan vatsahaavan tarinan). Onneksi kouristus alkoi jo hieman hellittää matkalla ja teholla Topin vointi alkoi kohentua yön edetessä. Topi jäi kuitenkin vielä loppu yöksi tarkkailuun ja aamulla neurologin tutkimuksiin. Ilolla ei ollut taas rajaa saadessamme aamulla puhelun, että Topi voidaan hakea kotiin. Selvisi, että Topi oli saanut anestesiaan liittyneen aivoverenkiertohäiriön. Onneksi Topi oli palautunut tästä melko hyvin, pientä puutetta neurologi löysi takajalkojen asentotunnosta sekä silmien uhkausvasteesta. Nämä näkyivät jonkin aikaa toipumisen alussa, mutta onneksi korjautuivat pikkuhiljaa. Kaksi viikkoa piti olla täysin rauhassa, jottei aivopaine nousisi ja oli pelottavaa, kun ei tiennyt voisiko kohtaus uusia. Toipuminen meni onneksi lopulta hyvin ja Topi palautui normaaliksi omaksi itsekseen.

Tähystyksen tuloksena löytyneeseen krooniseen keuhkoputken tulehdukseen saatiin lääkekuuri, jonka antaminen oli myös oma hommansa, mutta Tokomies hienosti oppi ottamaan hengitettävän lääkkeensä maskin ja tilanjatkeen kautta <3 Tassut lähtivät pikkuhiljaa myös paranemaan, kun saatiin tarvittava lääkekuuri suun kautta aloitettua. Joskin myös kortisonin kanssa oli sitä sun tätä härdelliä ja aiheutti puhelinrallia lekuriin. Vihdoin loppukesästä tassut olivat kunnossa ja päästiin takaisin lenkkeilemään, miten ihanaa se olikaan useiden viikkojen jälkeen! Palattiin myös treenailemaan ja kokeita pidettiin sillä silmällä, että kun lääkekuurit loppuvat niin yritettäisiin ehtiä vielä ennen vuoden vaihdetta kokeisiin.

Muutaman kuukauden saimmekin nauttia taas normaalielämästä, kunnes loppusyksystä tassut ärtyivät yhtäkkiä uudelleen. Muutamaa pientä rikkeymää paranneltiin peräjälkeen ja aina näytti, että tassut lähtevät paikallishoidolla ja ruokinnan muutoksilla paranemaan, mutta ärtyivät kuitenkin taas uudelleen ja uudelleen. Joten jälleen oli suunta lääkäriin ja nyt on loppu vuosi hoideltu tassuja.

Joten enemmän kuin tarpeeksi on tähänkin vuoteen huonoa onnea meille suotu, mutta kaiken keskellä on keskitytty vain tärkeimpään eli että Topi on täällä meidän kanssa ja kaikki muu on plussaa, harrastellaan sen mitä pystytään <3 Vaikka välillä tuntuisi helpommalta vain heittää hanskat tiskiin, niin silti haaveet elää edelleen eikä vielä luovuteta, vaan katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Tietysti harmittaa, ettei päästy kovasta yrittämisestä huolimatta näillä vanhenevilla säännöillä lopulta ollenkaan kokeisiin ja "koetauko" on venynyt jo yli 2 vuoteen. Onneksi muutoksia kuitenkin tuli vain joihinkin liikkeisiin eivätkä ole niin massiivisia, että ihan kaikki menisi uusiksi. Viime vuonna kerettiinkin jo vähän uutta ohjattua ja luoksaria testailla, joten innolla tartutaan haasteeseen ja katsotaan kuinka paljon näiden kanssa tarvii jumpata :D

Tokomies sai joululahjaksi nosework tarvikkeita ja jännityksellä
seurataan mitä tästä tulee :D

Ensi vuodelle toivotaan parempaa onnea kaikkinensa, josko niin terveys- kuin tokoplaneetatkin vihdoin alkaisi kääntyä suosiollisemmiksi meille ja Tokomiehen EVL projekti etenisi <3